Effi Briest

Alkuperäinen versio
Effi Briest
Alkuperäinen painos

Kirjoittaja	Theodor Fontane
Maa	Saksa
Ystävällinen	Romaani
Kieli	Saksan kieli
Otsikko	Effi Briest
Julkaisupaikka	Berliini
Julkaisupäivä	1894
ranskalainen versio
Kääntäjä	André Cœuroy
Toimittaja	Ranskan Bibliophile Club
Kokoelma	Universaali komedia
Julkaisupaikka	Pariisi
Julkaisupäivä	1957
Sivujen määrä	318

Effi Briest (alkuperäinen otsikko: Effi Briest ) on saksalainen uusijonka Theodor Fontane , joka on julkaistu kuusi erillistä osien määräajoin Deutsche Rundschau d 'Lokakuu 1894 klo Maaliskuu 1895, ennen kuin se julkaistiin kirjana vuonna 1896 . Tämä työ on käännekohta saksalaisen kirjallisuuden runolliselle realismille. Toiminta tapahtuu yhdistyneen Saksan pohjoispuolella vuosina 1885-1895.

Hahmot

Effi, 17, on innoittamana paronitar Elisabeth von Ardenne (de) , syntynyt von Plotho (1853-1952). Hän huolestuu ja löytää itsensä 17-19, kukoistaa Berliinissä 19-26, sitten suljetaan pois, kasvaa ja kuolee 29-vuotiaana.
Effin perhe,
- Luise (tai Louise) von Briest, hänen äitinsä,
- Ritterschaftsrat (neuvonantajana ritariuden arvonimen) von Briest ( "viitisenkymmentä vuodet" s.36), hänen isänsä,
- Luutnantti Dagobert von Briest, hyvin homo, epäilemättä rakastunut Effiin ja joka sai hänet tutustumaan Berliiniin ja serkkunsa Böcklinin Kuolleiden saareen (1880-1886) ,
Paroni Geert von Innstetten, Effin aviomies, jonkin aikaa Preussin armeijan palveluksessa, prefektin tai aliprefektin virkamies ( Landrat ). Kun Louisen kosija, hänet hylättiin sosiaalisen arvonsa vuoksi, jota pidettiin liian alhaisempana ...
Majuri von Crampas, Innstettenin ystävä,
toiset
- proviisori Alonzo Gieshübler,
- laulaja Marietta Tripelli,
- monet naapurit, lääkärit, uskonnolliset, aateliset ...
- monet palvelijat, mukaan lukien Friedrich, Johanna, Christel, Roswitha ...
- paronin työtoverit, mukaan lukien Wüllersdorf.

yhteenveto

Effi Briest, 17, nuori aristokraatti, "puoli lapsi" (s. 214), elää rauhallista elämää Preussin valtakunnassa Hohen-Cremmenissa, kuvitteellisessa pikkukaupungissa Mecklenburgissa (Pohjois-Saksa). Hänen vanhempansa seuraavat hänen elämänsä kulkua, joiden päätökset puolestaan ovat ajan tapojen alaisia.

Ensimmäisessä luvussa esitellään nuoren rouvan ja hänen ystäviensä, Huldan, ja kaksosten Berthan ja Herthan keskusteluja ja ammatteja (keinu lammen rannalla, s. 24). Kun Baron Geert von Innstetten, piiri ylläpitäjä (ja) , ( "Hän on, että päivässä tai niin, äidin ikä, [...] ottaen kolmekymmentäseitsemän kahdeksas vuosi" (s. 28)), ja joka kerran kosi äitinsä (s. 29), pyytää virallisesti kättään (s. 35), hän päätyy kumartumaan tekemättä mielenosoituksia.

He menevät kuherruskuukauteensa (luku 5) heti avioliiton solmimisen jälkeen: München, Innsbruck, Verona, Vicenza, Padova, Venetsia, Capri, Sorrento ... Kiihkeä historia- ja taiteen ystävä, paroni puhuu koko matkan ajan ilman että hänen tietonsa tekee vaikutuksen nuoreen vaimoonsa.

Lomansa päättyessä (luku 6) he asettuivat pysyvästi Kessiniin , pieneen kuvitteelliseen kaupunkiin Pommerissa , noin 60 kilometriä Hohen Gremmenista pohjoiseen, Itämeren rannalla , Landratin talossa , jossa kaikki lattia on vapaa, jolla on monia muita koristeellisia uteliaisuuksia (vene, hai, krorokotiili), mutta jossa asuu myös hellä koira Rollo (s. 70). Hyvin nopeasti hän epäilee, että heidän jaettu koti on ahdisti. Kun Geert kertoo hänelle legendan kiinalaisesta haamusta, jonka sanotaan asuvan heidän kanssaan ja että hän kertoo pelkäävänsä, hän moittii häntä: jos yleisö tajuaa hänen tuskansa, juorut voivat estää hänen uraansa. Tämä häpeä kylvää ristiriitaa.

