Seleeni

Iso	VUOSI	Aika	MD	Toim	PD
Iso	VUOSI	Aika	MD	MeV	PD
74 Ks	0,87 %	vakaa 40 neutronin kanssa
75 Ks	{syn.}	119,779 d	e	0,864	75 ässä
76 Ks	9,36 %	vakaa 42 neutronilla
77 Ks	7,63 %	vakaa 43 neutronin kanssa
78 Ks	23,78 %	vakaa 44 neutronilla
79 Ks	{syn.}	1.13 Minun	β -	0,151	79 Br
80 Ks	49,61 %	vakaa 46 neutronilla
82 Ks	8,73 %	1,08 × 10 20 a	2β -	2.995	82 Kr

Yksinkertaiset kehon fyysiset ominaisuudet

Tavallinen tila

kiinteä

Allotropic on vakio tilassa

Seleeniharmaa ( kuusikulmainen )

Muut allotropit

Punainen seleeni α, β ja γ ( monokliininen ), musta seleeni (lasimainen)

Tilavuusmassa

4,79 g · cm -3 (harmaa),

4,28 g · cm -3 (lasimainen)

Kristallijärjestelmä

Kuusikulmainen

Kovuus

Väri

metalliharmaa

221 ° C (harmaa)

685 ° C (harmaa)

6,694 kJ · mol -1

95,48 kJ · mol -1 ( 1 atm , 685 ° C )

Molaarinen tilavuus

16,42 × 10-6 m 3 · mol -1

Höyrynpaine

0,00013 mbar ( 170 ° C )

Äänen nopeus

3350 m · s -1 - 20 ° C

Massalämpö

320 J · kg -1 · K -1

Sähkönjohtavuus

1,0 × 10-4 S · m- 1

Lämmönjohtokyky

2,04 W · m -1 · K -1

Eri

7782-49-2

231-957-4

Varotoimenpiteet

SGH

Vaara H301, H331, H373, H413, P273, P304 + P340, P308 + P310, H301 : Myrkyllistä nieltynä
H331 : Myrkyllistä hengitettynä
H373 : Saattaa vahingoittaa elimiä (luettelo kaikista kärsivistä elimistä, jos tiedossa) toistuvan tai pitkäaikaisen altistumisen yhteydessä (Ilmoita altistumisreitti, jos on lopullisesti osoitettu, ettei mikään muu altistumisreitti aiheuta samaa vaara)
H413 : Voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesieliöille
P273 : Vältettävä päästämistä ympäristöön.
P304 + P340 : Hengitettynä: siirrä uhri raittiiseen ilmaan ja pidä lepoasennossa, jossa on helppo hengittää.
P308 + P310 : Todistetun tai epäillyn altistumisen sattuessa: Ota yhteys MYRKYTYSTIETOKESKUKSEEN tai lääkäriin.

WHMIS

Hallitsematon tuoteTätä tuotetta ei valvota WHMIS-luokituskriteerien mukaan.

Ilmoitus 0,1% ainesosien ilmoittamisluettelon mukaan
Kommentit: Tämän ainesosan kemiallinen nimi ja pitoisuus on ilmoitettava käyttöturvallisuustiedotteessa, jos sitä on pitoisuutena, joka on yhtä suuri tai suurempi kuin 0,1% tuotekontrollissa.

Kuljetus

3283

YK-numero :
3283 : SELEENIYHDISTELMÄ, NOS-
luokka:
6.1
Varoitusetiketti: 6.1 : Myrkylliset aineet

SI- ja STP- yksiköt, ellei toisin mainita.

Seleeni on alkuaine on järjestysluku 34, ja symboli Se. Tämä kolmas osa ryhmän VI a ( ryhmä on happiryhmä ) on nonmetal . Yksinkertaisen rungon ja sen pääyhdisteiden kemia on suuri analogia rikin , mutta myös telluurin kanssa .

Yleistä elementistä ja historiasta

Seleeni on hivenaine ja bioelementti, mutta hyvin pieninä annoksina. Se on myrkyllistä (jopa erittäin myrkyllistä tietyissä muodoissa) pitoisuuksilla, jotka ovat tuskin suurempia kuin ne, jotka tekevät siitä välttämättömän hivenaineen eläinten ruokavaliossa. Sillä ei ole merkittävää vaikutusta patologioihin, lukuun ottamatta vakavia raskasmetallimyrkytyksiä . Rikki ja seleeni ovat usein keskenään vaihdettavissa, mutta eivät seleenin selektiivisessä ravintoroolissa. Alueiden maanpäällisen maailmaa voisi tunnettu siitä, että keskimääräinen taso seleenin ihmisen veressä 1990-luvulla, oli rikas ja köyhä alueilla tämän kriteerin mukaisesti, Venezuelan esiintyy johtoa, 0,8 ug / l ja Egyptissä takana on pakkaus 0,07 ug / l .

Kemistit Jöns Jacob Berzelius (1779-1848) ja Johan Gottlieb Gahn löysivät seleenin vuonna 1817 mudasta, joka oli jäljellä Grispholmin lähellä sijaitsevan tehtaan "lyijykammiossa" , lähellä rikkihapon vanhaa teollista valmistusta . Seleeni elementit ja telluurin , jotka olivat kumppanit reaktioväliaineessa, tuloksena paahtamalla rikkikiisun havaittiin vastaavasti alussa XIX : nnen luvun ja lopussa XVIII th -luvulla .

Telluurille annettiin ensin nimi, latinankielisestä sanasta tellus, joka tarkoittaa maata, maapalloa. Koska seleeni muistuttaa sitä, sillä on samanlaiset kemialliset ominaisuudet ja se liitetään siihen aina malmeissa, kuten maapallolla ja Kuulla , sille annettiin nimi, joka on johdettu kreikkalaisesta sanasta Σελήνη ( Selếnê ) tai σελήνη ( selênê ). Kuu , Maan satelliitti ja muuten Selene , Kuun jumalatar.

