Robert Browning

Robert Wiedemann Browningin (kynä) (1882) Robert Browningin muotokuva ( Armstrong Browningin kirjaston suostumus, Baylor University, Waco, Texas ). Avaintiedot

Syntymänimi	Robert Browning
Syntymä	7. toukokuuta 1812 Camberwell, County of Surrey , Iso-Britannia Ison-Britannian ja Irlannin
Kuolema	12. joulukuuta 1889 Venetsia , Italian kuningaskunta
Ensisijainen toiminta	Runoilija , näytelmäkirjailija ja kirjeiden kirjoittaja
Palkinnot	BA kunniatohtori klo Balliol College , Oxford FT kunniatohtori klo Cambridge

Kirjoittaja

Kirjoituskieli	brittienglanti
Tyylilajit	Dramaattinen monologi , draama , romanssi , lyyriruno

Robert Browning , syntynyt Camberwellissa , Surrey , on7. toukokuuta 1812ja kuoli Venetsiassa päällä12. joulukuuta 1889, on brittiläinen runoilija ja näytelmäkirjailija , joka on tunnustettu yhdeksi viktoriaanisen Englannin kahdesta suurimmasta runoilijasta , tasa-arvoinen, vaikkakin aivan eri tyylillä, Tennyson .

Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa perheessä, joka oli rakastunut kirjeisiin ja taiteeseen. Rajoittamaton pääsy korkean tason teoksiin ja hänen suuri älyllinen uteliaisuus antavat hänelle mahdollisuuden hankkia valtavaa tietoa ja kasvattaa runomakua. Koska hän ei kestänyt koulutusta, hänen yrittäjyys toisen asteen ja sitten korkea-asteen koulutuksessa siirtyi nopeasti eklektiseen älylliseen uraan.

Kaikki hänen teoksensa ovat kunnianhimoisia, usein pitkiä ja kirjoitettuja kielellä, joka on joskus vaikeaa. Yleisö, kuten kriitikot, on toisinaan hämmentynyt hänen omaperäisyydestään, mikä ilmenee myös hänen henkilökohtaisessa elämässään. Hämmentyneenä Elizabeth Barrettin julkaisemien runojen lukemisesta hänen huoneeseensa peitettynä hän kirjoitti hänelle ilmaisemaan ihailunsa. Näin alkaa rakkauskirje, joka päättyy vuonna 1846 sieppauksella, avioliitolla ja lennolla Italiaan, jossa pariskunta matkustaa ja julkaisee viisitoista vuotta Elizabethin kuolemaan asti vuonna 1861 . Palattuaan Englantiin Browning palasi kirjallisuuspiireihin ja klubeihin, joissa Lontoon älymystö tapasi.

Merkittävimmistä teoksistaan ovat kokoelmia Dramaattinen Lyrics , Dramaattinen Romansseja and Lyrics , miesten ja naisten , mukaan Margaret Drabble , mestariteos kypsyytensä ( " hänen toinen elämänsä "), ja näytelmän henkilöt , ja kerronta runo Ring ja kirjan . Robert Browning käyttää dramaattisen monologin tekniikkaa , joka on osoitettu äänettömälle, mutta ei inertille kuuntelijalle (puhuja). Puhujan persoonallisuus kasvaa vähitellen yksin puheella. Hänen puheensa paljastaa tilanteen, joka on saavuttanut nykyisen tai menneen kriisin, ja yhden tai useamman päähenkilön, heidän konfliktinsa ja ratkaisunsa, usein dramaattisia tai traagisia .

Viimeisten vuosiensa aikana Browning julkaisi viisitoista uutta osaa, usein hyvin pitkiä, joskus kiistanalaisia, ja matkusti Ranskaan ja Italiaan, missä asui hänen poikansa, kriitikkonsa, kuvanveistäjä ja taidemaalari, joiden kanssa hän kuoli Venetsiassa vuonna 1889 . Se lepää rinnalla Alfred, Lord Tennyson että Poets 'Corner ( " Poets' Corner ") on Westminster Abbey .

Robert Browningilla on erityinen paikka viktoriaanisessa kirjallisuudessa lähinnä siksi, että hän etuoikeutti suullisuutta, ei euphonic tavalla kuin Tennyson, vaan palauttamalla äänen rakeet ja luomalla " kaikuvien äänien välille merkitsevän verkon". Tämä omaperäisyys merkitsee ja inspiroi joidenkin hänen nuorten aikalaistensa ja seuraajiensa, erityisesti Ezra Poundin ja TS Eliotin, runoutta .

Elämäkerta

Ensimmäiset vuodet

Syntynyt Camberwellissa , esikaupungissa Kaakkois Lontoossa sijaitseva läänissä Surrey , England , Robert on poika Robert ja Sarah Wiedemann.

Viljelty perheympäristö

Hänen isänsä on palkattu (kuten hänen isänsä) Englannin keskuspankkiin . Hän on kulttuurin ja tasa-arvoisen huumorin mies, joka leikkii lastensa kanssa rekonstruoimaan esimerkiksi Troijan piirityksen olohuoneen tuoleilla ja pöydillä. Siinä on noin 6000 kirjaa kreikaksi , latinaksi , hepreaksi , englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi - kirjallisia tai tieteellisiä teoksia, historiaa, filosofiaa, metafysiikkaa, teologiaa, tiedettä tai jopa esoteerista inspiraatiota, toisinaan hermeettinen tyyli, joka ehkä inspiroi joitain runoilijan tulevia kirjoituksia. Hänen äitinsä, saksalaisen kauppiaan William Wiedermannin tytär, joka asuu Dundee'ssa , Skotlannissa , ja meni naimisiin nuoren kreolilaisen kanssa , on epäkonformistisen evankelisen kirkon ( kongregationalistien ) jäsen. Pariskunnan korkeat älylliset, taiteelliset ja moraaliset ominaisuudet, hellä ja yksinkertainen perhe-elämä, heidän maku hengellisistä asioista takaavat ympäristön, joka suosii kahden lapsen, Robert sitten hänen sisarensa, hyvin varhaisessa vaiheessa osoittamia lahjoja. . Hänen vanhempansa kannustavat erityisesti Robertia kehittämään rakkauttaan esimerkiksi kirjeisiin ja taiteeseen , musiikkiin, josta hänen äitinsä, erinomainen pianisti, välitti hänelle maun ja taipumuksen siihen pisteeseen asti, että hyvin nuori, hän sävelsi sovituksia joillekin kappaleille. Lisäksi hän saa osallistua Dulwich-galleriaan (" Dulwich-galleria "), joka on lähellä kotiaan , kun hän on vain lapsi . Tästä museosta tulee yksi hänen suosituimmista ahdistuksistaan, jossa hän nautti etuoikeudesta miettiä Watteau , Poussin ja Murillo, jonka hän muistaa koko elämänsä ajan.

Kulttuurinen varhaiskulttuuri ja huijaaminen

Itse asiassa nuoresta iästä lähtien Robert Browning erottui intohimostaan runouteen ja myös historiaan (hän kulsi universaalin elämäkerran viisikymmentä nidettä ). 12-vuotiaana hän kirjoitti Byronin innoittamana runokokoelman Incondita , jonka hän tuhosi, kun hänen vanhempiensa pyytämät julkaisijat kieltäytyivät käsikirjoituksesta. Käynyt kahdessa yksityiskoulussa ja tuntenut inhottavaa koko kouluelämän suhteen, hän jatkoi opintojaan useiden opettajien kanssa.

14-vuotiaana Browning puhui sujuvasti ranskaa ja italiaa , ja hänellä oli hyvä latinan ja kreikan taito . Hän ihailee romanttisia runoilijoita , etenkin Shelleyä, josta serkku antoi hänelle kokoelman, kuningatar Mab vuonna 1825 ja joista hän vaatii koko teoksensa seuraavaksi syntymäpäiväksi. Hän jopa jäljittelee häntä siihen pisteeseen asti, kun hän julistaa itsensä, kuten hän, ateistiksi ja kasvissyöjäksi . Tämä ylistys olisi ollut tyytymätön hänen äitinsä, jonka tiukka uskonnollinen ortodoksisuus suhtautuu Shelleyn ideoihin kauhulla. Myöhemmin hän kuvailee tätä lyhyttä jaksoa poikamaisena teoksena , mutta on todennäköistä, että hänen salainen pettäminen sai hänet syylliseksi.

Kuusitoista hän aloitti University College Londonissa , vasta perustetussa yliopistollisessa korkeakoulussa (1828), jossa hän kävi muutaman kurssin, mutta lähti ensimmäisen vuoden lopussa. Hänen äitinsä suostuisi jatkamaan korkeakoulutusta, mutta vain Cambridgen tai Oxfordin ei-maallisissa yliopistoissa. He kuitenkin hyväksyvät vain anglikaanisen uskon opiskelijoita; Robertin yliopistokoulutus päättyi siihen, ja tästä lähtien hänen koulutuksensa jätettiin hänen makunsa ja kohtaamisiensa vapaudelle. Tämä kulttuurinen huijaus on joskus vastuussa joidenkin hänen runojensa hämäryydestä. Tämä on pinnallinen selitys: Browningin alkuperäinen kirjoitus kertoo enemmän ajatuksensa syvyydestä, kulttuuristaan ja täynnä olevasta nerosta.

Ensimmäiset teokset

Maaliskuussa 1833 , Pauline, katkelma tunnustuksessa julkaistiin anonyymisti Saunders ja Otley puolesta kirjailija, painatuskulut on maksettu vuoteen täti, rouva Silverthorne. Tämä kirja merkitsee Robert Browningin uran alkua.

Pauline ja Paracelsus

Pauline on pitkä runo, joka on sävelletty Shelleyn kunniaksi ja kirjoitettu jopa "Shelleyien" -tyyliin, ja runoilija tunnustaa sen, mitä kutsuu "kelvottomuudeksi", ja ilmaisee halunsa "olla kaikkea, saada, nähdä, nähdä". tietää, maistaa, tuntea kaiken ”. Aluksi Browning katsoo Pauline olla ensimmäinen sarjassa kirjoittanut useita avatareja itsestään, runoilija, säveltäjä jne, mutta pian hän luopuu hankkeesta. Lehdistö ei kuitenkaan jää välinpitämättömäksi: WJ Fox erottaa työn ansiot The Monthly Repository ofHuhtikuu 1833. Samoin Allan Cunningham ylistää sitä Athenaeumissa . Vuosia myöhemmin, luultavasti vuonna 1850, Rosetti löysi hänet British Museumin lukuhuoneesta ja kirjoitti sitten Firenzessä sijaitsevalle Browningille kysymään häneltä "onko hän kirjoittanut runon nimeltä Pauline ". Myöhemmin Browning tuntui hämmennystä tämän tekstin ja lisäsi hieman murtunut esipuhe 1868 painoksen hänen Collected Poems , jossa hän pyysi hemmottelu teoksen hän sanoi olevan nuorten ( poikamainen työ ), ja sitoutuu suuria muutostöitä, huomata että "20 vuotta kestäneen kauhu näyttää riittävän pitkältä".

Vuoden julkaisemisen Pauline , pettynyt epäsuotuisa kritiikkiä John Stuart Mill joka oli kirjoittanut, että sen tekijä kärsi "voimakas ja sairaalloinen narsismi", Browning ratkaisee koskaan paljastaa itsensä uudelleen ja lähtee Saint Petersburg George de Benkhausen , Venäjän pääkonsuli , josta hänestä tuli sihteeri, matkan, jonka hän muistaa, kun Ivan Ivanovich valittiin vuonna 1879. Vaikuttaa siltä, että hän sitten harkitsi diplomaattista uraa, mutta hänen ehdokkuutensa hylättiin. Palattuaan Venäjältä hän lähti ensimmäistä kertaa Italiaan ( 1834 ). Seuraavana vuonna hän julkaisi Paracelsus , kohteena innostui ranskalaisen kreivi Amadeus on Ripert-Monclar johon se on omistettu, teatteri tuoli kirjallisesti kuusi kuukautta ja että lääkäri ja alkemisti Sveitsin XVIII nnen vuosisadan Paracelsuksen ja hänen ystävänsä. Runoilijan allekirjoittama ja Browning Sr: n rahoittama painos sai jonkin verran kaupallista ja kriittistä menestystä ja herätti Wordsworthin , Dickensin , WS Landorin, Carlylen , John Stuart Millin ja useiden muiden merkittävien kirjeiden ihmisten huomion . jo kuuluisa Tennyson . Se on monodraama ilman toimintaa, ja vain kevääseen innostus, halveksunta, epäilyn ahdistukset, intohimo, varmuuden ilot, henkisen voiman tunne, epätoivo, jonka suuri henki tuntee itsensä - hänen korkean tehtävänsä alapuolella. Kuten E.-D. Armeijat: " Paracelsus , joka kohtelee professorin kaikella didaktisella tarkkuudella metafysiikan vaikeimpia aiheita, voidaan antaa anteeksi hänen määritelmiensä kuivuudesta vain äärimmäisellä tyylillä ja kertomalla ruudun rikkaimmat vivahteet. loputon päättely. Usein tämäkin kiistely on todellista kaunopuheisuutta ”.

Paracelsuksen vastaanotosta Browning ajattelee toisen sielun tarinan, jossa hänen oman muotoilunsa mukaan olento johdetaan viime hetkellä ja monien "epäonnistumisten näennäisten" jälkeen tunnistamaan "pelastava tehtävä, joka sovittaa yhteen lopullisuuden. äärettömyydellä ”. Tästä poikkeuksellisesta olennosta tulee Sordello .

Intelligentin ja Sordellon jäsen

Nyt Browning on päässyt Lontoon kirjallisuusmaailmaan, jossa häntä suurella kysynnällä ihastellaan nopean nokkeluutensa ja räikeän tyylinsä vuoksi. Sitten hän aloittaa kaksi kirjallista seikkailua: sarjan teatteriesityksiä, joilla ei ole menestystä, mutta jotka ovat "tulevaisuuden dramaattisten monologien kehityksen kannalta ratkaisevia" ja erityisesti Sordello , toinen erittäin pitkä runo ( Paracelsuksen jälkeen ) kirjoittaa tyhjän jakeen , jonka alku, salaperäinen ja kiehtova lausunto, toimii pohjana lukijan uteliaisuudelle: ”Jokainen, joka haluaa, voi kuulla kertomuksen Sordellosta. Tarina tai tarina, mitä sillä on merkitystä? Kuka ottaa sanani siihen, hän näkee tämän miehen seuraavan omaisuuttaan, aivan kuten minä, loppuun asti. Sinun tarvitsee vain uskoa minua. Uskotko minua? "

Näennäinen aihe on kuvitteellinen elämäkerta Bardin Mantovan viitataan Dante hänen Jumalainen näytelmä Song VI, 1 kiirastuli , jossa, kuten tausta, synkkä vihamielisyys vuonna keskiaikaisessa Pohjois- Italiassa aikoina sotien välisen Guelphs ja ghibelliinit , vaikea aihe yleisölle, joka on tottunut historiallisia fiktioita selittäviin huomautuksiin. Itse asiassa kyse on naamioinnista, jonka takana Browning, kuten edellisissä runoissa, asettaa taiteilijan ongelman suhteessa yritykseen. Puheellinen henki, hermeettinen tyyli, viittausten runsaus merkitsevät sitä, että teoksesta tulee nopeasti syntipukki Browningin vastaiseen kritiikkiin niin paljon, että monet kollegat pilkkaavat ja jopa välttävät nuorta kirjailijaa. Hänen uransa kärsii ja se palaa täyteen yleisöön julkaisemalla The Ring and the Book ( The Ring and the Book ) melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Tästä epäonnistumisesta Browning ei syyttää ketään sanoen: "En syyttää ketään, enkä itseäni, jotka ovat tehneet parhaani silloin ja sen jälkeen." Runo sisältää kuitenkin johdannossaan ja päätelmissään säkeitä, jotka esittävät eräänlaista epäselvää provokaatiota, kuten verhoa kansan halveksimiseksi. Joten:

[…] Te, jotka eivät pidä minusta,
(Jumala rakastaa sinua!) -
Jollei olen vielä työskennellyt, Suorituskykyisemmät varovaisemmat juoksut saattavat lukea
Kuin erst, kun kaikki tuntui pystyvän lukemaan kuka juoksi.

[…] Sinä, joka et rakasta minua,
(Jumala rakastakoon sinua!) - Jolle minä olen niin tuskallinen,
Ehkä huomaavaisempi lukee sen, joka johtaa
kuin eilen, kun näyttää siltä, että kaikki juoksivat ja oskasivat lukea.

Browning näytelmäkirjailija: epäonnistuminen

Browningin ensisijainen huolenaihe on ihmishahmo toiminnassa, joten hän tuntee olevansa valmis johonkin suurimmista valtavirran tyylilajeista, tragedia . Se on Strafford, jonka aihe oli epäilemättä innoittanut hänen ystävänsä Forster, joka runoilijan avustamana oli kirjoittanut tämän suuren valtiomiehen elämäkerran. Browning paljastaa innostuksensa esipuheessaan, jossa hän julistaa olevansa valmis "virkistämään uupunutta mieltään suuntaamalla sen suuren aikakauden järkeviin persoonallisuuksiin". Tämän hetken tähtinäyttelijä Macready kannusti häntä myös: "Kirjoita näytelmä, Browning, jotta minua ei mennä Amerikkaan".

Teos on annetaan Covent Garden on1. st päivänä toukokuuta 1837ja tietää vain viisi esitystä; Siksi Browning vannoo, ettei hän koskaan kirjoita enää teatterille. Epäonnistumisen selittämiseksi mainittiin useita syitä. Toiminta tapahtuu Englannissa XVI - luvun ensimmäisellä puoliskolla, sisällissodan aattona . Dramaattiset Keväällä Strafford on törmäys, hyvin Karneoli, kahden lojaliteetit, että rangaistusmääräysten kuningas (Charles I er ) ja että Pym Englannissa. Tosiseikat ja tunteet leikkaavat toisiaan: kuningas, jota Strafford rakastaa, ei tee mitään pelastaakseen häntä, ja Pym, joka rakastaa Straffordia, on pakko lähettää hänet kuolemaan. Hahmoja ja siksi Browningia on kritisoitu heidän pysyvästä korotustilastaan, julistavasta kaunopuheisuudestaan ja päättäväisyydestään perustella kukin päätöksensä. Retoriikka on siten etusijalla toiminnalle, joka ei saavuta tragedian edellyttämiä jännitteitä.

Browning, vaikka hänen lupauksen, on kirjoittanut muut osat (kahdeksan kappaletta), mukaan lukien, on 1843 , häpeäpilkku vuonna scutcheon ( " tahra merkki "), jälleen Macready, ja Times vilipenda tämä uusi näytelmä ( ”Yksi pahimmin tehdyt draamat, joita olemme koskaan nähneet ”, The Athenaeum nouti arvostelun (” sekava ja epämiellyttävä ”).Maaliskuu 1844, Colomben syntymäpäivä sävelsi Keanille, jonka vaatimukset olivat sellaiset, että Phelpsin tuottama näytelmä Helen Faucitin sankaritarina näki päivänvalon vasta vuonna 1853. Se pysyi laskussa kahden viikon ajan. Sitten Forster julkaisee katsauksen, jossa hän julistaa "vihaavan Browningin makua yhtä paljon kuin kunnioittaakin hänen neroaan". Browning päättelee, että näyttelijämaailmassa on liikaa "kimallusta ja mutaa", ja luopuu ehdottomasti näyttämöstä.

Siksi teatterilajin ei tarvitse pysyä kirjallisuuden vuosikirjoissa. Hänen draamoistaan puuttuu liike, hänen menetelmä pysyy staattisena, hahmot näyttävät läpäisemättömiltä ulkoisille tapahtumille, jotka vain kannustavat heitä julistamaan mitä heillä on ja mikä on jo tunnettua. Browningin palat ovat suuria rohkeutta, mutta älä kosketa.

Italian löytö

Hänen ensimmäinen Italiaan tehty matkansa vuonna 1838 johti hänet Venetsiaan ja inspiroi Pippa Passia ("Pippa qui passe"), johdannon sarjaan "Esitteitä", jotka on kerätty yleisnimellä Kellot ja granaattiomenat (" Kellot ja kranaatit") ja julkaistu vuonna 1840 . Pippa-passit ja -raamat Dramaattiset sanoitukset (" lyyris-dramaattiset runot ") ilmestyivät ensimmäisen kerran vuonna 1842 , ja dramaattiset romanssit ja sanoitukset (" Dramatic Romances and Lyrical Poems ") vuodelta 1845 edustavat ensimmäistä runokokonaisuutta, jonka luimme heidän lyyrisyytensä ja autuutensa vuoksi. ilmaisun. Sellaisina he ovat edelleen runoilijan palkintolistalla.

Vuonna 1844 Browning vieraili Italiassa toisen kerran ja palattuaan odotti Elizabeth Barrettin kahta runokirjaa .

Avioliitto Elizabeth Barrettin kanssa

Vuoden 1845 alussa Browning ihaili joitain teoksiaan ja iloitsi löytäneensä viittauksen hänestä aloitti kirjeenvaihdon Elizabeth Barrettin kanssa .

Rakkaus kirjeenvaihto

Tunnettu runoilija Elizabeth Barrett kärsii eräänlaisesta halvauksesta ja on luostarissa suosikkiveljensä vahingossa tapahtuneen kuoleman jälkeen. Lisäksi hänen tilaansa pahensivat oopiumin raskaat reseptit ja isänsä despotinen kiintymys. Kaksi runoilijaa tekee salaisen tuomioistuimen välikirjeillä. Browningin ensimmäinen ohjus, alkaen10. tammikuuta 1845, oli melko rohkea: " Rakastan ( jaa) jakeitasi kaikesta sydämestäni, rakas neiti Barrett […], kun osoitan sinulle, itselleni, tunteeni nousee täysin. Kyllä, on tosiasia, että rakastan jakeitasi kaikesta sydämestäni, ja myös siitä, että rakastan sinua, sinua ", mutta suuren haluttomuuden jälkeen Elizabeth, ystävänsä John Kenyonin kehottaa , myöntää, että hänen ihailijansa vierailee hänen luonaan, mikä vaatii asettaa20. toukokuuta 1845. Tästä lähtien hän vierailee lähes joka päivä 50 Wimpole Streetillä, peittää sairaan naisen huoneen kukilla ja vuonna 1846 hän päättää puuttua asiaan ja järjestää Elizabethin salaisen lähdön.

