Oskar Krämer

Oskar Krämer Toiminto
Valtakunnan jäsen
Elämäkerta
Syntymä 28. maaliskuuta 1833
St. Ingbert
Kuolema 20. maaliskuuta 1904(70 - vuotiaana)
Saint-Ingbert
Kansalaisuus baijerilainen
Toiminta Poliitikko
Muita tietoja
Poliittinen puolue Kansallinen liberaali puolue

Oskar Krämer (syntynyt28. maaliskuuta 1833in Saint-Ingbert ja kuoli20. maaliskuuta 1904samassa kaupungissa) on rautatehtaan omistaja ja Reichstagin jäsen .

Elämäkerta

Krämer opiskeli Lyceumissa Saarbrückenissä , ammattikorkeakoulussa Karlsruhessa ja Frederick Williamin yliopistossa Berliinissä. Hän teki useita matkoja Eurooppaan ja itään. Hän on myös seppä ja maanomistaja Saint-Ingbertissä.

Vuosina 1881–1889 hän oli Pfalzin 4. vaalipiirin ( Deux-Ponts  (de) , Pirmasens ) valtakunnan jäsen , kuului Kansallisen liberaalin puolueen parlamentaariseen ryhmään .

Vuodesta 1885 Krämer ja hänen serkkunsa Heinrich Kraemer ovat johtaneet perheyritystä Eisenwerk Kraemer . Krämer aloittaa muuntaminen vanhan masuunin tehdas lätäkkö tuotannon toimintaa ja hallitseva tuotanto hitsattujen kiskot ja valukappaleiden terästehtaan laajemman jatkuva ohjelma (1886 uusi johto mylly, 1889 uutta kankiraudassa mylly). Vuonna 1888, kommandiittiyhtiön osakepalkitsemisjärjestelmiä muutettiin yhteinen varastossa yritys . Vuonna 1899 Krämerin poika Oskar II (1866-1912), joka valmistautui siirtymään yhtiön johtoon sen jälkeen, kun valtio oli oikeudellisesti tarkastanut vuosien oppisopimuskoulutuksen pankkisektorilla, nimitetään toimitusjohtajaksi.

Isänsä kuoleman jälkeen poika Oskar II Krämer siirsi perheyrityksen Rümelingenin masuunitehtaalle uudella nimellä Rümelinger und Sankt Ingberter Hochöfen und Stahlwerke AG vuonna 1905. Vuonna 1911 muodostettiin sidosryhmä saksalaisten kanssa. -Luxembourgin kaivos- ja valimoyhtiö .

Bibliografia

Ulkoiset linkit

Viitteet

  1. Fritz Specht, Paul Schwabe: Die Reichstagswahlen von 1867 bis 1903. Eine Statistik der Reichstagswahlen nebst den Programmen der Parteien und einem Verzeichnis der gewählten Abgeordneten. 2. Auflage. Verlag Carl Heymann, Berliini 1904, S. 196.
  2. Schwarz, Antek: Stahl schreibt Geschichte . stahl und eisen 136 (2016) Nr. 1, S. 84.