Se-ionin hapettumisaste voi olla -II, II (yleisin), IV ja VI. Se kuvaa Se: n yhdistelmiä.

Seleenillä on 29 tunnettua isotooppia, massanumerot vaihtelevat 65: stä 94: een, sekä yhdeksän ydin-isomeeriä . Näistä isotooppeista viisi on stabiilia: 74 Se, 76 Se, 77 Se, 78 Se ja 80 Se, ja niitä esiintyy luonnollisesti radioisotoopin 82 Se kanssa, jonka puoliintumisaika on erittäin pitkä, 108 miljardia miljardia vuotta (noin 8 miljardia kertaa suurempi kuin maailmankaikkeuden ikä ).
Seleenin vakiomallinen atomimassa on 78,96 (3) u .

Luonnonilmiöt ja tärkeimmät esiintymät sekä tuotantolaitokset

Selkeys seleeni on 0,1 ppm (0,1 g / t ). Se on 50 kertaa yleisempi kuin telluuri , mutta noin 4000 kertaa vähemmän kuin rikki .

Natiivi seleeni on mineraali harvinainen natiivin metalloidi. Suurin osa Se: stä näyttää korvaavan rikin kokonaan tai osittain näissä mineraaliyhdistelmissä. Sitä on läsnä monissa sulfidimineraaleissa, kuten seleenisissä pyriiteissä.

Selenidi Pb, Fe, Cu, Zn ... kuten clausthalite PbSe ja umangite Cu 3 Jos 2 tai jopa crookesite CuThSe, esiintyy luonnossa, mutta ne ovat harvinaisia mineraaleja.

Seleeni on keskittynyt tiettyihin kasveihin, jyviin tai yrtteihin tai hiivoihin. Pitoisuudet voivat joskus olla liian suuria ja myrkyllisiä, mutta useimmiten hyvin pieniä viljapitoisuuksia ei aina rinnasteta biokompleksoivien aineiden yhteiseen läsnäoloon, mikä johtaa hyvinvointille ja terveydelle haitallisiksi rajuiksi puutteiksi joillakin alueilla maailma.

Seleeni tuotanto tulee pääasiassa uudelleenkäsittelyä jäljellä liete elektrolyysin jalostuksessa ja lyijy , nikkeli tai koboltti, ja erityisesti kupari . Anodiliete voi kuparin elektrolyyttisessä puhdistuksessa sisältää jopa 10 prosenttia seleeniä. Ne paahdetaan seleenidioksidin SeO 2 saamiseksi, kiinteä runko. Tämä toimenpide muistuttaa sulfidimalmien paahtamista tai rikkihappojen vanhoja valmistusmenetelmiä. Riittää, että oksidi tai seleenihappoanhappo pelkistetään rikkidioksidilla SO 2 On :

SeO 2 kiinteänä aineena + 2 SO 2 kaasu → Se amorfinen punainen, hiutaleiksi + 2SO 3 kaasu

Seleeni Se 8amorfinen puhdistetaan useilla tyhjötislauksilla . Seleenin maailmanlaajuinen vuotuinen tuotanto on luokkaa muutama tuhat tonnia. Ennen 2000-lukua tärkeimmät tuottajat olivat Yhdysvallat, Kanada, Ruotsi ja Japani.

Yksinkertaisten ja yhdistettyjen kappaleiden ominaisuudet

Yksinkertaisen rungon fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

Yksinkertainen kappale on polymorfinen, yleensä monimutkaisen rakenteen omaavien harmaiden kiintoaineiden muodossa. Erotamme pääasiassa:

neljä amorfista muotoa , Se 8musta, pienin, Se 8punainen jauhemainen ja musta Se, vastaavasti amorfinen (jauhemainen, jauhemainen) ja lasimainen (kiinteä kiinteä), Se 8- renkaiden seoksetja pitkät ketjut Se n, joka on saatu sammuttamalla nestemäinen Se.
kolme kiteistä muotoa , kaksi monokliinistä Se 8metastabiili ja punainen, sanovat Se αja Se pja makromolekyylien tärkein trigonaalinen , spiraalikokoonpano Se nkovalenttisella sidoksella. Tämä viimeinen muoto, harmaa ja metallinen kiilto, on sekä tihein että vakain.

Amorfiset muodot ovat enemmän tai vähemmän metastabiilia tai epävakaita, ne antavat huoneenlämpötilassa tai pienellä lämpöaktivaatiolla puolimetalliharmaa Se.

Harmaa seleeni, puolimetalli lähellä harmaata Te, metalliheijastuksella on lämpöherkkä puolijohde (sen alhainen sähkönjohtavuus kasvaa lämpötilan noustessa), valoherkkä (sen sähkövastus pienenee altistettaessa valon fotoneille lisäämällä valaistusta) ja aurinkosähköominaisuudet (valon muuntaminen sähkövirraksi), mikä on hyödyllistä kopiokoneille tai valokennoille .

Punainen seleeni, Se 8 -renkaatEristävät, liukoiset hiilidisulfidiin, jotka ovat peräisin seleenistä liuoksessa tai muodostavat siinä helposti muodon, voivat siten olla amorfisia (häiriöttömiä) tai kiteytyneitä. Amorfinen punainen Se on kevyt ja pörröinen, matala tiheys noin 4,29--4,3. Se aja Se p kiteytyä kahteen eri monokliiniseen verkkoon, vastaavasti keskitiheyteen 4,39 ja epätavallisen matalaan tiheyteen 4 - 3,97.