Avioliitto ja onnellinen elämä Italiassa Maanalainen liitto

12. syyskuuta, hoitajansa Wilsonin mukana, Elizabeth löytää voiman nousta seisomaan ja liittyy Browningiin. Pari avioitui vuonna seurakunnan kirkko ja Pyhän Marylebonen puolessa tunnissa, neiti Wilson ja ystävä, joka palveli kontrollina. Tämän jälkeen kaksi naista palaa taloon, jossa he oleskelevat viikon, mukavuuden kunnioittamiseksi ja valmistautuakseen pakenemaan.

Lento Italiaan

Yksi lapsuutensa sankareista, runoilija Percy Bysshe Shelley, joka sieppasi Mary Wollstonecraft Godwinin, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Mary Shelley , Frankensteinin kirjoittaja (mutta Mary oli vasta kuusitoista!), Robert Browning pakeni kahdeksan päivää myöhemmin Italiaan Elizabethin kanssa. Italia valittiin useista syistä: ilmasto, halvempi elämä, taide ja kulttuuri. 19. syyskuuta, erakko jättää huomaamattomasti 50 Wimpole Street -kadun, aina sairaanhoitajan ja myös tällä kertaa kultaisen cockerspanielin Flushin mukana. Kiipeilijöiden on ohitettava ruokasalin edessä, missä herra Barrett on ja Elizabeth nurisee: "Jos Flush haukkuu, olemme eksyneitä".

Huuhtelu ei hauku; Sitten pari aloitti maantieteellisen ja henkisen vaeltelun väliaikaisesta majoituksesta Firenzessä , sitten kesällä 1847, tukikohdastaan Casa Guidiin, Via Bassio, lähellä Pitti-palatsia . Niinpä runoilijat matkustavat kaupungista kaupunkiin, Roomaan , Sienaan , Bagni di Luccaan , Pariisiin ja jopa Lontooseen usean vuoden ajan (katso artikkeli Elizabeth Barrett Browning ). Herra Barrett voi uhata tappaa koiran, joka on jo kaukana, sitten luopua tyttärestään, kuten hän tekee jokaisen lapsensa kanssa, joka rikkoo avioliiton vastustamistaan, Elizabethin henkilökohtainen eläke, vuonna 1837 kuolleen setän perintö, sallii pari kokea pienen helppouden, varsinkin kun Browningit eivät tuomitse vaurautta ja haluavat elää säästeliäästi.

Vuonna 1849 Firenzessä , useiden keskenmenojen jälkeen, Elizabeth synnytti pojan, Robert Wiedemann Barrett Browningin, joka tunnettiin pienellä nimellä "Penini" (hänen ensimmäiset hemmottelunsa), lyhennettiin "Peniksi".

Elizabethin kuolema ja paluu

Elizabeth, jonka uskotaan olevan vähitellen keuhkosairauden heikentynyt ja joka on pakotettu pitämään tilaa useita kuukausia, kuoli vuonna 1861 miehensä käsivarsiin. Hänet on haudattu Cimitero degli Inglesiin , joka tunnetaan myös nimellä “protestanttinen hautausmaa” Firenzessä. Browning palasi sitten Englantiin Penin kanssa. Jälkimmäinen palaa asumaan Firenzeen, jossa hän tekee kuvanveistäjän ja taidemaalarin uran ja jossa Browning vierailee hänen luonaan useita kertoja. Koska Robert Wiedemann Browning , vaikka hän oli naimisissa, hänellä ei ollut lapsia, kuuluisat runoilijat pysyivät ilman jälkeläisiä.

Ensimmäisestä päivästä lähtien Robert Browning ja Elizabeth Barrett tunnistivat toisensa tarvitsevaksi ylimmäksi olennoksi. Yksin he tunsivat olevansa heikkoja, haavoittuvia, riippuvaisia, ilman pelastuslinjaa. Kukin tarjosi toiselle puuttuvaa strukturointivoimaa. Heidän kokouksensa on metamorfisoinut heidät, ja tämä metamorfoosi löytyy molempien runoista.

Hänen pelinsa huipulla

Vuonna 1850 Browning esitteli yleisölle jouluaattona ja pääsiäisenä jälleen uskonnollista inspiraatiota (katso jäljempänä kohdat "Teema" ja "Vuorovaikutus Elizabeth Barrett Browningin kanssa ").

Vuonna 1855 ilmestyy Miehet ja naiset ( miehet ja naiset ). Se on sarja viisikymmentä dramaattista monologia, jotka kertovat historialliset henkilöt, kuten Fra Lippo Lippi ja Andrea del Sarto , tai muut, jotka ovat toisinaan kuvitteellisia, jopa ilman nimeä, toisinaan peitelty runoilija, kuten Rakkaudessa raunioiden joukossa ("Rakkaus raunioiden joukossa ”) tai kaksi Campagnassa (” Kaksi Rooman maaseudulla ”). Viisikymmentä ensimmäinen, Yksi sana lisää , jonka puhuja on Browning, on omistettu vaimolleen, 1855 . Miehet ja naiset - otsikko, joka on otettu linjalta Elizabeth's Sonnetsiltä portugalilaiselta - pidetään usein hänen menestyneimpänä kokoelmana. Kun se julkaistiin, se löysi vain vähän ostajia ja lukijoita.

Vuonna 1862 Browning julkaisi runoistaan kattavan version, joka otettiin hyvin vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi työ, jonka parissa hän oli työskennellyt yhdeksän vuotta, Dramatis personae , 1864 , jälleen väittäen maineensa. Dramatis personae yhdistää kahdeksantoista runoa, tummempia kuin miehet ja naiset , ja ilmaisunsa vuoksi sama dramaattinen monologi, jonka puhuvat historialliset, kirjalliset tai fiktiiviset hahmot. Browning toisti yhä enemmän sosiaalisia ongelmia, etenkin naimattomien naisten ongelmia tai aikansa uskonnollisia kiistoja, ja käsitteli myös spiritualismia . Näytelmän henkilöt on hänen ensimmäinen tilavuus myydä tarpeeksi ansioita toinen painos, ja tekijän kirjallisuuden asemaa virallisesti tunnustettu palkinnon 1867 ja BA kunniatohtori alkaen Balliol College vuonna Oxfordin ja vuonna 1879, tekijän kirjallisuuden asemaa. " PhD Oikeustieteen Cambridge .

Viimeiset kaksikymmentä vuotta

Elämänsä viimeisten 20 vuoden aikana Browningista tuli jälleen tuottelias kirjailija, jonka hän oli uransa alussa. Hän matkustaa paljon ja vierailee jälleen Lontoon älymystössä, joka näkee hänessä "kirjeiden herran".

Hiljainen kunnia

Julkaistaan 15 teosta, mukaan lukien Fifine at the Fair ("Fifine at the fair") ja Red Cotton Night-Cap Country ("Punaisen puuvillan yömyssyn maassa"), joka sijaitsee Ranskassa, jossa runoilija viettää kuusi kuukautta. joka vuosi.

Sitten Browning palasi pienempiin sävellyksiin. Nide Pacchiarotto ja kuinka hän työskenteli sietämättömästi ("Pacchiarotto tai kuinka hän työskenteli pahalla tuulella") on suunnattu runoilija-palkinnon saajalle Alfred Austinille, joka ei ollut säästellyt aikaa epätoivossaan. Vuonna 1887 , seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäisenä, Browning kirjoitti myöhempien vuosiensa suurimman teoksen Parleyings With tiettyjen tärkeiden ihmisten kanssa heidän aikanaan . Runoilija ilmaisee itsensä siellä omalla äänellään keskustellessaan kirjallisuuden, taiteellisen ja filosofisen historian unohdettujen kuuluisuuksien kanssa. Jälleen kerran viktoriaaninen yleisö koki itsensä hämmentyneeksi ja Browning palasi lyhyen, ytimekkään tekstin lopulliseen teokseensa Asolando , joka ilmestyi vuonna 1889 , juuri hänen kuolemapäivänään. Tämän kokoelman epilogi kuvaa elämää "taisteluna", "eteenpäin marssina", taistelusanoina, jotka ehkä symboloivat tämän sielunhakijan voittoisaa etenemistä tutkittaessa ihmistä, itseään, jopa runollisen ilmaisun kautta: " Ei, miehen päivän myrskyisässä keskipäivässä / Tervehdi tuntematonta hurralla! " / Kipu ja vauraus! Huuto: Nopea, jatka taistelua ja tie ikuisesti / Siellä kuten täällä! "

Kuolema Italiassa

Joidenkin kertomusten mukaan Browningilla oli suhde Lady Ashburtonin kanssa 1870-luvulla , mutta ei naimisiin uudelleen. Vuonna 1878 hän palasi Italiaan ensimmäistä kertaa Elizabethin kuoleman jälkeen ja palasi sitten useaan otteeseen. Hän kuoli iässä 77 ja hänen poikansa, on Ca 'Rezzonico Palace vuonna Venetsia joulukuussa 1889 , samana päivänä runossaan Asolando julkaistiin. Kuten monet hänen maineikkaan kirjallisuuden kollegansa, hän on haudattu Poets ' Corner Westminster Abbey , The31. joulukuuta 1889, jossa Alfred, lordi Tennyson , toinen viktoriaanisen aikakauden suuri englantilainen runoilija , liittyy hänen seuraansa .

Dramaattinen monologi

"Hänen sisäisen voimansa pakeneminen"

Robert Browning itse ei väärennellyt ilmausta, joka ilmestyi vasta vuonna 1857 runoilija George W. Thornburyn kynästä. Kun "Varoitus lukijoille", kun dramaattiset sanoitukset julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1842, hän kirjoitti: "Tällaiset runot, mielestäni tarkoituksenmukaisesti" Draama runojen "otsikolla. Että ne ovat suurimmaksi osaksi lyyrinen ilmaisu, joka liittyy aina dramaattiseen periaatteeseen, ja kaikkien kuvitteellisten ihmisten ääni, ei minun. Verrattuna Shakespearen kaltaiseen näytelmäkirjailijaan tai Walter Scottin kaltaiseen ihmisdraama- kirjailijaan hän loistaa jokaisessa runossaan. Elizabeth Barrettille lähettämässään kirjeessä hän kuvaa heitä "sisäisen voimansa pakenemisena, kuten ajoittaisen majakan valona, joka hyppää säännöllisin välein kapeasta halkeamasta". Itse asiassa nämä teokset kantavat sisällään luojansa "elävän, yritteliäisen, merkityksen ja intohimon raskaana olevan" sielun.

"Toisten itsetutkiskelu"

Charles Du Bos tiivistää Brownings-esseessään prosessin olemuksen paradoksaaliseksi kaavaksi: runoilija luovuttaa itsensä, kirjoittaa, "muiden itsetarkasteluun". Tämä "muiden itsetutkiskelu" suoritetaan täydellisen monimuotoisuuden hahmoilla: outo, monimutkainen, hirvittävä, upea, tavallinen, kaikki on sinänsä mielenkiintoista ja mikään ei ole taiteen arvoinen. Runoilijalle, jolla ei ole hyväksyntää eikä tuomita. Sordellon esipuheessa Browning kirjoitti, että hänen ajatuksensa olivat "sielun kehittymisen tapaukset", "loput eivät usein ansaitse tutkimusta". Tietysti hän ei ollut tehnyt siitä dogmaa, mutta hänen päämääränsä pysyi samana koko hänen dramaattisissa runoissaan.

Hiljainen kuuntelija

Dramaattinen monologi on toimintoja kuvaava asetus kertoen kanteen ja paljastaa persoonallisuuden puhuja. Toisin kuin yksinpuhelu, jossa hahmo yksin ( solus ) ja jo tiedossa, on tarkoitus merkitä tauon ennen päätöstä, joka edistää toimia, monologi syöksyy lukijan ex abrupto kriisiin, josta hän ei tiedä. Mitään ja josta hän oppii kaiken. Mukaan MH Abrams hänen Sanasto Kirjallisuustermit , julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1957, dramaattinen monologi on määritelty erityisesti puhuja puuttumalla implisiittinen hiljainen kuuntelija, joiden reaktiot kuitenkin hikoilla että taivutukset ja monologized keskusteluun. Niinpä tämä yhtäkkiä puhelias hahmo antaa tahattomasti tai tietoisesti itseään koskevia tärkeitä tietoja, niin että vähitellen syntyy epätavallisen tilanteen ääriviivat, jotka ovat suurimmaksi osaksi ristiriitaisia. Aikaisemmat toimet kootaan siis yhteen ja niiden ilmeinen epäjohdonmukaisuus selitetään. Lukija kutsutaan vetoomukseen, mutta toisen asteen. Puhuja todellakin kuuntelee, puuttuu jopa eleillä tai miimikillä, mutta nämä reaktiot ilmenevät myös vain puhujan puheella.

Opittu ja jäsennelty sävellys

Tämä ääneen tullut ajatus ei esiinny spontaanisti ideoiden yhdistysten yli, vaan oppimalla ja jäsenneltyinä koostumuksina, olipa kyseessä sitten varoitus, tunnustus, vuodatus tai vetoomus. Puhumme siis "lyyrisestä monologista", kun päähenkilö puhuu kuvitteelliselle yleisölle, kuten melkein aina Browningin tapauksessa; on olemassa muutamia poikkeuksia, mukaan lukien Porphyrian rakastaja (katso alla), mutta joka tapauksessa lukija on ainoa todella tarkoitettu yleisö. Kuuntelija, etuoikeutettu todistaja, voi kuitenkin suurimmaksi osaksi tulla draaman näyttelijäksi, joskus potentiaaliseksi uhriksi, mutta useammin hänet johdetaan näyttelemään virtuaalista juroria.

Epäilyttäviin hahmoihin, puheen täydellisyys

Browningin valitsemilla hahmoilla on usein epäilyttävää moraalia ( Espanjan luostarin soliloquy ), kärsivät jopa äärimmäisistä psykoottisista häiriöistä ( Porphyrian rakastaja , viimeinen herttuattareni ), jotka johtavat rikokseen. Runoilijan koko taiteen on esitettävä tapaus siten, että kuuntelija saattaa toisinaan tuntea pelkoa tai sääliä ja ehkä arvostusta ja hemmottelua tälle perversiolle, jonka taitava retoriikka häiritsee tuomiota ja tosiasioiden arvostamista, jopa herättää ihailua, jos vain hänen puheensa täydellisyyteen ( viimeinen herttuatar ).

Dramaattinen monologi tuodaan täydellisyyteen Browning on miehille ja naisille . Kirjeessään ranskalaiselle ystävälle Joseph Milsandille Browning toteaa: "Kirjoitan ensimmäisen askeleen kohti suosiotaan, lyyrisiä runoja, joissa on enemmän musiikkia ja maalauksia kuin ennen, jotta ihmiset kuulevat ja näkevät".

Porfyrian rakastaja tai pahan arvoitus

Porfyrian rakastaja ( The Lover Porphyria ) julkaistiin ensimmäisen kerran porfyriana vuonnaTammikuu 1836jonka Kuukauden Repository , sitten sisällä dramaattinen Lyrics 1842, rinnan Johannes Agricola Meditaatio , ( ”Johannes Agricola meditates”) yhteisen otsikon Madhouse Soluja ( ”Asylum solut”). Runo sai lopullisen nimensä vasta vuonna 1863. Se on ensimmäinen dramaattisista monologeista, joissa tutkitaan epänormaalin psykologian käänteitä ja pysytetään suhteellisen lyhyinä. Vaikka yleisö ja kriitikot välttivät runon jonkin verran, kun se ilmestyi, se on nyt yksi Browningin yleisimmin luetuista ja suosituimmista teoksista antologioille ja oppikirjoille. Etunimeä "Porphyria" ei valittu joidenkin kriitikoiden mukaan satunnaisesti. "Porfyria", englanniksi, on myös taudin nimi, porfyria, johon kuningas George III kuoli . Kirjaimellisesti katsottuna tämä tarkoittaisi, että nainen tai muiden analyysien mukaan puhuja itse tai molemmat olivat pahuuden kantajia. Joka tapauksessa lääketieteelliset viranomaiset olivat hyväksyneet taudin vähän ennen vuotta 1842, ja tiedämme, että Browning oli erittäin kiinnostunut psykiatrisista patologioista, joista osa on porfyrian aiheuttamia.

Viimeinen herttuatar tai murhattu viattomuus

Viimeinen herttuatar ("Viimeinen herttuatar"), joka julkaistiin ensimmäisen kerran Dramatic Lyrics of 1842-kokoelmassaja otettiin sitten uudelleen käyttöön vuonna 1845, koskee Alfonso II d'Estea, joka hallitsi Ferraraa vuosina 1559-1597, ja hänen hyvin nuorta vaimoaan Lucretia de Medici , Firenzen herttuan Cosimo de Medicin (1519-1574) tytär, joka kuoli pian avioliitonsa jälkeen olosuhteissa, joita pidettiin tuolloin epäilyttävinä.

Herttu, taiteen rakastaja, jolla on asiantunteva maku, puhuu lähettäjälle, joka on tullut neuvottelemaan seuraavan avioliitonsa ehdot - se ehdottaa sitä. Nuoren ja loistavan vaimonsa, joka on epäilemättä seinälle maalattu fresko, täyspitkän muotokuvan edessä hän paljastaa vähitellen, salaa viittaamalla ja puheensa strategisiin kohtiin, että hän on kuolemansa alku. .

Nuoren naisen viaton elävyys, hymy, jonka hän antaa kaikille ympärillään oleville, muodostaa hänelle anteeksiantamattoman hyökkäyksen hänen ylivaltaansa. Tämä saavutettu esteetti antaa sitten vilkaisun hänen hiljaiseen megalomaniaansa, suvaitsematta mitään, mikä voisi estää häntä. "Viimeinen herttuatar", jonka toinen valmistautuu korvaamaan, on pelkistetty koristeelliseksi ja hiljaiseksi taideteokseksi, ja tämä johtuu ainoasta synnistä olla itse. Esityksen lopussa herttu palaa rauhallisesti ja hienosti kohteliaasti vierailleen, kommentoimatta kuitenkaan itävaltalaisen mestarin Neptunuksen arvokasta harvinaisuutta .

Jotkut kriitikot ovat nähneet tässä portait seksuaalisia merkityksiä: nuori nainen, halusta elämään, ilmaisi halujen vapauden, joita herttua ei voinut sietää.

Tämä on luultavasti menossa liian pitkälle: Browning ajatteli pikemminkin armon tilassa olevan olemuksen tuoreutta ja luonnollista viehätystä. Lisäksi haastattelun aikanaHelmikuu 1889, kun häneltä kysyttiin, "onko herttuatar pinnallinen [...], tyytyykö helposti mihinkään palvelukseen, vai olisiko se vain herttuan kurtistustapa peittää todellinen ja runsaasti perusteltu mustasukkaisuus", runoilija vastasi: "Se on tekosyy - pääasiassa omissa silmissään - kostaa sille, joka vahingossa loukkaantui hänen järjettömästä teeskentelevästä turhamaisuudestaan jättämättä tunnustamatta hänen paremmuuttaan edes vähäisimpien aiheiden kohdalla ".

Fra Lippo Lippi tai elämän munkki-taidemaalari

Vastapäätä ja yhtä oppinut lähestymistapa Fra Lippo Lippi , jossa italialainen taidemaalari XV : nnen vuosisadan puhuu elämäniloinen verve hiljainen kuuntelija, päällikkö kellon vain pysäyttää hänet, hän ottaa sokkelo hänen elämänsä ja hänen taiteellinen luominen . Hän on kyseenalaista käyttäytymistä ja moraalia, ainakin tuolloin hyväksytyn standardin mukaan, kirkon, johon hän kuuluu. Vähitellen lukija johdetaan löytämään hänessä aina vinosti rakkaus elämään, hengenvapaus ja maanläheinen huumori, jotka eivät saa häntä hyveelliseksi vaan täynnä luonnollista hyvyyttä ja anteliaisuutta. Ontelossa syntyy sitten melko tumma kuva, joka pilaa hänet. Ortodoksisuus kaadetaan jalustaltaan ja kapinalliselta, jonka se tukahduttaa, tulee sankari, jolla on profeetallinen sävy.

Childe Roland Dark Toweriin tuli tai tehtävä sinänsä

Kirjoitettu 1855 , Childe Roland Dark Tower Came ( " L'Ecuyer Roland Musta torni on tullut ") on osa miesten ja naisten . Sen otsikko, joka on otettu runon lopussa, on otettu King Learin (Shakespeare), jonka itse innoittamana oli satu Childe Rowland , vanhasta skotlantilaisesta balladista, jonka myöhemmin suositteli Joseph Jacobs .

Runoa pidetään sekä epäselvimpänä että kaikkein vihjaavimpana Browningin monologista. Puhuja kutoo keskiaikaisen ulkonäön verkon, jolle tapahtumia ja kauhukuvia kerääntyy (strofia XIII ja sitä seuraavat). Niin paljon sudenkuoppia ennen Graalin saavuttamista, joka ei näytä olevan muuta kuin paljastus tämän tehtävän syystä. Kun maaliin koskettava orjasoi äänimerkki kaikkien edeltäjiensä kummitusten edessä (jakso XXXIV), lopulta Browning sulkee silmukan ja palaa viimeisellä rivillä eepoksensa otsikkoon (XXXIV, 4- 6). Tästä runosta on muotoiltu erilaisia tulkintoja: yksinkertaisin on Margaret Atwood, joka näkee siinä runoilijan edustuksen, joka etsii jatkuvasti omaa kirjoitustaan.

Ring ja kirjan , tai "eepos XIX th vuosisadan"

Firenzessä vuonna Kesäkuu 1860, Browning ostaa käytettyjen kirjakauppiaiden San Lorenzo -aukiolta "vanhan kirjan, keltainen, neliö", pienen kvarton, jossa on ryppyisiä vellum-levyjä. Tämä "vanha keltainen kirja" koskee Roomassa vuonna 1698 pidettyä Franceschinin tapaa, murhakäsittelyä: kaksikymmentäyksi asiakirjaa, jotka keräsi firenzeläinen asianajaja Cencini: "Selitys kaikista rikosoikeudellisista tosiseikoista Guido Franceschinia vastaan, Arezzo ja hänen sotilansa, jotka tapettiin Roomassa22. helmikuuta 1698, ensimmäinen lentoonlähdöllä, muut neljä varren varrella. Rikosasia Roomassa. Missä me kiistelemme siitä, voiko aviomies tappaa aviorikoksen vaimonsa ja milloin siitä ei aiheudu tavanomaista rangaistusta.

