Pierre Seguier

Pierre Séguier , syntynyt28. toukokuuta 1588in Paris , ja kuoli28. tammikuuta 1672in Saint-Germain-en-Laye , on ranskalainen poliitikko ja maistraatti , alle Ludvig XIII ja Louis XIV . Hän oli Ranskan liittokansleri vuodesta 1635.

Elämäkerta

Perhe ja lapsuus

Jälkeläinen Jacques Coeur , Pierre II SÉGUIER, herran Autry (herruuden Vanhan linnan) kreivi Gien , paroni Villemor ja herran Saint-LIEBAULT tehtiin herttua Villemor (tammikuussa 1650). Hän on poika Jean SÉGUIER ja pojanpoika maistraatin Pierre I er SÉGUIER (1504-1580) , maineikkaan perheen juristeille Saint-Pourçain-sur-Sioule , vaikka hänen väitteensä kiinnitettäväksi feodaalinen perheen samannimisen maasta Quercyn . Hänen isänsä, Jean Séguier , Autryn lordi , toimi Pariisin siviililuutnantin virassa ennenaikaisen kuolemansa aikana vuonna 1596.

Pierre Séguier, ensin La Flèchen jesuiittakorkeakoulun opiskelija , kasvatti setänsä Antoine Séguier (1552-1624).

Hän meni naimisiin Madeleine Fabryn kanssa, jonka kanssa hänellä oli:

• Marie Séguier (1618-1710), joka meni naimisiin Richelieun veljenpoikan , Pierre César de Camboutin, markiisin de Coislinin ja kuninkaan armeijan luutnantin kanssa, joka sitten meni naimisiin Guy de Laval-Bois-Dauphinin kanssa toisen kerran . Hän on kardinaali d'Orléansin, Pierre IV du Cambout de Coislinin äiti .
• Charlotte SÉGUIER (1622 - kesäkuu 5, 1704), joka vuonna 1639 naimisiin Maximilien III de Béthune , herttuan Sully , sitten vuonna 1668 , Henri de Bourbon-Verneuil .

Sen linnan jäännökset ovat nykyinen Étang-la-Villen kaupungintalo .

Ura

Hän oli hotellin pyyntöjen päällikkö (23. elokuuta 1618). Sitten taloudenhoitaja lähti Auvergnesta, sitten Auniksesta ja Saintongesta vuonna 1621, lopulta luottamusmies Guyennessa vuosina 1620-1624 uraa edistävän Épernonin herttuan rinnalla. Hänestä tuli laastilla presidentti Pariisin parlamentissa vuonna 1624 selviytyessään setänsä Antoinen toimesta. Hän myi uudelleen presidentin viran vuonna 1633 , mikä takaa hänelle huomattavan omaisuuden

28. helmikuuta 1633hänet nimitettiin kardinaali Richelieun ministeriön alaisuuteen sinettien pitäjäksi, josta sitten liittokansleri Étienne I d'Aligren kuoltua hänestä tuli Ranskan kansleri  ; hän vannoo valan19. joulukuuta 1635. Fronden aikana hallitsija palautti markiisin de Châteauneufin asemaansa sinettien säilyttäjänä 2. maaliskuuta 1650, kun taas liittokansleri vetäytyi Pontoiseen ja sitten Rosnyyn. Châteauneufin on palautettava sinetit 3. huhtikuuta 1651; heidät uskotaan Mathieu Molén vastuulle, joka pitää heidät vain muutaman päivän, koska heidät palautetaan 13. huhtikuuta kanslereille. Molé palasi jälleen sinettien pitäjään 8. syyskuuta 1651, ja Molé piti heitä kuolemaansa 3. tammikuuta 1656 saakka. Vuosina 1651–1656 palannut liittokansleri asui Molén kanssa melko vaikeissa olosuhteissa. Kun Molé kuoli, sinetit palasivat Séguieriin hänen omaan kuolemaansa asti vuonna 1672.

