Euroopan unionin oikeuden mukaan kumoamiskanne on toiminta unionin oikeudessa säädetty 263 artiklan toiminnasta tehdyn sopimuksen Euroopan unionin .
Tällä valituksen, hakija voi pyytää kumoamaan päätöksenteon teko minkään toimielimen Euroopan unionin. Tämä valitus kuuluu osana valvontaa laillisuuden ja toissijaisten unionin oikeuden .
Tämän tyyppisiä oikeussuojakeinoja on muissa oikeusjärjestelmissä, kuten Ranskassa .
Unionin oikeuden johdetun toimen kumoamista koskeva kanne edellyttää tiettyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Nämä ehdot liittyvät oikeudenkäynnin määräaikaan, riidanalaisiin toimiin ja hakijoiden asemaan.
Kumoamiskanne on tehtävä kahden kuukauden kuluessa. Tämä ajanjakso alkaa asiakirjojen julkaisemisesta päätöksille ja puitepäätöksille, sen tiedoksi antamisesta hakijalle tai, jos tämä ei ole mahdollista, päivästä, jona hakija on saanut siitä tiedon. Tämä SEUT- sopimuksen 263 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on yleisen järjestyksen mukainen. Ylivoimainen este ja teon puuttuminen siihen vaikuttavan lainvastaisuuden vakavuudesta johtuen estävät toimimisen määräajan sulkemisen.
Lainvastaisuuden kumoamiskanteen kohteena olevat toimet ovat SEUT-sopimuksen 263 artiklan 1 kohdan mukaan:
Lainvastaisuuden kumoamista koskeva kanne kohdistuu siis kaikkiin unionin toimielinten, elinten tai laitosten tekoihin, jos nämä toimet ovat sinänsä ratkaisevia (toisin sanoen "oikeuden vaikutusten aikaansaaminen"), jotka siis ovat sellaisenaan vastuussa " vaikuttaa kielteisesti ”) eikä esimerkiksi yksinkertaisesti julistavaan tai ohjelmalliseen . Tämä vahvistetaan Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa31. maaliskuuta 1971, Komissio v. Neuvosto: kumoamiskanne on aloitettava kaikkia toimielinten toteuttamia toimenpiteitä vastaan niiden luonteesta tai muodosta riippumatta, kunhan niistä aiheutuu oikeusvaikutuksia.
Toisin kuin Ranskan hallinto-oikeudessa , unionin toimielinten, elinten tai virastojen pidättyminen äänestämästä ei johda implisiittiseen päätökseen. Tästä syystä se ei voi olla kumoamiskanteen kohteena, vaan vain laiminlyöntiä koskeva kanne .
Kumoamiskanteen nostaminen lainvastaisuuden vuoksi on rajoitettu tietyille kantajille heidän asemansa ja kiinnostuksensa mukaan nostaa kanne, joka riippuu riidanalaisen toimen luonteesta ja heidän yhteydestään tähän asiakirjaan.
Institutionaaliset hakijatTietyt institutionaaliset hakijat ovat etuoikeutettuja (SEUT-sopimuksen 263 artiklan 2 kohdan mukaan nämä ovat jäsenvaltioita, Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota): heidät on vapautettu osoittamasta kiinnostusta toimia.
Muut institutionaaliset hakijat ovat osittain etuoikeutettuja (263 artiklan 3 kohdan mukaan nämä ovat tilintarkastustuomioistuin, Euroopan keskuspankki ja alueiden komitea): heidän on osoitettava kiinnostuksensa toimia osoittamalla, että heidän turvautumisensa pyrkii turvata heidän etuoikeutensa.