Tämän kolmoismurhan tarina käsittelee runoilijalle rakkaita aiheita: rakkaus, mustasukkaisuus, väkivalta, oikeudenmukaisuus, kuolema ja myös todistus, näkökulmien suhteellisuusteoria. Ystävänsä Thomas Carlylen tukemana hän aloitti runon kirjoittamisen Lontoossa syksyllä 1864, kolme vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen, ja työskenteli siellä lähes neljä vuotta vuorotellen tutkimuksen ja kirjoittamisen vaiheita.

In The Ring ja kirjan ensimmäinen runo sarjassa, runoilija esittää ne tosiseikat, hänen hanke ja hänen menetelmällä. Kymmenen monologia seuraa ja antaa äänen peräkkäin Rooman kansalaisille, Rooman aatelisille ja heidän arvohenkilöilleen, kreiville Guido Franceschinille, joka murhasi Pompilian ja hänen vanhempansa, nuorelle pappille Giuseppe Caponsacchille, joka yritti turhaan pelastaa nuorta naista, Pompiliaan. hän - jopa se, joka kuolee neljä päivää ja tunnustaa kuolevuoteensa, retorisella kyvyllä ristiriidassa olevien kahden osapuolen lakimiehille, vanhalle paaville Innocentius XII: lle viimeisenä keinona pelastaa murhaajan pää ja hänen neljä avustajaansa. Runon ääni heijastuu jälleen kahdestoista ja viimeisessä kirjassa The Book and the Ring , joka päättyy kunnianosoitukseen vaimolleen.

Kokoelman julkaisu on häpeämätöntä voittoa.

Temaattinen

TS Eliot ei erehtynyt kirjoittaessaan: "Itse asiassa dramaattisessa monologissa kuulemme yleensä runoilijan äänen, joka pukeutui jonkin historiallisen hahmon pukeutumiseen ja meikkiin. Tai kuului fiktioon." Useat hahmot ovat niin monia naamioita, joiden takana Browning tutkii saman asian eri puolia päästääkseen käsiksi "[…] , kuten hän kirjoitti Elizabeth Barrettille ensimmäisestä kirjeestään (joka antaa tämän ilmoituksen mittasuhteen). totuus jaettuna sen prismaattisiin sävyihin ”. Tätä moninaisuutta käytetään eri teemojen kautta, joista osa on uskonnollinen filosofia ja erityisesti taide , luonto ja rakkaus .

Jotkut hahmot saavat Browningin ( Fra Lippo Lippi ) hyväksynnän , toiset eivät, koska hänessä on sensori ( Andrea del Sarto , maalauksen virheetön teknikko). Toiset taas näyttävät olevan kaukaisia, kuten piispa Bloughram ( piispa Bloughramin apologia ), tämä piispa kääritty älylliseen mukavuuteensa. Kohdassa Kuinka se iskee nykyaikaiseen , Corregidor esittää epäselvän profiilin: onko hän yksinäinen runoilija ja vieras yhteiskunnalle, jolloin hänen inspiraationsa on jumalallinen ja runoutensa abstrakti? Tai toiminta-mies, jonka innoittamana ovat vain miehet, jolloin hänen runoutensa on objektiivista ja konkreettista? Kaksi naamiota samalle runolle, jonka Browning kokeilee vuorotellen. Kaksi merkkiä samaa maskia, tällä kertaa: Karshish ja Lazarus vuonna kirje sisältävät Strange Medical Kokemus Karshish, arabien Lääkäri : ensimmäinen löytää maa ja uskon, toinen, kerran herännyt kuolemasta, joka vaikenee ja tunnoton , puhujan silmissä äkilliset impulsiiviset jännitteet, joita ei voida selittää, "jännityksen ja tasapainon rakenteellinen tekniikka".

Kuka puhuu näissä teoksissa? Heti kun hän on kiinnostunut ideasta, opista, järjestelmästä, Browning luo henkilön kuvaamaan ongelmaa.

Uskonnollinen filosofia

Glenn Everettin mukaan Browningin mielipiteet asiasta ovat vaihdelleet. Jos hänen runoutensa todistaa, että voitettuaan Shelleyanin kiusauksen hän siirtyi ateismista , "on vielä nähtävissä, onko skeptisyys koskaan jättänyt hänet". Monet hänen runoistaan koskevat uskoa ja uskonnollisia pyrkimyksiä, mutta vastaukset kysymyksiin lisätään epäjohdonmukaisesti; ja Everett kertoo anekdootin, jonka Browning lausui elämänsä iltana ukkosen Ei! kun häneltä kysyttiin, pitäisikö hän itseään kristittynä.

Silti useita tapauksia, ajasta, uskonnollisia tai lähellä uskontoon, esittää häntä "master uskonnossa", aiheena Burney essee , palkinnon järjestämä vuosittain Kristuksen College , Cambridge , sillä "edistäminen tutkimuksen uskonnollinen filosofia ”. Muut kriitikot puolivälissä XX : nnen vuosisadan , tyytyvät analysoida, mitä he kutsuvat "ensimmäinen totuus" työnsä, he sanovat uskonnollisesti innoittamana. Niinpä William Whitla, joka ehdotti vuonna 1963 luvun "Hengellinen ykseys: runous ja uskonto", itsessään melko kaunopuheinen lausunto. Tähän Everett vastustaa väitettä, jonka mukaan Browningin uskonnolliset hahmot "ovat yleensä ottaneet uskomuksensa äärimmäisyyksiin" ja siten heidät hylätään: hän näkee dramaattisessa monologissa Browningin valitseman median käsitysten esittelemiseksi. runoilija tai jopa kumota joitain esimerkillä paljastamatta omaa.

Jo vuonna 1904 William Temple kirjoitti, että Browningin kanssa "historian apogee, filosofian korkeus ja runouden kruunaus on epäilemättä inkarnaatio". Hänen mukaansa tämä oppi ihmiskunnan lunastamisesta ravitsee niin sanottuja uskonnollisia runoja. Browningin lähestymistapa itsessään edustaa jo metaforaa luomiseen, koska se antaa AS Byattin muotoilun mukaan Browning-seurassa pidetyn konferenssin aikana "äärettömästä" "äärelliseen". Molemmat kuvaukset inkarnaatiosta, taiteellinen ele, pyrkimys vapauttaa itsensä ruumiin, ajan, historian rajoituksista.

Lopuksi, ja tässä on viitteitä, runo Jouluaatto vertaa kolmea uskomustapaa, Maverickin kirkko jonnekin Englannissa, katolinen uskonto Rooman Pyhältä Pietarilta, saksalaisten tutkijoiden eksegeesi Göttingenissä . mieluummin puhujan mukaan epätäydellinen, mutta melko joustava ja avoin, jossa Browning kasvatettiin, äitinsä erimielinen usko. Joko niin, Browning piti itseään runoilijana eikä ollenkaan uskonnollisena profeetana. Tämän todistavat hänen harvinaiset kohteliaisuusvierailut vuonna 1881 perustettuun Browning-seuraan . Aihe, josta keskusteltiin, liittyi melkein aina hänen työnsä uskonnolliseen merkitykseen. Hän kuunteli kärsivällisesti puhujaa, nyökkäsi päätään, kiitti häntä opettamasta jotain ja otti sitten loman.

Taide

Ehkäpä taiteellisen työn tulos, Browningia kiinnostaa hänen lähestymistapansa taustalla oleva filosofia. Sillä Fra Lippo Lippi , taidetta ihannoi kauneus herkän maailman. Veistos ja arkkitehtuurin korjata kuvan hahmon antamalla hänelle keino kuolemattomuuden ( Bishop tilaukset Hänen hauta Saint Praxed kirkko (1835, 1855) ja patsas ja Bust "). Andrea del Sarto asettaa taiteilijan selviytymisen ongelman sovittamaan yhteen kaksi vaatimusta, luomaan ja miellyttämään. Musiikki miehittää Abt Voglerin ; "Väliaikainen" taide, sen vuoksi puhujan mukaan "epätäydellinen", se edustaa ihmiselämää, etsimällä jatkuvasti ratkaisuaan , termin musiikillisessa merkityksessä.

Toisaalta vaaditaanko taiteilijan edustamaan hahmoja, joissa ei ole vikoja ja virheitä, ja muotoilemaan niistä arvopäätös? Ruskistaa ihmisiä hänen työstään rikollisten ja syntisten kanssa, mutta jättää tuomionvastuun lukijalle (katso esimerkiksi Porfyrian rakastaja ”ja My Last Duchess” ). Viime kädessä taide perustuu uskoon Jumalaan, joka nähdään ja tuntuu maailmankaikkeuden ilmenemismuotoissa: "Minun on vain avattava silmäni, ja täydellisyys, ei enempää eikä vähempää, / Kuten kuvittelin sen, seisoo edessäni ja näen Jumalan siellä, / tähdessä, kivessä, lihassa, sielussa ja maapallossa » Saul , verso 17 .

Taide koostuu sitten asioiden tarkoituksen paljastamisesta: "Sen merkityksen löytäminen on ruokani ja juomani", kertoo Fra lippo Lippi , noin 315 , ja taiteilijan intuitio antaa mahdollisuuden paljastaa ajan ja tapojen patinassa maailman, jonka todellisuus ylittää tämän todellisuuden, joka oli vain ulkonäkö. Taide ja henkisyys pysyvät läheisesti yhteydessä toisiinsa, "taide, kuten elämämmekin, [on] eräänlainen uskonto".

Luonto

Browning maisemat, joka ulottuu Euroopassa kuin Lähi-idässä , rajoittuvat pääasiallisesti kolme suurta tyypeissä paimen , rehevä, ja autiomaassa .

Useimmiten ne osoittautuvat yhdistelmiksi: jos esimerkiksi Childe Rolandin edessä seisova torni todellakin nähtiin Carraran vuoristossa italialaisen matkan aikana, Pariisissa ihaillut maalaukset valmistuivat sisustukseen ja hevonen nro. ' muu kuin eläin, joka ilmestyy perheen olohuoneen kuvakudokseen, ja joka kaikki on vahvistettu lainatun King Learin ( King Lear ) jakeen muistilla , [III, 4, ja.187].

Browning suosii keskeisiä hetkiä, vaihtuvia vuodenaikoja, ajan artikulaatiota ja niiden joukossa niitä, jotka vaikuttavat olevan uhka, myrskyn edellinen rauhallisuus, hämärästä iltaan kulkeminen ( Rakkaus raunioiden joukossa , versot I ja V), tai tuulen nousu kahdessa Campagnassa , verso V. Asetus on sitten hahmoteltu yksinkertaisella mustavalkoisella luonnoksella ( Rakkaus raunioiden joukossa ) ja keskelle istutettuna epätavallisella elementillä (verso VII), joka yhtäkkiä tuo emotionaalisen varauksen. Joskus muutaman sanan tilapäinen ajallinen kokoonpano riittää luomaan ilmapiirin: "Tämä Rooman aamu toukokuussa", Kaksi Campagnassa , verso I. Toisaalta yksityiskohdat voivat olla melkein mikroskooppisten suurennusten kohde. Joten jos kokonaisuus näytti tylsältä ja harmaalta, pakkomielteiset sävyt ( räikeät sävyt ) tarttuvat visuaaliseen kenttään.

Monet symbolit on lainattu luonnosta, jotka syntyvät epifaanisesti edustamaan tunteita. Luonto kuvataan sitten antropomorfisilla termeillä , miellyttävä silmälle ( By the Fireside ) tai koristeltu epämiellyttävimmillä ominaisuuksilla ( Childe Roland to the Dark Tower Came ), verso XXVI). Tämä inhimillistäminen on säälittävä harhaluulo .

Elämän voimat ilmenevät luonnossa. Kasvillisuus etenee ja valloittaa, kiitämättömät kasvit, läsnä kaikkialla hyönteisparviensa kanssa ( Rakkaus raunioiden joukossa , Tulipalon varrella ja Kaksi Campagnassa ), kukkivat heilahtelevassa, epätasapainossa, karkeassa, epäsäännöllisessä ( kaksi Campagnassa ). Tämä groteski elämä todistaa myös GK Chestertonin mukaan jumalallisen läsnäolosta .

Täällä on panteistinen visio . Vuonna Cleon , mutta jos puhuja esittelee luontoa täydellinen, jolla on energiaa ja dynamiikkaa valloittajat, se on riistetty olennaisimpaan eli tietoisuus ( tietoisuus ). Sen rooli rajoittuisi siis esirukoukseen; in takan ääressä ja Saulin esimerkiksi hän toimii katalysaattorina , liittymällä tässä taiteilija, joka, sovittelija kuten Fra Lippo Lippi , ”tulkitsee Jumala teitä jokaista” (n. 311).

Rakkaus

Browning on kiinnostunut olentojen ja erityisesti vastakkaisen sukupuolen olentojen välisestä viestinnästä. Tämä saa hänet erottamaan useita rakkauden muotoja :

Intohimo-rakkautta, sellaisena kuin se esiintyy rakkaudessa raunioiden joukossa tai Pippa-passeissa , käytetään usein teorian havainnollistamiseen, kuten sen kirkastaminen rakkauden raunioissa : Rakkaus on parasta!

Rakkauden epäonnistuminen (Browning haluaa esittää saman tilanteen molemmat osapuolet, joten runot pareittain) on havainnollistanut Andrea del Sarto tai Patsas ja Rintakuva . Tässä viimeisessä runossa haluja ja tunteita lykätään loputtomiin seuraavaan päivään saakka, tahdon heikkous estää rakastajia ryhtymästä syöksymään (molemmat ovat naimisissa). Aviorikos , paremman puutteessa, ei olisi hyväksyttävää vain, mutta välttämätön kyseisissä olosuhteissa.

Huolellinen rakkaus, josta lähinnä esimerkkinä ovat ainakin miehet ja naiset , kirjoittanut Tulentekojät ja Kaksi Campagnassa , on avioliitossa kypsyysikäisenä vallitseva tunne. Se ilmenee lyhyitä hetkiä läheisyyttä: "Minun täydellinen vaimo, minun Leonore" takan ääressä , n. 21. Tämä rakkaus, Browning koskaan lakkaa julistautuu kestävä ( Prospice , Jokainen vaimo tahansa aviomies , epilogi on Fifine klo Fair ), "täydentävien sielujen yhdistystä [ei voida] hajottaa".

Browning julistaa rakkauden ensisijaisuutta sivilisaatioon nähden, jota menneisyyden kaupunki edustaa rakkaudessa raunioiden joukossa menneisyyden, vanhuuden ja kuoleman (jakso VII) aikana. Hänelle on "hyvä minuutti", joka johtaa "hyvään valintaan". Jos tehdään oikea valinta, hedelmät ovat ikuisia: ”Voi hetki, ainutlaatuinen ja ääretön! ", Tulipalon vieressä , n. 49. Muuten" hyvä minuutti "pääsee pakenemaan ( Kaksi Campagnassa : verso 10), ja tämä, kuten sanotaan Patsas ja rintakuva , dramaattisella tavalla, koska sydämet , sitten mene escheat (jakeet 247-250, runon loppu).

Kuvat ja symboliikka

Kuvia ja symboleita , jotka liittyvät usein, runsaasti ja on tärkeä rooli, niin paljon havainnollistamista kuin ilmestyksen. Kuten olemme nähneet, nämä symboliset kuvat ovat usein lainattu luonnosta: rakkauden vesilupa, kuoleman ennustava polku, metsäpyhäkkö, neitsytlanka ajatuksen purkamiseen, lampaiden fleece rauhoittamiseen. Toinen toistuva symboli, torni tai torni, joka esiintyy useissa runoissa. On muita seksuaalisia, kuten Priapuksen ja falloksen patsaat, tai merimiehiä, kuten epämääräinen "kohtalon metafora", lainattu Julius Caesarilta ("Miesten asioissa on vuorovesi") ja Henrik IV: ltä [minä, 1] kirjoittanut Shakespeare ). Hyvin usein ne liittyvät puhujan persoonallisuuteen, kuten Fra Lippo Lippin ihmetyksen tunne . Riippumatta niiden alkuperästä, Browning soittaa heitä näppäimistöllä, aistien väliin muodostuneet soinnut muistuttavat Baudelairen ” kirjeenvaihtoa ” .

Käynnistyksen jälkeen kuva, olipa se sitten vertailu tai metafora , pyrkii kuitenkin elämään omaa elämäänsä ja usein jopa poikkeamaan alkuperäisestä roolistaan. Niinpä Saulin säkeessä X kevään sulan (n. 105) kuva, joka on hyödyllinen alussa, edustaa epäjohdonmukaisesti hahmon hallitsevaa asennetta vallan tahtoaan ja auringon laskua sen laskiessa (n. 105). ) luonnehtii hänen katseensa, kun elämä herättää ensimmäiset kipinänsä hänessä. Semanttisten ristiriitojen välillä on ristiriita, jonka tarkoituksena on häiritä puhujan sanomaa, jopa sen kanssa. Kuvan toiminta on kaksinkertainen, kuvaava ja myös epifaaninen . Niinpä kirjassaan Karshish, arabilääkäri, kummallinen lääketieteellinen kokemus , hän auttaa luomaan ilmapiirin sekä paikasta että ajasta, Lähi-idästä raamatun aikoina , ja tämän paikallisen värin lisäksi se on tehnyt mekaanisen biologisia ilmiöitä kuten fantasia sivistynyt henkeä XIX : nnen vuosisadan Englanti voisi muodostaa uudelleen vuonna arabi lääkäri tarkoin Vespasianuksen .

Mutta yhtä tärkeä on sen kyky ilmoittaa luomalla syvyydessä kehittyviä merkitysverkostoja kirjaimellisen merkityksen rinnalle. Vuonna Rakkaus keskuudessa rauniot , vaikutelma epäselvä seoksen: hämärissä vihreää rinteet ilman rajoja, anarkistinen kasvu, harmaan taivaan ja maan, hautaamista ystäville yksi muista, hiipumassa menneisyyden ihanuutta , ovat kaikki merkintöjä, jotka viittaavat menetykseen, liukenemiseen, hyökkäykseen (tässä luonnossa). Samoin Kaksi Campagnassa esittelee silmukointikuvien järjestelmän: intohimon ääretön ( ääretön intohimo ) ja sydämen lopullisuus ( äärelliset sydämet ) ilmoitetaan vastaavasti versoissa IV ja V maaseudun ääretön ( loputon , kaikkialla , ikuinen ). ja lopussa sokea , haparoiden tiensä vihreää kovakuoriaiset.

Metafoorat etenkin Sormuksessa ja kirjassa kehittyvät usein dynaamisesti. Kuten Yann Tholoniat kirjoittaa, "metaforinen kehys välittää äärettömän implisiittisiä kaikuja, jotka kaikuvat sympatiasta ja leviävät koko runossa". Lisäksi jotkut muuttuvat kaiuttimista riippuen. Siksi jälkimmäiset hyödyntävät "kollektiivista ilmaisuvarastoa", joka käy läpi "äärettömän metamorfoosin" ( The Ring and the Book , Book X, v. 1615).

Tyyli ja muunnelma

Tennyson sanoi miehistä ja naisista, että se oli "kirjan kouristuksia" ( kouristuskirja ), ja Charles Du Bos kirjoitti Browningille, että hän oli " Brahmsin runous", ja lisäsi heti: "Se on täynnä, se on hehkuva aurinko ja se ei näe mitään muuta kuin kymmenkertaista omien säteidensä avulla.

Tyyli

Browningin tyyliä ravitsevat hahmon idiolektin erityispiirteet . Saksin alkuperää olevat sanat, joten niiden karkeus, kuten Childe Roland to the Dark Tower Came , jakeissa 12 ja sitä seuraavat kohdat, joissa piikikäs kasvien runsaus saadaan aikaan konsonanttien harjaamalla; puhutun kielen sanat ( Fra Lippo Lipin jakeessa 7 , phiz , tuolloin hyvin suosittu slangisana, lyhenne fysognomiasta ("kasvot"). Näihin kahteen vakioon lisätään manieria (arkeimia, kuten "toistuva väliintulo Zooks! [ "parbleu!]"), tekniset sanat, kuten Paracelsuksessa , täynnä renessanssin fyysikoilta lainattuja termejä , tai jopa eksoottisen sanaston ( Childe Roland , Karshish ) ja muistutusten (historiallinen, raamatullinen, kirjallinen ja muut) sanat , joiden teksti on kyllästetty kaikkialla .

Lauseen ulkonäkö on edelleen kaoottinen: huoli ytimekkyydestä, välittäjien poistaminen, suhteellinen, datatiivien prepositiot ( - ), määrittelemättömät pronominit jne. Miesten ja naisten vapauttamisen yhteydessä HF Chorley kirjoitti, että "nämä uudet runoilijat" (joita hän kutsui "kouristuksiksi", Browning mukaan lukien) yrittäen "tiivistää lukuisia tavuja, jotta voimaefekti olisi konkreettinen […] puhuvat […] tuntematon kieli ”.

Lisäksi jakeeseen asetettu suosittu kieli johtaa epätavalliseen sekoitukseen banaalisista käännöksistä ( niin he sanovat ["Näin sanoo"], kuten näet ["Comme vous voir "], muuten he törmäävät yhteen ["Pelon anna he löytävät yhden matkalla ”]) ja runolliset lisenssit , kuten hylkääminen ( hän ei puhu [” point ne parlera ”]) ( Rakkaus raunioiden joukossa , jakso VI) tai syntaktiset neologismit ( odottaa minua täällä [missaa preposition” for ”, Kuinka sanon minä? [ Kaipaa kyselylomakkeen tekemistä ]), Rakkaus raunioiden joukossa , verso V. Aristophanesin anteeksipyynnössä sanakirja toivottaa tervetulleeksi lukuisia löytöjä ja tuttuja asioita: Whirligig (n. 1874 ), hoitytoity (c. 2384 ), edelleen kutina (n. 2389).