Se nilmeisesti sillä on materiaalia mustuttava tai harmahtava vaikutus. Amorfinen musta seleeni on analoginen S μ: n kanssa. Lasimainen musta seleeni, analoginen S λ: n kanssaelastinen on yli 60 ° C , sitten muovi 100 ° C: seen .

Harmaa seleeni, jonka tiheys on lähellä 4,8 20 ° C: ssa , sulaa yli 220 ° C , puhdas neste tai neste on mustaa ja erittäin viskoosia. Kiehuminen esiintyy vain lämpötilassa, joka on hieman alle 685 ° C , vapautunut monoatominen seleenihöyry on keltainen, joka muistuttaa kiinteän rikin väriä. Huomaa, että rikki- tai rikkiemaanissa seleeni erotetaan rikistä sen sublimaatiokerroksen punaisella värillä.

Seleenikemia

Seleeni voi reagoida tai liittyä moniin yksinkertaisiin kappaleisiin, kuten halogeeneihin, happeen, vetyyn ja metalleihin, ja antaa yhdisteitä, joiden ominaisuudet ovat melko samanlaiset kuin rikkiyhdisteillä, toisin sanoen rikin kanssa .

Yhdistyminen tai yhdistelmät metallien kanssa muodostavat kemiallisia kappaleita, joita kutsutaan selenideiksi.

Yksinkertainen elin seleeni hajoaa vetyjodidin vedyksi lyijyselenidiä (tai selenized vetykaasun) ja yksinkertainen elin jodia .

Se yksinkertainen elin + 2 HI höyryssä tai nesteytetyn kaasun paineen → -SeH 2 kaasu + I 2 kiinteänä aineena joskus sublimoituu kaasu

Hyökkäys hapettavan hapon, kuten väkevän typpihapon, avulla antaa seleenihappoanhydridiä tai seleenidioksidia. Jälkimmäinen kappale on pitkien ketjujen muodossa, se on haihtuva kiinteä kappale (depolymeroinnin avulla), liukoinen hyvin veteen; sen rakenne eroaa radikaalisti rikkidioksidikaasusta SO 2 .

3 Se yksinkertainen runko + 4 HNO 3 hapettava happo ( kuumansavustusneste ) → 3 H 2 SeO 3 seleenihappo + 4 NO kaasu + 8 H 2 O

SeO 2: lla n ) polymeerinen seleenihappoanhydridi, joka muodostuu seleenihaposta ( vesihäviöllä ).

Huomaa, että analoginen reaktio yksirunkoisen rikin kanssa antaa rikkihappoa. Seleenihappoanhydridin SeO 3 (erittäin hapan neste, ahne vesi) tai seleenihapon H 2 SeO 4 saamiseksi on välttämätöntä asettaa yksinkertaisen seleenirungon kalsinointi kuivalla kaliumnitraatilla ja sitten käsitellä kaliumin seleenaattia. lyijysuolojen kanssa ja pese rikkivedyllä. Seleenihappoanhydridi voidaan konsentroida kiehumispisteeseen 290 ° C saakka , mutta se hajoaa noin 350 ° C: ssa kahdeksi kaasuksi hapeksi ja seleenidioksidiksi. Seleenihappo on melkein yhtä vahva kuin rikkihappo, mutta se on myös hapettavampi kuin jälkimmäinen. Se oikeuttaa seleena-ionien SeO 4 2- olemassaolon .

Seleenidioksidi hajotetaan liuoksessa sinkki- ja rautametallien muodossa jauheena tai viilana, rikkihapolla tai rikkivetyllä, ja se jättää erittäin vaaleanpunaisen amorfisen seleenin tai seleenikukan . Seleenihappo H 2 SeO 3 esiintyy liuoksessa ja selittää seleeni-ionien SeO 3 2- läsnäolon .

Seleenin yhdistelmät

Seleenidioksidi tai seleenihappoanhydridi SeO 2on makromolekyylinen kiinteä aine, jossa on kovalenttisia sidoksia, joka erottaa radikaalisti rikkidioksidikaasusta huoneenlämpötilassa.

Anhydridi seleenihappo- SeO 3

Seleenihappo- H 2 SeO 4on värittömiä ja hygroskooppisia kiteitä, jotka sulavat alle 60 ° C: n lämpötilassa . Vesipitoisessa väliaineessa se antaa vesiliuoksen, joka on paljon hapettavampi kuin rikkihappo, joka liuottaa natiivia kultaa tai luonnollista platinaa .

Seleenivety H 2 Jos on myrkyllinen, väritön kaasu, jolla on epämiellyttävä haju.

Detektio ja analyyttinen kvantifiointi

Seleenimateriaali eli seleenipohjainen materiaali voidaan tunnistaa laboratoriossa hyökkäyksellä väkevällä rikkihapolla, usein kuumalla. Seleenihappo H 2 SeO 3Liuotettu pelkistetään sitten SO 2 kaasu tai punainen pelkistävä kappale Se: ssä.

In sedimentit ja lihaskudoksen , määritys suoritetaan spektrofotometrillä . Kuitenkin jokaiselle näytteelle on tehtävä esikäsittely.

Sedimenttejä, hapan mineralisoitumista näytteen ensimmäisen muunnokset Seleenin sen hydridimuodossa kautta natriumboorihydridiä (NaBH 4 ) happamassa väliaineessa. Sitten solussa lämmitetty seleeni pelkistetään alkuaaliseleeniksi. Lopuksi kalibrointi tehdään atomiabsorptiospektrofotometrialla.

