Osallistuminen Euroopan unionin kansainvälisissä järjestöissä on kysymys n ulkosuhteiden Euroopan unionin ja poliittisen kannan, että olisi enemmän vaikutusvaltaa, jos se puhui yhdellä äänellä. Tämä osallistuminen voi kuitenkin aiheuttaa monia ongelmia: ulkoisesti, koska kansainvälisen järjestön perussäännössä voidaan määrätä vain valtion osallistumisesta, tai sisäisesti, koska Euroopan unionilla ei ehkä ole toimivaltaa, jonka avulla se voi osallistua kyseiseen organisaatioon.
Lissabonin sopimuksessa (SEU) perustettiin vuonna taidetta. 47 , että "unionilla on oikeushenkilöllisyys" samalla tavalla kuin Euroopan yhteisöllä (EY) ja Euroopan atomienergiayhteisöllä (Euratom).
Sisäisesti YUTP: tä sekä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa ohjaa hallitusten välinen yhteistyö, kun taas muu eurooppalainen politiikka ei noudata yhteisön menetelmää . Oikeushenkilöllisyyden tunnustaminen unionille johtaa sen kykyyn tehdä ja neuvotella kansainvälisiä sopimuksia kunnioittaen samalla sen ulkoista toimivaltaa, liittyä kansainvälisen järjestön jäseneksi ja liittyä yleissopimuksiin. Siksi se voidaan määritellä " kansainvälisen oikeuden kohteeksi " ; alun perin "yhä läheisempi liitto kansojen Eurooppaa" ( Art. 1 kpl ) harjoitellaan erityisiä taitoja, se saa, että asema "lisätä sen soveltamisalaa ja valtuudet" , ja tämä lainsäädöksellä vahvistuminen asemansa kansainvälinen järjestö ja (ulkopolitiikka, turvallisuus, oikeus, kauppa jne. ).
EU: n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) erotetaan kolme toimivaltaa: yksinoikeus ( SEUT 3 artikla ), jaettu ( SEUT 4 artikla ) ja tuki ( SEUT 6 artikla ).
Tämä typologia on määritelty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja se perustuu implisiittisen toimivallan teoriaan ( SEUT-sopimuksen 216 artikla ), jossa todetaan, että unionilla on toimivalta tehdä sopimus, kun:
Euroopan ulkosuhdehallinto koostuu ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (vuonna 2021 Josep Borrell ) johdolla ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan virkamiesten ryhmästä, joka työskentelee yhteistyössä EU: n jäsenvaltioiden diplomaattiset yksiköt. Hän valvoo valtuuskuntia ja erityisedustajia heidän ulkomaanmatkoillaan.
Euroopan unionin diplomaattikorpusina se laatii toimintaehdotuksia ja toteuttaa ne parlamentin kuulemisen ja komission hyväksynnän jälkeen. Sen sääntöjen ansiosta se paljon autonomian sopimusten tai kansainvälisten neuvottelujen lisäksi tai sijasta jäsenvaltioissa . Tähän voi sisältyä yhteistyö- tai kauppasopimusten perustaminen, poliittinen yhdistys, taloudellisen yhdentymisen tehostaminen, liikkuvuuden parantaminen ja kansojen välisten yhteyksien vahvistaminen, kuten Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa tehdään
Korvaava osallistuminenJos EU edustaa - oman oikeushenkilönsä lisäksi - jäsenvaltioita, puhutaan korvaavasta osallistumisesta.
Tämä toimintamuoto rajoittuu vain muutamiin kansainvälisiin instituutioihin, mutta sitä suositaan erityisen hyvin, kun EU: n lainsäädännössä tunnustetaan EU: n toimielinten ensisijainen asema neuvotella kansainvälisellä näyttämöllä. Tämä koskee kalavarojen hoitoa ja säilyttämistä, monenkeskisen kauppapolitiikan kehittämistä kaikille jäsenvaltioille tai jopa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kanssa.
Kumulatiivinen osallistuminenUseissa kansainvälisissä järjestöissä EU: n vanhemmat edustajat istuvat joidenkin tai kaikkien jäsenvaltioiden rinnalla. Tarve koordinoida toimintaansa kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa jaetun toimivallan laajentaminen tarjoavat EU: lle mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon yhtä suurella painolla kuin edustamansa valtiot tai eivät, kun hän osallistuu tarkkailijana. .
Koska Euroopan unionilla on painoarvo Euroopan ja kansainvälisellä tasolla, se on Euroopan neuvoston ensimmäinen institutionaalinen elin ja kumppani, ja näiden kahden yksikön peruselementit ovat samanlaiset. Sillä Jean-Claude Juncker , ”Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni ovat syntyneet samasta ajatus, samassa hengessä, sama tavoite. He saivat aikaan samojen Euroopan perustajien energian ja sitoutumisen ” .
Yhteistyö ulottuu poliittisesta vuoropuhelusta maanosan demokraattisen vakauden säilyttämiseen yhteisten toimien perustamiseen (ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen, koulutus, nuoriso ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus) kriisien aikana, mutta myös normaalisti; valtioiden välinen yhteistyö jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden välillä perustuu erityisesti olemassa oleviin välineisiin: liittymistä valmistelevan tukivälineen ja Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineen ). Euroopan neuvosto on edustettuna EU: ssa Brysselissä ja Strasbourgissa, EU: lla on neuvoston valtuuskunta Strasbourgissa, ja Brysseliin on perustettu yhteysvirasto koordinoimaan neuvoston toimintaa Euroopan unionin eri toimielinten kanssa. Vuonna 2007 allekirjoitettiin yhteisymmärryspöytäkirja viitekehyksen tarjoamiseksi. Tällä sopimuksella EU: n on integroitava liittovaltion tasolla Euroopan ihmisoikeussopimus ja kunnioitettava sitä . määräyksiä Lissabonin sopimuksen oikeudelliset puitteet unionin tulla osapuoli perustamissopimuksen ratifioitava kaikissa EU: n jäsenvaltioissa ja hyväksynnän kaikille muille Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolia.
18. joulukuuta 2014, Euroopan unionin tuomioistuin antoi kielteisen lausunnon Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen katsoen, että tämä ei olisi eurooppalaisten normien mukaista.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Kaupallisen yhteistyön ja kehityksen organisaatio
Yhdistyneiden Kansakuntien järjestö