Sopimuksella kauppa- ja ystävyyden Ranskan ja Persian allekirjoitettiin Versailles päälle13. elokuuta 1715.
Tämä sopimus tehtiin soveltamisesta kaupallisen sopimuksen 1708 mennessä Jean-Baptiste Colbert de Torcy , Louis Phélypeaux de Pontchartrain , ja Nicolas Desmarets Ranskan puolella ja suurlähettilään Chah Hussein of Persia Mehmet Rıza Beg avustaa Hagopdjan de Deritchan persialaisella puolella. Jälkimmäisen piti pysyä koko vuoden Pariisissa neuvotteluissa, joita hidasti Louis XIV : n sairaus .
Sopimuksessa määrättiin erityisesti persialaisen konsulaatin perustamisesta Marseillesiin , joka on itämaiden tärkein kauppasatama. Hagopdjanin valinta tähän virkaan hyväksyttiin lokakuussa.
Sen jälkeen kun sopimuksen ratifiointi kahden hallitsijat, joka on Ranskan konsuli , chevalier Padéry, asettui Shiraz .
Ranskan yritys luoda kauppasuhteet Persiaan päättyy epäonnistumiseen maan historian tämän ajanjakson ongelmallisen poliittisen tilanteen takia, mutta myös sen vaikean maantieteellisen tilanteen ja kilpailun vuoksi Turkin ja Venäjän kanssa .
Neljän ensimmäisen artikkelin teksti:
Persian kauppiailla, jotka todella tulevat Persian kuninkaan valtioista Marseillen satamaan, on samat etuoikeudet ja vapautukset kuin muilla kauppiailla, joihin sovelletaan SMT C: tä, sillä ehdolla, että he eivät kuitenkaan voi tuoda Ranskaan tavaroita, joiden tulo maahan on kielletty; että he tuovat siellä sallittujen tavaroiden kuljetukseen ranskalaisia aluksia ja että ne ovat kaikki Persian kuninkaan valtioiden tavaroita, minkä he perustelevat todistuksella, jonka ne ottavat vastaan Ranskan kansan konsuli.
Heillä voi olla Marseillessa kansansa konsuli, jolle kuningas antaa talon majoitukselleen, ja edellä mainittu konsuli saa kokovapautuksen.
Pelkästään mainitulla konsulilla on oikeus päättää kaikista eroista, joita persialaisten kauppiaiden välillä voi olla keskenään; ja persialaisten ja SMT C -henkilöiden tai toisen kansakunnan ihmisten välillä mahdollisesti syntyneiden riitojen osalta tieto ja päätös on SMT C: n perustamilla paikallisilla tuomareilla, ja jos tapahtuu, että 'ranskalainen kauppias Persian velallinen joutuu konkurssiin, Persian oikeudet säilyvät hänelle, ja hän voi käyttää niitä velkaa vastaan ja hänen omaisuutensa suhteen samalla tavalla kuin Hänen Majesteettinsa alamaiset, ja valtakunnassa tämäntyyppisiä tapauksia varten vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
Jos persialainen kauppias kuolee Ranskassa, missä hän olisi tullut kauppaan, hänen tavaransa ja tavaransa luovutetaan hänen kansansa konsulille säilytettäväksi kuolleen perillisille; ja jos kuitenkin on todisteita siitä, että hän on kuollut joidenkin summien velalliselta ranskalaiselle tai toisen kansakunnan kansalle, velkojalle maksetaan tavaroiden ja esineiden velka, ennen kuin persialainen konsuli voi luovuttaa.