Termi Malaiji kirjallisuutta tulisi ymmärtää tarkoittavan kirjallisuutta kirjoitettu Malaiji kieltä , riippumatta siitä maasta, jossa se on kirjoitettu: Brunei , Indonesia , Malesia , Singapore .
Indonesian yhteydessä "malaijinkielisen kirjallisuuden" määritelmää ei voida erottaa ideologisesta ja poliittisesta käsityksestä. Todellakin, kun 1920-luvulta lähtien Alankomaiden Itä-Intiaan ilmestyi kansallinen liike, jonka tavoitteena on tietoisuus Indonesian kansallisesta identiteetistä ja Alankomaiden Itä-Intian itsenäisyydestä ja joka hyväksytään tulevan Malesian kansan kieleksi, joka nimetään uudelleen " Indonesian ", nyt ymmärretään, että malaijiksi kirjoitettu kirjallisuus on Indonesian kirjallisuutta .
Vuonna Alankomaiden Intiassa , siirtomaavallan aikana, 1880-luvulta alkaen, kirjallisuuden että Malaiji kielellä, kirjoittanut Peranakan Kiinan, kehittyneet . Tämä kirjallisuus koostuu eri osista:
Käsitellyt teemat koskevat lähinnä Peranakanin maailmaa , heidän jokapäiväistä elämää, suhteita Alankomaiden Itä-Intian muihin väestöihin.
Malesialainen on yksi malaiji , joka tunnetaan myös nimellä Bahasa Melayu Baku tai "Standard Malay". Malesiassa on itse asiassa useita alueellisia murteita, jotka kuuluvat Malesian ryhmään. Malesian kieltä opetetaan kaikissa kouluissa eri puolilla maata, ja se toimii etnisten ryhmien välisen viestinnän välineenä (kilpailee englannin kanssa keski- ja kaupunkiluokassa).
Äidinkieliä tai maahanmuuttajia on yhteensä 138. Yksi heistä, jedek , listattiin jopa vain vuonna 2017 . Itse asiassa tärkeimmät kielet ovat edelleen malesia, englanti, mandariini ja tamili.
Malaijin klassinen kirjallisuus koostuu kahdesta virrasta: suosittu virta ja monimutkaisempi virta, joka kehittyi sulttaanikunnan tuomioistuimissa . Kirjallisuuden tyylilajit ovat erilaisia. Niistä genrejä proosa ovat hikayat (EPIC), cerita (tarina), sejarah (historia) tai Silsilah (sukututkimusta) ja undang-undang (kokoelma tulli). Tunnetuimpien runollisten tyylilajien joukossa, jotka ovat tuottaneet suurimman tuotannon, huomataan pantun (ei pidä sekoittaa pantumiin , vaikka se on sen esi-isä) ja syair . Monet klassisen malaijinkielisen kirjallisuuden teokset liittyvät historiallisiin tai kuvitteellisiin tapahtumiin, jotka liittyvät tiettyyn saariston tai niemimaan alueeseen. Nämä niin sanotut historialliset teokset koostuvat yleensä kahdesta osasta. Ensimmäinen on myyttinen tai legendaarinen ja pyrkii saamaan selville suvereenin legitimiteetin osoittamalla hänelle upean alkuperän, mikä saa hänet laskeutumaan esimerkiksi Aleksanteri Suurelta , poikkeuksellisen syntyneeltä kuninkaalta tai profeetta Aadamilta . Toinen osa on realistisempi. Tämä pätee kuuluisa tekstit Sejarah Melayu ( Les Annales Malaises ) ja Hikayat Hang Tuah ( Epic Hang Tuah ), mutta myös muun muassa of Hikayat Raja-Raja Pasai ( historia kuninkaiden Pasai ), Hikayat Merong Mahawangsa ( Kedahin historiasta ) tai Misa Melayau ( Perakin historiasta ).
Klassista malaijinkielistä kirjallisuutta inspiroivat myös intialaiset, persialaiset tai jaavaalaiset eepot, joista saatiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotka nykyään muodostavat paikallisen kirjallisuusperinteen perustan. Hikayat Sri Rama on siis kuuluisan intialaisen Ramayanan eepoksen mukauttaminen . Hikayat Pandawa Lam ( viiden pandavan historia ) ja Hikayat Pandawa Jaya ( voittaneiden pandavien historia ) ovat peräisin Mahabharatasta . Hikayat Kalilah dan Dimnah on sanskritin Pañchatantran malaiji . Persialaisten teosten osaksi kansallista lainsäädäntöä löytyy Hikayat Muhammad Hanafiyyah tai Hikayat Bakhtiar ; Jaavan kielen tarinoista voidaan mainita Cerita Panji , Hikayat Panji Semirang ja Syair Panji Semirang , joiden kaikkien sankareina on prinssi Panji. Monilla näistä teoksista on merkittävä uskonnollinen luonne, ja monien hikayat- tai syair-aiheiden teemana ovat Muhammadin elämän eri hetket .