Yksittäiset hakijatSEUT 263 artiklan 4 kohdan mukaan muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on osoitettava kykynsä toimia samaan aikaan kuin kiinnostuksensa nostaa kanne osoittamalla, että valitus on suunnattu:
Ensimmäisessä tapauksessa (toimet, joiden hakija on osoitettu), menettelyn aloittamista koskevan kiinnostuksen osoittaminen on yleensä helppoa ja tutkittavaksi ottaminen on melkein varmaa. Kahdessa seuraavassa tapauksessa osoittaminen kiinnostuksesta toimia on usein herkkä ja riippuu suuresti esitetyistä todistuskeinoista ja monimutkaisesta oikeuskäytännöstä. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Plaumann antama tuomio15. heinäkuuta 1963(tunnetaan nimellä Mandarines- tuomio ), jossa tältä osin perustetaan jatkuva oikeuskäytäntö Euroopan unionin tuomioistuimessa ja sitten unionin tuomioistuimessa, täsmennetään:
"Muut kohteet kuin päätöksen adressaatit voivat väittää koskevansa niitä erikseen vain, jos tämä päätös vaikuttaa heihin tiettyjen heille ominaisten ominaisuuksien tai tosiasiallisen tilanteen vuoksi, joka luonnehtii heitä suhteessa mihinkään toiseen henkilöön ja tähän tosiasiaan yksilöi ne samalla tavalla kuin vastaanottaja. "
Viisikymmentä vuotta myöhemmin unionin tuomioistuimen inuiittien tuomio3. lokakuuta 2013 muistuttaa samalla tavalla (72 kohta):
"Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt täyttävät yksittäiseen vaikutukseen liittyvän ehdon vain, jos riidanalainen toimi vaikuttaa heihin tiettyjen heille ominaisten ominaisuuksien tai tosiasiallisen tilanteen vuoksi, joka luonnehtii heitä suhteessa mihinkään muuhun henkilöön, ja siksi yksilöi heidät samalla tavalla kuin vastaanottaja. "
Kumoamiskanne pyrkii kumoamaan unionin johdetun oikeuden säädöksen, joka on korkeamman tason vastainen (unionin perussopimukset tai unionin oikeuden yleiset periaatteet, poikkeuksellisesti tietyt kansainvälisen oikeuden säännöt, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksesta). . Riidanalaisen toimen ristiriitaisuus väitetään joko ulkoisen laillisuuden tai sisäisen laillisuuden avulla. Nämä keinot määritellään SEUT-sopimuksen 263 artiklan 2 kohdassa, jossa annetaan tuomioistuimelle toimivalta ratkaista valitukset
Ulkoisen laillisuuden keinot (tai muodolliset keinot ) ovat yleistä järjestystä. Siksi tuomari voi nostaa ne viran puolesta, ja osapuolet voivat milloin tahansa vedota niihin. Nämä ovat pääasiassa epäpätevyyttä ( rationae temporis , loci tai materiae ) ja perussopimuksissa ja unionin johdetun oikeuden säädöksissä määrättyjen aineellisten muotojen rikkomista.
Sisäisen laillisuuden keinot (tai aineelliset keinot ) ovat kahdenlaisia. Se voi olla sopimuksen tai minkä tahansa sen soveltamiseen liittyvän lain säännön vastainen, jolloin tämän säännön katsotaan tarkoittavan kaikkia riidanalaista säädöstä parempia unionin normeja. Se voi myös olla vallan väärinkäyttö , jonka Euroopan unionin tuomioistuin hyväksyy hyvin harvoin .
Euroopan unionin tuomioistuin on rajoittanut valvonnan laajuuden aineelliseen tarkoitukseen taatakseen toimielinten itsenäisyyden talousasioissa. Unionin tuomarit tarkastavat tosiseikkojen paikkansapitävyyden, mutta vain sensuroivat ilmeisen arviointivirheen, joka pilaa heidän oikeudellisen pätevyytensä. Lain kumoamisella on oikeusvoima: toimielimet, jotka sivuuttavat kumoamistuomion, joutuvat laiminlyönnin tai jopa Euroopan unionin vastuuseen .
Unionin säädöksen kumoamisella on taannehtiva vaikutus (säädöksen katsotaan tavallisesti oleman olemattomana, ja osat on palautettava alkuperäiseen tilaansa): Euroopan unionin tuomioistuin voi kuitenkin hillitä tätä vaikutusta SEUT- sopimuksen 264 artiklan perusteella tai jopa rajoittaa tätä peruutusta tulevaisuudessa, jotta voidaan säilyttää hankitut oikeudet, kunnioittaa oikeusvarmuutta ja taata oikeudellinen jatkuvuus, varsinkin kun tällaisen palauttamisen seuraukset olisivat liiallisia.
