Luokittelu historialliseksi muistomerkiksi pyrkii suojelemaan muistomerkkiä tai rakennusta, joka on merkittävä historiansa tai arkkitehtuurinsa vuoksi. Tämä tunnustus liittyy tarkemmin muistomerkin taiteeseen ja historiaan. In Sveitsi , 78 artiklassa liittovaltion perustuslain vahvistetaan periaate, jonka suojelu perintö on ennen kaikkea kantonien toimivaltaan.
Lainsäädännössä tämä käsite juontaa juurensa 10. syyskuuta 1898, Vaudin kantoni toimi sitten edeltäjänä voimaan tullessaan ”Historiallisesti tai taiteellisesti kiinnostavien monumenttien ja taideteosten suojelulaki”.
Liittovaltion luonnonsuojelulaki (LPN) tuli voimaan 1. st Heinäkuu 1966. Siinä määritellään muun muassa suojan laajuus, valaliiton tarjoamat keinot ja tuki sekä rikosoikeudelliset säännökset rikkomusten varalta. Artiklassa 4 kuvataan kohteet: Maisemien ja luonteenomaisten paikkojen, menneisyyttä muistuttavien kohteiden, luonnon uteliaisuuksien tai taiteen mukaisten muistomerkkien osalta. 24, al. 2 perustuslaista on tarpeen erottaa: a. kansallisesti tärkeät esineet; b. alueellisesti ja paikallisesti tärkeitä kohteita.
Kantoneita voidaan kutsua suorittamaan asiantuntija-apua ja saamaan valaliiton tukea. Kantoneilla on myös omat sääntönsä, jotka määrittelevät kantonin erilaiset menettelyt, osastot ja palvelut, jotka vastaavat luonnon ja muistomerkkien suojeluun liittyvistä asioista. Esimerkiksi Vaudin kantonilla on ”Luonnon, muistomerkkien ja nähtävyyksien suojelulaki” (LPNMS), joka tuli voimaan10. joulukuuta 1969.
16. tammikuuta 1991, liittoneuvoston "Luonto- ja maisemansuojeluasetus" tuli voimaan.