Perdono, mio Dio ( anteeksi, Jumalani ), joka tunnetaan myös nimellä Il Peccatore penitente, on italialaista alkuperää oleva kristillinen katumuksellinen virsi , jota käytetään hyvin usein Pyhän viikon kulkueissa , etenkin Korsikalla .
Léonard de Port-Maurice , fransiskaanimunkki uudistaja, on alkuperä uuden lähetyssaarnaaja impulssi päässä luostari Saint Bonaventure on Palatiumiin vuonna Roomassa , jossa hän kehittää Ristin tie 14 asemilla, koska se s 'lähetetään niin katolisten kristittyjen universaali omistautuminen. Vuonna 1739 hän julkaisi Via Sacra -lehden , Spianata ed Illuminata, joka sisältää jälkiasennuksena Perdonon kantonin, mio Dio, joka päättää ristin asemat .
Vuonna 1762 toinen fransiskaanimunkki, Giambattista di Nazzano, tarttui tähän virsi kuin kutsu muutamia pieniä muutoksia säkeet ja sisällytti sen hengelliseen libreton julkaistu Roomassa fransiskaanimunkki lähetyssaarnaajien osoittaen täten todellinen yhdentyminen hymni tulee Franciscan henkisyys .
Vuonna 1786 Perdono mio Dio julkaistiin Vicenzassa laulujen kokoelmana ja sitä pidettiin yhtenä parhaista ja yleisimmin käytetyistä. Siten se leviää fransiskaanien ja roomalaisten ulkopuolelle: kokoelma todellakin osoittaa, että tämä kappale on "tehtävien käyttöön".
Se pysyi kuitenkin suosittuna Roomassa 1800-luvulla, kuten englantilainen toimittaja todisti vuonna 1870. Ritariasemien lopussa pappin laulama ritornello toistetaan kuorossa kaikki uskovat kansankielellä , Italialainen.
Vuonna 1933 Perdono, mio Dio, on edelleen suosittu virsi Italiassa, jonka löydämme Italian niemimaan ensimmäisistä seurakuntalauluista .
Korsikalla laulua Perdono, mio Dio pidetään "pitkän perjantain lauluna". Jos sitä lauletaan edelleen Pietracorbarassa tai Traloncassa , se on erityisen kuuluisa Bonifaciossa ja Sartènessa . Ensimmäiset fransiskaaniveljet saapuivat Sartèneen vuonna 1630, karkotettiin vallankumouksen aikana, kun luostari muutettiin kasarmiksi, veljekset palasivat saarelle vuonna 1830. Tämä pitkä läsnäolo selittää hänen ranskalaisen henkisyytensä vaikutuksen Korsikan höyryyn.
Korsikalla Perdonoa laulaa perinteisesti solisti, ja kaikki katuvaiset ja uskovat toistavat sen kuorossa U lamentu di Ghjesùn jälkeen.
1960-luvulta lähtien kärsimyksen merkitys kehittyi yhteiskunnassa, ja tietty nykyinen tuomitsi suurperjantain ja etenkin Perdonon, mio Dion, kulkueiden "dolorismin" . Niinpä vuonna 1969 Korsikan piispa, monsignor André Collini , jopa pyysi, mutta turhaan, muuttamaan nämä perinteet pyhälle viikolle Sartènessa . Paavi Johannes Paavali II halusi vastata näihin kysymyksiin hänen apostolisen kirjeen Salvifici doloris (jäljempänä pelastavana merkitys kärsimystä) 11. helmikuuta 1984. Johannes Paavali II muistuttaa, että Jeesus osoitti suurta myötätuntoa ja suurta armoa huomioon kärsiville. Kristus antoi anteeksi kiduttajilleen ja irrotti siten pahan kuvan kärsimyksestä muuttamalla sen rakkaudeksi. Koska 1990 , katuvainen virsiä on elvytetty, kuten Premanassa esimerkiksi Italiassa tai Korsikassa jossa kulkueet vuosittain lukuisan kilpailu uskollinen ja jossa Perdono, Mio Dio , lauletaan kummittelee tavalla sanat itse. Saint Léonard de Port-Maurice.
The Canticle of Perdono; Mio Dio on rakennettu musiikkirakenteelle, joka on erittäin muodikas Italiassa ja Korsikalla renessanssin lopulla ja barokin alkaessa : " la Folia di Spagna ". Nämä ovat bassolinjat, jotka tekevät harmonioista ja toimivat luurankoina, rakenteena kappaleen sävellykselle. Sama musiikillinen linjat ja teema katuvainen sisältyvät espanjaa versiossa oikeus Pecador pohdiskellaan joka myös on peräisin XVIII th luvulla : lauletaan kulkue kiirastorstai , se on yhä käytössä esimerkiksi La Rioja tai viikon aikana pyhälle Valladolid missä sen suorittaa vuorotellen kaksi kuoroa näyttävän kulkueen edessä ja takana. Näiden melodioiden käyttöä kritisoitiin vuodesta 1888 Civiltà Cattolican jesuiitat , jotka hyökkäsivät lähetyssaarnaajiin Berardiin ja Grazianiin, jotka lähettivät muun muassa Perdonoa, mio Dio: jesuiitat, jotkut näistä melodioista ovat "triviaalia ja sopimattomia kirkkoihimme. ". Nämä melodiat jatkuvat kuitenkin Korsikan moniäänisyydessä . Toisin kuin Lavatoghjun tai Sartènen tai Bonifacion veljeyden versio, Aregnun versio on hitaampi ja kappale tehdään yhtenäisesti . Ei puhelua tai " chjamaa ", kuten edellisessä versiossa.
