Telecentre on julkinen tila, jonka kautta käyttäjät voivat päästä tietokoneita , The Internet ja muut tieto- ja viestintätekniikkaa , jotta ne voisivat kerätä tietoja, tallentaa sen., Prosessi ja ilmoittaa sen, helpottaen samalla parempaa tietoa ja parempaa käytännön asiantuntemusta digitaalisen järjestelmät (" digitaalisen lukutaidon " tai " digitaalisen kulttuurin " käsite ).
Vaikka jokainen telekeskus on erityinen, yhteisenä tavoitteena on käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen tukemiseen vähentämällä ihmisten eristystä, kuromalla digitaalista kuilua , osallistumalla terveysongelmien ratkaisemiseen luomalla uusia mahdollisuuksia taloudelliselle toiminnalle tai tarjoamalla nuorille ilmaisukeinoja ja sitoutumista. Lyhyesti sanottuna telekeskus on väline, joka palvelee yhteisöä eri aloilla.
Telekeskuksia on kaikkialla maailmassa, eri nimillä maasta tai hankkeen aloittajista riippuen (yhdistys, yksityinen yrittäjä, yksityinen yritys tai jopa valtio tai paikallinen viranomainen). Telekeskuksia on laaja valikoima tilanteen ja tavoitteiden mukaan, tarjottujen palveluiden mukaan ja paikallisen (maaseutu- tai kaupunki-) tai kansallisen (teollisuus- tai kehitysmaa) kontekstin mukaan. Yhteisön etähuoltokeskukseen, tietotupa , telekiosk, nettikahvila , InfoCentre multimedia monitoimitalo, cyberbase, cybercentre, digitaaliset julkinen tila ovat esimerkkejä nimen telekeskukset joskus kääntää tiettyyn luokkaan.
Esimerkkejä telekeskusten perusmäärittelyistä:
Telekeskusten tarkoituksena on tarjota joukko tieto- ja viestintäpalveluja, jotka vastaavat yhteisön tarpeisiin jakamalla teknisiä laitteita ja tarjoamalla riittävää apua. Tämä saavutetaan asettamalla Telecentrea käyttävien ihmisten saataville joukko resursseja, joita heillä ei ole varaa omistaa erikseen (liian korkeiden kustannusten vuoksi näiden ihmisten tuloihin) tai käyttää. kapasiteetit). Tämä tavoite koskee lähinnä kehitysmaiden telekeskuksia, joiden tarkoituksena on palvella epäedullisessa asemassa olevia kyliä tai naapurustoja.
Telekeskukset ovat erittäin hyödyllisiä myös matkustaville tai liikkeellä oleville ihmisille, jotka tarvitsevat väliaikaisesti toimistoautomaatiota ja viestintävälineitä sekä pääsyä tietoliikenneverkkoihin ja Internetiin. Tämä tavoite koskee nettikahviloita, jotka sijaitsevat tiheillä kaupunkialueilla ja kulkuväylillä.
Euroopan maiden telehuoneiden tavoitteena on palvella maaseutu- tai esikaupunkialueita jakamalla tiloja ja ICT-laitteita etätyön ja kulttuuritoiminnan edistämiseksi.
Ensimmäiset telekeskukset perustettiin 1980-luvulla Ruotsissa (yhdessä Henning Albrechtsenin kanssa, joka perusti ensimmäisen telekeskuksen Vamdaleniin Ruotsissa vuonna 1985), Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Unkarissa ja Ranskassa (Jean Paul Leclercqin ja hänen ARV-projektinsa kanssa) Auvergne). Kyse oli tietokone- ja tietoliikennelaitteiden jakamisesta eristyneissä kylissä, koska tuolloin nämä laitteet eivät olleet vielä kovin yleisiä maaseudulla.
1990-luvulla kansainväliset instituutiot (ITU, UNESCO, FAO jne.) Kehittivät pilottihankkeita kehitysmaiden yhteisöpalvelukeskuksille. Näiden projektien tuloksia on tutkittu, jotta niistä voidaan oppia ja jäljentää ne sitten optimaalisella tavalla. Sitten kehitettiin monia telekeskuksia kehitysmaissa.
2000-luvulla telecentereiden liike kehittyi globaalimmin sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa. Tämä uusi aalto vastasi matkapuhelimen ja Internetin asteittaista leviämistä. Toisaalta kiinteiden puhelinlinjojen käyttö telekeskuksissa on vähentynyt johtuen matkapuhelinten yleisestä yleisestä käytöstä jopa suosittujen väestöryhmien keskuudessa. Toisaalta telekeskukset ovat keskittyneet Internet-yhteyden tarjoamiseen.
