Whitaker raportti on raportin uskottu vuonna 1983 erityisraportoijalle Benjamin Whitaker jonka YK edistää ehkäisyä ja rangaistus rikoksen kansanmurhaan .
Hyväksynnän jälkeen vuonna Joulukuu 1948kansanmurhasopimuksen , ihmisoikeuskomissio on YK oli tarkastella määräajoin edistymistä yleissopimuksen ratifiointia YK: n eri jäsenmaiden ja ehdottamaan uusia ennaltaehkäisy- ja seuraamus voidaan toteuttaa, kun alustavia keskusteluja erikoistuneen alakomitean . Yksi näistä valmistelukertomuksista uskottiin erityisraportoija Benjamin Whitakerille ja tutkittiin Genevessä 2007 pidetyn kokouksen aikana29. elokuuta 1984mainitaan edelleen kiistoissa, jotka liittyvät YK: n tunnustamaan tai tunnustamatta tiettyjen nykypäivän joukkomurhien, lähinnä turkkilaisten armenialaisten tuhoamisen, kansanmurhasta. Tähän kertomukseen liitetyt varaumat, uusien kansanmurhien esiintyminen Ruandassa ja Jugoslaviassa, ihmisoikeustoimikunnan työssä havaitut uudet väärinkäytökset ovat johtaneet rakenteiden ja resurssien perusteelliseen uudistamiseen. YK on korostanut haluavansa olla ottamatta puolin verilöylyt ennen allekirjoittamista yleissopimuksen kieltäytyy tutkimaan pyynnön, että kansanmurhan luonteesta joukkomurhan Ukrainan talonpoikien välillä 32-33 ( Holodomor ) entisen - Neuvostoliiton Union esitteli, kun Seitsemännessäkymmenennessä vuotta tämän tragedian että Ukrainan valtion, ja vahvisti sortopolitiikkaa luomalla kansainvälisen rikostuomioistuimen ja pysyvä ehkäisy luomalla YK: n ihmisoikeusvaltuutetun mies , OHCHR .
Samalla kun Yhdistyneet Kansakunnat äänestivät yleismaailmallisesta ihmisoikeuskirjasta, se varmisti, että perustettiin yleissopimus uuden kansanmurhan estämiseksi ja rankaisemiseksi. Jäsenvaltiot ratifioivat yleissopimuksen hyvin pitkään. Valmistelukunta ei ole ottanut käyttöön pysyvää ennaltaehkäisy- tai tuomitsemismekanismia. Tukahduttamisen tekevät kullekin uudelle tilanteelle perustetut tilapäiset tuomioistuimet. Ihmisoikeustoimikunnan säännöllinen tarkastelu näytti väliaikaisesti parhaalta ehkäisevältä politiikalta, sillä yleissopimus jätti yleissopimuksen täytäntöönpanon valtioille. Ihmisoikeuskomissio oli itse liitetty YK: n talous- ja sosiaalineuvostoon, joka on ainoa päätöksentekoelin.
Tämän alakomitean tarkoituksena oli keskustella kaikista ihmisoikeustoimikunnan toimivaltaan kuuluvista aiheista ennen pääkomission keskusteluja. Työjärjestyksessä vahvistetaan alakomitean kokoonpano ja käytettävä menetelmä. Alakomitean kokoonpano koostui Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvien valtioiden edustajista ja osallistui mahdollisesti asiantuntijoiden tai kansalaisjärjestöjen työhön. Valmistelutyötä voidaan pyytää erityiselta esittelijältä, joka valitaan hänen taitojensa mukaan. Esittelijän tavoitteena oli tehdä kaikki työt toistensa kantojen tunnistamiseksi ja ehdottaa työskentelymahdollisuuksia. Alakomitea ei voinut muuttaa raportin tekstiä. Toisaalta esittelijä voisi halutessaan muuttaa tekstiään alakomiteassa käydyn keskustelun mukaan. Emme äänestä valmisteluraportista, vaan päätöslauselmasta, jossa ehdotetaan, että ihmisoikeustoimikunta suuntaa työnsä tiettyihin johtopäätöksiin YK: n talous- ja sosiaalineuvoston päätöksen tekemiseksi.