Pariskunnan ja kaupungin aatelisten väliset suhteet ovat kaukaiset: Effiä pidetään lapsellisena. Apteekki Gieshübler on ainoa, joka osoittaa olevansa sitova, ja vihdoin näkemällä hänet usein hän onnistuu saamaan ystävän. Anteliaisuudesta ja varotoimena hän palkkaa Roswithan tulevaksi lastenhoitajaksi.

Tyttärensä Annie syntyi hukkui hänet, mutta ilo antoi nopeasti sappeen. Sitten hänestä tulee ystäviä Crampasin kanssa, joka on juuri saapunut kaupunkiin perheensä kanssa. Hän tietää, että kriisi on häirinnyt majurin avioliittoa ja että häntä kauhistuttava vaimo on kärsinyt suuresti.

Hänen leikkisä ilma viettelee Effiä. Alusta alkaen he ovat suhteellisessa henkiyhteydessä. Heidän juoni päättyy lihalliseen liittoon: hän hämmentää, kun hän koskettaa häntä ja kertoo, mitä hänen kanssaan tehdään. Hän siirtyy pois aviomiehestään, jonka vaatimattomuus raivostuttaa häntä, ja lisäksi hän työskentelee niin kovasti, että hänellä on vähän rakkautta. Hän on niin surullinen, että hän tuskin voi salata raivoa edes jouluna.

Toisaalta, kun paroni ylennetään Berliiniin, ministeri-atašeena 19-vuotias nuori nainen iloitsee: Liike lopettaa sekä hänen eristyneisyytensä että (laittoman) flirttailunsa, josta julkinen tunnustus tai löytö johtaisi. olla ongelma. Lähtöpäivänä majuri heitti hyvästit, vaikka hän oli eronnut hänestä, lainatussa kirjeessä.

Seitsemän vuotta myöhemmin, vielä Berliinissä, pari on vakiintunut, Effi (26) kasvattaa tyttärensä. Annen tapauksen seurauksena paroni löytää sattumalta (luku 27) vaimonsa päälliköltä saamat pehmeät liput. "Pesäkseen kunniansa" paroni ottaa yhteyttä ystäväkollegaansa Wüllersdorfiin, joka pitää sitä liian kiireisenä ja hyvin myöhään - koska Effi Briestin rakkaudet ovat seitsemän vuotta vanhoja, kaikki voidaan unohtaa - mutta hän lopulta hyväksyy . Geertille, koska hän päätti luottaa ystäväänsä, ajan standardit vaativat perheen kunnian pesemistä hinnalla millä hyvänsä. Wüllersdorf lähtee järjestämään kaksintaistelun, ja seuraavana päivänä Geert lähtee kaksintaisteluun vanhan kilpailijansa, vanhanaikaisen tavan kanssa.

Hän tappaa majorin, hylkää vaimonsa, pitää Annien, jonka hän nostaa Effin hylkäämiseksi. Lyhyt tapaaminen Effin (29-vuotiaiden) ja Annie'n (luvut 32-34) välillä, kolme vuotta avioeron jälkeen, kärsii Annien juurtuneesta vihasta. Ja Roswitha huomaa Effin tuhoutuneen: "hän näytti elottomalta" (s. 316).

Geert ei ole ainoa, joka jahtaa Effiä. Hänen vanhempansa kieltävät hänet vuorostaan, koska ne, jotka muuttavat sukunimeä, vieraannuttavat vanhempansa tai yksinkertaisesti vetäytyvät, jotta eivät menettäisi maallisia (ja muita) suhteitaan pienellä alueella. Effin on eristettävä itsensä, yksinäisyys painaa häntä, suru heikentää häntä ja vanhempiensa antama (pieni) korvaus rajoittaa hänen kunnianhimoaan, ammattejaan ja suhteitaan.

Huolestuneet lääkärit kehottavat hänen vanhempiaan ottamaan hänet takaisin. Lopulta perhekodissa vietettynä hän kuihtuu kuukausia (luku 34): Kielto on kuihtunut siihen pisteeseen, että hän kuolee. On kulunut vuosia siitä, kun hän näki miehensä uudelleen, mutta hän sanoo antaneensa anteeksi kaiken. Samaan aikaan neuvoston jäsen Innstetten on saanut Punaisen Kotkan koristelun ja voi toivoa pääsevänsä ministerin johtajaksi. Hän antaa periksi Roswithan pyynnölle, että Rollo-koira luovutetaan Effille.

Romaanin sulkevan kohtauksen (luku 36) Briest-vanhemmat pohtivat, auttoivatko heidän omat toimintansa tyttärensä kaatumista. Mutta tämä yksityiskohta on niin röyhkeä, että keskustelu ei vie kauan aikaa väsyttää niitä.