Uudelle vuosikymmenelle on ominaista nopea Internet-yhteys ja telekeskukset keskittyvät auttamaan näiden palvelujen käyttöä eri alueilla.
Teollistuneissa maissa yhteisön telekeskukset perustetaan pääasiassa eristyneille maaseutualueille peruspalvelujen (telehuone) tarjoamiseksi. Uusia puhelinpalvelukeskuksia tarjotaan kaupunkialueilla kirjastoista tai mediakirjastoista (digitaalinen julkinen tila). Heidän tavoitteenaan on oppia digitaalisia työkaluja ja käyttää kulttuurisisältöä. Kehitysmaissa telekeskusten tavoitteena on tarjota pääsy peruspalveluihin ihmisille, joilla ei ole riittäviä resursseja henkilökohtaiseen pääsyyn, ja nämä telekeskukset kasvavat sekä kaupungeissa että maaseudulla (mutta riittävän suurissa taajamissa kannattavuuden takaamiseksi).
Maaseudulla on erittäin tärkeää käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa väestön elinolojen parantamiseksi ja suotuisan ympäristön luomiseksi paikallisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Ottaen huomioon maaseutualueiden televiestintäinfrastruktuuriin tehtävien investointien korkeammat kustannukset ja näiden laitteiden käytön ja ylläpidon korkeammat kustannukset, maaseutu on yleensä alivarustettu televiestinnän ja Internet-yhteyden suhteen erityisesti kehitysmaissa. Siksi on mielenkiintoista yhdistää pääsy tietokone- ja viestintäjärjestelmiin, jotta voidaan tarjota hyvin monipuolinen valikoima täydentäviä palveluita: kirjasto, mediakirjasto.
Yhteisön puhelinpalvelukeskukset voivat toimia tukipisteenä käyttämällä tilaa etäopetukseen ja etälääketieteen palveluihin tai sähköiseen hallintoon (esimerkiksi helpottamalla hallinnollisten muodollisuuksien ja veroilmoitusten laatimista ..). Ylimääräisiä neuvontapalveluja voidaan tarjota ammattilaisille ja paikallisille pienyrityksille.
Tuloksen ja telekeskusten julkisen palvelun tehtävän välinen dilema on ollut paljon keskustelua kansainvälisten instituutioiden asiantuntijoiden keskuudessa. Toisaalta Internet-kahvilat, puhelinpalvelut tai telekioskit ovat voittoa tavoittelevia rooleja tukemalla alojensa toimintaa tarjoamalla hyödyllisiä palveluja muille pienyrityksille ja tuomalla ihmisille mukavuutta. Kannattavuuden etsiminen voi kuitenkin johtaa tämän tyyppisiin telekeskuksiin luopumaan tietyistä toiminnoista, jotka ovat hyödyllisiä väestölle, mutta jotka eivät ole kannattavia (esimerkiksi apu ja koulutus) ja hylkäämään maaseutu tai epäsuotuisat alueet. Toisaalta yhteisön voittoa tavoittelemattomia telekeskuksia on ylläpidettävä kuten pienyrityksiä kestävän kehityksen varmistamiseksi. Liian monta yhteisön telekeskusta on kadonnut, koska niillä ei ollut tätä "yrittäjähenkistä lähestymistapaa". Tämän luokan kannattavuus ei ole tavoite, vaan olennainen edellytys parhaan julkisen palvelun ylläpitämiselle kestävästi yhteisön tarpeiden mukaan. Teleoperaattoreille ja Internet-palveluntarjoajille maksettavat korkeat kustannukset ovat jarrutus telekeskusten käyttöönotolle, joka on tarkoitettu julkisen palvelun tehtävään maaseudulla ja epäsuotuisilla alueilla.
Telekeskusten tarjoamat palvelut vaihtelevat suuresti maittain ja vaihtelevat myös markkinoiden ja tekniikan kehityksen mukaan. Toisaalta riittävän elinkelpoisuuden varmistamiseksi telekeskusten on usein käytettävä tiettyä monipuolisuutta täydentääkseen julkisen palvelun tehtävään kuuluvia palveluja markkinapalveluilla. Palvelut kattavat yksilöiden ja pienten paikallisten yritysten tarpeet, jotka vaihtelevat suuresti paikallisesta tai valtakunnallisesta tilanteesta riippuen.