Kansanmurhaa käsittelevän alakomitean edellisessä kokouksessa oli tarkasteltu Nicomède Ruhashyankikon mietintöä itse talous- ja sosiaalineuvoston päätöksen jälkeen. 6. kesäkuuta 1969pyytää alakomiteaa nimittämään jäsentensä joukosta erityisesittelijä tutkimaan toimia, jotka on toteutettava kansanmurhan ehkäisyn ja rankaisemisen tehostamiseksi. Viimeksi mainittu valitsi erityisraportoijaksi Ruhashyankon18. elokuuta 1971. Esitettyään useita alustavia raportteja jälkimmäinen esittelee loppuraporttinsa alakomitean istunnolle kesällä 1978. Turkkilaisten kysymys vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhasta käy läpi koko työjakson ja lopullisen äänestyksen paineen alaisena. Armenialaiset kansalaisjärjestöt. Raportin 30 kohdassa todetaan, että "voidaan osoittaa melko runsas asiakirja-aineisto armenialaisten verilöylystä, jota pidettiin 1900-luvun ensimmäisenä kansanmurhana", mutta antaa tunnustuksen ajatukselle, että se olla armenialainen ja turkkilainen versio, joka kieltää kansanmurhakysymysten ottamisen puoleen. Raportin muut näkökohdat edistävät YK: n kantaa kansanmurhaan, mukaan lukien vaatimus kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta.
Talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselman 1983/33 mukaisesti alakomitea päätti kolmekymmentä kuudennessa istunnossaan nimittää Benjamin Whitakerin erityisraportoijaksi tarkastelemaan ja päivittämään tutkimusta kansanmurhan estämisestä ja rankaisemisesta. .
Benjamin "Ben" Charles George Whitaker (syntynyt Lontoossa 15. syyskuuta 1934) on työministerin asianajaja ja poliitikko, valmistunut Oxfordista. Hänet valittiin vuonna 1966 Ison-Britannian parlamenttiin Hampsteadin vaalipiirissä, useita kertoja ministereinä. 70-vuotiaana hän lähti parlamentista johtaakseen tutkijoiden perustamaa kansalaisjärjestöä, joka on erikoistunut vähemmistöjen suojeluun. Hän osallistuu ensin YK: n työhön tarkkailijana, ennen kuin hän työskentelee asiantuntijakollegiossa syrjinnän ehkäisemistä ja vähemmistöjen suojelua käsittelevässä alakomiteassa. Hän johtaa työryhmää ja laatii ensimmäisen raportin orjuudesta. Sitten hänet nimitettiin kansanmurhia koskevan raportin esittelijäksi. Vuonna 2000 hän johti symposiumia Raphaël Lemkinille , joka on sanan perustaja kansanmurhaan.
Raportti on saatavana Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoista. Raportissa korostetaan YK: n epäonnistumista ennaltaehkäisypolitiikassaan 1970-luvun lopulla demokraattisessa Kampucheassa tehtyjen verilöylyjen jälkeen. Hän vetoaa jälleen pysyvään rikosoikeuteen, joka raivaa tietä tulevan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiselle, joka liittyy yleiseen rikosoikeusjärjestelmään, jota kukin sitä haluava valtio tukee, mikä mahdollistaa kaksinkertaisen turvaverkon muodostamisen. Hän korostaa, että tarvitaan seurantakeskus ja tietokanta vähemmistöille vaarassa olevista konflikteista, ja pyytää tutkimaan kansanmurhan olosuhteita, jotta hälytys voidaan käynnistää ajoissa. Yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa olisi perustettava pysyvä koordinointielin varhaisvaroituksen antamiseksi. Hän haluaa perustaa kidutuksen vastaisen komitean kaltaisen organisaation, joka on erikoistunut yksinomaan kansanmurhan ehkäisyyn. Hän keskustelee kysymyksestä kansanmurhan hyvin rajoittavien määritelmien laajentamisesta 48: n yleissopimuksella, joka jättää monet joukkomurhat sen määritelmän ulkopuolelle.