Lihaskudoksen osalta näyte käsitellään biologisen kudoksen pilkkomisella voimakkaasti hapettavassa väliaineessa. Magnesiumnitraatti mahdollistaa orgaanisen aineen täydellisen hapettumisen ja stabiloi seleeniä. Sitten siirtymiseksi Se: stä (6) - Se (4: een) on tarpeen lisätä suolahappo HCl: a (vesip.) . Seleeni muutetaan sitten sen hydridin muodossa ( H 2 Se ) ja natriumboorihydridiä (NaBH 4 ) happamassa väliaineessa. Tässä vaiheessa hydridi kuumennetaan alkuaineseleeniksi. Lopuksi kalibrointi suoritetaan atomiabsorptiospektrofotometrialla.

Analysoimiseksi seleenin veteen, menetelmä suoritetaan argon plasma päästöjen spektrometrialla ja havaitseminen tehdään massaspektrometrialla (ICP-MS).

Seleenin teollinen käyttö

Seleeniä käytetään erilaisissa elektronisissa antureissa tai liittimissä, kemiassa (vulkanointi), lasinvalmistuksessa ja pigmenttien valmistuksessa, metallurgiassa ja maataloudessa.

Yksirunkoinen tai lähes puhdas puolijohde

Se voi olla puolijohde metalliharmaan Se: n muodossa, mutta myös amorfisessa tilassa kserografiassa .

Kopiokone , lasertulostin ja muut kserografiset laitteet .

Seleeniä käytetään "rummun" (kiiltävä sylinteri) päällystämiseen. Se on sähköisesti varattu, sitten lasersäde purkautuu enemmän tai vähemmän (tekemällä seleenin johtavaksi) kuvan valkoiset tai vaaleat osat.

valokennot

Sitä käytettiin varhain suoristaa vaihtovirta nykyinen osaksi tasavirtaa .

Sitä käytetään parantamaan ruostumattoman teräksen ja kuparin ominaisuuksia . mangaanielektrolyyttinen metallurgia vaatii seleeniä suhteessa tuhat. Tämä riippuvuus selittää seleenin huiman hinnan, joka alun perin oli 4-6 dollaria metalloidipainolta vuonna 2003, jopa 12 tai 14 dollariinHelmikuu 2004. Sen aiheuttivat kiinalaiset teräksenvalmistajat, jotka halusivat korvata nikkelin (joka oli tullut liian kalliiksi oman kysynnän vaikutuksesta) mangaanilla ruostumattoman teräksen tuotannossa.

Seleeniä käytetään vihreän värin peittämiseen lasin valmistuksen aikana. Se on lasisaippua.

Maataloudessa se on täydennys erittäin pieninä annoksina köyhälle maatalousmaalle ja / tai eläinten ruokavalioon.

Teollinen puolijohde

Valoherkkien ominaisuuksien löytyminen johtuu lennätysyrityksessä työskentelevästä Willoughby Smith (en) ja hänen avustajansa J. Maysta vuonna 1873.

Smithin solun avulla Alexander Graham Bell kehitti vuonna 1880 valonsignaalia käyttävän langattoman puhelinjärjestelmän.

Paljon tutkimusta on tehty näiden valoherkkien ominaisuuksien käyttämiseksi, erityisesti kuvansiirtoon, ilman suurta menestystä. Ne johtavat vain aurinkosähkögeneraattoreiden tuotantoon , joka on tehotonta verrattuna nykyisiin käytettävissä oleviin.

Koko valokuvasukupolvi 1950- ja 1960-luvuilla oli kuitenkin hänelle velkaa ensimmäiset valomittarilaitteet . Nämä seleenivalomittarit ovat tunnistettavissa kotelon etuosaan asetettujen levyjen perusteella vain päivänvalon mittauksiin. Yksinkertainen galvanometrilaite keräsi kennon tuottaman heikon virran. Jos se korvattiin 1960-luvulla kadmiumsulfidilla , jotkut laitteet, kuten Neuvostoliiton FED-5, käyttivät sitä vuoteen 1990 asti. Sillä on suuri etu toimia ilman paristoja.

Samoin sitä käytettiin ensimmäisiin "kiinteisiin" suoristuslaitteisiin, joissa oli useita eviä.

Seleeni on todellakin “P” -tyyppinen puolijohde . Kiteinen seleeni kerrostetaan alumiinilevylle, sitten muodostetaan liitoskerros eri menetelmillä (esimerkiksi vahva käänteinen jännite).

Sen vasteaika on keskimääräinen, sen vastakkainen jännite, joka on suurimmaksi osaksi luokkaa 30 V, vaatii usein elementtien kokoamista sarjaan.

Sitä käytettiin vaihtovirran tasaamiseen, kunnes ilmestyi piin tasasuuntaajat (noin vuonna 1970), jotka ovat tehokkaampia ja ennen kaikkea luotettavampia. Monet seleenin tasasuuntaajat ovat todellakin päätyneet kauheaan katkeraan savuun!

Sen käytöstä puolijohteena on tullut marginaalinen, lukuun ottamatta jännitteenrajoittimia, joissa se on edelleen kilpailussa MoV: n ( Metal-Oxide Varistor ) kanssa.

Hän näyttää löytävän toisen nuoruuden:

”X” -kuvakennoissa, koska se mahdollistaa säteilyn suoran muunnoksen → elektronivirta;
valmistuksessa niin sanottu "thin-film" aurinkokennojen suurikokoisten kohtuullinen hyötysuhde (15%) ja pienemmillä kustannuksilla, joka perustuu CuInSe 2 ;
tietyissä yhdistetyissä puolijohteissa, erityisesti kvanttipisteiden muodostamiseksi .

