Ahmed Azeggagh

Ahmed Azeggagh Kuvan kuvaus Ahmed Azeggagh.jpg. Avaintiedot
Syntymänimi Ahmed Azeggagh
Syntymä 5. heinäkuuta 1942
Béjaïa , Algeria
Kuolema 24. huhtikuuta 2003
Alger , Algeria
Kansalaisuus Algerialainen
Ensisijainen toiminta toimittaja ja kirjailija
Kirjoittaja
Kirjoituskieli Ranskan kieli

Ensisijaiset teokset

Ahmed Azeggagh syntynyt5. heinäkuuta 1942in Béjaïa vuonna Algeriassa ja kuoli24. huhtikuuta 2003in Alger , on Algerian runoilija , toimittaja ja kirjailija .

Elämäkerta

Viiden lapsen perheestä Ahmed Azeggagh, syntynyt Hamid Nacer-Khodjan mukaan Kabyliassa Nator-Emezaiene-nimisessä paikassa Yemma Gourayan puolella , asuu 10-vuotiaana Béjaïassa . Vuonna 1952 emigrantin poika, johon hän liittyi muun perheensä kanssa, hänen isänsä asettui Marseilleen, jossa hän vietti lopun lapsuudestaan. Itsenäisyyden aattona hän palasi Algeriaan vuonna 1962 ja opetti Béjaïan peruskoulussa.

Hän lähti vuonna 1963 Algeriin, jossa hän julkaisi artikkeleita algerialaisista kirjailijoista Alger Républicainissa ja Alger-Ce: ssä, ennen kuin hän liittyi nopeasti APS: ään . Frequenting kirjailijoita, taiteilijoita ja intellektuelleja pyörii Algerian Kansallisteatterin sitten ohjannut Mohamed Boudia tai läheiseen päämaja unionin algerialaisten kirjailijaliiton puheenjohtajana toimii Mouloud Mammeri avustaa Jean Sénac jotka molemmat kannusti häntä hän julkaisi ensimmäisen runoja ensimmäisen Algerian kulttuurin tarkastelu Marraskuu , joka liittyy, kuten Hamid Nacer-Khodja kirjoittaa, "tämä ensimmäinen sukupolvi nuoria runoilijoita postkolonialistisesta Algeriasta, tämä kuuluisa vuoden 1964 sukupolvi, voidaan sanoa, vuoden 1954 vanhinten jälkeen Henri Kréan ilmaisun mukaan  ". Hän osallistuu myös kansallisen kulttuurin ja Revolutionary kulttuuri keskustelu , jossa Bachir Hadj Ali , Mohamed Boudia ja Mohammed Khadda , julkaistiin kesäkuussa 1965 ranskalaisessa Démocratie nouvelle .

Jälkeen vallankaappaus 19. kesäkuuta 1965 , hän teki oleskelua Tunisia palata muutamaa kuukautta myöhemmin Alger sitten tehdään muita matkoja poliittisessa yhteydessä, erityisesti Lähi-idässä, sitoutuneita Mohamed Boudia Palestiinan syy.. Vuonna 1966 kullekin oma ammatti ( Denis Martinezin kuvitukset ) ilmestyi SNED: n kansallisissa painoksissa Jean Sénacin luomassa ”Runous kaikilla rintamilla” -kokoelmassa ja L'Héritage Rodezin Subervie-painoksissa. Seuraavana vuonna haastattelu julkaistiin An Nasrin (11. helmikuuta 1967) kulttuurisivulla, jonka sitten hänen ystävänsä Malek Haddad ohjasi Constantinelle , jota hän avusti helmikuusta kesäkuuhun 1967. Vuodesta 1968 hän teki yhteistyötä Afrikan vallankumouksen ja Lokakuusta 1967 syyskuuhun 1971 julkaistaan ​​tarinoita ja uutisia julkaisussa Algeria-Actuality .

Ahmed Azeggagh palasi Ranskaan vuosina 1970-1990 ja asui Pariisissa. ”Algerian kirjallisuus” katsaus Euroopasta (nro 567-568, heinä-elokuu 1976) sisältää yhden hänen runoistaan. Mouloud Mammerin kuoltua hän julkaisi kunnianosoituksen arvostelun perustajalle Awal (nro 6-7, 1990). Tänä aikana hän julkaisi kaksi Quatre Vents Éditeurin runokokoelmaa, Les Récifs du hiljaisuus vuonna 1974, omistettu Mohamed Boudialle , ja Duelin suuren A : n varjossa vuonna 1979, sekä näytelmän République des ombres. Vuonna 1976 , jonka toiminta tapahtuu Mélikie'sissä, kuvitteellisessa maassa, jossa on vain oikeus taputtaa, jollei tämä "poistu liikenteestä ja luovuta yön sotilaille". Vuonna 1981 teatteriryhmä Hamma Miliani järjesti kaksi Ahmed Azeggaghin näytelmää Pariisin Théâtre des Amandiers -teatterissa: Le Temps des araignées (julkaisematon) ja République des ombres . Vuonna 1986 hän julkaisi edelleen (uudelleen) löytöjä. Algeria: 1984-1986 , tarina, Ote ei-aikataulun fragmenteista ja vuonna 1987 Blanc c'est blancin runolliset tekstit .

Algerian avattua enemmän sananvapautta Ahmed Azeggagh palasi Algeriin vuonna 1990, mutta vaikka maassa valloitti väkivalta etenkin monien älymystön ja kirjailijoiden, kuten Tahar Djaoutin , salamurhan takia , palasi maanpakoon vuonna 1993.