Raportti kilpaillaan kaksi sen osaa: luettelointi listan kahdeksan kansanmurhien että XX : nnen vuosisadan (Massacre juutalaisia Hitlerin ja hänen hallintonsa, mutta myös verilöylyn herero saksalaiset, armenialaiset turkkilaiset, juutalaiset Ukrainassa vuonna 1919, Hutus Burundissa vuonna 1972, Ache-intiaanit, Kampucheasta tulleet vähemmistöt Khmer Rougen ja Bahais Intiassa) tuo esiin Armenian kansanmurhan kuuman kysymyksen, jonka kirjoittaja oli asiantuntija ja jonka kansalaisjärjestö oli julkaissut tutkimus kansanmurhan lopettamisesta.
Kansanmurhan käsitteen laajentaminen vuoden 1948 kriteeriluettelon ulkopuolelle on myös esteenä huomautuksille, ja paljastetut ajatukset, jotka liittyvät lähinnä vähemmistöjen kulttuuriseen ja sosiaaliseen tukehtumiseen, eivät onnistu. Olemme edelleen tänään vuoden 1948 alkuperäisessä määritelmässä.
Keskustelut ovat tiedossa YK: n "Tiivistelmät pöytäkirjoista". Kuten edellisessä raportissa, keskustelut osoittavat hyvin erilaisia mielipiteitä ja kritiikki liittyy lähinnä luetteloon ehdotetuista kansanmurhista ja YK: n kiinnostuksesta käsitellä historiallisia kansanmurhia ennen valmistelukuntaa. Jotkut jäsenet eivät suostuneet siihen, että Armenian kansanmurhakysymys, josta oli jo keskusteltu edellisessä istunnossa, palaisivat äänestyksessä ja totesivat, että tulkintoja oli eroja. Vastalauseissa keskityttiin melkein yksinomaan raportissa mainittuihin kansanmurhiin ja tarpeeseen luokitella historialliset tapahtumat ennen 48. vuosikongressia. Belgian edustaja ilmoittaa, että "se ei kuulunut erityisraportoijalle eikä alakomissiolle. perustaa itsensä virallisiksi historioitsijoiksi tai kansainvälisiksi tuomioistuimiksi ". Kiinan edustaja ylittää: "Muilla alueilla, etnisten ryhmien välillä tai tietyssä maassa käydyt sodat ja verilöylyt eivät olleet järkeviä muistuttaa konflikteista, joiden alkuperä on nyt kuulunut historiaan", kuten Kanadassa. : "Historia ei ole niin tärkeää, emme saa unohtaa käsillä olevaa aihetta." Se oli Neuvostoliiton edustaja, joka, kuten vuonna 1948, osoitti, että kansanmurhan määritelmää ei pitäisi laajentaa. Hänen mielestään koko tarina olisi vain joukko kansanmurhia, jos pidämme kiinni ehdotetuista määritelmistä. Kansainvälisen juristikomission edustaja tuki häntä tässä mielessä ja korosti, että raportin määritelmät merkitsivät, että "mikä tahansa sisällissota oli kansanmurha".
Alakomitean työ johti MM: n raportoimaan päätöslauselmaan 1985/9. Deschênes ja Mubanga-Chipoya äänestivät äänin 14 puolesta, 1 vastaan ja 4 tyhjää28. elokuuta 1985. Hän pani mietinnön hyvin merkille pyytämättä, että sen päätelmistä keskusteltaisiin ihmisoikeustoimikunnassa. Eroja raportin eri kohdissa korostettiin. Tärkein komissiolle esitetty pyyntö oli jatkaa toimintaansa vuoden 1948 yleissopimuksen ratifioimiseksi. Alakomitea ei "haudannut" mietintöä, mutta aikoi olla päättämättä aiheista, jotka eivät voisi johtaa riittävään lähentymiseen. tehdä päätöksiä. Hanke ei ollut vielä kypsynyt.
Jurist Jean-Baptiste Racine korostaa, että kansainvälisen oikeudenkäynnin ja syyllisen tuomion puuttuessa Armenian liikkeet pitävät Whitakerin raporttia kansanmurhan määrittelemiseksi viralliseksi tunnustukseksi. Vaikka hän kannattaa tämän verilöylyn kansanmurhan luonnehdintaa, hän täsmentää, että raportti ei itse asiassa johda armenialaisten kansanmurhan muodolliseen tunnustamiseen.
