Frederick II Sisiliasta

Frederick II Sisiliasta
Piirustus.
Frederick II Sisiliasta.
Otsikko
Sisilian kuningas
11. joulukuuta 1295 - 25. kesäkuuta 1337
( 41 vuotta, 6 kuukautta ja 14 päivää )
Edeltäjä James II
Seuraaja Pietari II
Elämäkerta
Dynastia Barcelonan talo
Syntymäaika 13. joulukuuta 1272
Syntymäpaikka Barcelona
Kuolinpäivämäärä 25. kesäkuuta 1337
Kuoleman paikka Paternò
Hautaaminen Catanian katedraali
Isä Pietari III Aragoniasta
Äiti Hohenstaufenin konstanssi
Puoliso Éléonore d'Anjou
Lapset Pierre
Manfred
Constance
Élisabeth
Guillaume
Jean

Sisilian Frederick (Fadric) II , joka tunnetaan myös nimellä Frederick III Aragoniasta tai Frederick III Trinacriasta ( Barcelona ,13. joulukuuta 1272- Paternò ,25. kesäkuuta 1337) On kuningas Sisilian ( 1295 - 1337 ). ̈

Puolustaja riippumattoman Sisilian vastaan Angevins, paavi ja jopa oman perheensä, hän halusi ottaa otsikko Fredrik III olevan osa jatkuvuuden Schwabenin dynastian ja Hohenstaufenin , josta hän laskeutui kautta hänen äitinsä. Hän muutti Sisilian valtakunnan aseita lisäämällä Schwaben-dynastian lipun Aragonian kruunun kilpeen .

Perheen alkuperä

Hän oli kolmas poika Peter III Aragonian Katalonian ja Sisilian sekä Constance Sisilian , tytär Manfred .

Isänsä valloittaman saaren jälkeen hän meni sinne kuningatar Constancen ja hänen veljensä Jacquesin seurassa keväällä 1283.

Hänet kuvataan kohteliaaksi ja viljellyksi, ja hän on kirjoittanut runoja katalaaniksi.

Sisäänvalta Sisilian valtaistuimelle

Aragonialainen Alfonso III, Pietarin III vanhin poika, joka kuoli ilman jälkeläisiä vuonna 1291, testamentoi omaisuutensa veljelleen Jacquesille , Pietarin III toiselle pojalle, sillä ehdolla, että hän luopuisi Sisilian kruunusta nuoremman veljensä hyväksi Frédéric. Jacques yritti kuitenkin säilyttää saaren suvereniteetin tästä lausekkeesta huolimatta nimittämällä Fredericin vain valtakunnan kenraaliluutnantiksi .

Sota Angevineja vastaan Sisilian hallussapidosta kävi edelleen, ja vaikka Aragonia oli voittaja kentällä, Murcian valloituksessa kohdatut vaikeudet , joihin lisättiin ranskalaisten hyökkäykset, aloitettiin Aragonian ristiretkessä vuonna pohjoisessa pakotti Jacques le Justen aloittamaan rauhanneuvottelut Anjoun Kaarlen kanssa heti, kun hänen isänsä kuoli .

Vuonna 1295 antautuessaan paavi Boniface VIII: n määräyksille Jacques suostui Anagnin sopimuksella luovuttamaan Sisilian kuningaskunnan Angevinsille vastineeksi Korsikaa ja Sardiniaa koskevasta investoinnista ja syrjäytymisen poistamisesta. iski. Sisilialaisten kieltäytyi pudota takaisin ikeen alle Ranskan, jonka he olivat ajaneet saarelta 1282 aikana Sisilian Vespers , ja11. joulukuuta 1295Sisilian parlamentti kokoontuneet Ursino Catania, julisti Fredrik II kuninkaan Sisiliassa.

Paavi yritti epäonnistuneesti saada heidät muuttamaan päätöstään antamalla heille etuoikeuksia. Frederick ei myöskään luopunut vaatimuksistaan, ja hänet kruunattiin kuninkaaksi Palermon katedraalissa25. maaliskuuta 1296.

Lähellä kansaansa Frederick pystyi uudistamaan hallinnon ja lisäämään Sisilian parlamentin etuoikeuksia, jotka koostuvat paronista, prelaateista ja kaikkien saaren kaupunkien edustajista.

Ristiriita Napolin Angevinsin kanssa

Hänen kieltäytymisensä paavin vaatimuksista johtui uudesta sodasta, jonka aikana Frederick asetti jalkansa Calabriaan , piiritti useita kaupunkeja ja yllytti Napolin kuningaskunnan alaisia ​​kapinaan. Hän neuvotteli Toscanan ja Lombardian ghibelliinien kanssa ja tuki Colonnaa Boniface VIII: ta vastaan. Samaan paavi lähetti Charles Valois'n , veli Philip Fair, hyökätä Sisiliassa, kun Jacques Just, jotka saivat erilaisia palveluksia paavin, nai siskonsa Yolande Aragonian ja Robert I st Napoli , kolmas poika Kaarle II Anjou, ja valmistautui myös laskeutumaan Sisiliaan kaatamaan veljensä.

Kun Frederick sai tietää, mitä Jacques suunnitteli, hän lähetti lähettilään Kataloniaan vakuuttamaan paronit, ritarit ja kaupungit kehottamaan kuningasta pidättymään hyökkäyksestään. Frederickin valitettavasti osa Aragonian ja Sisilian aatelistoista liittyi James Justin joukkoihin. Sisilian vesperien sankarit John de Procida ja Roger de Lauria hylkäsivät sen ja voittivat myöhemmin Sisilian laivaston Cape Orlandossa. Charles Lamen pojat , Robert ja Philippe , laskeutuivat Sisiliaan, mutta Frederick reititti heidät ennen kuin he voisivat tarttua Cataniaan. Näin Taranton ruhtinas Philip otettiin vankiin vuonna 1299, ja sisilialaiset ottivat useita Calabrian kaupunkeja.

Aselepo Angevinsin kanssa

Sota kesti vielä kaksi vuotta, nousuja ja alamäkiä vuoteen 1301 saakka , kun taas Messinaa puolustavan amiraali Dorian johtama Sisilian laivasto kukisti Roger de Laurian , Roger de Florin oikea-aikainen puuttuminen esti kaupunkia joutumasta intiimin käsiin. vihollinen, Robert d'Anjou , Calabrian herttua, Napolin kuningas Kaarle II: n perillinen, kunnes Kaarle Valois joutui pyytämään rauhaa, koska sairaudet tuhosivat hänen armeijansa. Näin allekirjoitettiin vuonna 1302 Caltabellottan rauha , jolla Frederick tunnustettiin Trinacrian kuninkaaksi. Hän sitoutui samalla sopimuksella menemään naimisiin Anjoun Kaarle II: n tyttären Éléonoren kanssa ja palaamaan Sisilian Anjoun taloon hänen kuolemansa jälkeen, mitä ei koskaan sovellettu. Paavi vaati, että Charles pakotti hänet rikkomaan sopimusta, mutta jälkimmäinen vaati sitä todella, ja lopulta Boniface VIII ratifioi sen vuonna 1303 sillä ehdolla, että Frederick maksaa hänelle kunnianosoituksen.

Kuningas Jacques d'Aragon pelkäsi Sisilian palaavan Angevinsin luo Caltabellottan sopimuksen ehtojen mukaisesti. Vuonna 1303 hän lähetti yhden uskollisimmista neuvonantajistaan, varakreivi Jaspert V de Castelnoun veljelleen, tekemään salaisen sopimuksen, jossa määrätään, että Sisilian perintö pysyy Aragonian talossa, jopa siinä tapauksessa, että hänen jälkeläisensä kuolevat. Frederick II. Caltabellottan rauha rikkoi, kun Frederick otti valtaistuimen pojalleen Peterille vuonna 1313 . Se oli uuden taistelun aikakauden alku, jonka aikana Napolin Robert yritti menestyksekkäästi tarttua saareen, ja vuonna 1317 allekirjoitettiin uusi aselepo, jossa tunnustettiin Aragonian talon peräkkäin Sisiliassa.

Kun Almogavres tarttui Ateenan herttuakuntaan , he tarjosivat sen suvereeniuden kuningas Frederick II: lle, joka nimitti poikansa Manfredin , silloin viisi, herttuaksi vuonna 1317 . Prinssin ikä huomioon ottaen Frederick lähetti Alphonse-Frédéricin (Anfós Frederic), yhden hänen luonnollisista poikistaan, hallitsemaan Ateenan tilalle. Alphonse-Frédéric oli Yleisvikaari herttuakunnan iältään 1317 kohteeseen 1330 , ensin nimissä Infant Manfred sitten, hänen kuolema (9. marraskuuta 1317), veljensä, pikkulasten Guillaume, nimissä.

Paavi Johannes XXII erotti Frederickin käytöstä takavarikoimansa omaisuuden Pyhältä Tuolilta. Mutta uuden paavin, Benedictus XII: n , jolla oli hyvät suhteet Frederickiin, valitseminen vuonna 1334 lopetti Pyhän istuimen vihamielisyyden häntä vastaan.

Frederick II: n jälkeläiset

Avioliitosta Éléonore d'Anjoun ( Anjoun Kaarle II: n ja Unkarin Marian tytär ) kanssa hänellä oli:

Hänellä oli monia luonnollisia lapsia rakastajattareltaan Sybille Sormellalta, mukaan lukien:

Kuolema

Frederick kuoli 25. kesäkuuta 1337, Paternòssä , lähellä Cataniaa, ja hänen poikansa Sisilian Pietari II seurasi häntä seuraajasta huolimatta Caltabellottan rauhan ehdoista. Kiinnostus saaren itsenäisyyteen sai hänet arvostamaan kaikkia aiheitaan.

Hänen hautansa on Pyhän Agathan katedraalissa Cataniassa , jossa ovat kaikki Sisilian hallitsijat Katalonian dynastiasta Sisiliaan Maria I: een asti .

Syntyperä

Sisilian Frederick II: n esivanhemmat
                                       
  32. Raimond-Bérenger IV Barcelonasta
 
         
  16. Alfonso II Aragonista  
 
               
  33. Pétronille d'Aragon
 
         
  8. Pietari II Aragoniasta  
 
                     
  34. Alfonso VII Leónista ja Kastiliasta
 
         
  17. Sancha Kastiliasta  
 
               
  35. Richezza Puolasta
 
         
  4. Jacques I st Aragon  
 
                           
  36. Guilhem VII Montpellieristä
 
         
  18. Montpellierin Guilhem VIII  
 
               
  37. Mathilde Burgundista
 
         
  9. Marie Montpellieristä  
 
                     
  38. Alexis Comnenus
 
         
  19. Eudoxy Comnenus  
 
               
  39. Maria Dukaina
 
         
  2. Pietari III Aragoniasta  
 
                                 
  40. Géza II Unkarista
 
         
  20. Béla III Unkarista  
 
               
  41. Euphrosine Kiovasta
 
         
  10. Andrew II Unkarista  
 
                     
  42. Renaud de Châtillon
 
         
  21. Agnes Antiokiasta  
 
               
  43. Antiokian vakaus
 
         
  5. Yolande Unkarista  
 
                           
  44. Pietari I st Courtenay
 
         
  22. Pietari II Courtenaysta  
 
               
  45. Elisabeth de Courtenay
 
         
  11. Yolande de Courtenay  
 
                     
  46. Baudouin V, Hainaut
 
         
  23. Yolande Hainautista  
 
               
  47. Marguerite d'Alsace
 
         
  1. Frederick II Sisiliasta  
 
                                       
  48. Frédéric Barberousse
 
         
  24. Henrik VI Pyhän Rooman valtakunnasta  
 
               
  49. Béatrice I re de Bourgogne
 
         
  12. Frederick II Pyhän Rooman valtakunnasta  
 
                     
  50. Roger II Sisiliassa
 
         
  25. Constance de Hauteville  
 
               
  51. Beatrix de Rethel
 
         
  6. Manfred I st Sisilia  
 
                           
  52.
 
         
  26. Bonifacio I st of Agliano  
 
               
  53.
 
         
  13. Bianca Lancia  
 
                     
  54.
 
         
  27.  
 
               
  55.
 
         
  3. Constance de Hohenstaufen  
 
                                 
  56. Humbert III Savoysta
 
         
  28. Thomas I st Savoijin  
 
               
  57. Wienin Beatrice
 
         
  14. Amoyée IV Savoysta  
 
                     
  58. William I st Geneve
 
         
  29. Geneven Marguerite  
 
               
  59.
 
         
  7. Beatrice Savoysta  
 
                           
  60. Burgundin Eudes II
 
         
  30. Hugues III Burgundista  
 
               
  61. Marie de Blois
 
         
  15. Anne Burgundista  
 
                     
  62. Guigues V d'Albon
 
         
  31. Beatrice d'Albon  
 
               
  63. Beatrice Montferratista
 
         
 

Huomautuksia ja viitteitä

  1. Frederick II halusi tulla kutsutuksi III: ksi , ilmoittautumaan Hohenstaufenin linjalle, josta hänet polveutui äitinsä kautta. Tämä johtaa joskus sekaannukseen pojanpoikansa, Frederick III: n Heikon Sisilian kanssa .
  2. John Julius Norwich , Sisilian historia: Antiikista Cosa Nostraan, Tallandier,2018( ISBN  979-10-210-2876-0 , OCLC  1038053850 , lue verkossa ) , s.  203
  3. Philippe le Bel ja Charles de Valois, Aragonian Isabellen poika, Aragonian Pietari III: n sisar , olivat siis viimeksi mainitun veljenpoikia ja Sisilian Frederick II: n, Pietarin III pojan, ensimmäiset serkut.

Ulkoiset linkit