Yhden veljensä kuoleman jälkeen Ahmed Azeggagh palasi lopullisesti Algeriaan vuonna 1997. Hän perusti siellä kulttuurilehden Escales (kaksi numeroa vuosina 1997-1998) ja työskenteli sitten muutaman kuukauden ajan La Tribune -lehdessä . Algerissa Ahmed Azeggagh toimi myös Algeria Hebdon toimituksellisena johtajana , konsulttina ja kääntäjänä Alger Channel Channel 3 : ssa YouTef Sayehin ohjelmassa "Remueholding" ja "Papier bavard".

Hän kuoli Algerissa "pitkästä sairaudesta".

Työ

"Meillä on taipumus rajoittaa runollisuutemme" itsenäisyyden taistelun ajanjaksoon ja "sen synnyttämiin eeppisiin aiheisiin", kirjoitti Jean Sénac vuonna 1971 antologiansa esipuheessa "Le levain et la fronde". Mutta Sénacin mukaan on syntynyt uusi runoilijoiden sukupolvi, joka on syntynyt 1940-luvulla: "Vaikka sota on syvästi leimattu", hän "yritti ilmaista huolensa, ongelmansa, kunnianhimonsa ääniteoksissa. Usein suorana ja joskus aggressiivinen. Nuori runous halusi ylittää valtavan huudon kyyneleemme paikalle ja nosti kansallisen laulun vallankumouksellisten vaatimusten tasolle. Uudet kokoelmat, jotka ilmaisevat hänen pyrkimyksiään ilmestyvät vuodesta 1964. Sénac mainitsee Mourad Bourbounen , Hamou Belhalfaouin, Rachid Boudjedran , Ahmed Azeggaghin ja Malek Alloulan nimet .

"Sävy ei ole enää toivo, jota tukee draama, joka on ruokkinut lyriikkamme vuodesta 1954, vaan haaste kaikille silpomisille, uuden kansalaisen luottavainen ja melkein huolimaton sävy, joka tietää sanan kynsillä, veljiensä henki, että hän valmistaa satoa, joka on jatkuvasti vaarassa ”, jatkaa Jean Sénac.

Näiden runoilijoiden käsittelemät teemat, "rakentavammat" ja "enemmän kollektiiviseen omantuntoon suuntautuneet", juurtuvat kansallisen tilanteen ulkopuolelle, solidaarisesti "Vietnamin, Palestiinan, Angolan ja Kuuban ruumiillistaman globaalin progressiivisen taistelun kanssa". Ahmed Azeggagh kirjoittaa kullekin omalle ammatilleen  :

”Olen syntynyt natsi-Saksassa ja olen syntynyt Amerikassa Musta ja minä rajussa Afrikassa ja minä olen Pied-noir ja minä juutalainen ja minut kutsuttiin Bicotiksi Olemme kyllästyneet tarinoihisi ja ideoihisi (...) Se Älä koskaan unohda nuoria huolimatta Hänen suuri nuoruutensa, mutta Se Kauhujen kauhulle ”

Bibliografia

Huomautuksia ja viitteitä

  1. "  Ahmed Azeggah: selkeä unelmoija  ", El Watan ,23. huhtikuuta 2011( lue verkossa , kuultu 6. heinäkuuta 2020 ).
  2. marraskuu , nro 2, kesä-elokuu 1964 ja nro 3, loka-marraskuu 1964
  3. "  muotokuva Ahmed Azeggagh / Kapinallinen runoilija - La Depeche de Kabylie  ", La Depeche de Kabylie ,13. heinäkuuta 2010( lue verkossa , kuultu 6. heinäkuuta 2020 ).
  4. "  Verbi tai huuto hiljaisuuden ulkopuolella - La Dépêche de Kabylie  ", La Dépêche de Kabylie ,6. helmikuuta 2016( lue verkossa , kuultu 6. heinäkuuta 2020 ).
  5. https://www.liberte-algerie.com/culture/hommage-a-ahmed-azeggagh-lecorche-vif-91581
  6. "  muotokuva Ahmed Azeggagh / Kapinallinen runoilija - La Depeche de Kabylie  ", La Depeche de Kabylie ,13. heinäkuuta 2010( lue verkossa , kuultu 6. heinäkuuta 2020 ).
  7. "  Béjaïa. Ahmed Azeggaghin kutsuminen  ”, El Watan ,23. huhtikuuta 2005( lue verkossa , kuultu 6. heinäkuuta 2020 ).
  8. Jean Sénac, Anthology Algerian uuden runous, essee ja valinta Jean Sénac , Pariisi, Runous 1, n o  14, Librairie Saint-Germain-des-Prés'n, 1971, s. 6
  9. Jean Sénac, Anthology Algerian uuden runous, essee ja valinta Jean Sénac , Pariisi, Runous 1, n o  14, Librairie Saint-Germain-des-Prés'n, 1971, s. 6-7
  10. Jean Sénac, Anthology Algerian uuden runous, essee ja valinta Jean Sénac , Pariisi, Runous 1, n o  14, Librairie Saint-Germain-des-Prés'n, 1971, s. 7
  11. Jean Sénac , Anthology Algerian uuden runous, essee ja valinta Jean Sénac , Pariisi, Runous 1, n o  14, Librairie Saint-Germain-des-Prés'n, 1971, s. 18-19

Katso myös

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit

Journalistiset viitteet Blogit ja verkkosivustot