Sanat on toisinaan järjestetty tunteiden logiikan mukaan, jonka aiheuttaa ohikiitävä käsitys: "He tekivät käännöksen, / tuskin olisivat ohittaneet mutkan kuin viserrys / Kuin kani, joka karkaa kuutamossa." Kolme ohutta hahmoa, / Ja kasvot, jotka katsovat ylös ... Mikä paholainen! Liha ja veri / Tästä olen tehty! ”( Fra Lippo Lippi , n. 57–61). Yhdistettynä taloudellisuuden säästöihin tämä takavarikointi lennossa voi johtaa röyhkeisiin lauseisiin, kuten: "Maalasin kaiken, sitten huusin" Se on tarpeen mukaan, autamme itseämme - / Valitse, koska muissa onkin "- Tällä tikkaat maassa ”( Fra Lippo Lippi , n. 163–165). Syntaktisella idiosynkratismilla on kuitenkin ennen kaikkea ilmoituksen tehtävä: kuten Yann Tholoniat osoittaa , viimeisen herttuatareni herttua pettää itsensä puheellaan, "hän on tavallaan" puhunut "kielellään, mikä paljastaa siitä enemmän. ehkä hän ei halua ”.

Tällä kieli, tyyli tulee heti maalauksellinen: Miten he toivat Hyviä uutisia Gent Aix , säkeistö I noin 1-4 mm, toistetaan rytmi hevosen laukkaan . Viehättävä Browning palvelee kuitenkin syytä: Luonnon dynaamisuus rakkauden joukossa raunioissa, joissa kasvien jokaisesta etenemisestä on erilaisia verbejä, tai Fra Lippo Lippin ikuinen etenemisvauhti jne. Tästä syystä huudahdukset, kiireelliset poikkeamat, syrjinnät, vastaukset tuskin esitettyihin kysymyksiin: "[…] niin hyvin, lisää Yann Tholoniat, että rytmi siirtyy kaaviosta […], puheelle ominainen suullisuus, joka asettaa lainsa ”.

Lopuksi, tietyillä Browningin runoilla, esimerkiksi Ylös huvilassa , Kaupungissa tai Fra Lippo Lippi, on "koominen energia" ( vis comica ), joka tulee "[…]" energian purkautumisesta psykologisen jännitteen seurauksena. näkökulman vaihto kiusauksen ja tuloksen välillä ", joka ilmenee" lyömäsoittorytminä ( lyönti ) runollisen rytmin vastakohtana ".

Todentaminen

Tällaiset erilaiset aiheet vaativat monipuolisia versiointijärjestelmiä. On kuitenkin olemassa suuria vakioita: pastoraaleille ja elegioille ( Rakkaus raunioiden joukossa , Toccata Galupista , Serenadi villassa jne.) Browning pitää parempana trokhaista rytmiä [ - u ]; rakkaus runot ( Tulen äärellä , kaksi Campagnassa jne.) suosivat päinvastaista binäärirytmiä, iambic [ u - ]; suuret psykologiset runot ( Fra Lippo Lippi , Andrea del Sarto , Karshishin, arabilääkärin, oudon lääketieteellisen kokemuksen sisältävä kirje , kuinka se iskee nykyaikaiseen , jne.) kirjoitetaan useimmiten tyhjinä jakeina . Marc Poréen mukaan Browningin tyhjän jakeen rytminen voima "käyttää kylläisyydelle kaikkia englannin alliteratiivisia resursseja , moninkertaistaa anacoluthes , elides artikkeleita ja konjunktioita ikään kuin se yrittäisi kehittää omaa kielioppiaan".

Browningin osoittama taipumus kohti groteskia , heiluttavaa, epäsymmetristä muotoa saa hänet käyttämään hyvin erilaisia stanzaskaavioita. Siten, Rakkaus joukossa Ruins sisältää neljäntoista (joka Browning alennettu seitsemään 1883) kuuden kuuden jalka linjat ja kaksi kahden jalka loppusoinnullinen linjat. Firenzessä sijaitsevissa Vanhoissa kuvissa on kahdeksanjalkaiset versot , joissa on sekoitettu iambisen ja anapestisen rytmin kuvio , joista jälkimmäinen hallitsee kokonaisuutta. Kieliopin hautajaiset tarjoavat seitsemän rivin verson, joista viisi on trokhaista [ - u ] ja kaksi on daktyyliä [ - uu ]. Yleisemmin Browning käyttää runoutta "kirjoittaakseen proosaa" Henry Jamesin mukaan ", josta tämä leikkauksen rohkeus ja ulottuvuus, nämä heiluttavat lonkat, tämä onko, joka luonnehtii hänen jakeitaan".

Stroofinen ja metrinen kaavio palvelee ensinnäkin rytmikkäänä ja siten auditiivisena säestyksenä runon julkaisemaan visuaaliseen kuvaan. Joten rakkaudessa raunioiden joukossa kolmisavuinen jae heijastaa lauman veroa. Stroofilla ja aikaleimalla on myös symbolinen rooli . Joten Childe Roland Dark Tower Tuli , säkeistö I iambic rytmi ja sen hellittämätön aalto yhdessä synkopoituja lukitus on riimi vuonna b b , edustaa hitaan liikkeen ritari ja myös väistämätön puolella hänen tehtävä.

Robert Browningin omaperäisyys

Pimeys"

Browningin dramaattisille monologeille on melkein kaikki tunnusomaista niiden pituus ja linjat ovat usein epäselviä, joskus hermeettisiä , ajatusten kulku on edelleen vaikeaa, historialliset, kirjalliset ja filosofiset viittaukset vaativat suurta oppimista. The Edinburgh Review kirjoittaa, että "On hämmästyttävää, että tällaiset hämärät ja hämmentävät runot voivat löytää monia lukijoita."

E. -D. Forgues, tämän vuoden 1847 esseessä, joka on siis nykyaikainen, mainitaan edellisen kappaleen huomautuksessa, antaa esimerkin Sordellosta . Hänen mukaansa kirjailijan ylivertainen oppimisen laiminlyö selitykset ja oletetaan lukijalle "erityinen tiede". Historiallisten henkilöiden lukumäärää yhdistää vain heidän liittoutumiensa tai vastoinkäymistensä hienovaraisuus Italian poliittisessa maquessa.

Itse asiassa, kuten Forgues, Browningin aikalaiset olivat joskus hämmentyneitä hänen tyylinsä vuoksi. Esimerkiksi julkaisemalla Sordelloa rouva Carlyle (Jane Welsh Carlyle), 1801-1866, Thomas Carlylen vaimo totesi, että runo oli mielenkiintoinen, mutta että hän "haluaisi tietää, olisiko Sordello mies, nainen. kaupunki tai nainen ”. Mitä Tennyson , hän kirjoitti, että hän oli ymmärtänyt vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö: " joka tahtoo, voi kuulla tarinan Sordello kertoi " ja "Kuka on kuullut tarinan Sordello. " Sordello tarina”, ja että”molemmat olivat valheita ”.

Erään ehkä apokryfisen, mutta merkittävän anekdootin mukaan Browning itse vastasi ihailijalle, joka kysyi häneltä yhden erityisen hämärän runonsa merkityksestä:

”Kun tämä runo kirjoitettiin, kaksi ihmistä tiesi, mitä hän tarkoitti - Jumala ja Robert Browning. Ja nyt Jumala tietää vain, mitä hän tarkoittaa ( Kun tuo runo kirjoitettiin, kaksi ihmistä tiesi, mitä se tarkoitti - Jumala ja Robert Browning. Ja nyt Jumala tietää vain, mitä se tarkoittaa. ) "

Joko niin, Browningin mielestä merkityksen on välttämätöntä vastustaa. Kirjassa "Jochanan Hakkadosh" ( Jocoseria , 1883) hän käyttää pähkinän metaforaa. Maistaa se, sinun on tehtävä tie siihen. Seuraavan Ferishtah's Fancies -kokoelman prologessa ortolaanien ruokalajin valmistus toimii esimerkkinä: vastenmielinen mutta herkullinen ruoka, kuten hänen runoutensa ("Runoni on kuin ateriasi. Pureskele - siinä mielessä , spektaakkeli, laulu ”(29-30).

Intertekstuaalisuus

Browningissa intertekstuaalinen verkko on Yann Tholoniatin mukaan "yhtä tiheä kuin tietosanakirja". Ja hän mainitsee luettelon, jonka John Petigrew on laatinut ja jonka hän kuvailee "vielä hyvin yleiseksi" ja joka osoittaa runojen ymmärtämiseen tarvittavan kulttuurin: perehtyminen taiteen ja musiikin aloihin, vähintään seitsemän tai kahdeksan kieltä, Raamatun tuntemus , n näytelmistä Euripideen ja Aristophanes (laskematta Victorian koskevat tutkimukset niitä), läheisyyttä Keats , Shelley , Milton , Donne , Homer , Shakespeare , Wanley, Quarles, Anakreon , Alciphron , Herodotos , Thukydides , Horace The Illustrated London News , Johnsonin sanakirja , yleinen elämäkerta , Italian topografia, sen taide, historia jne. . Tästä syystä dramaattisten monologien puhuja lisätään arvoverkkoon, joka Yann Tholoniat kommentoi "myötävaikuttaa hänen äänensä sijoittamiseen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kenttään". Tähän lisätään joukko sisäisiä viitteitä Browningin omaan teokseen, joka runoparien lisäksi "kehittää moniäänisiä verkostoja" temaattisten "rinnakkaisuuksien ansiosta, runot toistavat toisiaan, mikä antaa johdonmukaisuuden lähemmäksi puhujia, jotka näin on määritelty. sarja samankeskisiä tai leikattuja intertekstuaalisia piirejä ".

Sen ilmaisuvoima

Lisäksi näissä dramaattisissa monologeissa on runsaasti elämää, joka elävöittää erityisesti luonnon asioita: ruohoparvi, kasvien lisääntyminen, joka väistämättä maistelee maisemaa, merimuotoja ja groteskin lonkeroita voimalla, joka pelaa esteillä ja rajoituksilla. että sivistynyt ihminen jatkaa hänen määräämistä.

Yann Tholoniat käyttää sanaa "polyfoniat" luonnehtimaan Browningin ääniä dramaattisissa monologeissaan, jotka hänen mukaansa antavat hänelle mahdollisuuden kehittää "mahdollisuuksiensa valikoimaa". Se on kokoonpano, josta syntyy äärimmäisen tiheä äänimateriaali, "eri muuttujat yhdistyvät muodostaen jokaiselle puhujalle ominaisen ääni-identiteetin". Sellaisena Sormus ja kirja ( Sormus ja kirja ) esittävät itsensä "yhdessä pakenemana", jossa ääni "korostuu kuin myös filosofinen karnevaali [jättää havaitsemaan] ihmisen kaleidoskoopin lukemattomat värit".

Toimii

Robert Browningin huomattava teos koostuu pääasiassa runoista, yleensä ryhmiteltyinä kokoelmiin, sekä muutamasta draamasta ja näytelmästä. Hän jätti myös tärkeän kirjeenvaihdon.

Kuitenkin vain rajoitettu osa hänen teoksistaan on käännetty ranskaksi, mukaan lukien Georges Connesin viimeisin (2009) käännös Ringistä ja kirjasta .

Kaikki nämä tiedot on ryhmitelty alla.

Runot ja draamat

Robert Browningin runot ja draamat (ryhmitelty kokoelman mukaan ja aikajärjestyksessä).

Pauline: Tunnustusfragmentti (" Pauline : Fragment de confession ") (1833)
Paracelsus (1835)
Strafford (pala) (1837)
Sordello (1840)
Kellot ja granaattiomenat (" Kellot ja granaattiomenat "), nro I, " Pippa-passit " (" Pippa-passit ") (osa) (1841)
Kellot ja granaattiomenat , nro II, kuningas Victor ja kuningas Charles (" Le Roi Victor et le Roi Charles ") (näytelmä) (1842)
Kellot ja granaattiomenat Nro III Dramaattiset sanoitukset (" Dramaattiset runot ") (1842)
- Porphyria's Lover ( Rakastaja Porphyria )
- Espanjan luostarin soliloquy (" Espanjan luostarin solisto ")
- Viimeinen herttuatar (" Viimeinen herttuatar ")
- Hameliinin Pied Piper (" Hamelin Piper ")
- Johannes Agricola meditaatiossa (" Johannes Agricola meditoi ")
Kellot ja granaattiomenat , nro IV, Drusesin paluu (" Le Retour des Druses ") (näytelmä) (1843)
Kellot ja granaattiomenat Nro V, Blot ruotsissa (näytelmä) (1843) (" Tahra merkillä ")
Kellot ja granaattiomenat nro VI, Colomben syntymäpäivä (" Kyyhkyn syntymäpäivä ") (osa) (1844)
Kellot ja granaattiomenat nro VII Dramaattiset romanssit ja sanoitukset (" Runot ja dramaattiset tarinat ") (1845)
- Laboratorio (" laboratorio ")
- Kuinka he toivat hyvät uutiset Gentistä Aixiin (" Kuinka he toivat hyvät uutiset Gentistä Aixiin ")
- Piispa määrää hautansa Saint Praxedin kirkossa (" Piispa käskee hautaansa Saint Praxedin kirkossa ")
Kelloja ja granaattiomenat , nro VIII Luria ja sielun Tragedy ( " tragedia Soul ") (näytelmiä) (1846)
Jouluaatto ja pääsiäinen (" jouluaatto ja pääsiäispäivä ") (1850)
Miehet ja naiset ( miehet ja naiset ) (1855)
- Rakkaus raunioiden joukossa (" Rakkaus raunioiden joukossa ")
- Kaksi Campagnassa (" Kaksi Campagnassa [roomalainen] ")
- Viimeinen ratsastus yhdessä (" Viimeinen ratsastus yhdessä ")
- Toccata Galupin (" Toccata de Galuppi ")
- Childe Roland pimeään torniin tuli (" Rolandin soturi Mustaan torniin on tullut ")
- Fra Lippo Lippi
- Andrea del Sarto
- Patriot / vanha tarina (" Patriot, vanha tarina ")
- Kieliopin hautajaiset (" Kieliopin hautajaiset ")
- Kirje, joka sisältää arabilääkärin Karshishin outoa lääketieteellistä kokemusta (" Kirje, joka sisältää outoa karhialaista lääketieteellistä kokemusta, arabilääkäri ")
Dramatis Personae (1864)
- Abt vogler
- Caliban upon Setebos (" Caliban upon Setebos ")
- Rabbi Ben Ezra (" rabbi Ben Ezra ")
Sormus ja kirja (1868-1869) (" Sormus ja kirja ")
Balaustionin seikkailu (1871) (" Balaustionin seikkailu ")
Prinssi Hohenstiel-Schwangau, yhteiskunnan pelastaja (1871) (" Prinssi Hohenstiel-Schwangau, yhteiskunnan pelastaja ")
Fifine messuilla (1872) (" Fifine messuilla ")
Punainen puuvillainen yömyssyn maa tai turve ja tornit (" Puuvillaisen yömyssyn maa punainen tai ruoho ja tornit ") (1873)
Aristophanesin anteeksipyyntö (" Aristophanesin anteeksipyyntö ") (1875)
The Inn -albumi (1875)
Pacchiarotto ja kuinka hän työskenteli kuumina (" Piacchiarotto, ou kuinka hän työskenteli pahalla tuulella ") (1876)
Aeschyloksen Agamemnon (" Aeschyluksen Agamemnon "), (1877)
Saisiaz ja kaksi croisic- runoilijaa (" Saisiaz ja kaksi croisic-runoilijaa ") (1878)
Dramaattiset idyllit , (1879)
Dramatic Idylls , Second Series ( Dramatic Idylls , 2 e Series "), (1880)
Jocoseria (1883)
Ferishtahin mielikuvat , (1884)
Parleyings tiettyjen tärkeiden ihmisten kanssa heidän aikanaan (" Keskustelee tärkeiden ihmisten kanssa heidän aikanaan "), (1887)
Asolando (1889)

Kirjeenvaihto

Robert Browningin kirjeenvaihto.

Kirjeet Robert Browningilta, kerännyt Thomas J. Wise (“Kirjeitä Robert Browningilta, kerännyt Thomas J. Wise”, (1933).
Letters (1933).
Uudet kirjeet Robert Browningilta (1950).
Rakas Isa: Browningin kirjeet Isa Blagdenille (“ Rakkaimmat Isa: Kirjeitä Robert Browningilta Isa Blagdenille”) (1951).
Browning hänen amerikkalaisille ystävilleen (1965).
Opittu nainen: Robert Browningin kirjeet rouvalle Thomas Fitzgerald 1876-1889 ("Tutkijanainen: Robert Browningin kirjeitä rouva Thomas Fitzgeraldille 1876-1889"), (1966).
Robert Browningin ja Elizabeth Barrettin kirjeet , 1845-1846 ("Robert Browningin ja Elizabeth Barrettin kirjeet") (1969).
Thomas Jones, jumalallinen järjestys: saarnat ("Thomas Jones, jumalallinen järjestys: saarnat ") (1884).

Teoksia saatavilla ranskaksi

Luettelo Robert Browningin teoksista ranskaksi.

(FR + fi) Robert Browning ( trans. ja intro. Louis Cazamian ), Hommes et Femmes, Valitut runot: kaksikielinen painos [ ”miesten ja naisten”], Pariisi, Fernand Aubier, Éditions Montaigne,1938.
Robert Browning (s . Kate Greeneway), Hamelinin putki , Pariisi, École des Loisirs ,2005.
(fr + en) (en) Robert Browning ( kääntänyt englanniksi ja opiskeli dos . Georges Connes , pref. Marc Porée), L'Anneau et le Livre : kaksikielinen painos [" The Ring and the Book "], Pariisi, The Ajan ääni,Toukokuu 2009( 1 st ed. 1868-1869), 1419 s. ( ISBN 978-2-35873-001-3 ).

Robert Browningin äänen nauhoittaminen

Robert Browningin ääni äänitettiin Edison-rullafonografilla illallisella 7. huhtikuuta 1889taidemaalari Rudolph Lehmanin kanssa. Browning kertoo otteen siitä, kuinka he toivat hyvän uutisen Gentistä Aixiin, ja kuulemme hänen anteeksipyyntönsä, kun hän unohti osan tekstistä. Tätä edelleen olemassa olevaa äänitystä kuunteltiin uudelleen vuonna 1890, hänen kuolemansa vuosipäivänä, kunnioittajiensa kunnianosoituksen yhteydessä, ja voidaan sanoa, että kuulimme äänen ensimmäistä kertaa ulkopuolelta hauta.

Robert Browningin paikka englanninkielisessä kirjallisuudessa

Menneisyyden panos

Robert Browningin saamia vaikutteita on vaikea määrittää tarkasti. Kulttuurin monimuotoisuus, moninaiset kiinnostuksen kohteet, oppimisensa muodostavat poikkeuksellisen tiheän verkoston, jossa kaikki aikakaudet, myös tieto, sekoittuvat.

Antiikin

Analyysissaan Robert Browningin väärinymmärretty runo: Aristophanesin anteeksipyyntö Brugière väittää, että muinaisella Kreikalla on etuoikeutettu paikka Browningin teoksessa. Hän kirjoittaa: "Mitä Browningiin tulee, Kreikka on läsnä koko uransa ajan Artemis Prologuizesista ( Dramatic Lyrics , 1842) aina saman Artemiksen muotokuvaan " Gerard de Lairessen kanssa "yhdeksännessä osassa, kuudennessa Parleyings with Tiettyjä tärkeitä ihmisiä aikanaan (1887), joka avautuu Apollon ja kohtaloiden, prologin, kanssa . Sillä välin meillä on ollut Cleon ( miehet ja naiset , 1855), “Numpholeptos” ( Pacchiarotto ja muut runot , 1876), “Pheidippides” ( Dramatic Idyls , 1. sarja , 1879), “Echetlos” ( Dramatic Idyls , 2 d- sarja , 1880), ”Ixion” ( Jocoseria , 1883) ja yksi [Toimittajan huomautus: kaksi] käännöstä, Aeschyloksen Agamemnon (1877) ”.

Teoksen otsikot osoittavat kuitenkin, että kreikkalais-latinalaisella antiikilla , vaikka se oli läsnä, ei ollut pääroolia. Browning eroaa näin ollen itseään edeltäneistä runoilijoista, mukaan lukien romantiikat . Raamatun antiikin aika ei näytä olevan etuoikeutetumpaa, lukuun ottamatta erittäin tärkeitä runoja, kuten kuolema autiomaassa tai kirje, joka sisältää arabialaisen lääkärin Karsishin kummallisen lääketieteellisen kokemuksen ("Kirje kertoo Karshishin kummallisesta lääketieteellisestä kokemuksesta." arabien lääkäri "), jossa Karshish kertoo kaukainen isäntä Abib tarina ylösnousemuksesta Lasaruksen tai Saul sekä miesten ja naisten , jotka on tehty dramaattinen monologi eeppisen ja visionääri laajuus. Tämä on Davidin monologi, jossa kerrotaan, kuinka hän pelasti Saulin hulluudestaan laululla kotieläimet, vapaat eläimet, työ, sota, palvonta, avioliitto ja kuolema ensimmäisessä sarjassa, sitten nuoruuden ja voiman, elämän, elämän laulut elämisen ilo, kevään uudestisyntyminen. Sen lisäksi ovat henkielämän laulut, jotka säilyttävät nuoruuden, varmistavat kuolemattomuuden, avaavat tulevaisuuden; lopuksi ilmaistaan ajatus, että ihmisen toivo, joka on voimaton toteuttamaan itsensä yksinäisyydessä, tarvitsee jumalallista toimintaa. Jumala on itse asiassa läsnä kaikkialla, luonnossa, jaloissa asioissa samoin kuin viljelyissä, ja hän antaa itsensä ilman taiteen esirukkausta (David heittää alas hyödyttömäksi tulleen harpunsa) ilmoituksessa, joka on kuin hyökkäys. sielulla, jonka David ylistää mystisellä lyriikalla, joka muistuttaa Pascalia .

Keskiajalla renessanssin ja XVII nnen ja XVIII th vuosisatojen

Omakuva Andrea del Sartosta .
Baldassare Galupin patsas Buranossa .
Muotokuva William Shakespeare (tunnetaan Cobbe muotokuva), paljastettiinMaaliskuu 2009.
John Donne (1572-1631).

