Skandinavian rahaliitto ( ruotsi : Skandinaviska myntunionen ; Tanskan : Skandinaviske møntunion ; Norja : Skandinaviske myntunion ) oli rahaliiton muodostama Ruotsin ja Tanskan päälle5. toukokuuta 1873jolloin vaihto määrien niiden valuuttojen vahvistettu vastaan kultaa .
Norja , joka oli sitten yhdistyi Ruotsin mutta jossa on täysi sisäinen autonomia, liittyy unionin kahden vuoden jälkeen vuonna 1875, vahvistamisesta valuuttansa kultaa samaan tahtiin kuin Tanskassa ja Ruotsissa (2,48 kruunua per gramma kultaa, eli 0,403 grammaa kulta kruunua kohti). Unioni on yksi merkittäviä tuloksia poliittisen liikkeen scandinaviste XIX : nnen vuosisadan .
Unioni tarjoaa valuuttakurssit ja vakauden, mutta jäsenmailla on edelleen oma valuuttansa. Ennakoimattomana vaikutuksena unionin tuntema turvallisuus johtaa erilaisten valuuttojen hyväksymiseen käytännössä koko alueella.
Kun unioni luotiin, Ruotsi muutti nimensä sen rahan, aiemmalta nimeltään riksi , että kruunu ( kruunua ). Tanska teki saman, luopumista rigsdaler varten Tanskan kruunun tammikuussa 1875. Sana Krone oli jo nimi tanskalaisen kolikon ja kun Norjassa on myös laukoi Norja kruunu . Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "kruunua" ja erilaiset kirjoitusasut johtuvat skandinaavisten kielten eroista.
Vuonna 1905 Ruotsin ja Norjan välinen poliittinen unioni hajotettiin vaikuttamatta yhteistyöhön unionissa. Unioni päättyi vasta ensimmäisen maailmansodan alkuun , vuonna 1914 . Ruotsi itse asiassa hylkää valuuttansa vastaavuuden kultaan2. elokuuta 1914, ilman kiinteää valuuttakurssia, vapaa liikkuvuus keskeytyi.
Euroalueen perustamisen jälkeen , Ruotsi, Norja ja Tanska eivät ole osa sitä, nämä maat käyttävät edelleen samoja valuuttoja kuin rahaliitto, mutta ne ovat menettäneet vastaavuutensa kultaan yksi kerrallaan vuonna 1914.
Islannin kruunu ( kruunun ) on johdannainen Tanskan kruunun annettu myöhemmin itsenäisyyttä saama saari 1918 ja sitten täysi suvereniteettia 1944 .