Kaikki oikeusvirkailijat ovat siis riippuvaisia ​​hänestä noin neljäkymmentä vuotta, mikä tarkoittaa, että kaikki valtakunnan hallinnot tänä aikana lepäävät häntä. Richelieun ja Mazarinin vahvojen persoonallisuuksien varjossa hänellä oli kuitenkin keskeinen rooli keskittämispolitiikkojen jatkuvuudessa ja reitillä kohti hallitusta, jota myöhemmin kutsutaan absolutistiseksi. Hän opastaa kuuluisia oikeudenkäyntejä, kuten markiisi de Cinq-Mars vuonna 1642 tai Nicolas Fouquet vuonna 1661 ja sinetit,4. joulukuuta 1634The Letters patentti on Ranskan akatemia .

Vuodesta 1635 hän kiinnostui maalari Charles Le Brunista, jonka Mathurin Renaud de Beauvallon, nuoren miehen serkku, esitteli hänelle, ja tämä antoi hänelle mahdollisuuden opiskella kuvataidetta Roomassa vuosina 1642–1645. virkailija, kunnes Le Brunista tuli vuonna 1662 kuningas Louis XIV: n ensimmäinen maalari . Charles Le Brun Le -kansleri Seguierin kuuluisa maalaus näyttää hänet hevosella. Séguierin kuoltua Le Brun järjesti runsas hautajaiset Kuninkaallisen maalaus- ja veistosakatemian kautta .

Vuonna 1639, häntä syytettiin taistelevat kapina Barefoots vuonna Normandian vastaan kasvu suola vero . Hän järjesti hyvin ankarat sortotoimet teloittamalla monia kapinallisia.

Kardinaali Richelieun kuoleman jälkeen vuonna 1642 hänestä tuli Académie françaisen suojelija , jonka jäseneksi hänet valittiin vuonna 1635.

Kardinaali Mazariniin liitettynä hän oli yksi toimijoista Itävallan Annen liittyessä hallintoalueeseen vuonna 1643 . Hän vaikuttaa erityisesti parlamenttiin siten, että se rikkoo Louis XIII: n tahdon . Kun Mazarinista tuli neuvoston päällikkö, hän nousi valtionministeriksi .

Vuonna 1652 Fronden johdolla hän liittyi jonkin aikaa Gaston de Francen ja Condén prinssin joukkoon , ennen kuin tapasi kuninkaan Pontoisessa elokuussa . Sitten hän menetti tehtävänsä sinettien säilyttäjänä , minkä hän löysi vasta vasta vuonna 1656, kun Mathieu Molé kuoli .

Jean-Baptiste Colbert syrjäytti hänet vähitellen ensimmäisistä vallanpiireistä .

Hän osallistui 1667: n Louis-koodin ja vuoden 1670 rikosasetuksen laatimiseen .

Kuolema ja tahto

Hän kuoli 84-vuotiaana, 28. tammikuuta 1672in Saint-Germain-en-Laye , että Hôtel de la Chancellerie (nyt Hôtel de ville ). Hänen ruumiinsa on haudattu juhlallisesti18. maaliskuuta 1672klo Carmel Pontoise .

Hautajaiset juhlapuhe lausutaan klo puhetaito Louvre mennessä Mascaron .

Henri-Charles de Coislin testamentoi Saint-Germain-des-Prés'n luostarille sen liittokansleri Séguierilta perimän rikkaan kirjaston, jonka jäännökset kerättiin vuoden 1793 jälkeen kuninkaallisessa kirjastossa (tänään Bibliothèque Nationale de France , Käsikirjoitusten osasto). ja muutamaksi kappaleeksi tulosteet- osasto ).

Nykyään Séguier-kokoelmaa (arkistoja ja käsikirjoituksia) pidetään Ranskan kansalliskirjastossa , Britannian kirjastossa (sata nidettä vuodelta 1720) ja lopuksi Pietarin kansalliskirjastossa (Doubrowskin kokoelma, hankittu vaikeissa olosuhteissa Pariisissa) vallankumouksen aikana).