Joitakin yhdistekappaleiden teknisiä käyttötarkoituksia

Teräksen pinnalle levitetty seleenihappo muuttaa sen ulkonäköä ja suojaa sitä. Tätä toimintaa, jota yleisesti kutsutaan kiillotukseksi, käytetään usein ampuma-aseiden pienissä osissa.
Pigmentti: Tällä kadmium punainen (kevyt, keskikokoinen, tumma rubiini tyyppi) ovat Selenio-sulfidi tai rikki-selenide kadmium .
Väriaine lasi ja muovit: kaunis syvän punainen saadaan kadmiumin sulfoselenide (kadmium punainen ).

Farmakologia ja ravitsemus

Seleeni on hivenaine, joka muodostaa selenoproteiinit ja joka sisältää tärkeimmän solunsisäisen antioksidantin, glutationiperoksidaasin . Se löytyy munia (16-48% keskimääräisestä päivittäisestä tarpeesta riippuen siitä ankan, kanan, hanhen tai kalkkunan ja riippuen jalostukseen järjestelmään ), The munuaiset sekä sian- tai naudanlihaa , valkosipulia , kalaa ja äyriäisiä . Länsimainen ravitsemus täyttää suurelta osin tämän elementin päivittäisen tarpeen, mutta on mahdotonta ennustaa seleenin kehon pitoisuuksia ravinnosta, koska sen käyttö ja säilyttäminen riippuvat foolihapon , B12-vitamiinin ja homokysteiinin läsnäolosta .
Seleenisulfidia käytetään hoitona ihotaudit , koska sen toiminta sienitautien , tai esimerkiksi hoidettaessa rasvainen hilse.
Päivittäinen seleenin (200 µg) kulutus voi vähentää useiden syöpien (mukaan lukien eturauhasen ja paksusuolen ) kehittymisen riskiä . Tätä ei kuitenkaan ole vahvistettu. Toisaalta liikaa seleeniä veressä voi lisätä syöpäriskiä. Seleenin lisääminen ruokavalioon vähentää jyrsijöiden kemiallisesti indusoitua karsinogeneesiä. Näissä tutkimuksissa orgaaniset seleeniyhdisteet ovat tehokkaampia ja vähemmän myrkyllisiä kuin seleenisuolat. Testattuja orgaanisia yhdisteitä ovat selenosyanaatit, selenometioniini, parapähkinä (runsaasti seleeniä), valkosipuli ja parsakaali, jotka on kasvatettu seleenipitoisella maaperällä.
Myös sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on laskenut . Se alentaisi veren kolesterolitasoa ja lisäisi hieman HDL-fraktiota . Seleenin uskotaan osallistuvan immuunijärjestelmän ylläpitoon (erityisesti se vähentää viruskuormitusta HIV- potilailla ) ja kilpirauhasen toimintaan.
Ravintolisän suotuisa vaikutus sydän- ja verisuonitautiin ja aineenvaihduntasuunnitelmaan havaitaan vain niillä yksilöillä, joilla on heikko seleenivarasto, kun taas lisäys olisi päinvastoin myrkyllistä henkilöissä, joilla ei ole seleenipuutetta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että aina kun patologia todennäköisesti johtaa lisääntyneeseen vapaiden radikaalien tuotantoon, mikä aiheuttaa soluvaurioita ja lisääntyy tulehduksellisten välittäjien, kuten sytokiinien , lisääntyminen , seleenillä on todennäköisesti suojaava tehtävä. Tämän vaikutuksen uskotaan johtuvan entsyymeistä, glutationiperoksidaaseista, joista osa on seleno-proteiineja, toisin sanoen joiden aktiivinen kohta käsittää selenokysteiinin aminohapon. Toisaalta vaikutusta kuolleisuuteen ei ole osoitettu.

Sivuvaikutukset

Seleeni on myrkyllistä liian suurella annoksella. Se voi aiheuttaa pahoinvointia, ripulia , kynsien heikkenemistä , hiustenlähtöä tai väsymystä. Amerikkalaisten suositusten mukaan päivittäinen enimmäisannos on 400 µg / vrk, mutta ravintolisä saavuttaa helposti 200 µg / vrk ravintosisällön lisäksi, mikä altistaa yliannostuksen riskin.

Eläintutkimukset näyttävät osoittavan, että ihmisillä, jotka ottavat suuria annoksia seleenilisäaineita pitkään, on riski tyypin 2 diabeteksesta kasvaa jonkin verran.

Toksikologia, ekotoksikologia

Metallinen seleeni on välttämätön hivenaine (joka näyttää rajoittavan eturauhassyövän riskiä erityisesti ), mutta monet sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ja sen myrkyllinen annos ihmisille on helposti saavutettavissa (400 ug / päivä ). Näin ollen ei ole suositeltavaa ottaa se muodossa ravintolisä, mutta kuluttaa elintarvikkeita, jotka sisältävät se luonnollisesti ( sienet , maksa , äyriäiset , jne ).

Se on myrkyllistä muodossa selenaatti oksianioneista (harvinaisempia) ja vielä muodossa seleniitin (liukoisen, erittäin myrkyllisiä ja bio-assimiloituvassa muodossa seleeni, joka on yleisin muoto seleenin ympäristössä).

Ympäristövaikutukset

Sitä esiintyy ympäristössä ja biomassassa useissa kemiallisissa muodoissa; vaihtelevassa hapettumisasteessa tai jopa kompleksisissa muodoissa ympäristössä. Seleniittimuoto, myrkyllisin, on myös yleisin.

Tietyt teollisuus- tai maatalousperäiset jäännösaineet (kemialliset lannoitteet) sisältävät riittävät annokset pilaamaan ympäristöä, jossa ravintoketju voi sietää seleeniä . Lisäksi sen eliminaation puoliintumisaika elimistössä (poistuminen) on pitkä (19-42 päivää).