Sen sijaan keskiaika ja renessanssi toimivat usein inspiraationa Browningille. On vain tarpeen tutustua jälleen kerran hänen teostensa nimiin. Keskiaikainen Juutalainen toimii taustana Rabbi Ben Ezra joka antaa äänen luonnetta samanniminen yksi juutalainen valot XII : nnen vuosisadan . Rabbi Ben Ezra , syntynyt Toledossa vuonna 1092, kuoli vuonna 1167 matkattuaan paljon Euroopassa. Hän uskoi tuonpuoleiseen. Vaikka tämä runo kertoo juutalaisen mestarin puheen, sen leveys antaa sille yleismaailmallisen merkityksen ja sen uskotaan sisältävän "koko elämänfilosofian". Ranskan keskiaika ovat läsnä esimerkiksi Childe Roland Dark Tower tuli mukaan miehet ja naiset , alkuperäinen kansi sankari Chanson de ele , The Espanjan keskiaika havainnollistetaan Soliloquy Espanjan Kunnanpalatsi , miten se iskee Contemporary , Grammarian hautajaiset ja harhaoppiset tragediasta ja Italian keskiajan muun Sordello , joka koskee trubaduuri ja XIII : nnen vuosisadan . Italian renessanssi, sekä maalauksessa että musiikissa, tarjosi hänelle lukuisia viehättäviä ja usein kidutettuja hahmoja. Paitsi Fra Lippo Lippi ja Andrea del Sarto , on patsas ja Bust koskevat outo asenne Duke Ferdinand de Medici vuonna Venetsiassa . XVII th -luvulla , erityisesti Italian, on myös läsnä, jos vain renkaan ja kirjan ja XVIII nnen vuosisadan on monologi Toccata on Galuppi n omistettu Baldassare Galuppi .

Shakespeare

Shakespeare oli inspiraationa monille Browningin runoille, erityisesti hänen draamalleen King Lear . Näiden runojen joukossa ovat Halbert ja Hab , Dramatic Lyrics , ensimmäinen sarja, Childe Roland pimeään torniin {{etc}}. Hänen vaikutuksensa on analysoinut perusteellisesti Robert Sawyer. Hän kertoo ensin, että runoilija kertoi valineensa taiteensa käydessään Richard III: n esityksessä, jossa pääroolin soitti kuuluisa tragedia Edmund Kean . Hän jatkaa ajatusta siitä, että Browning sijoitti työnsä siten pikemminkin kulttuuri- kuin henkilökohtaiseen maailmaan ja kääntyi siten pois romantiikasta , joka antoi hänelle välittömästi kriittisen auktoriteetin. Hän osoitti itseään Shakespearen teatterin ravitsemaan yleisöön, joka tunnisti sanojensa maallisuudessa bardin polven, mutta "maskuliinisen".

Metafyysinen Poets of the XVII th luvulla

Encyclopædia Universalis toteaa, että artikkeli John Donne , että Browning matkii heitä. Todellakin, teoksissaan Victorian julkinen koettiin melko epätavallista tai varmasti kokeellinen, muista, erityisesti heidän tyylinsä, ns metafyysisiä runoutta XVII nnen vuosisadan Englanti. Browning piti erityisen tärkeänä John Donnea ja hänen lausehyökkäyksiensä oppimista äkillisyyksistä, hänen suositun suorapuheisuutensa mitatusta maanläheisyydestä, jakeisiin kohdistetun rytmin lasketusta epäsäännöllisyydestä. Mutta vertailu päättyy: Browningissa, tässä mielen akrobaattisessa pelissä, ei ole opittuja metaforoja ( itsevarma ).

Hänen aikansa panos

Vuorovaikutus Elizabeth Barrett Browningin kanssa

Browning innostui vaimonsa kanssa jaetusta rakkaudesta. Niinpä julkaisussa Miehet ja Naiset on useita runoja, jotka laulavat tunteen vaikeuksia. Rakkaus raunioiden joukossa laulaa intohimon pysyvyyden ja Kaksi Campagnassa epäröimättä sielujen metafyysisen "fuusion"; Jokainen aviomiehen vaimo asettaa uskollisuuden ongelman ja päättelee, että naisluonto on ylivoimainen; lopuksi, yhdessä sanassa , Browning puhuu suoraan ja jälleen korottaa avioliiton rakkautta. Lisäksi "Cristina" ja "gondolissa", siirretty miehille ja naisille on Dramaattinen Lyrics sekä Lost Mistress , siirrettiin Dramaattinen romansseja ja sanat , myös todistaa vaikutuksen kohdistuvaa Browning yhteiset rakkautta, mistä Elizabeth .

Lisäksi Elizabethin uskonnollisuus vaikutti Browningiin, joka avioliiton jälkeen antoi uskolle syvemmän merkityksen. Joten esimerkiksi pääsiäispäivä on uskonnollisen tietoisuuden intiimi luonne, Saul sisältää profetian Kristuksen tulemisesta, ja jokainen näistä monologeista, ilmaisematta suoraan kirjoittajan ajatusta, päästää hahmojen läpi hänen ihmeensä transsendenssista .

Richard Barham

Richard Barhamin (1788-1845) julkaisu vuonna 1840 Ingoldsby-legendoista vaikutti varmasti Browningiin, joka löysi siinä jonkinlaisen huumorin, joka voisi vain miellyttää häntä. Lisäksi heidän kertomusvoima, aiheiden vaihtelu, vetovoima groteskiin ja toisinaan suorastaan koominen keskiaikaisen legendan kohtelu heijastivat hänen omaa inspiraatiotaan, jota ravitsi valtava oppimiskyky, mutta usein taipuvainen paljastamaan asioiden ristiriitaiset näkökohdat.

Walter Savage Landor

Walter Savage Landorin "kuvitteellisilla kirjeiden ja valtion keskustelujen miehillä" ( kuvitteelliset keskustelut kirjallisista miehistä ja valtiomiehistä ) (1824-1829) oli suuri rooli Browningin runollisen järjestelmän kehityksessä. Vuonna 1859 runoilijan sisar Elizabeth Barrett Browning kirjoitti kirjeessään Sariannahille : "Robert sanoi aina olevansa velkaa Landorille enemmän kirjailijana kuin kenellekään hänen aikalaiselleen." Lisäksi Browning vihkii näytelmänsä Luria (1846) Landorille, joka puolestaan säveltää sonetin ylistykseen.

Paikka toisistaan

Viktoriaaninen aikakausi ei ole englannin runouden kulta. Vastaavat vain jälkipolvien, Alfred Tennysonin , Robert Browningin, Elizabeth Barrett Browningin ja Matthew Arnoldin seuraamuksen jälkeen . Jopa jälkimmäinen se on, ainakin toistaiseksi, koska uudelleenarvioinnit ovat aina mahdollisia ennen kaikkea kahden ensimmäisen mainitsemisen suhteen.

Syyt tähän laskuun ovat melko puoliksi vaikeasti: epäilemättä, kunniaa hankittu aivan lopussa XVIII nnen vuosisadan alussa ja XIX : nnen vuosisadan jonka "nuori" romanttinen jättää vähän tilaa seuraajia, elleivät ne eivät näytä täydellinen omaperäisyys. Muoti on romaanille, joka on sarjajulkaisujärjestelmän ja mobiilikirjastojen menestyksen ansiosta äärimmäisen tärkeässä nousussa. Runoilijat kirjoittaa vaan matkia innovaattoreita joka esitteli kulttuurivallankumous aivan lopussa XVIII nnen vuosisadan Englannissa, jossa Goethe , sitten vähän myöhemmin, Ranskan runoilijoita, amplitudi kuin upsets vanhoja malleja ja vielä malleja ainakin suurelta osin , herkkyydet ja makut.

Lisäksi "viktoriaaninen aikakausi" ei ole sama kuin suvereenin valtakunta, joka on hyvin pitkä, vuosina 1837–1901. Hänen liittyessään valtaistuimelle romantiikka on edelleen voimakasta, vaikka sen arvostetuimmat eloonjääneet, erityisesti Wordsworth, alkavat romahtaa; ja ennen vuosisadan vaihtoa muut runoiluliikkeet ottivat vallan, joilla oli erilaiset tavoitteet ja uusi estetiikka. Suuria alkuperäisiä runoilijoita on syntynyt, mutta emme voi enää luokitella "viktoriaanisiksi". Niinpä esirafaelitit kokoontuivat Dante Gabriel Rossettin tai William Morrisin ja hänen keskiaikaisten eeppisten sävellystensä ja islantilaisten saagojensa ympärille tai jopa George Meredithin hänen pseudo- Modern Love -sonnettien sarjaan sekä Thomas Hardyn , joka "korostaa realismia siihen pisteeseen asti. neuroosista ”, lopuksi JA Symmonds (1840-1893) ja Oscar Wilde (1854-1900), joiden kanssa” [runosta] tulee prosessi ”.

Tässä yhteydessä Robert Browningin teoksella on erityinen paikka. Monin tavoin, ilman todellista edeltäjää tai suoraa seuraajaa, Browning on edeltäjä (katso seuraava osa).

Robert Browningin perintö

Robert Browning vaikutti joihinkin nuoriin aikalaisiinsa tai runoilijoihinsa, jotka kuuluvat häntä seuranneeseen sukupolveen. Suoran kuulumisen sijasta se on kanavanvaihto kohti modernisuutta.

"Modernisuuden poetiikka"

Jorge Luis Borges , hänen Englanti Kirjallisuus Course , täsmennetään, että jos renkaan ja kirja oli kirjoitettu proosaa, Browning pidettäisiin ohella Henry James, "yhdeksi isistä nykyaikaa".

Viimeisimpien kriittisten edistysaskeleiden mukaan Browning perustaa realisminsa ja todellisuuden symbolisen tulkintansa "modernisuuden poetiikkaan" (katso viittaus kappaleen lopussa). Tässä kohteessa päätoimittaja käännöksen L'Anneau et le Livre mukaan Georges Connes , esipuhe Marc Porée (2009), analysoi esitelmässään Browning suhtautuminen menneisyyden ja hänen luvulla.. Hänen mukaansa hänen dialektinen ja mystinen tutkimuksensa maailmankaikkeudesta todistaa hänen aikakautensa läpi käyneistä mullistuksista ja ideologisista mutaatioista. Siinä esitetään myös jäsennelty voimajoukko, toistuvilla motiiveilla ja kuvilla, jotka luovat henkilökohtaisen maiseman, sen vetovoimaisuudella tai epämiellyttävyydellä "tiettyjen elementtien tai tiettyjen materiaalien, tiettyjen luokkien ja arkaluonteisten muotojen" suhteen. Tästä henkilökohtaisesta maailmankaikkeudesta tulee "tajuttomien halujen lavastus", "fantasmaalisen toiminnan paikka", mikä johtaa "henkilökohtaisen myytin" ja "piilotetun taiteen järjestyksen" paljastamiseen.

Rele

TS Eliot , Simon Fieldhouse.
Henry James vuonna 1910.
Robert Frost vuonna 1959.

Tässä mielessä se tarjoaa yhteyden runoilijoita "metafyysinen" on XVII nnen vuosisadan toisaalta, ja TS Eliot tai Ezra Pound toisaalta, mikä muun muassa jatkuu muodossa ja tekniikoita dramaattinen monologi .

Ezra Pound (1885-1972) ja TS Eliot (1888-1965)

Nämä kaksi runoilijaa liittyvät läheisesti toisiinsa, mikä näkyy heidän kahden kokouksen välisessä kirjeenvaihdossa. Autio maa , jonka TS Eliot on omistettu Ezra Pound . Nämä kaksi ystävää jakavat saman ihailun Robert Browningista ja erityisesti hänen monologeistaan, joissa lauseen ja sen metrisen korsetin välillä on jatkuva jännitys, eräänlainen "löysä", käyttämään Marc Poréen ilmaisua, jota he ovat. ihastunut. muistavat oman teosten joka kirjoitti prolixity sanan joka muodonmuutoksia ääneksi massaan hurmioitunut hahmo, kuten The Love Song of J. Alfred Prufrock tai Cantos of TS Eliot , tämä viimeinen runo väittää olevansa Sordello , tai Ezra Poundin kuolema Venetsiassa .

Henry James (1843-1916)

Henry James , kiehtonut Robert Browning. ihailla teosta ja lainata sitä tai käyttää sitä epigrafina. Se vaikuttaa siihen perusteellisesti, usein samankaltaisten teemojensa kautta, moninkertaistamalla näkökulmia, kuten Sordellossa . Lisäksi hän jakaa ajatuksen, että kaksi elämää rohkeuden puutteen vuoksi ratkaisevalla hetkellä kuihtuu eikä kukoistaa (tämä on äärettömän pieni ero ["Äärettömän pieni ero")). Lopuksi, runoilijan ja yhteiskunnan jäsenen välinen pilkkominen aiheuttaa hänelle pysyvän arvoituksen: tästä syystä hänen "fantastisen hauska" novelli, Yksityinen elämä , jonka James ilmoittaa vihkojensa sivulla, että päähenkilö on sormuksen ja kirjan kirjoittajan mallin mukaan . Tähän kunnianosoitukseen lisätään kaksi esseitä: Robert Browning Westminster Abbeyssa ,Tammikuu 1890, tuhkan siirtämiseksi Coin des Poètes -lehdessä ja Le Roman L'Anneau et le Livre -tapahtumassa ,Toukokuu 1912, syntymäpäivän juhlavuoden kunniaksi. ”James, joka ei enää ilmestynyt julkisuudessa, suostuu puhumaan Caxton Hallissa. Tämä osoittaa, kuinka tärkeä tämä kunnianosoitus on hänelle. Hän vertaa Browningin mestariteosta katedraaliin ”.

Robert Frost (1874-1963)

Robert Frostin motto oli: "Kaikki runous on oikean puheen aksenttien toistoa", joka muistuttaa William Wordsworthin lausumia hänen "Esipuheessaan" lyyristen balladien toiselle painokselle ja Browningin hyväksymän monologin, joka tosin tosin on toimi ja usein oppinut, käyttää "puhuttu" kieli, eli of a priori kuin kirjallisuuden laskun . Itse asiassa Browning inspiroi Robert Frostia tarttumaan suosittuun sanastoon ja rytmeihin, ja myös tekemään kuullut äänet, jotka paljastavat vinosti paitsi poikkeukselliset persoonallisuudet, myös niiden kautta ja valtakirjan kautta oman näkemyksensä yhteiskunnasta ja maailmasta.

Kuten Susan Trichy kirjoittaa, "[…] on vaikea nähdä, mikä Browningissa ei ehkä ole houkutellut näitä [runoilijoita] (pääasiassa Ezra Poundia , TS Eliotia ja Robert Frostia ): 1) vaatimus, että aktiivisen lukijan on osallistua runon laatimiseen, 2) joukko sopivia persoonallisuuksia, siis joukko saneluja, 3) täydellinen mahdollisuus psykologiseen tutkimiseen, 4) satiirikon aseet, jotka ovat ilmaisun vinoa ja ironista.

Robert Browning kulttuurissa

Stephen King , vuonna 2007, jonka Browning inspiroi sarjassaan The Dark Tower .
Queen , konsertissa vuonna 1984, joka lainasi kappaleen otsikon Browningilta.

Kirjallisuus

Pippa Passesin kuuluisan ”Laulun” kaksi viimeistä riviä : ”Jumala on paratiisissaan / kaikki on hyvin maan päällä! "On tehty parodia on Aldous Huxley n Uljas uusi maailma , jossa hypnopedic iskulause:" Ford on fiasko, kaikki menee hyvin maailmassa ".
Kirjailija Ryūnosuke Akutagawa (1892-1927) käänsi Sormuksen ja kirjan japaniksi 1920-luvulla.
Isaac Asimovin Pebble in the Sky ( Pebble in the Sky ) -nimi oli ensin Vanhempi kanssani ( "Vanhenna kanssani" ). Kuten kirjoittaja itse selitti julkaisussa The Early Asimov ( Maailman äiti ), tämä otsikko on peräisin Robert Browningin runosta Rabbi Ben Ezra .

Tässä romaanissa sankari Joseph Schwartz käveli [kaduilla] Chicagon lähiöissä lukiessaan itselleen Browningin jakeita, kun hänet heitettiin kaukaisiin tulevaisuuteen, ja romaani päättyy näihin samoihin jakeisiin.

Stephen King innostui Robert Browning Childe Rolandin runosta Pimeään torniin . Hän kirjoitti romaaninsarjansa Pimeä torni (" Pimeä torni " ranskaksi), joka koostui kahdeksasta vuosien 1982 ja 2012 välisenä aikana julkaistusta teoksesta.
Kirjailija Maggie Power kirjoitti romaanin samalla nimellä kuin Browningin runo Porphyria's Lover .
Kirjailija Ruth Rendell sai inspiraationsa samasta runosta Porphyria's Lover ( novellissaan Lizzie's Lover ).

Maalaus

Robert Browningin työ inspiroi joitain maalareita, kuten Edward Burne-Jones , jonka maalauksella Rakkaus raunioiden keskellä on miesten ja naisten runon otsikko .

Musiikki

Tulipalon vieressä on yksi osista Les Saisons , pianosviitti , jonka Tšaikovski sävelsi vuosina 1875 ja 1876.
Vuonna 1912 Charles Ives sävelsi sinfonisen alkusoittonimen nimeltä Robert Browning Overture .
Yann Tholoniatin (ks. Lähdeluettelo) mukaan Robert Browningin barokki runollinen sanoitus ”ilmoittaa” jazzmusiikista.
Orkesterin Wings of Fire orkesterin toinen albumi , Prospice , perustuu Robert Browningin samannimiseen runoon.
Rock-yhtye Queen , kappaleessa My Fairy King (1973), lainasi näitä rivejä The Pied Piper Of Hamlin : Ja heidän koiransa ylittivät kuusipeuramme, / Ja hunajamehiläiset olivat menettäneet pistonsa / Ja hevoset syntyivät kotkien kanssa siivet .
Robert ja Elizabeth Browningin innoittamana lyyristen teosten italia-amerikkalainen säveltäjä Dominick Argento kirjoitti Casa Guidi , joka julkaistiin vuonna 2002, sisältäen eri osia runoilijoiden elämään Firenzessä : 1. Casa Guidi, 2 Casa Guidi: Italialainen kokki ja englantilainen piika, 3. Casa Guidi: Robert Browning, 4. Casa Guidi: Mr. Barrettin kuolema, 5. Casa Guidi: Kotimaisuus.
Steve Hewitt sävelsi ja julkaisi Love Singst Ruinin ensimmäisen singlen , jonka nimi on saanut inspiraationsa Robert Browningin runosta Rakkaus rauniot ,28. marraskuuta 2009.
By the Fireside on salanimi Daniel Lea, englantilainen laulaja, joka edustaa ns. Vaihtoehtoisen rock- musiikillista suuntausta .
John Lennonin laulun nimeltään vanheta me ( maitoa ja hunajaa albumi ) innostui Robert Browning runosta rabbi ben Ezra .
Englantilainen muusikko Peter Fribbins , syntynyt Lontoossa vuonna 1969, sävelsi huilulle ja pianolle teoksen Porphyria's Lover , joka perustuu Browningin runoon. Hän kirjoittaa: ”Otsikko on lainattu Robert Browningin samannimisestä runosta. Se on mielestäni merkittävä runo, täynnä intohimoa, eläviä kuvia ja täynnä hulluutta ja vääristymiä (tässä kirjaimellisesti porfyriataudin muodossa, perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa vatsakipua ja hämmennystä), jotka näyttävät tyypillisiltä niin monille romanttisia teoksia ”.
Jos Wild Roses Grow , laulu koostuu vuonna 1996 laulaja-lauluntekijä Australian Nick Cave varten 9 : nnen albumin Nick Cave and the Bad Seeds Murhaballadeja , on innoittamana runo Browning Porphyria rakastaja . Nick Cave esiintyy duetossa australialaisen laulajan Kylie Minogen kanssa .

Elokuvateatteri, radio, televisio, erilaisia

Elokuva-alalla on tehty melko paljon elokuvia, jotka perustuvat Robert Browningin elämään tai työhön:

Barretts of Wimpole Street : ensimmäinen versio on vuodelta 1934 Fredric March Robert Browning ja Norma Shearer kuten Elizabeth Barrett Browning . Peite tehtiin Basil Rathbonen ja Katharine Cornellin kanssa ja toinen vuonna 1957 John Gielgudin ja Jennifer Jonesin kanssa ;
Pippa auttaa; tai, The Song of Conscience , elokuva vuodelta 1909, ohjannut DW Griffith ;
Blot in the Scutcheon , elokuva 1912, ohjannut DW Griffith ;
James Leen vaimo , 1913, ohjaaja Lois Weber ;
Naiset ja ruusut , 1914 -elokuva, ohjaaja Wallace Reid ;
Sormus ja kirja , elokuva 1914;
Herttuattaren lento , elokuva 1916, ohjaaja Eugene Nowland ;
M'sieurin lapsi , elokuva 1919, ohjannut Harrish Ingraham;
Kevyt nainen , 1920-elokuva, ohjaaja George L.Cox;
Hamelinin piperi ( Hameln The Piper ) on Robert Browningin työ, joka tuotiin useimmiten näytölle:
- 1911-elokuva, ohjannut Theodore Marston,
- 1913-elokuva, ohjannut George Lessey ,
- 1957-elokuva, ohjannut Bretaigne Windust ,
- 1960-elokuva, ohjannut Lotte Reiniger ,
- 1972 elokuva, ohjannut Jacques Demy ,
- 1982 elokuva, ohjannut Brian Cosgrove,
- 1985 elokuva, ohjannut Nicholas Meyer ,
- Elokuva vuodelta 1926, ohjannut Frank Tilley.
Elokuva Rashomon by Akira Kurosawa innoittamana kirjailija Ryūnosuke Akutagawa (1892-1927), joka käänsi Ring ja kirjan Japanissa vuonna 1920, voitti Kultaisen palmun Cannesissa vuonna 1950;
Robert F.Younin lyhytelokuvan päähenkilöt, 1957, Aaveesi kävelee ... ovat kaksi androidia, jotka on ohjelmoitu Robert Browningin ja Elizabeth Barrett Browningin persoonallisuuksien mukaan ;
Jean-Luc Godard , Pierrot le Fou (1965), saa Jean-Paul Belmondon ja Anna Karinan lausumaan runon "Une vie dans un amour" kokoelmasta Miehet ja naiset ;
Amerikkalais-kanadalaisessa scifi-tv-sarjassa The X-Files (Syyskuu 1993 - Toukokuu 2002), Etsivä Fox Mulder lausuu niityllä, jossa Celsmoon kuoli, Robert Browningin otteen Paracelsuksesta : ”Joskus näen unta. Kävin myös omalla tavallani elämän läpi filosofian kanssa ja kävin jälleen tuttuja polkuja. Olen ehkä jo kuollut kauan sitten ylimielisessä itsepäisyydessä, ja sinä päivänä rukoilin toista mahdollisuutta niin innokkaasti, että uuden valon vaisto ylitti kuoleman. Elämä ei ole täysin peittynyt, mutta se on täynnä tietäni roskista, jotka ovat muuttuneet kaukaisiksi muistoiksi. Kuten tänään, kun minusta näyttää jälleen kerran, että minulla on mahdollisuus saavuttaa tavoitteeni uudelleen ... ";
Sisään heinäkuu 2008, kaksiosainen radionäyte, sovitettu The Ring and the Book in proosa and verse by Martyn Wade, näytettiin BBC Radio 4: ssä, Anton Lesser Browningina, Roger Allam Guido Franceschininä ja Loo Brealey en Pompilia, klassinen sarjatuotanto. esittäjä (t): Abigail le Fleming;
Neon Genesis Evangelion -logo (新世紀エヴァンゲリオン, Shin Seiki Evangerion ) , Joka tunnetaan myös nimellä Evangelion , japanilainen anime, on valmistettu puoliksi viikunanlehdestä, joka on päällekkäin nimen päällä ja jossa on tunnuslause " Jumalan Taivas. ".. Kaikki on oikein maailman kanssa " neljännesympyränä pohjassa. Tämä motto on otettu Robert Browningin runosta Pippa Passes .