Léonard de Port-Mauricen kirjoittaman laulun Il Peccatore penitente alkuperäisiin sanoihin kuuluu 40 versoa , jotka toistavat paaston 40 päivää . Sartènen ja Campanan versiot toistavat tiukasti Léonard de Port-Mauricen versot ensimmäisestä kolmanteen, neljänteen ja viidenteen alkuperään; kuudes verso vastaa Leonardo de Port-Mauricen kuudetta, josta viides on jätetty pois.
Sartènen versio (2021) | Campanan versio (2006) | Lähetyssaarnaajien Berardi ja Graziani (1888) versio | |
---|---|---|---|
Perdono mio Dio Mio Dio perdono Perdono mio Dio Mio Dio pietà. Purtroppo vi offesi Confesso Signore Con sommo rossore La mia iniquità. Io poika quell'ingrato Che voi redentore Scacciai dal mio cuore Con tanta empietà. Io sen superbo Che voi oltraggiai E nulla curai Sì grande maestà. Oro anelandossa Con somma ingiustizia Bramo mia avarizia Altre facoltà. Tyhjennetään mendico Ahi fiero rimorso Negai dar soccorso Sua povertà. Per corpo ribelle Lasciai il mio Dio Kulta piangi cuor mio La tua cecità. |
Perdono mio DioMio Dio perdonoPerdono mio DioPerdono pietà 1. - Pur troppo vi offesi
Confesso o Signore Con sommo rossore La mia iniquità 2. - Io son quell'ingrato Che voi Redentore Scacciai dal mio cuore Con tanta empietà 3. - Io son quel superbo Che voi oltraggiai E nulla curai Sì gran Maestà 4. - All'oro anelando Con somma ingiustizia Bramò mia avarizia Le altrui facoltà 5. - Se vidi un mendico Ahi fiero rimorso Negai dar soccorso A sua povertà 6. - Pel corpo ribelle Lasciai il mio Dio Or piangi cor mio La tua cecità 7. - Ardendo di sdegno Al cielo rivolto Con torbido volto Con gran ferità 8. - Scagliò questa lingua Sacrileghe voci Bestemmie feroci Ahi cieca empietà 9. - Il prossimo offesi E ardito oltraggiai Né punto curai La sua carità 10. - Maligna ne gli altri Odiò la grandezza Odiò liaAllegrà iniquità 11. - Servendo a la gola Da me fu lontana Virtude cristiana Sincera bontà 12. - Odioso e infingardo Da me fu negletto Ogni atto ogni detto Di vera pietà 13. - E quindi il ben fatto Fu semper näennäinen Celando a la gente La mia infedeltà 14. - Dicevami il c malmi Di novo il peccato Il verbo incarnato In croce porrà 15. - E pur fui sì ardito Che a Cristo mia vita Fece altra ferita La mia crudeltà 16. - Oh quanto fui stolto Oh quanto fui ingrato A un Dio svenato Per somma bontà 17. - Oh me sventurato Se seguo a peccare Se seguo a piagare Chi vita mi dà 18. - Quest'alma ribelle nel giorno d'orrore Al gran Redentore Che scusa farà 19. - Allor che sdegnato Sedendo sul trono Con orrido suono Così griderà 20. - Per l'uomo discesi Nel seno materno E nacqui d'Inverno Con gran povertà 21. - Per l'uomo s'espose Ad aspri martori A crudi dolori La mia carità 22. - Per lui da la croce Il sangue versai La morte briefacciai Con tanta umiltà 23. - Ma ei col peccato Di novo il costato Trafissemi ingrato Con tanta empietà 24. - Va 'dunque all'inferno Dirò va' spietato E quivi dannato Tua stanza sarà 25. - Che dici cor mio A tono sì julma Ei temi la voce Di tal Maestà 26. - Deh fa 'penitenza E chiedi perdono Che un Dio sì buono Negar nol saprà 27. - T'aspet ta il Signore E dentro il costato A in mostro ingrato Ricetto darà 28. - Adunque mio Dio Al tuo sen ritorno E quivi il soggiorno Mio core farà 29. - Mi getto nel mare Del sangue versato E in esso il peccato Sommerso sarà 30. - Vo 'spender mia vita In pianti e lamenti Da gli occhi dolenti Un fiume uscirà 31. - Con duri strumenti Con aspri flagelli I sensi ribelli La man punirà 32. - Con spessi digiuni Vo' il corpo frenare Da me allontanare La mia iniquità 33 . - Va 'lungi o peccato Va' lungi dal core No più il mio Signore Peccar mi vedrà 34. - Tu mio Salvatore Per me sì piagato Distruggi il peccato Che morte mi dà 35. - Con tanto favore io spero vittoria Del cielo la gloria Minulle niin darà |
Perdono, mio Dio, Mio Dio, perdono, Perdono, mio Dio, Perdono, pietà. Pure troppo vi offesi;
Confesso, Signore, Con sommo rossore La mia iniquità. Io son quell'ingrato Che voi, Redentore, Scacciai dal mio cuore Con tanta empietà. Io sen superbo Che un Dio oltraggiai E nulla curai Sì gran maestà. A un volto caduco Posposi il divino, E ja Dio uno e trino A vana beltà. Al corpo ribelle Posposi il mio Dio, Ah piangi cor mio La tua cecità. A un bene terreno Posposi l'eterno Al Re sempiterno La stessa viltà. Vile creatura Posposi il Creatore E il sommo Signore A ria vanità. Mi pento e mi dolgo Con sommo dolore E d'ogni mio errore Vi chiedo pietà. Perdono mio Dio, Mio Dio perdono, Perdono, mio Dio, Perdono, pietà. |