Seleenin aiheuttama pilaantuminen voi siten vähentää biomassaa jopa 72% tietyillä kalalajeilla.

Seleenin analyysitekniikat on välttämätöntä hallita sen kaikkien muotojen tunnistamiseksi, kun analysoidaan vettä, maaperää ja lihaa (yleensä lihaskudosta) kansanterveyden ja yhdessä ympäristön terveyden kannalta.

Myrkyllisyysraja

Myrkyllisyysraja ympäristössä vaihtelee kontekstin ja lajin mukaan. Sedimentin, maaperän ja veden raja-arvo on tällä hetkellä noin 3–4 µg / g . Tämä kynnys on kuitenkin kiistanalainen, koska seleenin myrkyllisyys vaihtelee suuresti muodostaan riippuen synergioiden kanssa muiden molekyylien kanssa (esimerkiksi tiolien tai orgaanisen tai epäorgaanisen elohopean kanssa) ja koska se ei sovi lajien ja olosuhteiden vaihteluun (järvi Esimerkiksi staattista ympäristöä ei voida verrata suurivirtaavaan veteen (joki, joki jne.), ja lisäksi laboratoriossa testattujen lajien vaihtelevan herkkyyden tulisi vaikuttaa kynnysarvojen määritykseen). Kaloissa lihaskudoksen kynnysarvo vaihtelee havaittujen lajien sietokyvyn mukaan. Tietokannat mahdollistavat joidenkin tutkittujen kalojen ja lintujen myrkyllisyyskynnysten vertaamisen. Toistaiseksi tutkimusta ei ole suunnattu tarkempien kynnysarvojen määrittämiseen, mutta perusteellisia tutkimuksia on perusteltu .

Asiayhteyteen liittyvä merkitys: Saccharomyces cerevisiae -hiivasolut sietävät yleensä muutaman millimoolin seleeniä. mutta tiolien läsnä ollessa kasvualustassaan he kuolevat tuhat kertaa pienemmän annoksen läsnä ollessa (suuruusluokkaa mikromoolia). Glutationi ja seleeniitti reagoivat spontaanisti tuottamaan useita seleeniä ( seleenidiglutationi , glutationioselenoli , vety- seleeni) ja alkuaineseleeniä sisältäviä yhdisteitä sekä reaktiivisia happilajeja. Tutkijat ovat tutkineet glutationin ja natriumseleniitin välisestä reaktiosta johtuvien yhdisteiden myrkyllisyyttä. He päättelivät, että selenodiglutationi, alkuaineseleeni tai reaktiiviset happilajit eivät olleet mukana. Toisaalta vety-selenidin solunulkoinen muodostus voi selittää seleniitin toksisuuden pahenemisen tiolien läsnä ollessa; vetyselenidin suora tuotanto D-kysteiinidefhydraasin kanssa aiheuttaa todellakin suuren S. cerevisiaen kuolleisuuden . Seleenin imeytyminen hiivasta parantaa huomattavasti ulkoisen tiolin läsnä ollessa, todennäköisesti koska se edistää vety-selenidin sisäistymistä. Seleenin myrkyllisyys tässä sienimallissa näyttää olevan selitettävissä solunsisäisen pelkistyneen glutationin kulutuksella, mikä johtaa solukuolemaan vakavan oksidatiivisen stressin kautta.

Seleenisykli ja myrkyllisyys: Tietyt sen biogeokemialliseen kiertoon vaikuttavat ekstremofiiliset mikro-organismit vastustavat sitä.
Tämä koskee esimerkiksi maaperäistä bakteeria Cupriavidus metallidurans CH34 (aiemmin Ralstonia metallidurans , esiintyy usein metallien saastuttamassa maaperässä tai sedimentissä. Se detoksifioi (ja puhdistaa maaperän) pelkistämällä seleeniä liukenemattoman alkuaineseleenin sakkaksi ja paljon vähemmän myrkyllinen).
Radiotoksikologit ovat osoittaneet kaksi tapaa vähentää seleeniä tässä bakteerissa:

seleeniitin ja / tai seleenin muuntaminen orgaaniseksi seleeniksi selenometioniinin muodossa bakteeriproteiineihin;
seleeniitin saostuminen alkuaineseleenin nanohiukkasissa (prosessi havaittu seleenille, mutta ei seleenille).

Kohteesta sélénodiglutathion löytyy alttiina bakteerien seleniate puolivälissä rajoitettu sulfaatti .
Selenaatti näyttää olevan vähemmän biologisesti imeytyvää: sille altistuneet bakteerit keräävät kaksikymmentäviisi kertaa vähemmän seleeniä kuin seleeni, kun ne altistuvat seleenille. Mutantti
bakteerit (resistenttejä seleniittiä) tutkittiin CEA joka havaittiin, että ne eivät ole näihin membraaniproteiini (Deda); mikä antaa heille mahdollisuuden kerätä vähemmän seleeniä seleenille altistumisen jälkeen (verrattuna samoihin mutoitumattomiin bakteereihin). Seleenaatti voidaan hajottaa C. metallidurans CH34 : n sulfaattipermeaasilla .

