Treasure Laki on teko Britannian parlamentin hyväksymän kuningatar Elisabet II on4. heinäkuuta 1996.
Se koskee aarteita, jotka löydettiin Englannista, Pohjois-Irlannista ja Walesista. Tämän lain mukaan jokaisen, joka löytää aarteen jostakin näistä alueista, on ilmoitettava siitä lähimmälle hautausmiehelle 14 päivän kuluessa löytämisestä.
Sitten suoritetaan tutkimus sen selvittämiseksi, muodostavatko löydetyt esineet todella aarteen (tässä laissa määritellyssä mielessä). Tällöin aarteiden arviointikomitea , riippumaton asiantuntijaryhmä, on vastuussa aarteen markkina-arvon määrittämisestä, jotta museo voisi sen mahdollisesti hankkia.
Jos mikään museo ei halua ostaa aartetta tähän hintaan, keksijä (joka aarteen löysi) voi hävittää sen.
Treasure Act perustuu löytäjien vastuuseen. Sen soveltaminen mahdollisti arkeologisten löydösten ja niiden kartografian lisääntymisen, kun vuonna 1997 perustettiin kannettava antiikkijärjestelmä (PAS).
Rajat ilmestyivät nopeasti. Jos tietty määrä ihmisiä kunnioitti tekstin henkeä, muut kiertivät sen nopeasti.
Brittiläiset ja ulkomaiset arkeologit kritisoivat tätä järjestelmää. Sen katsotaan kannustavan arkeologista ryöstämistä, mikä on erittäin tuhoavaa esineiden arkeologiselle kehykselle. Englantilaisen kulttuuriperinnön tutkimuspolitiikan (roomalaisen arkeologian) johtaja Pete Wilson huomautti, että löytöjen taloudellisen arvon korostaminen houkutteli kasvavaa yleisöä etsijöitä, jotka olivat enemmän sitoutuneita voiton houkutteluun kuin "mihinkään kulttuuriperintöön liittyvään kiinnostukseen. Neljästä viiteen sataan esineestä, jotka on julistettu brittiläiseksi alkuperäksi, saatiin siten myyntiin verkossa joka päivä vuoden 2009 aikana. "" Crosby Garrettin kypärä ", roomalaisen ratsastajan kypärä, joka on nimetty sen löytäjän mukaan, tehtiin nopeasti. restaurointi ennen kannettavan antiikkijärjestelmän mielipidettä ennen sen myyntiä vuonnalokakuu 2010Christien luona kahden miljoonan puntaa. Näiden toimien järjestys esti kohteen perusteellisen tutkimuksen ja johti paljon tietojen menetykseen. Lisäksi "aarteiden" alkuperästä, termistä, jonka arkeologit itse kiistävät, ei voida olla varmoja. Treasure Act -lain mukaiset tavarat voivat siis tulla muualta kuin mainitussa paikassa tai jopa muista maista, kuten Ranskasta tai Italiasta. Treasure Act ei myöskään lopettanut maanalaisten ryöstöjen, "Nighthawkers", toimintaa. Poliisi ilmoitti siten yli kaksisataa neljäkymmentä hyökkäystä vuosina 1995-2008, joista kahdeksankymmentäkahdeksan koski suojattuja alueita.
Tämä tilanne johti siihen, että englantilainen perintö julkaisi aihetta koskevan kirjan vuonna 2009 ja sanomalehtiartikkeleita "Nighthawkereiden" karkotuksista ja arkeologisten kohteiden "rutiininomaisesta ryöstämisestä" metallinilmaisimilla. Aartelakista keskusteltiin viime kädessä Ison-Britannian parlamentissa, erityisesti sen puutteista ja arkeologisten esineiden verkkomyynnistä.
Vuoden 2016 aikana ilmoitettiin 1120 aartetta, mikä on eniten ilmoituksia vuodessa. 20 vuoden aikana (vuosina 1996--2016) on tehty 14 000 ilmoitusta ja 40% ilmoitetuista esineistä on päätynyt museoon Yhdistyneessä kuningaskunnassa.