| Kirjoittaja | Antoine Pol |
|---|---|
| Kotimaa | Ranska |
| Päivämäärä | 1918 |
Les Passantes on Antoine Polin runo,joka sai kuuluisuutta lähinnä sen vuoksi, että se sävelsi Georges Brassensin musiikkiavuonna 1972 Fernande- albumilla.
Päivä ennen kuolemaansa Antoine Pol kirjoitti: ”Mikä on pohjimmiltaan ihmisen olemassaolo? Ohjaava tajunnan salama… ” , joka monipuolisuudellaan ja soinnillisuudellaan tekee siitä linjan äärimmäisen lähellä tätä runoa .
Tämä vuonna 1911 kirjoitettu runo julkaistiin vuonna 1918 Antoine Polin ensimmäisessä kokoelmassa, runollisissa tunteissa . Georges Brassens löysi kirjan vuonna 1942 käytettyjen kirjakaupoista. Hän laittoi runon Les Passantes musiikkiin, jota hän muokkasi useita kertoja vuoteen 1969 saakka. Vuonna 1970 hän sai Antoine Polilta luvan laulaa runonsa. Hän luo kappaleen Bobinossa vuonnaJoulukuu 1972.
Runossa on alun perin 9 versoa.
1 uudelleen jae Haluan vihkiä tämän runon Kaikille naisille, joita rakastamme Muutaman salaisen hetken Niille, joita tuskin tunnemme Että erilainen kohtalo johtaa Ja jota emme koskaan löydä 2 e posta Sille, jonka näemme ilmestyvän Sekunti hänen ikkunassaan Ja kuka nopeasti pyörtyy Mutta jonka hoikka siluetti On niin siro ja hoikka Että pysymme täydessä kukassa 3 e säkeistö Matkakumppanille Kenen silmät, viehättävä maisema Tee tapa näyttää lyhyeltä Ehkä olemme yksin ymmärtääksemme Ja laskaakaamme kuitenkin Koskematta hänen käsiään 4 th stanza (ei läsnä kappale) Hieno ja joustava valssi Kuka näytti sinulle surulliselta ja hermostuneelta Karnevaali-iltana Kuka halusi pysyä tuntemattomana Ja kuka ei koskaan palannut Pyöritä toisessa pallossa 5 th säkeistö Niille, jotka on jo otettu Ja kuka elää harmaita tunteja Lähellä liian erilaista olemusta Sinulla on turha hulluus, Anna nähdä melankolia Toivoton tulevaisuus 6 th stanza (ei läsnä kappale) Näille arka ystäville Kuka hiljaa Ja silti kantaa surusi Niille, jotka ovat poissa Kaukana sinusta, surulliset yksinäiset Tyhmän ylpeyden uhrit 7 e jae Hyvät näkökuvat Yhden päivän toiveet pettyivät Sinut unohdetaan huomenna Niin kauan kuin onnellisuus tulee On harvinaista, että muistan Tien jaksot 8 e jae Mutta jos kaipaamme elämäämme Haaveilemme pienellä kateudella Kaikille näille onnen välähdyksille Suudelmiin emme uskaltaneet ottaa Sydämille, joiden on odotettava sinua Silmissä, joita emme ole koskaan nähneet uudelleen 9 th säkeistö Joten väsymyksen iltoina Asuttamalla yksinäisyyttään Muiston haamut Itkemme poissa olevilla huulilla Kaikista näistä kauniista ohikulkijoista Että emme tienneet kuinka säilyttääGeorges Brassensin laulussa unohtamasta kahdesta kannasta on esitetty useita hypoteeseja vuoden 1913 painoksen mukaan.
Neljännen verson osaltaYleisesti hyväksytty näkemys on, että yhteydessä muutos tässä 4 th säkeistö henkilökohtaistaminen liian "kaistanleveys" ja tauolla päättyi neljännen ja viidennen selittää häätö tämän säkeistön mukaan Georges Brassens . Huomaa, että tämä säkeistö on vielä lauletaan Maxime Le Forestier vuonna 5 th asemassa, yksin, tai 3 th asemaan (tämä uusin versio duetto Georges Brassens) ja Grand Chessboard of Lino Ventura (1979), jonka se oli suosikki biisi.
Kuudennesta poskestaTämä on selvästi täydellinen runon teeman kääntäminen, jossa naisen oletetaan kohtaavan omat katumuksensa tietämättömyydestä, kun taas koko runon loppuosa on omistettu miehen katumukselle. Joka ei tiennyt.
