Kilpikonna ja linnut on muinainen suosittu tarina , jonka varhaisimmat versiot löytyvät Intiasta ja Kreikasta. On myös afrikkalaisia muunnelmia. Niistä saatava moraali vaihtelee ja riippuu kontekstista, jossa heille kerrotaan.
Tarina kilpikonnan uhrista riippuvuudesta juorusta esiintyy buddhalaisessa kirjoituksessa, Jātakassa, joka tunnetaan nimellä Kacchapa . Tässä versiossa kuningas itsekin liian puhelias löytää puutarhastaan taivaalta kaatuneen ja kahtia jakautuneen kilpikonnan. Hänen neuvonantajansa selittää hänelle, että tämä on merkki liikaa puhumiseen kertomalla hänelle seuraava tarina: kilpikonna oli ystävystynyt kahden hanhen kanssa, jotka olivat luvanneet viedä hänet ilmateitse Himalajan kotiin . He pitivät kumpikin nokassaan keppiä, jonka kilpikonna tarttui suuhun varoen, ettei päästää irti puhuessaan. Mutta matkan aikana jotkut lapset kiusasivat häntä maasta ja vastauksen aikana hän kaatui maahan. Koska jātakas olivat suosikki aihe veistos, tämä tarina edusti korkokuvia eri uskonnollisia rakennuksia Intiassa ja Java, usein muodossa synoptista tilejä. Esitetyt jaksot osoittavat kilpikonnaa kantavat linnut, sen putoamisen tai jopa kohtalon palattuaan maahan. Esimerkiksi Jaavan 9. vuosisadan Mendut- temppelissä linnut ja kilpikonna näkyvät oikeassa yläkulmassa, kun taas metsästäjät tähtäävät heihin jousilla. Välittömästi alla samat kolme valmistavat aterian eläimen jäännöksillä.
Kuten Mendutin esimerkissä, muita versioita kuvataan jopa buddhalaisissa yhteyksissä. Intialaisessa Pañchatantran kirjallisessa muunnoksessa kilpikonna asuu järvessä, joka alkaa kuivua. Sääli säästäen ystävänsä tulevista kärsimyksistä, kaksi hanhia tarjoaa lentää hänen kanssaan edellä kuvatulla tavalla. Kuultuaan läpi kulkevien kaupunkilaisten kommentit kilpikonna ei voi vastustaa halua käskeä heitä ajattelemaan omaa liiketoimintaansa, minkä seurauksena se putoaa maahan, missä sitä teurastetaan ja sitten syötään. Tarina sisältyi lopulta Bidpain , väitetyn Pañchatantran kirjoittajan, tarinoihin ja levisi länteen käännöksinä persiaksi , syyriaksi , arabiaksi , kreikaksi , hepreaksi ja latinaksi . Viimeinen näistä alkoi kääntää muille eurooppalaisille kielille keskiajan lopulla. Vielä myöhempi tili ilmestyy Hitopadesaan , jossa kilpikonna matkustaa kalastajan tulon vuoksi. Lehmälinnut maasta viittaavat siihen, että lentävä kilpikonna tekisi hyvän aterian ja hän putoaa alas surkeasti.
Thomas North käänsi nopeasti italiankielisen version Bidpain tarinoista englanniksi nimellä La Philosophie Moralle de Doni ( Donin moraalinen filosofia , 1570). Kilpikonnan ja lintujen tarina on mukana havainnollistamaan ajatusta, että "ihmisellä ei ole suurempaa vihollista kuin hän itse".
Ranskalainen fabulisti Jean de la Fontaine luki myös tarinan ensimmäisessä lyhennetyssä versiossa Bidpaïin teoksista (joita hän kutsuu Pilpaiksi ) saadakseen siitä tarinan La Tortue et les Deux Canards (X.3). Hänelle historia kuvaa ihmisen turhuutta ja huolimattomuutta. Hänen kilpikonna, kyllästynyt asumaan samassa paikassa, päättää matkustaa. Kaksi ankkaa tarjoutuvat viemään hänet Amerikkaan, mutta matkalla hän kuulee ihmisten tervehtivän häntä alhaalta pilkattuna "kilpikonnien kuningattarena" ja hän huutaa suostumustaan heille. Aleksanteri Sumarokov näyttää perustaneen tätä tarua venäläiseen versioonsa, jossa ankat kuljettavat kilpikonnan Ranskaan.