Vaakuna

	Séguier-perheen käsivarret on koristeltu seuraavasti: "Azure, jossa on kultainen seppele, mukana kaksi samaa päähenkilön tähtiä ja hiljainen lampaan Argent-kohta".

Nämä vaakunat ovat puhuvia vaakunoita , itse asiassa kielessä "séguier" tarkoitetaan lampaita.

Ne on nyt sisällytetty L'Étang-la-Villen kunnan, Yvelinesin kunnan vaakunaan, jossa Séguier-perheellä oli tärkeä rooli.

Huomautuksia ja viitteitä

1. Encyclopedia of maailman ihmiset By Artaud de montor , vol.  21, 1844 . ( s.  176-177 ).
2. .
3. Yannick Nexon, liittokansleri Séguier ( 1588-1672 ) , Ceyzerieu, Champ Vallon ,2015, 512 Sivumäärä s. ( ISBN  979-10-267-0016-6 ) , s. 14–17.
4. Artikkeli Séguier, Pierre sur Encarta.
5. Charter-koulun kirjasto Charter-koulun seura. Osa 151 (niteet 1-10), heinäkuu -Joulukuu 1993, julkaistu Direction des archives de Francen avustuksella ( s.  336 ).
6. Goatee, Bernard, Toimeksiannosta Kruunun toimistoon: Ranskan sinettivartijat XVI -  luvulla XVIII -  luvulla , Pariisi, Charterin kansallinen koulu,1993(doi: 10.3406 / bec.1993.450698) , s. 386.
7. Yves-Marie Bercé, Absolutismin dramaattinen syntymä , Seuil 1992.
8. Charles Jouin, Charles Le Brun , Pariisi, näytt. kansallinen,1889, 818  Sivumäärä , s. 19-20.
9. Rémi Mathis , "Ex biblieca MSS Coisliniana, olim Seguieriana" Kansleri Séguierin kokoelmista BnF: n tulosyksikköön ", Ad Vivum. Vanha painos ja piirustus BnF: ssä , 6. lokakuuta 2014 Lue verkossa .
10. Yannick Nexon, "Kansleri Séguierin kirjasto", Ranskan kirjastojen historia , voi. 2 ( Kirjastot Ancien Régimen alla (1530-1789) ), Pariisi, Cercle de la librairie -lehden sivut, s.  181-193 .
11. Yannick Nexon, liittokansleri Séguier ( 1588-1672 ) , Ceyzérieu, Champ Vallon ,2015, 512 Sivumäärä s. ( ISBN  979-10-267-0016-6 ) , s. 9-10.
12. Languedocin aateliston armeija Montpellierin kenraali Louis de la Roque, voi.  1, 1860 . (s. 478).

Katso myös

Bibliografia

• Pierre Seguier, Ranskan kansleri , julkaisussa Charles Perrault , Maineikkaat miehet, jotka ilmestyivät Ranskassa tämän vuosisadan aikana , Antoine Dezallier, 1697, nide 1, s.  29-30 ( lue verkossa ) .
• Yannick Nexon, liittokansleri Séguier (1588-1672), ministeri, palvoja ja Grand Sièclen suojelija , Champ Vallon, 2015, 528 Sivumäärä ( ISBN  9791026700166 )

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Séguier-painokset
• Ranskan aateliston jäljellä olevat perheet

Ulkoiset linkit

• Auktoriteettitiedot  :
  • Virtuaalinen kansainvälisen viranomaisen tiedosto
  • Kansainvälinen standardinimen tunniste
  • Ranskan kansalliskirjasto ( tiedot )
  • Yliopiston dokumentointijärjestelmä
  • Kongressin kirjasto
  • Gemeinsame Normdatei
  • Alankomaiden kuninkaallinen kirjasto
  • Puolan yliopiston kirjasto
  • Kreikan kansalliskirjasto
  • WorldCat-tunnus
  • WorldCat
• Kirjallisuusresurssi  :
  • Ranskan akatemia (jäsenet)

Syntyperä