Liitteet

Lyhyt kronologinen taulukko

Bibliografia

Artikkelin kirjoittamiseen käytetyt kirjat, artikkelit ja asiakirjat näkyvät tässä bibliografiassa.

Yleiset työt

(en) Margaret Drabble , The Oxford Companion to English Literature , Lontoo, Oxford University Press ,1985, 5 th ed. , 1155 Sivumäärä ( ISBN 0-19-866130-4 ).
(en) Andrew Sanders , lyhyt englantilaisen kirjallisuuden Oxfordin historia (tarkistettu toim.) , Oxford, Oxford University Press ,1996, 718 Sivumäärä ( ISBN 0-19-871156-5 ).
(en) Michael Stapleton , The Cambridge Guide to English Literature , Cambridge, Cambridge University Press ,1983, 992 Sivumäärä ( ISBN 0-521-26022-1 ).

Toimii

(en) Joseph L.Althoz , viktoriaaninen Englanti, 1837-1901 (bibliogr.) , Cambridge (G.-B.),1970.
(sisällä) I. Armstrong , Robert Browning , Lontoo, Bell & Sons,1974.
(en) Margaret Atwood , neuvottelu kuolleiden kanssa: kirjailija , Cambridge, Cambridge University Press ,2002, 219 Sivumäärä ( ISBN 0-521-66260-5 ) , s. 33.
(in) Elizabeth Barrett Browning, ja Kerry McSweeneyn ( toim ), Aurora Leigh , Oxford, New York, Oxford University Press ,1993( ISBN 978-0-19-282875-0 ).
Elizabeth Barrett Browning ( kääntänyt englanniksi ja kirjoittanut Lauraine Jungelson), portugalilaiset sonetit: ja muita runoja , Pariisi, nrf, Poésie / Gallimard,1994, 178 Sivumäärä ( ISBN 2-07-032819-8 ).
(en) Edward Berboe , Kriittisyyden todisteet Browningin näkökulmasta , Lontoo, Richard Clay & Sons, Limited,1899"XVII ja esipuheessa 1 kpl painos (ix)".
(en) Kirstie Blair , viktoriaaninen runous ja sydämen kulttuuri , Oxford (GB), Clarendon Press Oxford English Monographs,2006, 273 Sivumäärä ( ISBN 978-0-19-927394-2 , lue verkossa ).
Odile Boucher-Rivalain, romaani ja runous Englannissa XIX : nnen vuosisadan , Pariisi, Ellipses ,1997, "Robert Browning", s. 160-164, luvun kirjoittanut Marc Porée.
(in) Robert Browning, kelloja ja granaattiomenat III: Dramaattinen Lyrics ( " sanoitukset-dramaattinen Runoja ") ,1947( 1 st toim. 1842).
(en) John Bryson , Robert Browning , Lontoo, Longmans, Green & Co,2005.
(vuonna) Joseph Bristow , Robert Browning , New York, St.Martin's Press, kokoonpano "Uudet lukemat",1991.
Bernard Brugière , Robert Browningin kuvitteellinen maailmankaikkeus , Pariisi, Kiencksiek,1979.
(en) Glennis Byron , dramaattinen monologi , Routledge ,2003, 167 Sivumäärä ( ISBN 978-0-415-22936-4 , lue verkossa ).
(en) GK Chesterton , Robert Browning , Lontoo, Macmillan Interactive Publishing,21. joulukuuta 1951( 1 st ed. 1903), 214 s. ( ISBN 978-0-333-02118-7 ).
(en) Eleanor Cook , Browningin sanoitukset: etsintä , Toronto, Buffalo, University of Toronto Press ,1974.
(en) Eleanor Cook , Browningin sanat: Tutkimus , University of Toronto Press ,1975, 317 Sivumäärä.
(en) Paul A.Cundiff , Robert Browning, Shelley Promethean , Pietari, FL, Valkyrie Press,1977( ISBN 978-0-912760-49-0 ).
Paul de Reuil , Robert Browningin taide ja ajatus , Bryssel, M.Lamertin,1929.
(en) William Clyde DeVane , Browning-käsikirja (”Manuel Browning”) , Appleton-Century-Crofts,1955, 2 nd ed..
(en) Philip Drew , Robert Browningin runous, kriittinen johdanto , Methuen ,1970.
(in) Joseph E. Duncan , Teollis- sukulaisuus John Donne ja Robert Browning ( ”Henkistä sukulaisuutta John Donne ja Robert Browning”) , North Carolina University Press,1953.
(en) Benjamin Fuson , Browning ja hänen englantilaiset edeltäjänsä dramaattisessa monologissa [sic] , Iowa, Iowan osavaltion yliopiston humanistiset tutkimukset,1948.
(en) Park Honan, Browningin hahmot: tutkimus runollisesta tekniikasta , New Haven, Yale University Press ,1961, 327 Sivumäärä ( OCLC 357909 ).
(en) T. Joseph ja S. Francis , maailman suurten runoilijoiden tietosanakirja , Anmol Publications PVT. OY.,2004, 3188 Sivumäärä ( ISBN 978-81-261-2040-6 , lue verkossa ) , "Browningin viimeinen herttuatar " , s. 171-190.
(in) Martin Garrett , A Browning -aikataulu ("Aikajana Browningille") ,1999.
(en) Martin Garrett , Elizabeth Barrett Browning ja Robert Browning ,2002.
(fr) Mary Ellis Gibson , Kriittiset esseet Robert Browningista ,1992.
(in) Mary Ellis Gibson , " Robert Browning " , viktoriaaninen runous , West Virginia University Press, Vuosikerta 39, n o 3,syksy 2001, s. 447-453 ( ISSN 0042-5206 , DOI 10.1353 / vp.2001.0025 ).
(en) Dragutin Gostüski , runollisen ilmaisun kolmas ulottuvuus , Musical Quarterly, 3,1969.
(en) HW Griffin , Robert Browningin elämä ,1936
(en) JW Harper , "Eternity Our Due: Time in the Poetry of Robert Browning" , julkaisussa Malcolm Bradbury ja David Palmer (toim.), Victorian Poetry , London, Edward Arnold, coll. "Stratford-upon-Avon tutkimukset" ( n o 15),1972, 304 Sivumäärä ( OCLC 1336922 ) , s. 59-87
(en) Charles Harold Herford , Robert Browning , Edinburgh, Lontoo, William Blackwood,1905, 314 Sivumäärä.
(en) Charles Harold Herford , Robert Browning , Dodd, Mead Co, uudelleen julkaistiin vuoden 1905 teos,2005.
Henry James ( englanniksi kääntänyt Jean Pavans), Robert Browning: yksityiselämä, jota seuraa kaksi esseitä , Pariisi, Le Bruit du temps,2009, 126 Sivumäärä ( ISBN 978-2-35873-003-7 ).
(en) Henry Jones , Browning filosofisena ja uskonnollisena opettajana ,1989.
(en) EDH Johnson , Muukalaisvision viktoriaanisesta runoudesta: runollisen mielikuvituksen lähteet Tennyson, Browning ja Arnold , Princeton University Press , coll. ”Princeton opinnot Englanti” ( n o 34),1952, 224 Sivumäärä ( OCLC 295406 )
(en) Daniel Karlin, The Courttship of Robert Browning and Elizabeth Barrett , Oxford,1985.
(in) Philip Kelley ( toim. ) et ai. , The Browningsin kirjeenvaihto. 15 lentoa. tähän mennessä , Wedgestone,1984, "Elizabeth Barrett Browningin ja Robert Browningin täydelliset kirjeet vuoteen 1849 asti (" Elizabeth Barret Browningin ja Robert Browningin täydellinen kirjeenvaihto vuoteen 1849 asti ")".
Richard S. Kennedy , Robert Browning Asolando The Indian Summer runoilijan , University of Missouri Press,1993, 168 Sivumäärä ( ISBN 978-0-8262-0917-7 , lue verkossa ).
(en) Richard S. Kennedy ja Donald S. Hair , Robert Browningin dramaattinen mielikuvitus: Kirjallisuus , Columbia, University of Missouri Press,2007, 492 Sivumäärä ( ISBN 978-0-8262-1691-5 ja 0-8262-1691-9 ).
(en) RA King , Keula ja Lyra ,1957.
( fr ) RA King , keskittyvä artifice ,1969.
(en) Mark Knight , yhdeksästoista vuosisadan uskonto ja kirjallisuus, johdanto , Oxford, Oxford University Press ,2006, 245 Sivumäärä ( ISBN 978-0-19-927710-0 , lue verkossa ).
en) Jakob Korg , Browning ja Italia ("Browning ja Italia") ,1983.
(en) Helen Luu , "Mahdoton puhe": 1800-luvun naisrunoilijat ja dramaattinen monologi ,2008( lue verkossa ).
( fr ) Julia Markus , Dared and Done: Elizabeth Barrettin ja Robert Browningin avioliitto ("He uskalsivat sen ja tekivät sen: Elizabeth Barrettin ja Robert Browningin avioliitto") ,1995.
André Maurois , Robert ja Elizabeth Browning , Pariisi, Grasset ,1959.
(en) John Maynard , Browningin nuoriso , Harvard University Press ,1977.
(en) Barbara Melchiori , Browningin pidättyvyysruno , Lontoo, Edinburgh, Oliver & Boyd,1968.
Henri Meschonnic , Rytmikritiikki , Kielen historiallinen antropologia , Pariisi, Verdier Poche,1982, 391 Sivumäärä ( ISBN 978-2-86432-565-9 ).
(en) J. Hillis Miller , Robert Browning, Jumalan katoaminen , Cambridge, MA, Harvard University Press ,1963.
(en) Henry Nettleship , Esseet ja ajatukset , Lontoo, Kriitikko,24. huhtikuuta ja 8. toukokuuta 1886.
(en) Barry L.Popowich, Porphyria on hulluutta, Browningin tutkimukset ja hänen ympyränsä , Baylor University, Armstrong Browning Library,1999, s. 59-65.
(en) Pratul Pathak , äärellisten sydämien ääretön intohimo ,1992. Otsikko lainattu Campagnan kahden viimeiseltä versolta (XII) : ” Juuri kun tunsin oppivan! / Missä lanka on nyt? Pois jälleen! / Vanha temppu! Vain minä havaitsen - / Ääretön intohimo ja kipu / äärellisten sydämien kaipuu .
(en) John Pettigrew , Robert Browning, The Poems Vol I , New Haven and London, New Haven ja London Yale University Press,yhdeksäntoista kahdeksankymmentäyksi.
(en) John Pettigrew, Robert Browning, The Poems Vol I , Lontoo, Penguin Books , coll. ”Pingviiniklassikot; Runous ",1996, xxxiv-1191 Sivumäärä ( ISBN 0-14-042259-5 ).
(en) Patrick Pollard , Browning ranskalaisilla silmillä: Gide, Du Bos ja muut kriitikot n. 1889-1946 , Browning Society Notes 30,2005, 29-48 Sivumäärä.
(en) Thomas Rain , Browning aloittelijoille ,1973.
( fr ) Gerdrude Reese Hudson , Robert Browningin kirjallinen elämä ensimmäisestä teoksesta mestariteokseen , Texas,1992.
(in) Adam Roberts , Robert Browning ,1997.
(en) Dialektinen temperamentti ,1968.
.
(en) William Whitla , The Central Truth, inkarnaatio Robert Browningin runossa , Toronto, University of Toronto Press ,1963.
(en) John Woolford , Browning the Revisionary ,1988.
(en) John Woolford ja Daniel Karlin , The Poems of Browning: 1841-1846 , Pearson Education,1991, 518 Sivumäärä ( ISBN 978-0-582-06399-0 , lue verkossa ).
Koti, suloinen koti vai synkkä talo? Taide ja kirjallisuus viktoriaanisella aikakaudella: Ranskan viktoriaanisen ja edwardiaanisen tutkimuksen seuran 6. kansainvälisen kollokvion toimet , Pariisi, Les Belles Lettres , koko . "Perinteinen Annals yliopiston Besançon" ( n o 308),1985, 308 Sivumäärä ( ISBN 2-251-60308-5 , lue verkossa ).

Artikkelit Erilaisia julkaisuja

(en) Richard Benvenuto , " Lippo ja Andrea: Pro ja Contra Browning Realismi " , Studies in Englanti kirjallisuus 1500-1900 , n o 13,1973, s. 643-652.
Jacques Blondel , ” Foolien matkasta Childe Rolandin etsintään ” , julkaisussa Christian La Cassagnère (toim.), Le Voyage Romantique et ses réécritures , Clermont-Ferrand, Clermont-Ferrandin kirjeiden ja humanististen tieteiden tiedekunta,1987, 298 Sivumäärä , s. 119-128.
(en) Stephen Brown , " Browning ja musiikki " , Browning seura toteaa , n o 6,1976, s. 3-7.
Bernard Brugière , " Vähän tunnettu Robert Browningin runo: Aristophanesin apologia ", Études anglaises , Didier Érudition, voi. 57, n o 1,2004, s. 22-38.
(in) Susie Campbell , " Maalaus Browningin miehissä ja naisissa " , Browning Society Notes , n o 14,1984, s. 2-22.
Christian La Cassagnère , " Kuvitellun matkan poetiikka: Browningin Childe Rolandin lukeminen " , julkaisussa Poétique (s) , Lyon, Presses Universitaires de Lyon,1983.
(en) Mario L. D'Avanzo , ” Childe Roland Dark Tower Tuli : Tällä Shelleyan ja Shakespearen Context ” , Studies in Englanti kirjallisuus 1500-1900 , n o 17,1977, s. 695-708.
(en) Jan W. Dietrichson , " epämääräisyys Poetry Robert Browning " , Edda , n o 55,1955, s. 173-191.
(in) Henry C. Duffin , " Mystiikka Browning " , Hibbert Journal , n o 53,1955, s. 372-376.
(in) Robert F. Garratt , " Browning Dramaattinen monologi: strategian kaksinkertaisen Mask " , Victorian Runous , n o 11,1973, s. 115-125.
(en) Edward Howard Griggs , Browningin runous ja filosofia: kahdeksan luennon käsikirja , BW Huebsch,1905, 51 Sivumäärä.
(in) Wilfred L. Guerin , " Irony ja jännitteen Browning" Karshish ' ' , Victorian Runous , n o 1,1963, s. 132-139.
(en) Rosemary Huisman : " Kuka puhuu ja kenen puolesta? Etsi-subjektiivisuus Browning Poetry " , Journal of Australasian yliopistojen kieli ja kirjallisuus ry , n o 71,1989, s. 64-87.
(in) Daniel Karlin , " muistion metri rakkauden keskuudessa rauniot " , Browning seura toteaa , n o 10,1980, s. 10-11.
Pierre Marambaud , " Browning ja taide miehissä ja naisissa ", Annales de la Faculté des Lettres et Sciences Humaines de Nice , n ° 43,1982, s. 41 - 53.
Jean-Jacques Mayoux , " Victorian Fantasy: Robert Browning ," kritiikki , n o 37,yhdeksäntoista kahdeksankymmentäyksi, s. 199 - 220.
(in) Dorothy M. Mermin , " Speaker ja tarkastajan Browning Dramaattinen Monologue " , University of Toronto Quarterly , n o 45,1976, s. 139-157.
(in) William V. Nestrick , " Robert Browning: Maker-Katso " , Englanti Journal , n o 55,1966, s. 682 - 689.
(en) Cornelia DJ Pearsall , " Onko se runoutta?: Browningin epäselvyyden yleiset vaikutukset " , Tutkimukset Browningissa ja hänen ympyrässään , Baylor University, voi. 17,1989, s. 43-49.
(en) Simon Petch , " luonne ja Voice in the Poetry Robert Browning " , Sydney Studies in Englanti , n o 10, 1984-1985, s. 33-50.
(en) Wm. Lyon Phelps , " Browning in France " , Modern Language Notes , The Johns Hopkins University Press, voi. 31, n o 1,Tammikuu 1916, s. 24-32.
(vuonna) Patrick Pollard , " Browning kautta ranskalaiset silmät: Gide, Du Bos ja muut kriitikot n. 1889-1946 " , Browning Society Notes , n ° 30,2005, s. 29-48.
(in) L. Robert Stevens , " esteettinen Browning n Varhaisrenessanssi Monologikin " , Victorian Runous , n o 3,1965, s. 19-24.
(en) Buckner B. Trawick , " Kuu metafora Browning" yhdellä sanalla More " " , Notes ja kyselyt , Truss, n o 6,1959, s. 448 neliömetriä.
(in) Frederic Vanson , " Robert Browning-Christian Optimisti " , Lontoon Quarterly ja Holborn Review , n o 28,1959, s. 331-335.

Yann Tholoniatin julkaisut

Yann Tholoniat , viestintä ” Ut pictura poesis ? Robert Browningin muistin anamorfoosi viimeisessä herttuattaressani ” , Vortex Research Center,16. kesäkuuta 2000
Yann Tholoniat " Näkökulma / ei ääntä rengas ja kirjan " Cahiers Victorian ja Edwardian , n o 60, 2004a, s. 95-114.
Yann Tholoniat , " Rappeutunut tietoisuus ja tiede lapsista Fra Lippo Lipissä , Robert Browning ", Cahiers Victoriens et Édouardiens, N o 59, 2004b, s. 251 - 266.
Yann Tholoniat , ” Polyphony ja siirtymässä Ring ja kirjan ”, Imaginaires , puristimet Universitaires de Reims, n o 10, 2004c, s. 61-74.
Yann Tholoniat , " Au mirror deformant du style: trois caricatures de Robert Browning (CS Calverley, The Cock and the Bull , 1872; JK Stephen, Viimeinen ratsastus yhdessä (hänen näkökulmastaan) , 1891; Richard Howard, Nikolaus Mardruz hänen mestarinsä Ferdinand, Tirolin kreivi, 1565 , 1995) ”, Circles , Revue pluridisciplinaire du monde anglophone , n o 14, Style in making ,2005, s. 1-14 ( ISSN 1292-8968 , lukea verkossa ).
Yann Tholoniat , " alustava teksti Robert Browning ," Cahiers Victorian ja Edwardian , n o 63,2006, s. 463 - 479.
Yann Tholoniat , ”Robert Browning ja historiallinen muisti: tosiasiat, fiktio vai usko? » , Julkaisussa Roselyne Mogin-Martin, Raúl Caplán, Christophe Dumas ja Erich Fisbach (toim.), Historiallinen muisti: kyseenalaistaminen, rakentaminen, lähettäminen , Angers, Presses de l'Université d'Angers,2007( ISBN 978-2-915751-12-3 ) , s. 39-47.
Yann Tholoniat , "Tongue's Imperial Fiat": Polyfoniat Robert Browningin , Strasbourgin, runollisen työn , Presses Universitaires de Strasbourg,marraskuu 2009, 365 Sivumäärä ( ISBN 978-2-86820-397-7 ).

Online-asiakirjat

(en) Robert Browningin teokset (“Robert Browningin teokset”) e-kirjassa.
( fr ) Analyysi "Koti-ajatuksia, ulkomailta" e-kirjassa.
(en) Runot Robert Browning ( ”Runot Robert Browning”) järjestämässä Poetry Foundation.org.
(en) Robert Browningin teokset (“ Robert Browningin teokset”) Project Gutembergissä, 135 Robert Browningin runoa , runoarkisto (“Project Gutemberg, runoarkisto: 135 Robert Browningin runoa”).
(en) The Barretts of Wimpole Street ("The Barretts of Wimpole Street"), Internet-elokuvatietokanta.
(en) Tallenne Browningista, joka lausui viisi riviä teoksesta Kuinka he toivat hyvän uutisen Gentistä Aixiin (Rekisteröinti Browning lausui viisi riviä Kuinka he toivat hyvän uutisen Gentistä Aixiin ["Kuinka he toivat hyvät uutiset Gentistä Aixiin) ”])

Yhdistys

Browning Society , Browning Friends -yhdistys, perustettu vuonna 1881.

Muut lähteet

(fr) Tämä artikkeli on osittain tai kokonaan peräisin englanninkielisestä Wikipedia- artikkelista " Robert Browning " ( katso kirjoittajaluettelo ) (Lisätietoja).

(it) Tämä artikkeli on osittain tai kokonaan otettu Wikipedian italiankielisestä artikkelista " Robert Browning " ( katso kirjoittajaluettelo ) (Kronologinen asteikko).