Itään päin, mongolilainen kansantarina kertoo samanlaisen tarinan, mutta eri eläimellä. Tässä muunnelmassa sammakko on kateellinen hanhille, jotka keskustelevat tulevasta muuttoliikkeestään ja kuinka onnekkaita he voivat lentää talvella lämpimämpään ilmastoon. Hanhet ehdottavat tikun suunnitelmaa sammakolle ja he lähtevät. Sammakko on niin innoissaan itsestään, että hän ei voi muuta kuin huutaa sen sammakoille, jotka hän jättää jälkeensä, ja liittää hänet katastrofaalisesti uudelleen.
Toinen muutos on, että Venäjän kirjailija Vsevolod Garchin nimeltään Matkalla sammakko (Лягушка-путешественница), mukautettu sarjakuva vuonna 1965. sammakko tässä versiossa laskee haluavat kertoa alla mainittuja, että matka oli oma idea, eikä se ankkoja. Toisin kuin useimmat muunnelmat, sammakko putoaa lammikkoon vahingoittumatta kerskaamaan hyväkseen.
Kaksi tarinaa koskevat kilpikonna ja erilaisia lintuja ovat johtuneet Aisopos , yksi Kreikan päässä Babrius ja toinen Latinalaisen alkaen Phaedrus . Kreikkalaisessa versiossa kilpikonna kaipaa nähdä enemmän maata ja suostuttaa kotkan lentämään sen mukana lupaamalla sitä vastineeksi "kaikki itämerestä tulevat lahjat". Pilvien yläpuolelle kotka pudottaa sen vuoren huipulle. Tarinan moraali olisi, että pitäisi olla tyytyväinen kohtaloonsa. Se levisi Eurooppaan Avianuksen ja Eudes de Cheritonin latinankielisten käännösten kautta . Myöhemmin se ylitetään ja rikastetaan tarinoilla intialaisesta versiosta. Sieltä La Fontaine olisi herättänyt kilpikonnan tyytymättömyyden, aivan kuten Jefferys Taylor, joka teki siitä runon, La Tortue (Kilpikonna) .
Babrius ei anna mitään syytä kotkan pettämiseen; Avianus sanoo, että se johtuu siitä, ettei hän ole saanut maksua. Elämän epävarmuus, johon petos tulee, on tarinan vaihtoehtoisen version aihe, jonka Phèdre kertoi otsikolla Kotka ja korppi (2.6). Se alkaa seuraavasta kommentista: "Kukaan ei ole tarpeeksi hyvin aseistettu suuria ja mahtavia vastaan, ja jos myös pahantahtoinen neuvonantaja astuu sisään, kukaan, joka putoaa heidän kynsiinsä, tuhotaan." Tämän havainnollistamiseksi hän kertoo, kuinka kotka tarttui kilpikonnaan, mutta ei voinut syödä sitä sen kuoren takia. Korppi ohi ohittaa kotkan pudottamaan sen "tähtikorkeudesta" alla oleville kiville, minkä jälkeen kaksi lintua jakavat lihansa. Englantilaisen Walterin ottamaan tarinaan lisätään maanpetos. Varis tapaa turhautuneen kotkan ja antaa hänelle neuvoja. Mutta hän odottaa kivien takana ja lentää pudonneen kilpikonnan kanssa ennen kuin kotka voi palata.
