Sonata K.126
C- molli -![]() ![]() |
Sonata K. 126 ( F 402 / L 85) on C minor on työtä näppäimistö säveltäjä Italian Domenico Scarlatti .
Sonata K. 126 C minor ei liikettä osoitus. Scarlatti erottaa melodiset sekvenssit sarjoilla arpeggioita ja kromaattisen nousun oikeassa kädessä, joita kaikki "tukevat itsepäiset soinnut" (enintään viisi ääntä toisessa osassa). Luettelossa Pestelli, n o 128 muodostaa yhden tulon kanssa, K. 426 , joka seuraa.
Sonaatin loppu:
Tärkein käsikirjoitus on määrä 29 of tilavuuden XV (Ms. 9771) Venetsian (1749), kopioida Maria Barbara ; muut ovat Parma II 26 (Ms AG 31407), kopioitu vuonna 1752, Münster II 17 (Sant Hs 3966) ja Wienissä Q 15117. Kopio näkyy numerona 9 Madridin käsikirjoituksessa (E-Mc, ms. ). Toinen on Zaragozassa (E-Zac), lähde 2, ms. Ms B-2 31 f luu 19v-21 r, n o 10 (1751-1752). Johanna Ulrich Haffner julkaisi sonaatin jo 1753 Nürnbergissä viiden muun sonaatin ( K. 125 , 126, 127 , 131 , 182 ja 179 ) kanssa.
Parma II 26.
Venetsia XV 29.
Madridin käsikirjoitus.
Pianolla K. 126 -sonaatin esiintyjinä ovat Ilze Graubiņa (1980), Hae Won Chang (1984, Naxos , voi 1 ), Jenő Jandó (1999, Naxos), Christian Zacharias (2002, MDG), Michelangelo Carbonara (2009, Brilliant Classics ), Carlo Grante (2009, Music & Arts, osa 1 ) ja Frédéric d'Oria-Nicolas (2019, Fondamenta).
Klavessiin häntä puolustavat Luciano Sgrizzi (1974, Erato), Scott Ross (1985, Erato ), Enrico Baiano (1999, Symphonia), Pieter-Jan Belder (2000, Brilliant Classics , osa 5 ), Richard Lester (2005) , Nimbus , osa 6 ) ja Frédérick Haas (2016, Hitasura Productions).
Suomalainen harmonikansoittaja Janne Rättyä nauhoitti sen Ondine- etikettiin .
: tämän artikkelin lähteenä käytetty asiakirja.