Vastaanotto

Katsaus on erittäin suotuisa. Menestys seuraa. Vaikutus toimii, jopa Thomas Manniin .

Yli sata vuotta julkaisun jälkeen kirja säilyttää mielikuvia herättävän voimansa.

Analyysin elementit

Menneisyydessä olevaa tarinaa johtaa ulkoinen kertoja, joka on kaikkitietävä, mutta käytännössä poissa tai pikemminkin kieltäytyy puuttumasta asiaan. Kohtaukset, joihin Effi ei puutu tai tuskin puuttuu asiaan, voivat olla realistisia.

Kuvaukset tekee yleensä päähenkilö, melkein ainutlaatuinen.

Aatelisten tai porvariston todelliset toiminnot, kuten heidän toimintansa ja tulonsa, ovat epäselviä.

Ikäero ei näytä olevan ongelma.

Mestareiden ja palvelijoiden väliset suhteet olivat toistaiseksi selkeitä ja realistisia.

Effin suhde koira Rolloon on merkityksellinen verrattuna muihin kuvitteellisten fiktiivisten sankareiden tai sankarien lemmikkeihin.

Suurin osa tekstistä koostuu keskusteluista, pääasiassa vuoropuheluista, joskus monologeista, mahdollisesti sisätiloista. Tiettyjen tekstin osien alkuperä on vaikea löytää, mikä saa epäröimään kerronnan esiintymisestä Effin persoonallisuuden piirteeksi.

Päätoiminta, aviorikos intohimo, on piilotettu. Nykyaikainen ranskankielinen lukija (2017) ajattelee nautintoperiaatetta ( id ) ja fyysistä kehoa viitaten Flaubertiin ( Madame Bovary ), Maupassantiin ( Une vie ) tai Zolaan ( Nana ), seksuaalisuuteen (Zola), tai intohimo (Flaubert).

Fontanen teksti toimii superegolla : tätä ei pitäisi olla, joten siitä ei ole kysymystä tai se on hyvin vähän. Effin paluu yksinäiseltä kävelyltään meren rannalla, aukot , päättyy säännöllisesti jääneeseen tapaamiseen Roswithan kanssa (mukaan lukien s. 202). Intohimo ei jätä juurikaan jälkiä, lukuun ottamatta Effin kirjoittamaa repeämiskirjettä (s. 224) ja varsinkin Crampasin kirjepakettia. Kaikki tapahtuu melkein kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes löydetään nämä kirjeet. Olisi riittänyt polttaa kaikki nämä todisteet oikeaan aikaan ... tai olla tekemättä niitä olemassa.

Toisin nukkekoti on Henrik Ibsen , että Iankaikkinen Aviomies Dostojevski, vuonna Anna Karenina by Leo Tolstoi , The luutnantti Gustel of Arthur Schnitzler , tai romaaneja Elfriede Jelinek , kaikki on järjestyksessä, kukin eroaa itse käymään, eräänlaista kuolemaan, onko kyse raivosta vai tuhoutumisesta: sovinnosta. Kaikki antavat anteeksi kaikille.

Lainausmerkit

Effi: "Komea mies, ulkonäöltään hyvin viriläinen" (s. 27, Innstettenistä).

Hulda: "Emme saa houkutella kohtaloa: ylpeys edeltää kaatumista" (s. 28).

Briest: "Ihmeellinen kopio ihmisestä" (s. 45, noin Innstetten).

(Kertoja tai Effi): ”Innstetten oli ystävällinen ja kiltti, mutta hän ei ollut rakastaja. Hänellä oli tunne, että hän rakasti Effiä ja siten omatuntoaan, joten hän ei tehnyt mitään erityistä työtä. [...] Oli todellakin Rollo, joka tuli makaamaan jaloillaan takan edessä olevalla matolla ikään kuin sanoen hänelle: "Minun on huolehdittava sinusta, koska kukaan muu ei." (S. 127 ).

Effi (tai kertoja): "Hän pelkäsi tuntien itsensä vangiksi lumosta, josta hän ei halunnut paeta" (s. 191, ensimmäistä kertaa Crampasin kanssa).

(Lukija): ”Innstetten katsoi häntä tunkeutuvaan katseen. Mutta hän ei nähnyt mitään ja epäilyt nukahti ”(s. 204).

Innstetten: “Pimein kiitottomuus, jonka olen koskaan tuntenut elämässäni. "Kauniiden serkkuni terveydelle", hän sanoi. Tiedätkö, Innstetten, että haluan provosoida ja tappaa sinut? Koska Effi on enkeli ja olet ilahduttanut minua. " Ja hän näytti niin vakavalta ja niin melankoliselta, että hänet olisi melkein voinut uskoa ”(s. 214, noin illasta serkkun Dagobertin kanssa).

