Mohamed Lamine Fadika
Mohamed Lamine Fadika
| Ministeri |
|---|
| Syntymä | 22. elokuuta 1942 |
|---|---|
| Kansalaisuus | Norsunluurannikko |
| Toiminta | Poliitikko |
Mohamed Lamine Fadika , syntynyt22. elokuuta 1942, On Norsunluurannikon poliitikko, entinen ministeri ja kenraali kansallisten asevoimien Norsunluurannikon .
Jäsen, joka PDCI-RDA , hän oli ministerinä useissa hallitusten puheenjohtaja Félix Houphouët-Boigny , päivinä yhden osapuolen.
Elämäkerta
Hän hankki ylioppilastutkinnon matematiikan perusopinnoista mainitsemalla Bien, Lycée Classique d ' Abidjanissa vuonnaKesäkuu 1962Vuodesta 1962-1964 hän opiskeli Korkeampi matematiikka ja Special matematiikan Ranskassa, jotta valmistautuminen valintakokeeseen on Naval School of Brest .
Vuonna 1963 hän voitti Concours Général Zellidjan, joka järjestettiin Ranskan kansallisen opetusministeriön ja Ranskan akatemian alaisuudessa. Hän sai ensimmäisen palkinnon tutkimuksesta Le Corbusierista ja pyhän modernista arkkitehtuurista: Ronchampin (Belfort) kappelin tapauksesta ja Dominikaanisen Touretten luostarista (Lyon) .
Hänet hyväksyttiin vuonna 1964 valintakokeeseen Ranskan merenkulkukoulussa Brestissä ja sai todistuksen englannin käytännön opinnoista "Taito", sitten vuonna 1966, insinöörin tutkintotodistus merenkulkuneuvosta ja yleisen matematiikan ja fysiikan matematiikan tekniikat. .
Vuosina 1973-1974 hän opiskeli École supérieure de guerre navale de Paris'ssa ja hankki vuonnaHeinäkuu 1974 Brevet d'Études Militaires Supérieures.
Kansallisen laivaston ensimmäinen Norsunluurannikon upseeri (heinäkuu 1967), Ensign 1 st luokka (Syyskuu 1967), yliluutnantti (Huhtikuu 1969), Kansallisen laivaston apulaiskomentaja (tammikuu 1970) ja elokuussa hänestä tuli kansallisen laivaston komentaja Syyskuu 1973 FANCI: n (Norsunluurannikon kansalliset asevoimat) sotilasasiamies, nimetty Norsunluurannikon Pariisin suurlähetystöön.
Komentajakapteeni (Huhtikuu 1974) ja sitten fregatin kapteeni (Huhtikuu 1977), hänet ylennettiin kontradmiraliksi vuonna Maaliskuu 1993.
Vastaa kansallisesta politiikasta laivasto-, meri- ja satamakysymyksissä sekä merialueiden ja laguunien ympäristössä 18. marraskuuta 1983 klo 17. joulukuuta 1987, hänet nimitetään presidentin asetuksella kansallisen ympäristökomission puheenjohtajaksi 21. toukokuuta 1984, joka vastaa Norsunluurannikon globaalin ympäristöpolitiikan koordinoinnista, kehittämisestä ja täytäntöönpanosta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Sisään Toukokuu 1975hänestä tuli Länsi- ja Keski-Afrikan valtioiden meriliikenteen ministerikokouksen presidentti ja perustaja. Mietinnöt, teokset, päätöslauselmat ja aloitteet tekivät mahdolliseksi saada eurooppalaiset kumppanit hyväksymään uuden kansainvälisen merenkulun järjestyksen käsitteen. Tämä johtui kauppalaivastojen häikäisevästä kehityksestä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 1970- ja 80-luvuilla (40/40/20 sääntö) ja rahdinantajien neuvostojen suurenmoisesta kasvusta seutukunnassa.