Huomautuksia

Sormus ja kirja sisältää yli 20000 jaetta , runo, joka on kuitenkin erittäin suosittu.
mukaan rouva Irlannin perheen ystävä, Browning olisi sanonut: opiskelin kielioppia musiikkia useimpina Kun lapset oppivat kertotaulun ( "Opiskelin musiikillisen kieliopin vaikka useimmat lapset oppivat taulukko kertominen”).
Latinalaisesta inkondituksesta a, um , "järjestäytymätön, muodoton", pidättyy muodottomassa säkeessä, jonka sotilaat lauloivat kenraalinsa voittoon.
Tämä logiikan kaatumisen teesi kiistetään toisinaan väitteellä, jonka mukaan seikkailunhaluinen alkemisti on itse liian runoilija "kaatumiseen", ja hänen kaatumisestaan tulee itsessään menestys.
Valkoiset jakeet , jambiset pentametrit ( u - , korostamattomat, korostetut), kymmenen tavua, ei riimuttu.
Carlyle pitää runoa mielenkiintoisena, mutta haluaa tietää "[…] onko Sordello mies, kaupunki vai kirja". Alfred Tennyson kirjoittaa, että ensimmäinen rivi: Kuka kuulee, saa kuulla Sordellon tarinan ("Kuka haluaa, voi kuulla Sordellon tarinan") ja viimeinen: Kuka haluaisi, on kuullut Sordellon tarinan kerrottu ("Kuka kuulee tarinan of Sordello ”) ovat” […] ainoat, jotka hän ymmärsi ja että nämä ovat kahta valhetta ”.
Tämän salakirjeen elliptinen käännös pyrkii pitämään alkuperäisen tiiviyden; kehittyneenä, se menettää kaikki vaikutuksensa: "Juokseva lukee ja on epäilemättä tarkkaavaisempi kuin ne, jotka osaavat lukea ja juosta" (Tunnollinen lukija kiirehtii ja maistelee, kun taas tietyt oletettavasti oppineet mielet siirtyvät pois mahdollisimman nopeasti).
Thomas Wentworth , Straffordin ensimmäinen Earl ( Earl ) (13. huhtikuuta 1593 - 12. toukokuuta 1641): Englannin valtiomies, jolla oli tärkeä rooli sisällissodan valmistelussa. Charles I er: n parlamentaarinen kannattaja , joka oli vuosina 1632-1639 Irlannin lordi-varapuhemies , päätti, että se oli rauta. Palattuaan Lontooseen hänestä tuli kuninkaan pääneuvonantaja, jonka valtaa hän yritti vahvistaa parlamenttia vastaan. Kun parlamentti tuomitsi hänet kuolemaan, Charles irtisanoutui ja Wentworth teloitettiin.
Aloitusmatka Italiaan on välttämätön askel kaikille kulttuuriin ihastuneille ja kirjaimille tai taiteille suunnatuille henkille.
Vuonna Lady Geraldine n Seurustelu , Elizabeth Barrett kirjoittaa, että hän luki " [...] Browning joitakin granaattiomena, joka, jos leikkaus syvälle keskelle / näyttää sydämen sisällä veren tinctured, suonin ihmiskunnan ’(’[...] Browning kranaatti, joka on leikattu keskelle sydämeen, / näyttää syvyydessä verestä sävyisen ja ihmiskunnan juurtuneen sydämen ").
Rakkaus : rakkaus, toisin kuin kaltainen
Kommentti Browningin avioliitosta, joka esiintyy runoilijalle omistetun tutkimuksen liitetiedossa 19 vuonna 1847 julkaistussa Revue Des Deux Mondes -numerossa , näyttää tänään huvittavalta hagiografisella lyyrisuudellaan ja harkinnallaan: "Browning äskettäin naimisissa rouva [ sic ] Nortonin, rouva [ sic ] Stuart Wortleyn, rouva [ sic ] Brookesin ja niin monen muun musiikin kelvollinen emulaattori, joka kuljettaa tällä hetkellä runollisen Englannin tuoretta nurmikkoa. Neiti Eliza [ sic ] Barrett, - nyt rakastajatar [ sic ] Browning, - julkaisi vuonna 1833 käännöksen Aeschyluksesta ja vuonna 1841 runollisen legendan nimeltä Le Roman du Page », E.-D. Yhtyeet, sivu 8.
Vuodesta 1992 lähtien Eton Andersonin provostin johdolla Casa Guidi on nyt Eton Collegen omistuksessa, ja sillä on pieni museo, jossa jotkut opiskelijat voivat mennä opiskelemaan seitsemän viikkoa vuodessa.
Protestanttinen hautausmaa .
Eulogium toimitti 10. kesäkuuta 1879 JE Sandys, Julkinen Orator on Cambridgen yliopiston aikana esityksen Browning hänen PhD Law ( oikeustieteen tohtori ) yliopistossa Cambridge: Quanta subtilitate ipsa corda hominum reserat, Intimos mentis recessus explorat, varios animi motus perscrutatur. Quod ad tragoediam antiquioren attinet, interpretatus est, uti nostis omnes, non modo Aeschylum quo nemo sublimior, sed etiam Euripidem quo nemo humanior; quo made ut etiam illios qui Graece nesciunt, misericordia tangat Alcestis, terrore tangat Hercules. Recentiora argumenta tragica cum lyrica quodan scribendi sinipetos vitam quasi inter crepuscula verperascentem coloribus quam vividis depinxit. Vesperi quotiens, dum foco adsidemus, hoc iubente nousee Italiaan uudelleen. Vesperi nuper, dum huius idyllia forte meditabar, Cami inter arudines mihi videbar vocem magnam clamantis, Pal / no 'me / gas tai' te / qnhken. Vivit adhuc Pan ipse, cum Marathonis memoria ja Pheidippidis nopeuttavat immortali consociatusta .
yökorkki tarkoittaa myös "vähän viskiä ennen nukkumaanmenoa".
Lainaus: Ei, keskipäivällä ihmisen työajan vilskeessä / Tervehdi näkymättömiä hurralla! […] / Pyrkikää ja menestykää! itkeä, Nopeus - taistele, hinta ikinä / Siellä kuten täällä! .
Lainaus: Tällaiset runot tulevat riittävän kunnolla, luulen, että dramaattisten kappaleiden johdossa, vaikka ne ovatkin suurimmaksi osaksi lyyrisiä, periaatteessa aina dramaattisia ja niin monia kuvitteellisten henkilöiden lausuntoja, ei minun .
Andrew Sanders puhuu jopa "tuttuuden" rakentamisesta ja harjoittamisesta puhujan ja yleisön välillä.
Johannes Agricola (Jean Agricola) oli Lutherin sihteeri vuonna 1515, ennen kuin putosi hänen kanssaan.
Alfonso II teloitti useita muotokuvafreskoja vuonna 1559, kun hänen vaimonsa Lucretia saapui Ferraraan.
Tämä runo inspiroi Stephen Kingiä kirjoittamaan kirjansa Dark Tower , joka on käännetty ranskaksi nimellä Tour noire .
Browning termiä Kuhnusarvion jonka hän näyttää lainattu pseudo-keskiaikaiseen runo Hastingsin taistelu , jonka Thomas Chatterton (1752-1770): "Joissakin kiinni slughorne ja-alku wounde" (Song II. Kohti 99), missä, tietysti kyse on syytteen maksamisesta. Kuhnusarvion voi olla eräänlainen trumpetti tai oboe , tapauksesta riippuen . Tässä yhteydessä konteksti huomioon ottaen Browning viittaa todennäköisemmin Rolandin kuuluisaan sarveen.
Legenda esittelee Robert Browning tulevana "maa punainen puuvilla nightcaps", viittauksena hänen 1873 runo, Red Cotton yömyssyllä Maa tai turpeesta ja Towers , Robert Browning, " Red Cotton yömyssyllä Country " tai Turf and Towers , osoitteessa encyclopedia.com ” (katsottu 7. joulukuuta 2009 ) .
Tämä on ensimmäinen runo, ei sarjassa, joten otsikko on kirjoitettu kahdella isolla kirjaimella.
Lainaus: [Minä] panen miehet ja naiset puhumaan - annan sinulle totuuden. särkyneinä sävyiksi ja pelkäävät puhdasta valkoista valoa, vaikka se olisikin minussa ("[minä] puhun miehistä ja naisista - [minä] annan teille totuuden jaettuna sen sävyihin prismaattisiksi ja pelkään puhdasta vaaleaa valkoista , vaikka se olisi minussa ”.
JW Harper uskoo kuitenkin, että Browning-musiikki on kaikkien taiteiden kärjessä käsittelemällä tunteita enemmän kuin älyä.
Epiphanies , otsikko kokoelmasta proosapaloja, jotka James Joyce keräsi vuosina 1901-1904, joista joitain löytyy useista hänen teoksistaan. Yleensä loppiainen merkitsee Joycessa äkillisen merkitysilmoituksen ", jonka avulla lukija voi ymmärtää, että paljastetun olennainen luonne on usein ristiriidassa paljastajan triviaalin muodon kanssa".
Patettinen harhaluulo : " omistaminen ihmisen tunteiden luonteelle", Larousse englanti-ranska, " Pathetic fallacy " , osoitteessa larousse.fr (käytetty 29. tammikuuta 2010 ) .
Englannilla on kaksi erillistä sanaa ilmaisemaan "omatunto": tietoisuus , tietoisuus ja omatunto , moraalinen omatunto.
Alkuperäinen lainaus: Kierroksella he menivät , / niukasti, jos he kääntyivät kulmaan, kun viserrys / Kuten kanin hyppääminen kuutamossa. Kolme ohutta muotoa , / Ja kasvot, jotka katsoivat ylös ... Zookit, liha ja veri / Siitä minä olen tehty! .
Alkuperäinen lainaus: Maalasin kaikki, sitten huusin "" tis kysyvät ja ovat - / Valitse, lisää on valmis! " - Laita tikkaat tasaiselle tasolle .
Alkuperäinen lainaus: “ Minä nousin jalustalle, Jorikselle ja hän; / Minä laukkasin, Dirck laukkaili, me laukasimme kaikki kolme; / Hyvä nopeus! huusi kello, kun portin pultit irtoavat; / Nopeus! kaiki seinää meille, kun laukasimme läpi ”.
Valkoinen jae : pentametri (viisi jalkaa), jambinen (korostamaton tavu + korostettu tavu [ - u ]), riimuttamaton . Se on linja, jota eniten käytetään englanninkielisessä runoudessa.
Quote: Stanza I: " Missä hiljainen värinen lopussa illan Smiles , / Kilometrejä / On yksinäinen laitumia missä lampaat / Half-unessa / Tinkle kotiinpäin Thro 'hämärä, heitteillä tai pysäytys / Koska ne sato - " .
Lainaus: "Tämä tuntemattomien nimien, unohdettujen tai uusien tosiseikkojen napsauttaminen, joka pyyhkäisi nopean, ytimekkään, ohittavan, hämärän jakeen virrassa, on todella pelottavaa." Jos jatkat, huolimatta näistä ensimmäisistä vaikeuksista, tapaat jokaisella sivulla jokaisella sivulla uusia hahmoja, uusia viitteitä, uusia pulmia, eikä pysähdystä, ei yhteenvetoa, mitään, joka antaa sinulle mahdollisuuden hengittää, kerätä yhteen ja luokitella elementit. tästä erottamattomasta eepoksesta. Tyyli on sopusoinnussa tarinan kanssa. Jokainen lause erikseen otettuna on kuin pieni kaaos, jossa pilvet tungostuvat yhteen, ohittavat toisensa, sotkeutuvat, hajoavat, katoavat ”.
Itse asiassa Thomas Carlyle itse raportoi anekdootin seuraavin sanoin: Hän oli lukenut kaikki 253 sivua eikä ollut viisaampi siitä, oliko Sordello mies, kaupunki vai kirja (Donald Thomasin mukaan, 1983 , mainittu julkaisussa " Robert" The Obscure "Browning " (käytetty 24. marraskuuta 2009 ) .
ensimmäinen painos on Wordsworthin ja Coleridgen Lyyrinen Ballads vuodelta 1798.
Werther julkaistiin vuonna 1774.
Rossetti sanoi miehistä ja naisista, että se oli " elämäni eliksiiri" .
Viktoriaaniset, mutta sekä Thomas Hardy että George Meredith pysyvät sellaisina romaaneissaan.
Lainaus: […] on vaikea nähdä, mikä Browningissa ei houkuttelisi niitä kavereita: 1) aktiivinen lukija, jonka on autettava rakentamaan runon merkitys; 2) käytettävissä oleva joukko henkilöitä ja siten valikoima sanoja; 3) vertaansa vailla oleva mahdollisuus psykologiseen tutkimiseen; 4) satiirikon aseet vinoihin lausuntoihin ja ironiaan.
Itse asiassa tarkka sanamuoto on: Vanhenna kanssani .
Charles Ives kirjoittaa tästä ainoasta avaamastaan avauksesta, jonka teemat itse, lukuun ottamatta toista pääteemaa, yrittivät tarttua Browningin aaltoihin hämmentäviin tuntemattomiin, eivät pelänneet tuntemattomia peltoja, eivätkä tartu hyviin pääteisiin. , joten sitä ei ole sidottu täsmälleen yhteen avaimeen tai näppäimiin (tai mihinkään tonaaliseen asiaan) koko ajan .
Itse tarkkaa sanamuotoa: vanheta yhdessä kanssani .
Lainaus: "Ferdinand: runoilija, joka kutsuu itseään revolveriksi ... / Marianne: Robert Browning / Ferdinand: Paeta / Marianne: Ei koskaan / Ferdinand: Rakas / Marianne: Niin kauan kuin minä olisin minä / Ferdinand: Ja että sinäkin ole sinä / Marianne: Niin kauan kuin me molemmat elämme / Ferdinand: Minä, joka rakastan sinua / Marianne: Ja sinä, joka työntää minut pois / Ferdinand: Niin kauan kuin haluaa paeta / Marianne: Se näyttää liian kohtalolta »
Lainaus: Robert Browning, Paracelsus (ote) “ Toisinaan melkein haaveilen / minäkin olen viettänyt elämän viisaiden tavoin, / Ja kuljen jälleen tuttuja polkuja. / Suorituskyky tuhoutuin ylimieliseen omavaraisuuteen / Ajat sitten; ja siinä rukouksessa / Vielä yksi mahdollisuus nousi niin tosissaan, niin / Vaisto paremmalla valolla, jonka kuolema päästää, / Että elämä pyyhittiin pois - ei niin täydellisesti / Mutta hajallaan olevat hylkyjä siitä on jäljellä, / Hämärät muistot , kuten nyt, kun jälleen kerran näyttää / Tavoite taas näkyvissä ... "