Jotkut maat yhdistävät telekeskuksen ja postitoimiston maaseudun kaupunkeihin, mikä mahdollistaa sähköpostin käsitteen kehittämisen pankki- ja verkkokauppapalvelujen tarjoamiseksi (posti tässä tapauksessa varmistaa sekä pakettien siirron lähettäjän ja vastaanottajan välillä että maksun. toimitettujen tavaroiden osalta). Esimerkki: SONAPOST Cyberkiosk -hanke Burkina Fasossa koostuu Internet-yhteyden asentamisesta postitoimistoihin.
Joskus telekeskuksen monipuolisuus voidaan laajentaa koskemaan kuluttajatuotteiden (paikan päällä kulutettavat juomat, sanomalehdet, toimisto- ja atk-tarvikkeet, lisämaksu ennakkoon maksetuille matkapuhelimille jne.)
Telekeskusta johtaa pätevä ja pätevä henkilö, joka huoltaa laitteita ja antaa käyttäjille apua. Telekeskuksen koosta riippuen voi olla useita enemmän tai vähemmän erikoistuneita henkilöitä.
Esimerkki yhteisön telekeskuksen henkilökunnasta:
Kansainväliset tilastot ovat osoittaneet, että naiset käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa vähemmän kuin miehet. Kehitysmaissa on toteutettu monia hankkeita, joiden avulla naiset voivat hyödyntää paremmin uutta viestintätekniikkaa. Kansainväliset instituutiot ovat toteuttaneet useita hankkeita, joiden tarkoituksena on auttaa naisia hallitsemaan paremmin tieto- ja viestintätekniikan käyttöä turvautumalla yhteisön telekeskuksiin. Naisjärjestöt ovat perustaneet joitain yhteisön telekeskuksia erityisesti naisille.
Richard Fuchs oli suositellut, että yhdyskunnan telekeskuksen animaatio uskottaisiin naiselle, jotta se voisi lisätä luottamusta ihmisiin, jotka eivät ole lainkaan perehtyneitä tieto- ja viestintätekniikoihin, ja auttaa näitä ihmisiä paremmin saavuttamaan tarvitsemansa tulokset. Richard Fuchs oli ilmaissut tämän kuuluisan suosituksen: "oikea mies tähän työhön on nainen".
Anita Gurumurthy toteaa kuitenkin, että ensimmäiset teleskeskusten kokeilut eivät parantaneet naisten telekeskusten käyttöä. Anita Gurumurthy kertoo, että painotettiin liikaa työkalujen saatavuuteen liittyviä teknisiä kysymyksiä ja että enemmän olisi painotettava tarjottavaan sisältöön ja palveluihin, koska tieto- ja viestintätekniikka on vain väline palvelujen käyttöön, vaikka niitä pidettiinkin itsetarkoituksena. Anita Gurumurthy sanoo:
Kuuluisa Grameen Telecom -hanke, jonka Muhammad Yunus toteutti Bangladeshissa, koostui mikroluottojen tarjoamisesta "kylän puhelinnäyttelijälle", jonka avulla hän sai ostaa matkapuhelimen, jota hän käytti sitten myymään puhelut kyläläisille. Tämä projekti oli valtava menestys ja voitti Nobel-palkinnon Muhammad Yunukselle vuonna 2006. Grameen Bank jakoi tälle projektille lähes 400 000 mikrolainaa.
World Summit on the Information Society (Geneve 2003) ilmaisi joukon periaatteita, jotka n o 12 on: "Me vahvistamme, että TTT: n kehitys tarjoaa valtavia mahdollisuuksia naisille, joiden pitäisi olla kiinteä osa yhteiskuntaa tiedon ja olla keskeisiä toimijoita Olemme päättäneet varmistaa, että tietoyhteiskunta edistää naisten vaikutusmahdollisuuksia ja heidän täyttä osallistumistaan miesten kanssa tasa-arvoisesti kaikilla yhteiskunnan alueilla, yhteiskunnassa, kaikissa päätöksentekoprosesseissa. Meidän tulisi edistää miesten välistä tasa-arvoa. ITU on tukenut hanketta, jonka tarkoituksena on luoda vähintään 100 monitoimityöyhteisön telekeskuksen (TCP) verkosto, jota hoitavat naiset 20 Afrikan maassa.