| Hanhenvartija suihkulähteellä | |
| Kansantaru | |
|---|---|
| Otsikko | Hanhenvartija suihkulähteellä |
| Alkuperäinen otsikko | Die Gänsehirtin am Brunnen |
| Aarne-Thompson | AT 923 |
| KHM | KHM 179 |
| Kansanperinne | |
| Ystävällinen | Tarina |
| Maa | Saksa |
| Aika | XIX th vuosisadan |
| Kirjallisuusversio (t) | |
| Lähetetty | Veljet Grimm , Kinder- und Hausmärchen |
| Kuvittaja (t) | Theodor Hosemann Carl Offterdinger Ludwig Richter Arthur Rackham, ea |
Suihkulähteen hanhenvartija on veljien Grimmien tarina, joka julkaistiin lapsuuden ja kodin tarinoiden viidennestä painoksesta(numero KHM 179).
Vanha nainen asuu hanhiparvensa kanssa syrjäisellä alueella. Ihmiset kutsuvat häntä noidaksi, koska hän voi kantaa raskaita taakkoja väsymättä. Läpi kulkeva kreivi poika on yllättynyt kantamastaan kuormasta ja tarjoaa apua. Vanha nainen hyväksyy, mutta taakka painaa yli-inhimillistä painoa. Lisäksi, kun vanha nainen pilkkaa häntä, nuori mies yrittää uupuneina päästä eroon häntä murskaavasta kuormasta, mutta turhaan. Vanha nainen hyppää nuoren miehen selälle ja istuu kuorman päällä. Kaikesta huolimatta he saapuvat vanhan naisen mökille, vuorelle, ja heitä tervehtii noian tytär, joka pitää hanhia ja on erittäin ruma. Vanha nainen pehmenee, antaa nuoren miehen levätä ja antaa hänelle ongelmansa varten laatikon, joka on veistetty yhteen smaragdiin .
Voimansa palauttanut nuori kreivi lähtee jälleen ja kolmen päivän vaelluksen jälkeen metsässä saavuttaa valtakunnan pääkaupungin. Hän tarjoaa smaragdikotelon kuningattarelle, mutta hän putoaa kuolleena löydettäessä sen sisällön! Tullessaan järkkensä hän pyytää puhumaan nuorelle miehelle yksityisesti. Hän kertoo hänelle, kuinka kuningas ja hänen aviomiehensä karkotti kolme vuotta aikaisemmin kolmesta tyttärestään nuorimman, joka oli erittäin kaunis ja jonka kyyneleet olivat helmiä ja jalokiviä , ja jakoi valtakunnan kahden vanhimman vanhimmansa kanssa, koska hän oli uskaltanut kerro isälleen, että hän rakasti häntä "kuin suolaa ". Sitten kuningas ajoi nuorimman tyttärensä metsään, suolapussi sidottu hänen selkäänsä helmihelmistä ja sukulaisten esittelyistä huolimatta. Tutkimuksesta huolimatta kukaan ei tiedä, mitä nuorelle tytölle tapahtui.
Smaragdilaatikossa oli nyt samanlainen helmi kuin sen silmiltä pudonneet helmet: Nuori mies kertoo kuningattarelle, kuinka hän tuli hänen haltuunsa. Kuningas ja kuningatar, kreivi mukana, muuttavat vanhan naisen taloon vuorelle. Pimeällä hän vie tyttärensä, joka kävelee lähteelle, josta hän poistaa kasvonsa peittäneen ihon , ja näyttää muuttuneelta ja ihanan kauniilta; silti hän istuu alas ja itkee. Hälytettyään oksan äänen, jonka hänen nähneensä ja vakoojansa kreivi murtaa, hän kiirehti laittaa ihonsa takaisin ja palata äitinsä luo. Hän alkaa siivota mökkiä ja ilmoittaa nuorelle tytölle, että keskiyöhön mennessä on kulunut kolme vuotta palveluksestaan.
Kuningas ja kuningatar puolestaan ovat huomanneet mökin ja päässeet siihen yhdessä kreivi kanssa, joka kertoo heille, mitä hän näki suihkulähteellä. Vanha nainen pyörii , koko talo on tahraton puhdas. Hän toivottaa heidät tervetulleiksi ja paljastaa heille, että hanhenvartija ei ole kukaan muu kuin heidän tyttärensä, jonka he olivat epäoikeudenmukaisesti karkoittaneet kolme vuotta aiemmin. Juuri tämä näyttää pukeutuneen upeasti ja kauniiksi kuin enkeli . Vanha nainen ilmoittaa kuninkaalle ja kuningattarelle, että hän tekee hänelle lahjan arvokkaista kyyneleistä, jotka nuori tyttö vuodatti palveluksessaan, sekä pienestä talostaan; sitten hän katoaa. Mökki muutetaan ylelliseksi palatsiksi .
Kertoja sitten määrittää, että tarina ei ole ohi, mutta hänen isoäitinsä, jolta hän pitää sitä, ei enää muistaa loput. Hän olettaa, että kreivi ja prinsessa ovat naimisissa ja ovat asuneet onnellisesti palatsissa; että hanhet olivat metamorfoituneita piikkejä ja että he palasivat myöhemmin ihmiskehoonsa. Mutta varma on, että vanha nainen ei ollut noita, vaan hyvä keiju , joka epäilemättä oli antanut syntymänsä nuorelle prinsessalle lahjan helmien vuodattamisesta kyyneleiden sijaan.
Tarina, joka on levinnyt erityisesti Länsi- ja Keski-Euroopassa, liittyy Tuhkimo ja All-Fourrures -teemoihin . Nuoren tytön motiivi, joka poistaa ihon, joka tekee hänen kasvoistaan ruma, tuo sen myös lähemmäksi tyypillistä ATU 510B ( Donkey Skin ) -tarinaa . On intialainen versio, Prinsessa, joka rakasti isäänsä kuin suola .
Tämän tarinan vanhin tunnettu versio on Geoffroy de Monmouth ( Historia regum Britanniae , 1135), jossa kuningas Leir kysyy tyttäriltään heidän rakkaudestaan häntä kohtaan; Kuitenkin verrattuna suolalla näkyy vain suullinen versioissa XIX : nnen vuosisadan . Wilhelm Grimm käytti lähteenä Hermann Kletken tarinan, joka julkaistiin vuonna 1840 Saksan kansanmusiikin almanachissa . Kletke itse oli siirtänyt yläsaksan kielelle wieniläisen kirjailijan Andreas Schumacherin (1803-1863) murteen ( D 'Ganshiadarin , 1833 ). Wilhelm Grimm pippasi tekstiä suosituilla ilmaisuilla ja sananlaskuilla, ja se on kertojan johtopäätöksen lähde.
Viittaus suolaan on muistutus siitä, että tämä välttämätön tuote oli kerran niukka ja kallis. Venäläinen tale julkaisema -Afanassiev , Le Sel , keskustelee sen markkina-arvo. Eri versioissa nuori tyttö tarjoilee isälleen suolatonta ruokaa, mikä saa hänet tunnistamaan suolan arvon (katso tästä aiheesta Princess Peau-de-Souris , Grimmin tarinoista katkaistu tarina tai englantilainen tarina Cap -o '' -Rushes (en) ). Suola esiintyy erilaisissa uskonnollisissa kultteissa ja yleisissä uskomuksissa elämän edistämiseksi ja pahan torjumiseksi. Mukaan Nicole Belmont ilmaisulla "rakastaa [hänen isänsä]", kuten suola", lausui nuoren tytön, voisi myös tehdä seksuaalista merkitys.