Huomautuksia ja viitteitä

(en) David R. Lide, CRC: n kemian ja fysiikan käsikirja , CRC Press Inc,2009, 90 th ed. , 2804 Sivumäärä , Kovakantinen ( ISBN 978-1-420-09084-0 )
(in) Beatriz Cordero Verónica Gómez, Ana E. Platero-Prats, Marc Revés Jorge Echeverría, Eduard Cremades, Flavia ja Santiago Barragan Alvarez , " Covalent radius revisited " , Dalton Transactions ,2008, s. 2832 - 2838 ( DOI 10,1039 / b801115j )
Merkintä "Selenium" kemikaalitietokantaan GESTIS of the IFA (saksalainen työturvallisuudesta vastaava elin) ( saksa , englanti ), käytetty 21. elokuuta 2018 (vaaditaan JavaScriptiä)
Chemical Abstracts -tietokanta kysyttiin SciFinder Webin kautta 15. joulukuuta 2009 ( hakutulokset )
" Kiteinen seleeni " tietokannassa kemikaalien Reptox että CSST (Quebec organisaatio, joka vastaa työsuojelun), pääsee 25 huhtikuu 2009
Seleeni vähentää metyylielohopean ja yleensä alkyylielohopeajohdannaisten myrkyllisyyttä .
“ SELENIUM 3. Lähteet ja käyttötarkoitukset. Myrkyllisyys ” , osoitteessa http://www.universalis.fr
Quebecin ympäristöanalyysin asiantuntijakeskus, seleenin määrittäminen sedimenteissä: menetelmä atomiabsorptiospektrofotometrillä mineralisaation ja hydridien muodostuksen jälkeen, 2003, 1-17
Quebecin ympäristöanalyysin asiantuntijakeskus, seleenin määritys eläinkudoksissa: menetelmä atomiabsorptiospektrofotometrillä mineralisaation ja hydridien muodostamisen jälkeen, 2003, 1-18
Quebecin ympäristöanalyysikeskus, hivemetallien määritys puhtaissa olosuhteissa vedessä: menetelmä argonplasman emissiospektrometrialla ja detektio massaspektrometrialla, 2003, 1-29
Daniel Krajka, Seleenin hinnannousu, Usine Nouvelle, 3. maaliskuuta 2004 .
" Willoughby SMITH, kirje Latimer Clarkille, 4. helmikuuta 1873." Valon vaikutus seleeniin sähkövirran kulkiessa ", Luonto, 20. helmikuuta 1873, s.303. » , Television historiasta (katsottu 14. joulukuuta 2017 )
(en) http://www.princeton.edu/~achaney/tmve/wiki100k/docs/Photophone.html
(in) J. Clarke, " Johdatus viestintään optista kantoaaltoa " päälle ieeexplore.ieee.org , opiskelijoiden Quarterly Journal,Kesäkuu 1966(käytetty 8. lokakuuta 2020 ) .
" The Age of Selenium " , in History of Television (katsottu 14. joulukuuta 2017 )
Ruokavalion seleenin puute
Bogumila Pilarczyk ja muut. (2019) Munat seleenin lähteenä ihmisen ruokavaliossa | Journal of Food Composition and Analysis -lehti; Osa 78, toukokuu 2019, sivut 19--23 | https://doi.org/10.1016/j.jfca.2019.01.014 ( yhteenveto )
Bleys J, Navas-Acien A, Guallar E, seleeni ja diabetes: lisää huonoja uutisia lisäravinteista , Ann Intern Med , 2007; 147: 271-272
(en) Combs GF Watts JC, Jackson MI, Johnson LK, Zeng H, Scheett AJ et ai. , " Selenium-tilan tekijät terveillä aikuisilla " , Nutr. J. , voi. 10, n o 1,2011, s. 75 ( PMID 21767397 , DOI 10.1186 / 1475-2891-10-75 , lue verkossa )
vaikutukset syövän ehkäisyyn ihosyöpää sairastavilla potilailla , LC Clark, GF Combs Jr, BW Turnbull, EH Slate, DK Chalker, J. Chow, LS Davis, RA Glover, GF Graham, EG Gross, A. Krongrad, JL Lesher Jr, HK Park, BB Sanders Jr. , CL Smith, JR Taylor, JAMA. 1996; 276: 1957-1963
Lippman SE, Klein EA, Goodman PJ et ai. , Vaikutus seleenin ja E-vitamiini eturauhassyövän riskiä ja muiden syöpien, seleeni ja E-vitamiini syövän ehkäisy Trial (VALINTA) , JAMA. 2009; 301: 39-51
Bleys J, Navas-Acien A, Guallar E, seerumin seleenipitoisuudet ja kaikki syyt, syöpä ja kardiovaskulaarinen kuolleisuus yhdysvaltalaisten aikuisten keskuudessa , Arch Intern Med, 2008; 168: 404-410
Kemoterapia
Rayman MP, Stranges S, Griffin BA, Pastor-Barriuso R, Guallar E, Korkean seleenihiivan lisäyksen vaikutus plasman lipideihin: Satunnaistettu tutkimus , Ann Intern Med , 2011; 154: 656-665
(in) Ihmisen immuunikatoviruksen tyypin 1 viruskuorman tukahduttaminen seleenilisällä , Barry E.Hurwitz, Johanna R. Klaus Maria M.Llabre, Alex Gonzalez, Peter J.Lawrence, Kevin J.Maher, Mr Jeffrey Greeson, Marianna K Baum, Gail Shor-Posner, Jay S. Skyler, Neil Schneiderman, Arch Intern Med. 2007; 167: 148-154
Raymanin kansanedustaja, seleeni ja ihmisten terveys , The Lancet 2012; 379: 1256-1268
Rotruck JT, paavi AL, Ganther HE et ai. , Seleeni: biokemiallinen rooli glutationiperoksidaasin komponenttina , Science , 1973; 179: 588-90
(in) Goran Bjelakovic, Dimitrinka Nikolova, Lise Lotte Gluud, Rosa G.Simonetti, Christian Gluud, Mortality in randomised studies of antioxidant papilds for primary and Secondary Prevention , JAMA. 2007; 297: 842-857
Stranges S, Marshall JR, Natarajan R, Long-Term Selenium Supplementation Effects of the Type 2 Diabetes , Annals of Internal Medicine, 2007; 147: 217-223
WCR: n viiden vuoden aikana tekemien tutkimusten päätelmät ja suositukset
Seleenin toksikologinen arkki ( INRS )
Bleys Joachim, DIABETIN HOITO, HUHTIKUU 2007, 30 (4)
SJ Hamilton, Science of Total Environment, 2004, 326, 1-31
Quebecin ympäristöanalyysikeskus, hivemetallien määritys puhtaissa olosuhteissa vedessä: menetelmä argonplasman emissiospektrometrialla ja detektio massaspektrometrialla, 2003, 1--29
Emilien Pelletier; Seleenin biokertyvyyden muokkaaminen Mytilus edulisissa orgaanisen ja epäorgaanisen elohopean läsnä ollessa ; Voi. J. Fish. Aquat. Sci. 43 (1): 203–210 (1986); doi: 10.1139 / f86-023; 1986 CNRC Canada ( englanninkieliset ja ranskalaiset tiivistelmät ).
Tarze A., Dauplais M., Grigoras I., Lazard M., Ha Duong NT, Barbier F., Blanquet S., Plateau P. Vety-selenidin solunulkoinen tuotanto seleniitin tioavustettua toksisuutta vastaan saccharomyces cerevisiae . BIOLOGISEN KEMIAN LEHTIKIRJA 282 (2007) 12, 8759-8767
Laure AVOSCAN (Väitöskirja Grenoblen yliopistossa " Tutkimus Cupriavidus metallidurans CH34: n resistenssistä seleniitti- ja selenaattioksyanioneille: seleenin kertyminen, lokalisointi ja transformaatio ", 2007, CEA de Saclay

