Yaban (kirjaimellisesti "ulkomaalainen") on uusi kirjoitettu 1932 Turkin kirjailija Yakup Kadri Karaosmanoğlu (1889-1974), ranskankielisen käännöksen joka tarjoaa Ferda Fidan ja julkaissut vuonna 1989 Unescon ja Éditions Cent. Sivut , katsotaan olla ” republikaanien ajan ensimmäinen talonpoika-romaani . "
Romaani on asetettu 1920-luvun alussa, Turkin vapaussodan aikana . Kertojahahmo on Ahmet Celal, nuori ottomaanien armeijan upseeri, jonka käsivarsi amputoitiin ensimmäisen maailmansodan taistelujen seurauksena . Kemalist , patriootti ja nationalisti, hän päättää paeta vieraiden voimien miehittämää Istanbulia syrjäiseen kylään Anatoliaan . Siellä hän löytää vaikean maaseutumaailman ja tunteen, että häntä pidetään ulkomaalaisena. Talonpojat eivät ole kovin herkkiä kansalliselle omallatunnolle ja sen sitoutumiselle. Tarina on rakennettu Ahmet Celalin päiväkirjan ympärille, jossa hän kertoo taisteluista Kreikan armeijan kanssa ja rakkaussuhteestaan Emineen, nuoren talonpoikastytön kanssa, johon hän rakastuu. Romaani on erityisesti muotoiltu kaupunkien ottomaanien älyllisen eliitin ja hylätyn Anatolian talonpojan välillä.
Kadro- liikkeen kiihkeä puolustaja Yakup Kadri Karaosmanoğlu liioittelee talonpoikien välinpitämättömyyttä kansallisiin vaatimuksiin. Mukaan nedim gürsel hän arvostelee tällä liioittelua reaktio ihmisiä radikaaleja uudistuksia kemalismi ja haluaa osoittaa vastustavansa edetäkseen tietämättömyytensä ja niiden liiallinen uskonnollisuus, ja osoitti, että kemalistinen älymystö käyttäytyä kuin irti eliittiä.
Romaanin julkaiseminen vuonna 1932 herätti vilkasta älyllistä keskustelua Kemalistin Turkin kehityspolitiikasta ja tasoitti tietä talonpoikaissa syntyneiden kirjailijoiden sukupolvelle kuvaamaan maaseudun kurjuutta Anatoliassa. Jotkut kriitikot syyttivät tarinaa turkkilaisen talonpojan halveksimisesta, toiset syyttivät hallitsevaa ja kaupunkilaista luopumasta siitä kansallisen vapautumisen aikana .
”Anatolian talonpoikaissa realistinen ja positiivinen tunne vallitsee kaikki muut. Joskus heräävä lyriikkansa soihtuu vain muutaman hetken ennen kuolemaansa. "
"Anatolian keskusta, todellinen äitiympäristön keskus, on vain kuivamainen maa, jonka muodostavat suolajärvet ja kalkkikivimaat. Täällä turkkilainen kansa muistuttaa Israelin poikia keskellä autiomaata. "
”Ihminen on halveksittavin eläimistä. "
Romaani sovitettiin elokuvateatteriin vuonna 1996 nimellä Yaban . Turkkilainen ohjaaja Nihat Durak ja Aytaç Arman Ahmet Celai.