Taiteen yleinen periaate. 263, jota ei sellaisenaan esitetä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) tai Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, mutta siitä voidaan päätellä, on se, että jäsenvaltiot ja unionin toimielimet Euroopan unioni voivat hyökätä kaikkiin unionin toimiin, kun taas ihmiset voivat hyökätä vain heitä läheisesti koskeviin unionin toimiin ( tyypillisesti yksilölliset pakotteet tai tarkasti määriteltyä talouden alaa koskevat eurooppalaiset säädökset), mutta eivät voi hyökätä yleisiin tekoihin, jotka koskevat kaikkia unionin kansalaisia Unioni erotuksetta ( tyypillisesti eurooppalaiset direktiivit, jotka liittyvät tärkeisiin periaatteisiin tai lakiin liittyviin kysymyksiin). Lopuksi on kyse siitä, että vältetään yksittäisten valitusten moninkertaistaminen unionin toimista, mikä tukkiisi unionin tuomioistuimen ja haittaisi vakavammin unionin toimielinten toimintaa.
Perussopimuksissa on kuitenkin otettu käyttöön toissijainen mekanismi, joka mahdollistaa tuomarin saatavuuden säilyttämisen perusoikeutena, ja se palautetaan mieliin EUU: n huomattavan kouluttavalla inuiittipäätöksellä .3. lokakuuta 2013, 92 kohta ja sitä seuraavat kohdat:
"SEUT [...] perusti täydellisen järjestelmän oikaisukeinoista ja menettelyistä, joiden tarkoituksena on varmistaa unionin toimien laillisuus, antamalla se unionin tuomarille [...]. Siten luonnolliset tai oikeushenkilöt, jotka eivät voi [...] suoraan riitauttaa unionin yleisiä toimia, ovat suojattuja [...]. Kun täytäntöönpano näistä säädöksistä on vastuu unionin toimielinten , nämä henkilöt voivat nostaa suoraan kanteen toimivallan unionin [...] ja vedota artiklan 277 SEUT tueksi tämän turvautua, lain lainvastaisuus [...]. Kun tämä on jäsenvaltioiden vastuulla , ne voivat vedota kyseisen unionin säädöksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja johtaa ne kysymykseen SEUT 267 artiklan mukaisesti [. ..] yhteisöjen tuomioistuimesta ennakkoratkaisuilla [. ...]. "
Kantaja, joka on jätetty tutkimatta 263 artiklan nojalla, voi näin ollen riitauttaa riidanalaisen toimen joko vastustamalla lainvastaisuutta unionin tuomioistuimissa (277 artikla) tai ennakkoratkaisupyynnöllä kansallisissa tuomioistuimissa (267 artikla).
Mekanismi, jolla taataan tuomarin pääsy hakijalle, joka haluaa riitauttaa unionin säädöksen, on kaavamaisesti seuraava:
Lisäksi hakija, joka ei halua riitauttaa unionin toimea vaan unionin kieltäytymistä hyväksymästä säädöstä, avaa toisen oikeussuojakeinon : laiminlyöntiä koskeva kanne (SEUT 265 artikla). Vastaavasti hakijan, joka haluaa riitauttaa jäsenvaltion kieltäytymisen hyväksymästä unionin oikeuden mukaista säädöstä, on lähetettävä asia toiseen jäsenvaltioon tai komissioon, joka voi sitten nostaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen (SEUT 258--260 artikla).
Kaikissa tapauksissa, riippumatta siitä, onko kyse riitauttamisesta tai unionin toimen puuttumisesta, hakijan, joka haluaa saada korvauksen väitetysti tästä teosta tai teon puuttumisesta johtuvasta vahingosta, on aloitettava samanaikaisesti tai peräkkäin vahingonkorvauskanne tai sopimuksen ulkopuolinen toiminta (SEUT 340 artikla).