Igbon Fable jossa kilpikonna ja lintuja on jaettu laajasti, koska se löytyy romaani Kaikki Tiivistetty mukaan Chinua Achebe . Kilpikonna, joka on länsiafrikkalaisen hölmön hahmo , kuulee juhlasta, jonka taivaan asukkaat haluavat tarjota linnuille, ja suostuttelee heidät ottamaan sen mukanaan, tekemällä siivet höyhenineen. Saapuessaan taivaaseen, missä juhla on tarkoitus järjestää, hän esittelee itsensä isännille nimellä "Te kaikki", ja kun he tuovat ruoan sanomalla "se on sinulle kaikille", kilpikonna pyytää sitä. kokonaisuus. Raivokkaat linnut hakevat höyheniään ja lähtevät. Vain papukaija suostuu kuljettamaan kilpikonnan vaimolle viestin, jossa häntä pyydetään ottamaan patja ulos ja asettamaan se alas alakerrassa pehmentämään hänen putoamistaan. Mutta sen sijaan papukaija käskee kilpikonnan vaimoa ottamaan pois kaikki vaikeimmat asiat niin, että kun hänen miehensä hyppää taivaalta, hänen kuorensa hajoaa maahan. Kuitenkin se selviää kaatumisestaan ja kuoren palat kiinnitetään uudelleen. Tämä selittää, miksi kilpikonnan kuorella on niin epäsäännöllinen pinta. Saman tarinan väittävät swazilaiset ja kikuyut .
Jotkut kilpikonnajutut pidennetään siten, että oletetaan, että kaksi tarinaa on yhdistetty yhdeksi. Esimerkiksi afrikkalaisen tarinan kilpikonna palaa maahan terveenä, mutta linnut päättävät pelata temppua vastineeksi. Juhla tarjoillaan maassa, mutta vain ne, joiden kynnet ovat puhtaat, voivat osallistua. Linnut lentävät kohti jokea ja palaavat lepäämään ruokansa kanssa, mutta ryömiessään kilpikonna likaantuu jaloilleen ja lähetetään takaisin yrittämään uudelleen. Tällä kertaa hän kaipaa juhlia.
Sri Lankan jatkoa intialaiselle versiolle, Ibba kilpikonna myös selviytyy kaatumisestaan vain joutuakseen nälkäisen šakalin Nariyan kynsiin. Ibba kertoo hänelle, että hänen kuorensa pehmenee, jos se kastuu joessa. Aluksi Nariya pitää tassua, mutta sitten Ibba vakuuttaa hänet, että hän on märkä kaikkialla, lukuun ottamatta vielä kuivaa kohtaa Nariyan tassun alla. Kun sakali nostaa hänet ylös, Ibba onnistuu uimaan pois.
Muut versiot yhdistävät tarinat saumattomammin. Remus-setän Etelä-Carolinan orjien tarinankerronta yhdistää Aesopin tarinan Tyytymättömästä kilpikonnasta kumulatiiviseen afrikkalaiseen tarinaan. Kilpikonna Brer Terrapin murisee jatkuvasti nähdäkseen kohtalonsa sidottuina maapalloon siinä määrin, että eläimet salaa vievät hänet ylös ilmaan ja tappavat hänet pudottamalla. Neiti Crow (neiti Corneille) huolehtii siitä ensin ja kun hän väsyy, se siirretään haukan, sitten haukan ja lopulta kuningas Kotkan takaosaan. Kilpikonna tajuaa, että kotka ei kuuntele hänen kutsujaan tuoda hänet takaisin, laskeutuu lankaa pitkin, jonka hän sitoo kotkan tassuun, ja pakenee siten kohtalostaan.
Joseph Jacobs yhdistää samalla tavalla Aesopin kaksi tarua myöhemmässä tilissä. Kotka kuljettaa kilpikonnan uuteen kotiin ja varis muistuttaa sitä, että on hyvä syödä. Kotka pudottaa sen sitten terävälle kalliolle ja kaksi lintua tekevät siitä juhlan. Tätä synteettistä versiota ja siitä johdettua moraalia "Älä koskaan lennä vihollisen hammaspyörän yli" pidetään usein virheellisesti aitona.