Hän tuli vuonna 1975 presidentti Afrikkalainen konserniin 3 : nnen istunnon III : nnen Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeuskonferenssin pidettiin Genevessä konferenssissa, joka laati ja jonka YK: n uuden kansainvälisen merioikeuden, että syntyy 200 meripeninkulman ”yksinomaisen talousvyöhykkeen” käsite, johon afrikkalainen ryhmä on antanut alkuperäisen ja ratkaisevan panoksen.
Hänen alaisuudessaan ja hänen aloitteestaan vuosina 1976-1986 toteutettiin edelläkävijöitä, jotka tekivät Abidjanin autonomisen sataman ainutlaatuiseksi malliksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (kustannuslaskennan perustaminen, lastauslaiturilla varustetun konttiterminaalin rakentaminen, perustaminen Norsunluurannikon satamien työntekijöiden sosiaaliturvajärjestelmä ja suurten terveyskeskusten rakentaminen San-Pédroon).
Bordeaux'ssa ( OCEANEXPO 80) kutsuttujen valtamerien hyväksikäyttöä käsittelevien kansainvälisten konferenssien puheenjohtaja (Maaliskuu 1980), hän johtaa Maaliskuu 1981 Länsi- ja Keski-Afrikan valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssi, joka laati ja hyväksyi Abidjanin toimintasuunnitelman ja Abidjanin yleissopimuksen meren suojelusta ja ympäristönsuojelun kehittämisestä Saharan 25 eteläpuolisessa osavaltiossa.
Sisään Kesäkuu 1983Hänet valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi Afrikkalainen Group ja puheenjohtaja Ryhmä 77 merenkulun kysymyksiä 6 : nnen istunnon UNCTAD , järjestettiin Belgradissa, Jugoslaviassa. 77-ryhmän ryhmän puheenjohtajana hän oli 125 nuoren kehitysmaan tiedottaja pohjois-etelä-vuoropuhelussa Uudesta maailmanjärjestyksestä.
Sisään Heinäkuu 1984 hänet valitsevat yksimielisesti istunnossa läsnä olevat sata valtuuskuntaa, Yhdistyneiden Kansakuntien alusten rekisteröintiolosuhteita käsittelevän täysivaltaisten edustajien konferenssin puheenjohtaja.
Hänet nimitettiin YK: n ympäristö - ja kehityskomission jäseneksi vuonna 2002 Maaliskuu 1985. Tämä komitea kaksikymmentä jäsentä aikana luotu 37 : nnen YK: n yleiskokouksen (Huhtikuu 1984), tehtävänä oli suorittaa tutkimus ympäristön ja kehityksen vuorovaikutuksesta maailmanlaajuisesti kansainvälisen kehityksen näkökulmasta vuoteen 2000 mennessä ja sen jälkeen.
Of Joulukuu 1993 klo Tammikuu 1996Hän aloitti ja toteutti presidentti Henri Konan Bédién alaisuudessa kansallisen energiapolitiikan, jolla oli rohkea kansainvälinen ulottuvuus: sähköistyshanke 250 kylää vuodessa ja Norsunluurannikko sekä ”Under-Energy Spider Web” -projekti. alueellinen Länsi-Afrikassa Norsunluurannikon navalta.
Hän luo ja laukaisee Tammikuu 1996 klo Joulukuu 1999uusi konsepti ”Abidjan future Rotterdam of Africa”. Teollisuushanke, jolla Abidjanista tehdään strateginen kaupunki, jolla on merkittävä infrastruktuuri Länsi-Afrikassa, merkittävä alueellinen keskus ja kansainvälinen öljy ”HUB” öljy- ja kaasualan voimakkaan ja jatkuvan kasvun kautta, uusi Norsunluurannikon talouden veturi seuraavien vuosikymmenien aikana.
20. heinäkuuta 1997, hän sai Pariisissa Afrikan johtajien Oscar-palkinnon vuodelle 1977 .