Turkin kannan kannattajien kumoama Whitaker-mietintö on selvästi yksimielinen ja perustuu tämän mietinnön puhtaasti valmistelevaan luonteeseen ja siihen, että se pysyi alakomiteassa ilman, että yläkerrassa vaaditaan päätöksen uudelleentarkastelua. Ihmisoikeudet ja erityisesti talous- ja sosiaalineuvosto, ainoa päätöksentekijä. Yleisesti ottaen Whitakerin raportissa kansanmurhaksi luokiteltujen joukkomurhien luetteloa ei voida pitää viitteenä YK: n hyväksymiin kansanmurhiin. Tiedotusvälineissä annetut enemmän tai vähemmän mielikuvitukselliset arviot (usein välillä 1–5) ”tunnustettujen” kansanmurhien määrästä ovat siis hyvin kyseenalaisia. Jos pidämme kiinni Whitakerin mietinnöstä, niitä on jo 7, joihin on lisättävä kaikki ne, joista on sittemmin tehty YK: n toiminta: tänään päädymme yli 12: n lukumäärään. Vielä enemmän se ei ole vilpittömässä mielessä osoittaa, että verilöylystä, jota ei mainita Whitakerin raportissa, tehtiin Yhdistyneiden Kansakuntien päätöksentekoelinten nimenomainen päätös olla tunnustamatta kansanmurhaa.
Ainoat "YK: n tunnustamat" kansanmurhat tai sen riippuvuudet ovat niitä, joista on aloitettu rikosoikeudenkäynnit Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa vuoden 1948 yleissopimuksen tultua voimaan vuonna 1951 tai joita kansalliset rikolliset ovat syyttäneet. viranomaiset, jotka liittyvät nimenomaisesti YK: n yleissopimuksen tekstiin ja kriteereihin tietäen, että kansanmurhan seuraamuksista ovat ensisijaisesti vastuussa jäsenvaltiot.
Whitaker-raportin ympärillä vallinneen myllerryksen, joka oli selvästi osoittanut, että ennaltaehkäisypolitiikka oli tehotonta, lisäsi seuraavina vuosina uusien kansanmurhien esiintyminen Ruandassa ja entisen Jugoslavian maissa. Alakomitea menetti suuren osan luottokelpoisuudestaan, kun sen instrumentoivat maat, joiden huoli ihmisoikeuksista ei selvästikään ollut ensisijainen huolenaihe. YK kieltäytyy äänestämästä kansanmurhan tai muun kuin kansanmurhan määrittelemisestä ennen vuotta 1948, mikä käy ilmi kieltäytymisestä päättämästä Ukrainan pyynnöstä "oranssin vallankumouksen" aikana nähdä verilöylyn tunnustavan kansanmurha miljoonien ihmisten nälänhädässä. Ukrainan talonpojat, Holodomor . Toisaalta YK vahvistaa ennaltaehkäisy- ja tukahduttamispolitiikkaansa kolmella keskeisellä uudistuksella: Ihmisoikeuskomissio ja -toimikunta katosivat vuonna 2006 asiantuntijoista koostuvan ihmisoikeusneuvoston eduksi . ja raportoi suoraan yleiskokoukselle eikä enää talous- ja sosiaalineuvostolle. Uuden neuvoston on tarkoitus tuottaa säännöllisiä raportteja ihmisoikeuskysymyksistä kaikissa jäsenmaissa. Kansanmurhan seuraamus uskottiin kansainväliselle rikostuomioistuimelle samaan aikaan, kun kansallisten tuomioistuinten yleinen toimivalta kansanmurhaa koskevissa asioissa, jotka niin halusivat, tunnustettiin kansainvälisesti. Pysyvän kansanmurha ehkäisy tehtävänä on erityisesti osoittanut erään toimiston YK: n ihmisoikeusvaltuutettu , OHCHR , joka on ottanut lakaistaan kannat verilöylyistä Darfurissa ja joukkomurhista hutut vuonna kansantasavallassa. Kongon . Whitaker-raportin ristiriitaiset ehdotukset pantiin siis täytäntöön 20 vuoden kuluessa niiden keskustelusta. Sellaisena tämä raportti on tärkeä askel YK: n toiminnassa kansanmurhien ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi.