Sora Tabi Nikki (曾良旅日記, Sora Tabi Nikki ) Tai Kawai Soran matkapäiväkirja ovat muistoja Kawai Sora vuonna 1689 ja 1691, kun hän liittyy Matsuo Bashō hänen kuuluisan matkoilla. Siihen asti, kun se löydettiin uudelleen vuonna 1943, tämän lehden olemassaolo oli epäilystäkään. Tämä asiakirja on välttämätöntä tutkimuksen ja Matsuo Bashō n Oku no hosomichi .
Tämän sanomalehden olemassaolo oli tiedossa ennen kuin Yasusaburo Yamamoto löysi sen uudelleen ja julkaisi sen vuonna 1943. Se on nimetty tärkeäksi kulttuuriarvoksi ,15. kesäkuuta 1978. Sanomalehti on 11 cm pitkä, 16,5 cm leveä ja 2 cm paksu; kirjan kansi on indigo ja nide sisältää 100 paperiarkkia, joista 4 on valkoista. Liimattua paperia on 11 arkkia. Mukavuuden vuoksi se on jaettu "Yhteenveto Engishikin jumalallisista nimistä", "Utamakura-protokolla", "Genrokun toisen vuoden päiväkirja", "Genrokun neljännen vuoden päiväkirja", "Haiku-protokolla" "ja muiksi". Sanomalehden sisätiloissa ei ole tällaisia eroja. Päiväkirjaa kutsutaan myös nimellä Sora Nikki (“Sora-päiväkirja”) ja Zuiko Nikki (”Sora-päiväkirja, johon liittyy Bashō.” Päiväkirjassa ei ole tunneperäisiä lauseita, kuten Oku no hosomichi . -Maassa käydyt ja etäisyys yhdestä paikasta toinen on täsmälleen merkitty. Donald Keene vertaa tätä päiväkirja kuin François-René de Chateaubriand , eli tarkka tallennusaika tietojen matkan Julien joka liittyy hänen isäntänsä. maininta puolivälin aika Edo-kauden tässä päiväkirja on Se näkyy maallisissa haaroissa ja aika on esitetty kolmessa jaossa. Hän kirjoitti päiväkirjaansa, kun he palvoivat pyhäkköissä tai rukoilivat vierailemiensa pyhäkköjen tai temppelien edessä, mikä osoittaa, että hän oli vakava shintoisti .
Engishiki . Luettelo Kami koonnut Sora, joka opiskeli Šintolaisuus kanssa Yoshikawa Koretari (1616-1695) valmisteltaessa matkaa. Se vie alusta tukin pisteen keskellä 12 : nnen paperiarkille.
Valmisteltaessa matkaa, hän kirjoittaa tämä utamakura muistion pohjalta Ruiji Meisho Wakashū ja Narayama Shuha. Siinä on 8 arkkia alkaen arkin 12 takaosasta. Tämän matkan johtopäätökset lisätään rivien väliin. Paperiarkki on liimattu. Tätä kutsutaan myös "Meisho Memorandumiksi".
Yosa Buson piirsi kuvan Okuno Hosomichista, joka esitteli Bashōn hevosen selässä Soran mukana. Tämä päiväkirja tallentaa Busonin kuvassa esitetyn matkan. 33 ja puoli sivua paperia se alkaa, kun kaksi kumppania lähtevät Fukagawasta Edossa Genroku-aikakauden toisen vuoden maaliskuussa ja päättyy, kun Sora lähtee Iseen ja Nagashimaan5. elokuuta. Näiden kahden tapahtuman välissä Sora seuraa kaikkia matkan tapahtumia, mukaan lukien todelliset päivämäärät, sää, kalenteri ja hostellin oleskelut. Nämä yksityiskohdat tekevät siitä tärkeän asiakirjan Oku no hosomichin tutkimuksessa . 3. syyskuuta, Sora liittyy Bashōan Ōgakissa , ja nämä kaksi palaavat Fukagawaan13. marraskuuta. Sora tallentaa matkan yksityiskohdat.
Sora alkaa 4. maaliskuuta 1691 ja saapuu Nagashimaan 25. heinäkuuta. Tätä päiväkirjaa kutsutaan myös Kinki Region Travel Journaliksi. Vuoden 1689 päiväkirjan toisesta puoliskosta lähtien päiväkirja kuvattiin 23 paperiarkille Haikai Kakidomelle . Suurin osa niistä liittyy vierailuihin pyhäkköissä ja temppeleissä Yoshinossa, Koyasanissa . Kumano, Wakaura, Suma, Akashi. Se kuvaa pyhäkköjä ja temppeleitä sekä Utamakuraa. Hän vierailee Bashōssa ollessaan Sagaraku Kakishassa ja kuvailee Bashōa ja hänen seuraajiaan kun he laativat Saruminon antologiaa .
Haikai Kakidome panee merkille Bashōn ja Soran hokut (ensimmäiset haikus ) ja haikus matkan aikana ja haiku- kohtaamiset matkan aikana. Tämä on tärkeä asiakirja heidän haikunsa alkuperäisen muodon tuntemiseksi .
Japanilaisessa jousiammunnassa on anekdootteja Teishitsusta, jotka Sora tallentaa Yamanaka-kylpylässä, Sora ja Bashōn matkoilla tapaamien henkilöiden nimet ja osoitteet sekä entiset haikus.
Alkuperäinen kirja Sora Hon oli läsnä yhdessä Okuno Hosomichista kopioidun käsikirjoituksen kanssa samassa paulownian puulaatikossa . Tämä kirja oli Sugiyama Sugikazen, Soran läheisen ystävän, käsissä, kun hän kuoli Iki-saarella, nykyisessä Nagasakin prefektuurissa . Shiebo Hakushu, joka oli Sugishan veli, Sugiyama Sukishun poika, kirjoitti, että Sugifu omisti tämän kirjan. Tämä kirja lähetettiin Koya-perheelle, jossa Sora syntyi. Kun Koya-perhe katoaa, tämä kirja on Kasai-perheen hallinnassa, jotka olivat sukulaisia Soran äitiin. Kasai Shutoku, Kasai-perheestä, oli naimisissa Soran vanhemman sisaren tyttären kanssa. Hän kunnioitti Soraa. Hän toimitti Sora- kirjan, Yukimaruke , useista Soran asiakirjoista. Myöhemmin kirja siirtyy Kubojima Wakodolle. Sendain Chikurinsha Shujin kirjoittaa, että Wakodo omisti alun perin Sora's Journalin. Ashiinsha Takesai kuvailee kirjassaan Sendain suunnitelmaa Soran päiväkirjasta ja rivin20. heinäkuuta 1689kirjoitettiin Wakodon talossa. Suwan historian päiväkirjan mukaan vuonna 1967 Soran päiväkirja poistettiin laittomasti Kasai-perheeltä. Nimittäin Wakodo varasti Soran päiväkirjan Kasai-perheeltä. Wakodo osti Kasai-perheeltä 8 tuotetta, mukaan lukien päiväkirja 58 ryō Taelille, mutta maksoi vain 10 ryō. Takashiman han rankaisi Wakodoa , mutta päiväkirjaa ei palautettu. Alkuperäisessä laatikossa oli virallinen siirtokirje Okuno Hosomichilta ja Soran päiväkirja nimellä Wakodo. Matsudaira Shimanokami, yksi kartanon daimyo , myöhemmin osti laatikko. Honma Keishi todistaa tämän. Soran päiväkirjasta löytyy ajoittain fragmentteja asiakirjoista. Esimerkiksi Yokazetei Uko kirjoitti päiväkirjayhteenvedon21. huhtikuuta Shirakawassa osoitteessa 9. toukokuutaMatsushimassa Aokage Shussa. Asukaen Isso kirjoitti yhteenvedon alusta loppuun17. toukokuuta Obanazawassa.
Aikana Meiji , kirja omisti Kuwahara Shinzo Osaka, sitten siirtynyt Saito Ikuta Ito, kuuluisa keräilijä klassisen kuvataiteen. Sitten se siirtyy Saito Hirosukelle. Yamamoto Yasusaburo kuulee siitä ja Sato Seiijin käyttöönoton myötä hän todistaa kesän päivityksen vuonna 1938. Yamamoto löytää Soran päiväkirjan muiden klassisten kappaleiden joukosta. Hän julkaisee sen nimellä "Journal of Sora of Okuno Hoshomichi Bashōn mukana, vuoden 1791 päiväkirja" kustantajan Ogawa Shotenin kanssa vuonnaHeinäkuu 1943. Lisäksi tänä vuonna 1943 on se, että 250 : nnen vuosipäivän Bashō kuoleman ja 300 : nnen vuotta hänen syntymästään. Toinen vaikutelma tapahtuu saman vuoden joulukuussa ja kolmas vuonnaSyyskuu 1944. Neljäs painos on tehty vuonna 1946. Seiichiro Sugiura ja Saburo Miyamoto vierailevat Uemegurossa asuvan omistajan Hirosuke Saiton luona ja tutkivat sanomalehteä5. marraskuuta 1950. Sugiuran alkuperäinen idea oli hankkia Journal for Wataya Bunko Tenri-yliopiston kirjastosta, mutta tämä ei kuitenkaan toteutunut. Ajan myötä Seiichiro Sugiura onnistuu omistamaan lehden. Hän kirjoittaa Renga Haikai Kenkyu -lehden ensimmäisessä numerossa, että tutkijoiden on tutkittava tätä lehteä, mikä se onkin. Hänen kuolemansa jälkeen hänen vaimonsa lahjoitti Journalin Wataya Bunkolle Tenrin kirjastossaHelmikuu 1959.
Vuonna 1951 löydettiin kaksi käsikirjoitusta. Yksi on kan-nushi Nasu-Onsen-jinjan, nimeltään Giyu Hitomi, hallussa, ja päiväkirjaa kutsutaan Hitomin kirjaksi, ja toinen Oyamada-perheen hallussa, ja päiväkirjaa kutsutaan Oyamadan kirjaksi.
Ennen Soran päiväkirjan uudelleen löytämistä Okuno Hosomichin tutkimukset perustuivat epäsuoriin havaintoihin. Uudelleen löytämisen jälkeen Soran päiväkirja tuli välttämättömäksi, esimerkiksi hokun alkua varten on luettava Haikai Kakidome .
”Yamamoto kirjoittaa kirjansa alussa, että on ihme, että Sora's Journal on päässyt meihin alkuperäisessä muodossaan. Se oli hänen odotustensa ulkopuolella. Edellisten 250 vuoden aikana tämä on poikkeuksellinen löytö, vaikka olisimme jättäneet hyvin suuren määrän kirjoja, jotka "hikoilevat talossa". ? (Idioomi). "
Shida Gishu, jota on pyydetty kirjoittamaan esipuhe Yamamoton kirjaan, kirjoittaa, että tämä muistikirja edistää suuresti Kapean polun tutkimista maailman lopussa , ja jokainen tutkimus auttaa todistamaan tämän päiväkirjan ja todistaa Soran todelliset kirjoitukset, joissa on useita todisteita. Soran päiväkirjan julkaiseminen aiheutti ongelmia Bashōn Oku not hosomichi ja Soran kuvausten välillä. Ennen päiväkirjan löytämistä Shida oli huomauttanut, että kaikki Maailman lopun läheinen tunne ei välttämättä totta ja että keksinnöistä oli esimerkkejä. Tätä ongelmaa kiistetään vuonna 1951 Kokubungakussa , Kaishakussa Kanshossa, Toyotaka Komiya tukee Bashōa sanomalla, että tahallisia keksintöjä ei ole, mutta useimmat tutkijat, kuten Sugiura, Noichi Imoto, Kisao Abe, ovat tutkineet sitä huolellisesti ja akateeminen ympyrä kannattaa keksintöjä. . Yamamoton alkuperäinen painos sisältää virheitä ja tulostusvirheitä. Sugiura toimitti korjattua päiväkirjaa. Myöhemmin useita kirjoja julkaistiin Korjatussa Sora-päiväkirjassa.