Vaikka tämä runo, joka lisätään keskelle runoa, näyttää vahvistavan edelleen miehen pahoittelua, Georges Brassens olisi poistanut sen samoista syistä. Tai viimeisen sanan "Pride" käyttö suhteessa "Amoureuses" -jaksoon (jyrkkyyden ensimmäisen rivin loppu), kun taas miespuolinen ylpeys on yksi runon keskeisistä näkökulmista kaikissa muissa säikeissä.
Lopuksi on mahdollista, että elisio sanan "Encore" in 3 rd jae, katsottiin kuulumaton tai epäterveellistä henkilön Sètessä jossa jopa hiljainen "e" lausutaan, sillä voi kuulla sen laulun. Vuonna edeltäviä posteja.
Huomaa, että Harrison ovat valinneet pitämään 8 : nnen jakeen sisältävä jae "sydämissä on odottaa", vaikka se viittaa 6 : nnen hillitöntä säkeistö, mutta tämä on dokumentoitu 9 : nnen säkeistön matojen "me huudamme poissa huulille kaikista näistä kauniista kiireisistä asioista, joita emme tienneet, muista ".
Vuonna 1972 Georges Brassens nauhoitti kotonaan työskentelyn aikana kaksi muuta versiota runosta; versiot, joissa on paljon eroja "virallisen" version, avaimen, rytmin, mutta myös strofien valinnan kanssa. Nämä kaksi vaihtoehtoista versiota pysyivät julkaisemattomina vuoteen 2001 asti , jolloin ne ilmestyivät postuummeelle Georges Brassens Inédits -albumille .
Ensimmäinen julkaisematon versioLyhin ja rytmisin kolmesta versiosta (3:57 vastaan 4:13 "virallisessa" versiossa).
Tässä versiossa esiintyjä jättää neljännen ja kuudennen säkeistön lisäksi huomiotta myös viidennen.
Viimeinen verso on osittain puolittunut, Georges Brassens (kitaransoitonsa jälkeen hän jäljitteli trumpetin ääntä) jatkaa:
"Itkemme poissa olevilla huulilla
Kaikista näistä kauniista ohikulkijoista, joita
emme ole pystyneet pidättelemään"
Tämän toisen vaihtoehtoisen version kesto on yhtä suuri kuin virallisen version (4:13). Georges Brassens (kuten edellisessäkin), seuraa itseään kitaralla.
Tässä lauletaan neljäs verso ja se on viides, jonka Brassens poistaa, aivan kuten kuudes.
Molemmille vaihtoehtoisille versioille yhteiset erikoisominaisuudetJokaisessa versiossa, Georges Brassens muutetaan sen ( 8 th säkeistö):
"Suudelmiin emme uskaltaneet ottaa"
laulaa:
"Huulille, joita emme uskaltaneet ottaa"
Sen yhteydessä kansainvälisenä naistenpäivänä 2018, belgialainen valokuvaaja ja videokuvaaja Charlotte Abramow on tekemässä leikkeen varten Brassensin tulkinta. Pidetään "ode naisille" , näemme leikkeessä useita julkisia henkilöitä, kuten toimittaja Alice Pfeiffer, feministinen videokuvaaja Marion Seclin tai näyttelijä Deborah Lukumuena . Video on aloite yritysten Universal Music ja Havas Group, joka pyrkii elvyttämään useita lauluja XX : nnen vuosisadan.
Kappale inspiroi monia taiteilijoita, jotka pystyivät kattamaan sen eri musiikkityyleissä, reggaesta italialaiseen kappaleeseen. Fabrizio De André tulkitsee sen italiaksi Canzoni- albumilla vuonna 1974 . Sanamattomassa tyylilajissa Iggy Pop tulkitsee sen uudelleen myös ranskaksi Après- albumillaan vuonna 2012 . Francis Cabrel , Maxime Leforestier ja monet muut lauloivat sen.
Viime vuosina kannet ovat myös lisääntyneet kokoelma-albumeissa:
Joka tapauksessa näyttää siltä, että Georges Brassensin ja hänen laulunsa musiikin säveltäminen on pikemminkin myöhempien versioiden kuin runon sellaisenaan inspiroija.
Voimme löytää kulttuurista erilaisia tulkintoja kulttuurityötä palvelevista ohikulkijoista :
