Syntymä |
1895 Starostyntsi ( d ) |
---|---|
Kuolema |
1983 Wien |
Toiminta | Päiväkirjan kirjoittaja |
Catherine Sayn-Wittgenstein on nainen, joka kuului Saksan aateliston, zu Sayn-Wittgensteinin perheeseen . Hän kirjoitti päiväkirjan ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen tapahtumien rinnalle . Hän syntyi vuonna 1895 Starostintsessa ja kuoli vuonna 1983 Wienissä maanpaossa.
Hänen tyttärentytär Vera Michalski-Hoffmann käänsi ja editoi hänen päiväkirjaansa vuosilta 1914-1919 nimellä La Fin de ma Russie , julkaisija Noir sur Blanc vuonna 1990 .
Catherine Sayn-Wittgenstein syntyi vuonna 1895 Starostintsessa ja kuoli vuonna 1983 Wienissä . Hän on prinssi Nicolas Sayn-Wittgensteinin neljäs lapsi . Hänet leimattiin nuoruudessaan lukemalla romaani Les Trois Mousquetaires .
Vuonna 1917 hän oli ”vapaaehtoinen sairaanhoitaja haavoittuneiden sotilaiden kanssa” .
Hän pakeni perheensä kanssa Venäjältä sen jälkeen, kun bolshevikit tuhosivat heidän kodinsa . Hän pakeni turvaan Romaniaan ja otti mukanaan päiväkirjan II – IV niteet, jotka käsittelivät vuosia 1914–1919 ja jotka julkaistiin Alexander Solzhenitsynin kutsusta vuonna 1975. I osa pysyi Kiovassa ja on selvästi haalistunut. Lehden lukemisen jälkeen Solzhenitsyn ilmaisee ihailunsa Catherine Sayn-Wittgensteinista päivätyllä kirjeellä6. toukokuuta 1982 :
”Olit todella tarkkaavainen nuori tyttöToukokuu 1917, Petrogradissa ilmaisit olemuksen siitä, mikä näytti minulle tarinani kahdeksan osan jälkeen ... "
Hän meni naimisiin kreivi André Razumovskyn kanssa .
Puhelun jälkeen kirjoittajan Alexander Solzhenitsyn on ”Venäjän siirtolaiset välittää muistojaan” , Catherine Sayn-Wittgenstein päiväkirja vedettiin ulos laatikon vuonna 1975 ja valmis julkaistavaksi. Se kattaa ajanjakson 1914-1919, so. Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen . Hänen perheensä, joka kuuluu saksalaiseen aatelistoon, on pakko paeta bolševikilta , ja Catherine Sayn-Wittgenstein vertaa Venäjän aristokratian kohtaloa Ranskan aristokratian ranskalaisen vallankumouksen aikaan .
Claire Hauchard erikoislääkäri venäläisessä kirjallisuudessa , toteaa, että tässä lehdessä, "tuntuu siellä samaa epätoivon [kuin kirottu Days of Ivan Bunin ], sama avuttomuuden ja sama raivon edessä väkivaltainen ja peruuttamaton tuhoutuu koko menneisyys. kultaseni ” . Sanomalehden kirjoittaja kritisoi luokkaa myös siitä, ettei hän välittänyt ihmisistä ennen vallankumousta.
Toimituksen ja kirjailijan tyttärentytär Vera Michalski-Hoffmann teki ranskankielisen käännöksen saksasta . Se julkaistiin vuonna 1990 ja jatkettiin vuonna 2007 taskussa.