| Malicroix | |
| Kirjoittaja | Henri Bosco |
|---|---|
| Maa | Ranska |
| Ystävällinen | Tarina |
| Alkuperäinen versio | |
| Kieli | Ranskan kieli |
| Otsikko | Malicroix |
| Toimittaja | Gallimard |
| Julkaisupäivä | 1948 |
Malicroix onkirjailija ja runoilija Henri Boscon kertomus , joka julkaistiin vuonna 1948.
Henri Bosco asuu Marokossa, kun hän jäi eläkkeelle vuonna 1945 . Hänen uransa klassisten kirjeiden opettajana, muun muassa Italiassa ja Ranskassa , päättyi Lycée Gouraudiin Rabatissa . Toisen maailmansodan jälkimainingeissa hän kirjoitti lukuisia romaaneja, joista osa oli palkittuja, joista hän sai mainetta ja riittävät tulot lopettaakseen opetustoimintansa.
Kirjoittajan elämä ei kuitenkaan ole ainoa avain hänen työhönsä. Se on myös hänen syvä persoonallisuutensa, joka antaa fiktioille ainutlaatuisen luonteen. Kirjailijalla on piilotetut juuret, salaiset siteet, jotka yhdistävät olennon maahan, henkien perheeseen ja joiden merkitystä hän itse korosti puhuessaan maineikkaasta sukulaisestaan, pyhä John Boscosta : "Hän (pyhä) tarttuu maahan, vanha sielujen maa. Hän ravitsee siellä puuta tammen vahvojen juurien kärsivällisyydellä ”.
Ensimmäisen version Malicroixista näyttää tuottaneen Librairie Arthème Fayard Pariisissa vuonna 1946 nykytaidekokoelmassa.
Tämän työn tulisi olla kontekstualisoitu maantieteellisesti: Provence . Kuten hänen aikanaan Jean Giono , Bosco käyttää aluettaan yleistämään universaaleja elementtejä: kivi, tuuli, vesi, auringon tuli ja antamaan heille lähes metafyysisen roolin. Juuri tämän alkeellisen, "alkuperäisen" ja ankaran Provencen hän animoi usein mystisesti etsimällä sen eri puolia, joissa ihmiset ovat vain "toissijainen" toimija, joka kohtaa alkuaineiden ensisijaisen voiman. Jotka muotoilevat tarinan (vrt . lapsi ja joki , Culotte-perse , Théotime , ruoko ja lähde jne.).
Tässä samassa perspektiivissä sveitsiläinen kirjailija Charles Ferdinand Ramuz vastustaa Galoubetin ja farandolien ystäville rakastettua Provence-postikorttia , Cézannen universaalia, riisuttua Provencea . Provence, jolla ei ole paikallista väriä, alue, joka on pelkistetty tuulen, kivien ja auringon puhtaaksi olemukseksi: "Provence on niin paljon, että se ei enää ole hän, ja vain tässä mielessä voimme kutsua Henri Boscoa provencelaiseksi kirjailijaksi ”. Tästä näkökulmasta voimme siis väittää, että Boscossa ja etenkin Malicroixissa on universalistinen luonne , ilmeisesti alueellisesta ankkuroinnista huolimatta.
Tämän tarinan yleisesti vakava sävy ei saa meidät unohtamaan, millaisella mestaruudella Henri Bosco tietää halunsa käsitellessään ironiaa. Nopea ja typerästi rationaalinen byrokraatti, joka kuljetetaan sattumalta Provencen kylään ja ristiriidassa Maan palvelijoiden kanssa: tämä saattaa muistuttaa meitä Monsieur Carre-Benoît à la Campagnesta (kirjoitettu vuosi myöhemmin vuonna 1948), satiirista, joka on vivahteessa arkuus. jonka traaginen loppu heittää varjon loistoa ja väkivaltaa, kuten Malicroixissa.
Meillä voi olla kolmiulotteinen näkymä tarinasta: tarina ja hahmot, ajallinen tilantekonteksti ja myytin näkökulma (mukaan lukien tarinan perustava myytti ja siitä johtuva aloitusskenaario).