Bibliografia

Pierre Blazy ja El-Aïd Jdid, seleeni- ja telluurimetallurgia , arkki M 2370, Engineering Techniques Edition, 15 sivua.
Alain Foucault, Jean-Francois Raoult, Fabrizio Cecca Bernard Platevoet, geologian Sanakirja - 5 th edition, Dunod painos, 2014, 416 sivua. Yksinkertaisella merkinnällä "Selenium" s. 317 .
Bruce Herbert Mahan , Chimie , InterEdition, Pariisi, 1977, 832 Sivumäärä (Käännös yliopiston kemian , 2 th ed. , Addison-Wesley Publishing Company, Massachusetts, vuonna 1969 ( ISBN 978-2-7296-0065-5 ) ), erityisesti s. 630 ja s. 640-641 .
Paul Pascal , Uusi tutkielma mineraalikemiasta , Pariisi, Masson,1956( uusintapaino 1966), 32 osaa.

"13.1 & 13.2 Happi, typpi, oksidit, vetyperoksidi, palaminen, rikki, seleeni, telluuri, polonium"

(ilmoitus BNF n o FRBNF37229023 )

Thomas Thomson, Système de chimie , tome 4, Pariisi, 1818, käännetty viidennestä vuoden 1817 englanninkielisestä painoksesta Jean Riffault , s. 822 erityisesti tämän uuden elementin kohdalla, katso s. 740-748.

Katso myös

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Seleenihappo
Seleenihappoanhydridi tai seleeniitti muinaisilta kemistiltä
Selenofosforihappo
Bentseenelenoli
Bessamaattinen
Ruokavalion seleenipuutos
Seleeni- aurinkokennot tai CIGS- kennot
Chalcocite
Kalkogenidi
Chalcophile
Mineraalilisä A12CE
Organoseleeniyhdiste
Diselenidi
Difenyylidiselenidi
Seleenidisulfidi
Lohkon elementit s
Glutationiperoksidaasi
Seleenin ja hapen (tai typen) funktionaalinen ryhmä orgaanisessa kemiassa
Guilleminite
Seleenimyrkytys (ammattitauti)
Seleeni-isotoopit
Keshanin tauti
Seleenimetabolia
Metyyliselenoli
Fotopuhelin (puhelin)
Woollins-reagenssi
Seleenin tasasuuntaaja
Seleniitti (suola)
Natriumseleniitti
Selenate
Sinkkiselenaatti
Alkuperäinen seleeni
Selenidi
Hopeaselenidi
Vismutti selenidin tai mineraali guanajuatite
Kadmiumselenidi ja kadmiumin punainen
Vety-selenidi
Lyijyselenidi- tai mineraali clausthalite
Sinkkiselenidi
Seleno etuliitteenä
Selenoli
Selenokysteiini ja selenokysteiinisyntaasi
Selenometioniini
Selenoproteiini Selenoproteiini P
Selenourea
Selone
seleeninen rikki, natiivin rikin muunnos
Vismutti sulfoselenide tai mineraali paraguanajuatite
Tioselenidi
Kalkogenidilasi
Käännös (valokuvaus)

Ulkoiset linkit

BRGM 2010 -panoraama seleenimarkkinoista , elokuu 2011
(en) ” Seleenin tekniset tiedot ” (katsottu 15. elokuuta 2016 ) , kunkin isotoopin tiedossa olevat tiedot alasivuilla

Hei

Olla

Syntynyt

N / A

Joo

Tai

Ässä

Huom

Sisään

Sinä

Minä

Tämä

Oli

Lukea

Sinun

Luu

Klo

Voisi

Olen

Vrt

119

120

121

122

123

124

125

126

127

128

129

130

131

132

133

134

135

136

137

138

139

140

141

142

alkali Metals	Alkalinen maa	Lantanidit	siirtyminen metallit	Huono metalli	Metalli- aallot	Ei- metallit	halogeeni geenit	Noble kaasujen	Kohteet luokittelemattomat
		Aktinidit
		Superaktinidit