Wüllersdorf: ”Innstetten, tilanne on kauhea ja elämäsi onnellisuus on pilalla. Mutta jos tapat rakastajan, tuplaat tämän pilarin, sillä kärsimäsi pahan tuskalle lisätään aiheutetun pahan tuska. Kaikki johtuu täältä: Täytyykö sinun toimia niin kuin haluat? Tuntuuko sinusta sellainen haava, loukkaus, viha, että jonkun teistä täytyy mennä pois? " (s.274)

Innstetten: ”On, että olen äärettömän onneton; Minua on loukattu, oudosti pettynyt, mutta silti minulla ei ole vihan tunnetta eikä kostojanoa. Ja jos kysyn itseltäni miksi, löydän aluksi vain selityksen näille seitsemälle vuodelle. Puhumme aina kohtuuttomasta virheestä: tämä on varmasti väärä Jumalan edessä, mutta se on väärä myös ihmisten edessä. En koskaan uskonut, että ajan, vain ajan, voisi olla tällainen vaikutus. Ja toiseksi: rakastan vaimoani; kyllä, on outoa sanoa, rakastan häntä edelleen, ja kuinka kauheaa mikä tahansa onkin, minut viettelee niin viehätys, tämä viehätys, joka on hänelle puhdas, että itsestäni huolimatta tunnen olevani taipuvainen anteeksiantoon edes viimeisenä taittaa sydämeni. " (s.274-275)

Wüllersdorf: ”Maailma on sellainen kuin se on; asiat eivät mene haluamallamme tavalla, mutta niin kuin muut haluavat. Jumalan tuomio , josta noin puhua ajon niiden korkea hevosia, on varmasti järjettömyyttä; jätetään se; päinvastoin, kunnian palvontamme on epäjumalan palvontaa, mutta meidän on alistuttava sille niin kauan kuin epäjumalia on "(s. 277).

Lyhyesti: "Louise, Louise, jätetään se ... maailmassa on liikaa asioita" (s. 339, tekstin viimeiset sanat).

Mukautukset

Elokuvateatterissa

1939 : Flesh is low (from) ( Der Schritt vom Wege ), saksalainen elokuva, ohjannut Gustaf Gründgens , Marianne Hoppe , tuottaja UFA
1955 : Effi Briest tai syksyn ruusut ( Rosen im Herbst ), saksalainen elokuva, ohjaaja Rudolf Jugert , Ruth Leuwerik
1974 : Effi Briest ( Fontane Effi Briest alkuperäisessä versiossa), elokuva Saksan liittotasavallasta (140 minuuttia), ohjannut Rainer Werner Fassbinder , mukana Hanna Schygulla (Effi Briest), Wolfgang Schenk (Geert von Innstetten), Ulli Lommel ( Major von Crampas), Herbert Steinmetz (Herr Briest), Lilo Pempeit (Luise Briest), Hark Bohm (Alonzo Gieshübler), Karl-Heinz Böhm (Wüllersdorf), Barbara Valentin (die Tripelli), Ursula Strätz (Roswitha), Irm Hermann ( Johanna)
2009 : Effi Briest , saksalainen elokuva (117 minuuttia), ohjannut Hermine Huntgeburth , mukana Julia Jentsch (Effi Briest), Sebastian Koch (Geert von Innstetten), Mišel Matičević (Major von Crampas), Juliane Köhler (Luise Briest), Thomas Thieme ( esittäjä (Herr Briest), Barbara Auer (Johanna), Margarita Broich (Roswitha), Rüdiger Vogler (Alonzo Gieshübler)

Televisiossa

1970 : Effi Briest , Itä-Saksan TV-elokuva, ohjaaja Wolfgang Luderer , Angelica Domröse

Huomautuksia ja viitteitä

(de) Tämä artikkeli on osittain tai kokonaan otettu Wikipedian artikkeli saksaksi otsikkona ” Effi Briest ” ( katso lista tekijöille ) .

" (de) Effi Briest " , osoitteessa inhaltsangabe.de (käytetty 3. maaliskuuta 2017 )
(De) Gotthard Erler, "Elisabeth von Ardenne - die reale Effi Briest", julkaisussa: Schriften Brandenburg , Preußen-Museum 4, Wustrau, 2009, s. 22-23 , 56-57.
https://www.cairn.info/revue-de-litterature-comparee-2009-4-page-425.htm
https://germanica.revues.org/2150

Liitteet

Bibliografia

Florence Godeau, Naiselliset kohtalot naturalismin varjossa , Pariisi, Desjonquières, 2008
Claire Moniot, Analyysi Theodor Fontanen ja George Eliotin romaanien keskusteluista (opinnäytetyö käynnissä)