| Kirjoittaja | Pierre de Ronsard |
|---|---|
| Päivämäärä | 1578 |
| Tyyppi | Säkeistö |
Sonnets pour Hélène on Pierre de Ronsardin runokokoelma, jokajulkaistiin vuonna 1578 .
Tämän kokoelman tilasi kuningatar Catherine de Medici suojelijalleen ja kunniatar Hélène de Fonsèquelle (René de Fonsèquen, baron de Surgèresin ja Anne de Cossén tytär) lohduttaakseen häntä rakastajansa sodassa menettämisestä. . Ronsard sitoutuu kirjoittamaan hänelle kokoelman sonetteja madrigalin muodossa , jossa hän ylistää hänen kauneuttaan ja vertaa häntä kauniiseen Helenaan , Troijan sodan sankaritariin .
Suuri ikäero erottaa Hélènen Ronsardista, joka on lähes 45-vuotias tapaamisen yhteydessä. Kuningatar rohkaisee Ronsardia tuomitsemaan Hélènen väliin jääneillä jakeilla. Se on kypsä työ, joka juhlii platonista rakkautta kauneuteen, joka pysyy välinpitämättömänä. Ronsard löytää näistä soneteista Petrarkkin vaikutuksen Troijan Helenin mytologiseen hahmoon. Tunnetuimpia sonetteja ovat Kun olet hyvin vanha ... ja Sinä ... istut katsomassa .
Les Sonnets pour Hélène julkaistiin vuonna 1578 uudessa Les Amours -lehdessä .
Vaikka kokoelma sisältää sata yksitoista sonettia ja neljä muuta runoa, yksi heistä pimenee toiset kuuluisuudellaan siihen pisteeseen asti, että hänet joskus pidetään ainutlaatuisen "Helenan sonettina". Tämä on toisen kirjan neljäkymmentäkolmas sonetti, johon usein viitataan sen ensimmäisessä jakeessa.
Kun olet hyvin vanha, illalla, kynttilänvalossa,
istuen tulen äärellä, rullaten ja pyöritellen,
Sano, laulaen jakeitani, ihmettelen sinua:
"Ronsard juhli minua kun olin kaunis!" "
Kun sinulla ei ole sellaista uutta palvelijaa, joka on
jo töissä puolenunessa ,
kuka meluaa Ronsardia, älä herää,
Siunaten nimesi kuolematonta kiitosta.
Minä olen maan alla, ja luuton aave,
Myrtlin varjojen läpi lepään;
Sinusta tulee kotona kyykyssä oleva vanha nainen, joka
pahoittelee rakkauteni ja ylpeää halveksumistasi.
Live, jos uskot minua, älä odota huomenna:
Valitse elämän ruusut tänään.
Ilmaisulla "siniset varjot" on useita merkityksiä. Myrtti , joka on yksi symboleista Venuksen ja siksi kauneuden, on etuoikeutettu teema Ronsard joka näkee "pahansuonti" saapuminen lahden uudeksi symboli rakkauden XVI : nnen vuosisadan. Tämä termi lisätään sanaan "varjo", eidoloni tai fantasma kreikaksi ( umbra , simulachrum latinalaisille). Mytologiassa varjo ei ollut ruumis eikä sielu, vaan välitila, jolla oli ruumiin hahmo ja kapasiteetti ja joka toimi verhona helvetin laskeutumisen aikana. Ilmaisu viittaa siis paikkaan, jossa rakastajat voivat tavata kuolemansa jälkeen.
Viittaus on kuudes kirja Aeneiksen (c. 442-444) ja Virgil . Underworldiin laskeutunut Aeneas näkee, että eri sektorit vastaavat erityyppisiä kuolleita. Rakkaudesta kuolleiden varjot ovat myrttipuussa:
|
Hic, quos durus amor crudeli tabe peredit,
secreti celant calles ja myrtea circum silua tegit; curae non ipsa in morte relinquunt. |
Tässä on niitä, jotka kova rakkaus on syönyt julman nälkää;
ne piiloutuvat salaisilla poluilla, suojattuina kaikilta puolilta myrttien metsän vieressä; edes kuolema ei vapauta heitä heidän huolistaan. |
|---|