Viitteet

" Robert Browning - elämäkerta " , Victorian Web (katsottu 17. marraskuuta 2009 )
Browningin näytelmät ovat jakeita; ainoat merkittävät proosakirjoitukset rajoittuvat kahteen: Chatterton (1842) ja Shelley (185). Katso: Drabble 1985 , s. 139.
Michelle Kasdano, runoanalyysi: Vertaamalla Robert Browningia ja Alfrediä, Lord Tennysonin teoksia aiheesta " Vertaamalla Robert Browningia ja Alfredia, Lord Tennysonin teoksia Michelle Kasdanosta " , helium.com -sivustolla ( luettu 9. maaliskuuta 2010 ) .
Chesterton 1951 , s. 13.
Brugière 1979 , s. 35.
Drabble 1985 , s. 139.
CH Herford, "Preface", Robert Browning , 1905, New York reissue, Dodd, Mead Co., 2005, s. 309 , sivu 1, osittain siteerattu julkaisussa " Another Book on Browning " , The New York Times (katsottu 7. joulukuuta 2009 ) , katseltavissa sivulta " ROBERT BROWNING. CH Herford, englantilaisen kirjallisuuden professori Manchesterin yliopistossa ” [ arkisto du7. joulukuuta 2009] (käytetty 7. joulukuuta 2009 ) .
Barrett Browning 1994 , s. 11.
Mitä Browning itse kuvaili julkaisussa Red Cotton Night-Cap Country (1873), n. 4236-7, seuraavasti: " tuon hetken vilkkuva, vahvistettu / läpäisemättömyys pelkistetty puheeksi" .
Tholoniat 2009 , s. 8.
Brugière 1979 , s. 38.
Chesterton 1951 , s. 3.
Glenn Everett, englannin apulaisprofessori, Tennessee University, Martin (saatavana " Robert Browning - Biografia " -lehdellä , The Victorian Web (käyty 24. marraskuuta 2009 ) .
Donald Thomas, Robert Browning: Elämä elämässä , New York, Viking Press, 1983. Katso yhteenveto runoilijan lapsuudesta ja murrosiästä teoksessa " Robert" The Obscure "Browning " (katsottu 24. marraskuuta 2009 ) .
" Robert Browning " , kirjallisuusverkostosta (katsottu 22. marraskuuta 2009 )
Chesterton 1951 , s. 12.
Chesterton 1951 , s. 13.
Chesterton 1951 , s. 8.
" Robert Browning, " päälle Poets.org (näytetty 09 joulukuu 2009 ) .
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa (1907–21), osa XIII, " Victorian Age ", osa 1.
Sir Henry Jones, The Cambridge History of English and American Literature in 18 Volumes (1907–21), osa XIII, " The Victorian Age ", ensimmäinen osa, § 9.
" Robert Browning " (käytetty 22. marraskuuta 2009 )
" Robert Browningin lyhyt elämäkerta " ( Arkisto • Wikiwix • Archive.is • Google • Mitä tehdä? ) (Pääsy 4. toukokuuta 2013 ) osoitteessa non-plagiarized-termpapers.com (luettu 9. kesäkuuta 2009).
Chesterton 1951 , s. 15.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa (1907–21), III, 2, 11
Cundiff 1977 , s. 124.
Chesterton 1951 , s. 18.
" Robert Browning " osoitteessa poets.org ( luettu 22. marraskuuta 2009 ) .
Hiram Corson, Johdatus Robert Browningin runoon , tuottajat A.Light, Byron Bakker ja David Widger, 5. heinäkuuta 2008, sivu 49, e-kirja 260.
Chesterton 1951 , s. 20.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa (1907–21), XIII, III, 3.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa (1907–21), XIII, III, 3, 13.
Hiram Corson, Johdatus Robert Browningin runoon , Cornell University Press, 1886, toistettu e-kirjassa, 260, tuottajat A.Light, Byron Bakker ja David WIdger, 5.7.2008, käyty 10. tammikuuta 2010.
Sarah Stevenson, Robert Browning , käyty 29. maaliskuuta 2010.
Monya Fullen, Robert Browning (käytetty 9. maaliskuuta 2010.
Chesterton 1951 , s. 24.
Cambridgen englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa , 1907–21, XIII, III, 4, 17.
Aihe palauttaa mieleen Faustin ja Wilhem Meisterin , katso Odile Boucher-Rivalain 1997 , s. 160.
Chesterton 1951 , s. 26.
Browning tekee selväksi, että hän halusi kirjoittaa "runon, ei draaman". Katso Tholoniat 2009 , s. 24.
E.-D. Ryhmät, "Ison-Britannian modernit runoilijat ja kirjailijat - Robert Browning", Revue des deux Mondes , T.19, 1847.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa (1907–21), XIII, III, 4, 22.
Yann Tholoniat , "Teatterin äänestä äänen teatteriin: Robert Browningin runollisen sisustuksen toinen puoli", Cahiers Victoriens et Édouardiens , n o 67, 2008, 421-438.
Chesterton 1951 , s. 19-42.
Tholoniat 2009 , s. 23.
Kääntäjä E.-D. Joukkueet elokuvassa "Ison-Britannian modernit runoilijat ja kirjailijat - Robert Browning", Revue des Deux Mondes , T.19, 1847.
Chesterton 1951 , s. 41.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia, 18 osaa (1907–21), osa XIII, "Victorian Age", ensimmäinen osa, sivu 29.
Lainattu The Cambridge History of English and American Literature in Eighteen Volumes (1907–21), osa XIII "The Victorian Age", 1. osa, III luku, rivit 34-40.
Tämän kappaleen lainaukset ja kommentit ovat peräisin Browningin teatterisivuilta The Cambridge History of English and American Literature in 18 Volumes (1907–21), XIII, III, 5, 24 ja 25.
Cambridgen englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia , (1907-21), XIII, III, 5, 23.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia , 24.
Hyvä analyysi pala, sen historiallinen tausta ja rakenne löytyy tekstistä Michael Peverett, saatavilla " Robert Browning Strafford " puolesta Intercapillary Space (näytetty 25 marraskuu 2009 ) .
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia , 25.
Cambridgen englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia , 50
Cambridgen englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia , 51.
Cambridgen englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden historia , 46.
Park Honan 1961 , s. 43-45.
Chesterton 1951 , s. 43.
Pippa on sanottu olevan Browning Chestertonin "Ariel" 1951 , s. XIII, III, 7, 33.
" Elizabeth Barrett Browning, elämäkerta " , notablebiographies.com ( katsottu 11. toukokuuta 2009 )
Barrett Browning 1994 , s. 17.
Barrett Browning 1994 , s. 164.
“ Mary Shelley ”, kirjasto.sci.fi/mshelley.htm (luettu 21. toukokuuta 2009 ) .
” Choice of Italy ”, nndb.com ( luettu 23. toukokuuta 2009 ) .
Drabble 1985 , s. 138.
Eton College ja Casa Guidi: " Casa Guidi " , on Eton College (katsottu 31. tammikuuta 2010 ) .
Barrett Browning 1994 , s. 10.
Barrett Browning 1994 , s. 163.
" Elizabeth Barrett Browning " , nndb.com (käytetty 31. tammikuuta 2010 ) .
Pieni nimi "Pen" sivustolla freepages.genealogy.rootsweb.ancestry.com. Käytetty 30. toukokuuta 2009.
Barrett Browning 1993 , s. xliv.
" Robert Wiedeman Barrett (Pen) Browning (1844-1912) " , Baylorissa (käytetty 10. joulukuuta 2009 ) .
Barrett Browning 1994 , s. 28, huomautus 2.
" Robert Browning " , osoitteessa Larousse.fr (luettu 9. joulukuuta 2009 ) .
Hiram Corson, OTK, englantilaisen kirjallisuuden professori Cornellin yliopistossa , Johdatus Robert Browningin runouteen , 1886.
Kennedy 1993 , s. 168.
Brugière 1979 , s. 281.
Pen avioitui vuonna 1887 Fanny Coddingtonin, amerikkalaisen omaisuuden perillisen kanssa, mikä antoi hänelle mahdollisuuden hankkia ja palauttaa palatsi. Katso [1] , käyty 9. maaliskuuta 2010.
Le Figaro , painos1. st Tammikuu 1890.
Theodore de Wyzewa, 1862–1917 (toimittaja ja musiikkitieteilijä, Mozartin erikoislääkäri ) näki hautajaiskulkueella vain "joukon professoreita, muutamia metafyysikkoja ja kaikkia vanhoja piikoja, joita on paljon maassansa": " Robert Browning ” , osoitteessa Universalis.fr (kuultu 9. joulukuuta 2009 ) .
Tholoniat 2009 , s. 82.
Johnson 1952 , II ja III luku.
A.W. Ward & AR Waller, The Cambridge Encyclopedia of English and American Literature , XIII, II, III, 48.
Charles du Bos, Robert ja Elizabeth Browning tai The Human Plenitude of Human Love , Klincksieck ,1982( lue verkossa )
Cambridgen englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden tietosanakirja kahdeksantoista osassa , XIII, II, III, 38.
Cambridgen englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden tietosanakirja kahdeksantoista osassa , XIII, II, III, 39.
Sanders 1996 , s. 434.
Luu 2008 , s. 13.
Luu 2008 , s. 107-120.
Van Gorp, Dirk Delabastita, Georges Legros, Rainier Grutman et alii, Kirjallisuuden termien sanakirja , Honoré Champion, Hendrik, 2005, s. 310 .
Odile Boucher-Rivalain 1997 , s. 163.
“ Men and Women ” , osoitteessa Universalis.fr (katsottu 9. joulukuuta 2009 ) .
Odile Boucher-Rivalain 1997 , s. 162.
Johnson 1952 , s. 91-92.
Robert Browning 1947 , s. 89.
Barry L.Popowich 1999 , s. 59-65.
Philip V. Allingham, " Modern Critical Theory -sovelluksen soveltaminen Robert Browningin" Viimeiseen herttuatarini " " (käytetty 16. joulukuuta 2009 ) , huomautus 16-C.
" edustaja Runous linjoilla: My Last herttuatar " [ arkisto18. tammikuuta 2010] , osoitteessa rpo.library.utoronto.ca ( luettu 17. tammikuuta 2010 )
Woolford ja Karlin 1991 , s. 158.
Joseph ja Francis 2004 , s. 187.
” My Last Duchess Analysis ” (käytetty 24. marraskuuta 2009 ) .
Ian Lancashire, " edustava runous verkossa: viimeinen herttuatar , kommentti " [ arkisto18. tammikuuta 2010] , osoitteessa rpo.library.utoronto.ca ( luettu 25. tammikuuta 2010 ) .
Joseph ja Francis 2004 , s. 175.
Kumoaminen ajatuksesta, jonka mukaan herttuatar voisi olla käyttäytynyt libertiinisesti .
Woolford ja Karlin 1991 , s. 157.
Tholoniat 2004b , s. 251 - 266.
William Shakespeare , kuningas Lear , III, 4. Edgar, Gloucesterin poika, naamioitu Tom o 'Bedlamiksi , antaa muutoksen sanoilla ilman häntä tai päätä: Child Rowland pimeään torniin tuli, / Hänen sanansa oli edelleen Fie , foh ja fum / haistan brittiläisen veren .
Sanders 1996 , s. 435.
The Oxford English Dictionary , toinen painos, laatineet JA Simpson ja ESC Weiner, voi. XV, Ser-Soosy, "iskulause" ja "slughorn (1)" merkinnät, ja Thomas Chatterton, The Rowley Poems , Hastings ii. 90 ja alaviite 15 Eclogue the Second -projektiin, Gutenberg-projektissa, käsiteltiin 18. marraskuuta 2009.
Atwood 2002 , s. 33.
" Robert Browning, The Ring and the Book : Presentation of the French Translation by George Connes " , julkaisussa Le Bruit du temps (katsottu 17. joulukuuta 2009 ) .
" The Ring and The Book : teoksen koko teksti, jota edeltää johdanto, joka kuvaa teoksen kokoonpanon olosuhteita " osoitteessa classicauthors.net ( käyty 17. joulukuuta 2009 ) .
" Robert Browning, The Ring and The Book : Analysis and Summary of different Critical Approaches " (katsottu 17. joulukuuta 2009 ) .
TS Eliot, Runon kolme ääntä , runoilusta ja runoilijoista, New York, keskiviikko, 1961, sivut 103-104.
Ensimmäinen kirje neiti Barrettille 13. tammikuuta 1845, kirjeenvaihto , X, 22.
Mayoux 1981 , s. 199 - 220.
Charline R.Kvapil, How it Strikes a Contemporary, a Dramatric Monologue, West Virginia University Press, 1966, sivu 279.
James R.Bennett, Lasarus julkaisussa Browning's Karshish, West Virginia University Press, 1965, sivu 189.
MK Mishler, Jumala vs. Jumala: Jännitys Karshishissa , englanninkieliset muistiinpanot, 1975, voi. 13, n ° 2, sivut 132-137.
Charles Perquin, Robert Browningin dramaattiset monologit, naamiot, äänet ja tunnustuksen taide , ympyrät, Lyon II -yliopisto, sivut 1–11, ja saman kirjoittajan kirjoittama Le monologue dramatique dans la poésie de Browning: genèse d'une writing , 1833-1855 , 480 Sivumäärä Uuden hallinnon opinnäytetyö Christian La Cassagnèren valvonnassa (puolustettu 11. joulukuuta 1999 [julkaisematon].
Robert F.Garratt, Browningin dramaattinen monologi: kaksinaamarin strategia , viktoriaaninen runous, Voi. 11, nro 2, West Virginia University Press, 1973, sivut 115-125.
Tholoniat 2009 , s. 325; Tähän Yann Tholoniat lisää: "kaikki nämä puhujat heijastavat kirjoittajan hahmoa, ja se liukenee niihin […]".
Glenn Everett, "Et anna minun puhua": Sitoutuminen ja irrallisuus Browningin monologeissa ", University of Tennessee, Martin, sivu 1.
A. Hamilton Baynes, Browning uskonnollisena opettajana , The Irish Church Quarterly, voi. II, n o 06 huhtikuu 1909.
Francis William Parkes, Ihmisen arvovallan paikka ja käyttö uskon kiistoissa, essee, Burney-palkinto ,1885( lue verkossa ), Burney-palkinto 1884
Whitla 1963 , s. 1.
"" William Temple 1 "".
AS Byatt, Half and Half-Angel-Bird , Browning seura toteaa, N O 26, 2000, sivut 7-20.
Gibson 2001 , s. 447-453.
William Irvine ja Park Honan, Kirja, rengas ja runoilija , New York, MsGraw-Hill, 1974, sivut 500-501.
Tholoniat 2009 , s. 325.
Rosemary Lloyd Lue Stone: poliittisen ja seksuaalisen vallan kirjallisuuden veistos XIX : nnen vuosisadan , yhdeksännentoista vuosisadan Ranskan Studies, Volume 35, N ° 1, 2006, sivut 151-165.
Harper 1972 , s. 59-88.
Robert Browning, lainannut Vineta Colby, Saul, The Exorcism of Romantic Melancholy , West Virginia University Press, 1978.
Nettleship 1886 , s. 62.
Browning Society, "runoilija", Papers , marraskuu 1890 ja III, sivu 21.
Thomas Gueydier, James Joyce and the Epiphany , [2] (Pääsy 15. helmikuuta 2010).
Catherine Bernard, " Kirjoittaminen ja hallussapidon " päälle sillagescritiques.revues.org (tutustuttavissa 1. s helmikuu 2010 ) , 7, 2005.
Termi säälittävä harhaluulo esitti kriitikko ja kirjailija John Ruskin (1819–1900) kirjassaan Modern Painters (1856); hänen mukaansa "se soveltuu kaikkiin elottomien luonnonobjektien kuvauksiin, joissa heille osoitetaan ihmisen kyvyt, tuntemukset ja tunteet " ( tarkoitetaan mitä tahansa kuvausta elottomista luonnon esineistä, jotka osoittavat heille ihmisen kyvyt, tuntemukset ja tunteet ) ja heijastaa mielialat ja tunteet, jotka ihminen heijastaa luontoon. John Ruskin , modernit taidemaalarit , "Pathetic Fallacy", 1856, iii, 4.
lainaamana John C. Pfordresher "GK Chestertonin on Browning Grotesque" Englanti Kieli toteaa , Volume 4, n o 3, University of Colorado, Boulder, Colorado, vuonna 1987, ISSN 0013-8282, sivut 42-51.
Hiram Corson, Johdatus Robert Browningin runojen tutkimukseen , 1886, 1910, e-kirja ≠ 260, toimittaja A. Light, Byron Bakker ja David Widger, 5. heinäkuuta 2008, unagination. Käytetty 6. helmikuuta 2010.
Melchiori 1968 , s. 136-137.
Brugière 2004 (Yhteenveto).
Tholoniat 2009 , s. 62.
Brugière 1979 , Toimittajan Summary " Robertin kuvitteellinen universumin Browning " (tutustuttavissa 1. s helmikuu 2010 ) .
Browning, miehet ja naiset , s. 236.
Browning, miehet ja naiset , s. 262.
Tholoniat 2009 , s. 275.
Brugière 1979 , s. 225-259.
Brugière 1979 , s. 250.
Tholoniat 2009 , s. 276.
Blair 2006 , s. 164.
Charles du Bos, Journal , voi. 1, 20. heinäkuuta 1922, s. 1434 , lainattu Patrick Pollard Browning kautta Ranskan silmät: Giden, Du Bos ja muut kriitikot c.1889-1946 Browning Society toteaa, n o 30, 29-48 sivua.
Philip V. Allingham, avustava toimittaja, Victorian Web, Lakehead University, Thunder Bay, Ontario.
Valerie Browne Lester, Phiz, Dickensin piirtävä mies , Chatto ja Windus, 2004.
Henry Fothergill Chorley, The Athenaeum , sivu 1327, lainannut Jason R. Rudy, Rytminen läheisyys, kouristusepistemologia (kriittinen essee), viktoriaaninen runous, 22. joulukuuta 2004, " Rytminen läheisyys, kouristusepistemologia (kriittinen essee) " , pääsymyymäläkirjasto (tutustuttavissa 1. s helmikuu 2010 ) .
Brugière 2004 , s. 22-38 (yhteenveto artikkelista).
Tholoniat 2005 , s. 9.
Yann Tholoniat, "Visuaalisesta rytmistä äänirytmiin: Browningnian cheironomia". Proceedings n "Rythmes / Rhythm" keskustelutilaisuudessa (maaliskuu 2004). Revue Imaginaires , puristimet Universitaires de Reims, n o 11, 2005, sivut 117-131.
Yann Tholoniat, Bang-whang-whang menee rumpuun: Robert Browning tai miesorkesterin koominen energia . Presses Universitaires de la Sorbonne-Nouvelle, julkaistaan Pariisin yliopiston III-Sorbonne Nouvelle -yliopiston kansainvälisen pyörrekokouksen, "Energia, intensiteetti, hallinto", Proceedings of International Vortex Colloquium, Proceedings of the International Vortex Colloquium, 23.-24. Syyskuuta 2005 perusteella.
" Robert Browning Ranskassa " , on Noise aika (tutustuttavissa 1. s helmikuu 2010 ) .
Richard Blin, ote artikkeli julkaistaan Matricule des Anges , n o 104, syyskuu 2009, on kaksikielisen version rengas ja kirjan (2009) .
Katso "Esipuhe", CH Herford, englantilaisen kirjallisuuden professori Manchesterin yliopistossa, Robert Browning , 1905, New York reissue, Dodd, Mead Co., 2005, s. 309 , sivu 1.
Katso E. -D. Ryhmät, " Ison-Britannian modernit runoilijat ja kirjailijat - Robert Browning ", Revue des Deux Mondes T. 12, 1847, jossa kirjoittaja toteaa, että Browning pelaa hämäryydellään lasketulla tavalla, joskus väärinkäyttäen sitä kuten Sordellossa ja joka tapauksessa , vaatii "eliittilukijan" ( Paracelsus ), ja pelaa myös hämäryydellään dramaattisena keväänä ( Sordello ). Online-artikkeli aiheesta " Modern Poets and Novelists of Great Britain: Robert Browning " , Wikilähteessä (käytetty 20. marraskuuta 2009 )
Lainannut Sir Henry Jones, maisteri, FBA, moraalisen filosofian professori Glasgow'n yliopistossa, englanninkielinen ja amerikkalainen kirjallisuus , An Encyclopedia in Eighteen Volumes , Volume XIII: English, The Victorian Age , Part One, The XIXth Century, Toimittaja AW Ward & AR Waller, III. “ Robert Browning ja Elizabeth Barrett Browning ”, 77. Katso myös: “ Robert Browning ja Elizabeth Barrett Browning - § 6. Sordello ” , osoitteessa bartleby.com ( katsottu 5. joulukuuta 2009 )
E. -D. Iso-Britannian ryhmät, modernit runoilijat ja kirjailijat - Robert Browning , Revue des Deux Mondes T. 12, 1847.
Philip Hensher, Browning, yksityiselämään , The Spectator 10. tammikuuta 2004 alkaen.
GK Chesterton, 1951, sivu 2.
Katso Browning to Ruskin, 10. joulukuuta 1855, julkaisussa WG Collingwood, John Ruskinin elämä ja työ , 1893. Lainaus: Kun kaikki runous on äärettömän sijoittaminen äärelliseen, sinun olisi annettava minun maalata se kaikki selkeästi, mikä ei voi olla; mutta erilaisten esineiden avulla yritän vaihtaa näppäimillä ja ääriviivoilla, jotka onnistuvat, jos ne kantavat minulta sinulle käsityksen. Sinun pitäisi mielestäni pysyä mukana ajatuksessani, joka törmää reunustani reunaan minun "jäätiköihini", kuten kutsut heitä, älä seiso työntämällä alpenstockiasi reikiin ja osoittaaksesi, ettei yksikään jalka olisi voinut olla siellä; - Oletetaan, että se nousi tuolla? .
lainaamana Odile Boucher-Rivalain 1997 , s. 161
Tholoniat 2009 , s. 141.
John Pettigrew 1996 , s. xix.
Tholoniat 2009 , s. 146-147.
Tholoniat 2009 , s. 147.
Tholoniat 2009 , s. 148.
GK Chesterton, 1951, sivut 150 ja 151.
Tholoniat 2009 , s. 366.
Robert Browning (1812-1889) , poetarchive.org-sivustossa (katsottu 15. marraskuuta 2009)
(in) Ivan Kreilkamp, Voice ja Victorian tarinankertoja , Cambridge, Cambridge University Press ,2005, 252 Sivumäärä ( ISBN 978-0-521-85193-0 ), sivu 190. (luettu 5. toukokuuta 2009).
" " Kirjoittaja ", osa 3, tammi-joulukuu 1891," Henkilökohtaiset juorut kirjoittajista-Browningista " " , Boston: The Writer Publishing Company (katsottu 5. toukokuuta 2009) ) , sivu 8
Brugière 2004 , s. 22-38.
Runon lineaarinen analyysi Johnson 1952: n jälkeen . Katso myös: EDH Johnson, Holmesin professori Belles Lettresistä, Princeton University, “ The Alien Vision of Victorian Poetry ” , viktoriaanisessa verkossa (katsottu 20. marraskuuta 2009 )
Charles H. Kerr, " Robert Browningin runous " , archive.org , Chicago, Dearborn Street, Charles H. Kerr & Company,1886(käytetty 25. tammikuuta 2010 ) . JulkaistuBrowning Society -yhdistykselle.
" Patsas ja rintakuva " osoitteessa faculty.stonehill.edu (tarkastettu 6. joulukuuta 2009 ) , runoteksti ja lyhyt selitys.
(sisään) Robert Sawyer , Shakespearen viktoriaaninen omistus: George Eliot, AC Swinburne, Robert Browning ja Charles Dickens ., Madison, Wis, Rosemont Publishing & Printing Corp.2003, 172 Sivumäärä ( ISBN 0-8386-3970-4 , lue verkossa )III luku, s. 84 neliömetriä
" John Donne " , osoitteessa universalis.fr (käytetty 14. marraskuuta 2009 ) .
Joseph E.Duncan, John Donnen ja Robert Browningin henkinen sukulaisuus , North Carolina University Press, 1953.
The Cambridge History of English and American Literature in 18 Volumes (1907–21) , toimittaja AW Ward & AR Waller, osa XIII, The Victorian Age , Part One, III. Robert Browning ja Elizabeth Barrett Browning, jouluaatto ja pääsiäinen , § 71.
" The Victorian Age, Part One ", osoitteessa bartleby.com ( luettu 6. maaliskuuta 2010 ) .
Sir Henry Jones, MA, FBA professori käytännöllisen filosofian yliopistossa Glasgow, Englanti ja amerikkalainen kirjallisuus , tietosanakirja kahdeksaantoista Volyymit , Volume XIII: Englanti, Victorian Age , osa, yhdeksännentoista vuosisadan, toimittanut AW Ward & AR Waller, III. " Robert Browning ja Elizabeth Barrett Browning ", § 70.
" The Victorian Age, Part One " (käytetty 27. marraskuuta 2009 ) .
" Richard Barham " , Wee Webissä (katsottu 9. joulukuuta 2009 ) ja "Barham, Richard Harris". Encyclopædia Britannica ( 11. painos 1911) (käytetty 9. joulukuuta 2009).
EAW St George, Browning and Conversation , Lontoo, Macmillan Press, 1993, s. 162 .
Frédéric Regard, | Englanninkielisen kirjallisuuden historia, PUF, 2009, ( ISBN 978-2-13-056844-5 ) , III, 1, 3.
Robert Clark, "Kiertävät kirjastot", The Literary Encyclopedia , 11. huhtikuuta 2005, " Kiertävät kirjastot ", osoitteessa litencyc.com ( käyty 9. joulukuuta 2009 ) .
Philip Berger artikkeli " romantiikan ", Volume 28, The Great Encyclopedia , Pariisi, SA, toinen (varhainen XX th luvulla ).
Edward Dowden, Robert Browning , Lontoo, JM Dent & Co, 1904, sivu 56.
Uncited , " L'époque Victorienne " , osoitteessa ultim8team.com (käytetty 14. marraskuuta 2009 ) .
Althoz 1970 .
Taide ja kirjallisuus viktoriaanisessa aikakaudessa, Symposium .
Brugière 1979 , s. 512 Bernard Brugière, " Robert Browningin kuvitteellinen maailmankaikkeus " ,1979(käytetty 9. joulukuuta 2009 ) .
" Robert Browning Ranskassa " (käytetty 11. marraskuuta 2009 ) (Borges-kirja ja siteeratut sivut) ja " Yhteenveto Jorge Luis Borgesin englanninkielisestä kirjallisuuskurssista " (tarkastettu 11. marraskuuta 2009 ) .
Kustantajan esitys julkaisuissa Browning, The Ring and the Book . Katso myös: Anne Mounic , " Notes de lecture: Robert Browning ", Temporel ,25. huhtikuuta 2009( lue verkossa ).
Katso Matthew Bolton, "Ei tiedossa, koska ei etsinyt", Eliotin velka Browningille . (TS Eliot, Robert Browning) (Kriittinen essee) Yeats Eliot Review , 22. kesäkuuta 2008.
" Culture International ", The Sunday Times , 1.11.2009, s. 28-30 .
Porée 2009, Sormuksen ja kirjan esipuheessa , s. 39 ja L'Anneau et le livre: Sormus ja kirja (kaksikielinen englanti) sivustolla "Le Matricule des Anges", joka esittelee kirjaa (haettu 14. marraskuuta 2009).
Matthew Bolton , " Ei tiedossa, koska ei haettu: Eliotin velkaa Browningille, kriittinen essee ", Yeats Eliot Review ,22. kesäkuuta 2008.
" Kuolema Venetsiassa ", Liberty , n o 86,Toukokuu 1973( lue verkossa ). Uusintapainos: Jungle , N O 9, Pantin, Ranska, maaliskuu 1986. Katso myös: Kennedy ja Hair 2007
Sormus ja kirja .
” Rakkaus raunioiden joukossa ”, katso ”Rakkaus”.
Ote sisällöltään työtä esittelevän toimittajan artikkelista: Henry James, Sur Robert Browning , englanninkielinen käännös Jean Pavans, Le Bruit du temps, huhtikuu 2009, 132 sivua ( ISBN 978-2-35873 -003-7 ) .
Ote toimittajan artikkelista, joka esittelee teoksen: Henry James, Sur Robert Browning , käännös englanniksi Jean Pavans, Le Bruit du temps, huhtikuu 2009, 132 sivua ( ISBN 978-2-35873-003 -7 ) .
Robert S.Newick, Robert Frost and the Sound of Sense , Duke University Press, 1937, sivut 289-300.
Susan Tichy, " Resurssit opiskelijoille ", osoitteessa mason.gmu.edu (käytetty 23. marraskuuta 2009 )
Susan Tichy, Robert Browning , Philip Drew'n jälkeen, The Poetry of Robert Browning: A Critical Introduction , Methuen & Co, Lontoo, 1970, " poikkeavilla romantiikkaan, modernismiin, vaikutukseen, itsekkyyteen ja runohistorian salaperäiseen dialektiikkaan ", Ja (käytetty 23. marraskuuta 2009).
https://fr.wikiquote.org/wiki/Cailloux_dans_le_ciel
Charles E. Ives, Memos , Lontoo, Norton, 1991, 76.
" Love among The Ruins " , osoitteessa translationsetparoles.over-blog.com (luettu 10. tammikuuta 2010 ) .
" Porphyria's Lover ", osoitteessa peterfribbins.co.uk/pagesets/about.htm (käytetty 21. tammikuuta 2010 ) .
" Robert Browning " , Film Databe, CITWF ( katsottu 5. huhtikuuta 2009 )
" Robert Browning Ranskassa " , aiheesta The noise of time (katsottu 23. marraskuuta 2009 )

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit

(en) " Robert Browning (1812-1889) " , osoitteessa literistorhistory.com (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) " The Brownings " , osoitteessa baylor.edu ( luettu 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) " Video viimeisestä herttuataristani , sanonut David Olney " , youtube.com-sivustossa (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) “ My Last Duchess study guide ” , osoitteessa bookrags.com (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) " Robert Browningin hauta (Robert Browningin hauta) " , osoitteessa findagrave.com (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) ” Online-otteet GK Chestertonin Robert Browning -kirjasta ” osoitteessa books.google.fr (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
( fr ) Edward Dowden, Robert Browning , Kaiku-kirjasto,2007( lue verkossa ).
(en) “ Robert Browning - elämäkerta ” , victorianweb.org (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) “ The Brownings: A Research Guide ” , osoitteessa browningguide.com (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
" Galleria Robert Browningia koskevista kuvituksista " , osoitteessa librarything.fr ( luettu 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) " The Ring and the Bookin koko teksti verkossa " , osoitteessa browning.classicauthors.net (käytetty 18. tammikuuta 2010 ) .
(en) EDH Johnson, Holmesin professori Belles Lettresistä, ” Authority and The Rebellious Heart ” , victorianweb.org , Princeton University (käytetty 18. tammikuuta 2010 )
Browning-seura
Browningin lyhyemmät runot - 1917, toimittaja Franklin T.Baker