| Sacrosanctum Concilium | |
| Paavi Paavali VI: n apostolinen perustuslaki | |
|---|---|
| Päivämäärä | 4. joulukuuta 1963 |
| Aihe | Teologinen pohdinta liturgian luonteesta ja konkreettisista suuntauksista |
Sacrosanctum Concilium on yksi Vatikaanin II kirkolliskokouksen julistamista neljästä samankaltaisesta perustuslaista. Ottaa sen tavoitteena ”korjaaminen ja [DE] edistymistä ja liturgiaa ” (SC 1) katolisen kirkon, se asettaa itsensä jatkuvuuden encyclical sovittelijan Dei ja liturginen liikkeen . Se oli juhlallisesti julkaisemien paavi Paavali VI on4. joulukuuta 1963 hyväksyttyään 2147 ääntä puolesta ja 4 vastaan.
Tekstin tarkoituksena ei ole antaa ensin yksityiskohtia toteutuksesta, vaan yleiset suuntaviivat, erityisesti liturgisten kirjojen yleisen tarkistuksen vuoksi. Siksi hän käy teologista pohdintaa liturgian luonteesta. Neuvoston isät ovat vakuuttuneita siitä, että liturgian on läpäistävä koko kristillinen elämä, jotta siellä todella löydettäisiin uskon, hengellisyyden ja ihmisen elämän lähteet. Mutta tekstissä on myös kurinpidollinen näkökulma, ja siinä ehdotetaan konkreettisia suuntauksia, jotka muotoutuvat nopeasti liturgian uudistuksessa.
Johdannossa perustuslaki korostaa liturgian merkitystä kirkon elämässä. Sen kautta tapahtuu pelastustyö, Kristuksen läsnäolo, taivaan ennakko , eukaristian armo , henkilökohtainen henkinen elämä, uskollisten välinen yhteistyö, hurskaat harjoitukset ja merkittävä osa kirkon eukaristian toiminnasta. Liturgia on toiminta, joka on kokonaisuudessaan läpäissyt ihmisten todellisen Jumalan todellisuuden (PK 5–7). Käyttäen kaavaa, joka otetaan käyttöön runsaasti, neuvoston isät kuvailevat liturgiaa sekä "kirkon elämän huippuna ja lähteenä", ja siten koko kristillisenä elämänä (SC 10).
Perustuslakiasema on päättäväisesti asettunut kirkon perinteisiin ja pyrkii säilyttämään laillisesti tunnustettujen rituaalien suuren määrän ja ehdottaa niiden tarkistamista "täysin varovaisesti", jotta heille "annettaisiin uutta voimaa" (SC 4).
Liturginen uudistusohjelma jatkuu liturgisen liikkeen työstä . Kirjassaan The Spirit of liturgia , Ratzinger korostaa tämän jatkuvuuden piirtämällä tätä kuvaa liturgian alussa että XX : nnen vuosisadan: "liturgia, tuolloin antoi ulkonäkö täydellisesti säilynyt fresko, mutta lähes kokonaan peitetty peräkkäisin kerroksin. Siinä Missal että pappi käytetty juhlia Massa, liturgiaa näytti kuin se oli kehittynyt alusta alkaen, kun taas uskovat sen pitkälti kätkeytyy monia otsikoita ja yksityisten rukouksia. ".
Sacrosanctum Conciliumin tavoitteena on ohjata tätä yleisen ennallistamistyötä, jolloin liturgia voidaan vapauttaa sellaisista elementeistä, joista on tullut sopimattomia kunnioittaen sitä osaa, joka on jumalallinen instituutio ja joka on siten muuttumaton. Siten liturgisten rituaalien ja niiden merkitsemien "pyhien todellisuuksien" välisen yhteyden on oltava näkyvämpi (SC 21).
Toisin kuin yleisesti vastaanotetut ajatukset, uskovien osallistumisen edistäminen liturgiassa ei ollut ajatus, joka ilmestyi neuvoston aikana, mutta Pius X esitti sen vuonna 1903 motu proprio Tra le sollecitudini -ohjelmassaan . Se oli myös yksi keskeisistä ajatuksista, joita puolustaa Dom Lambert Beauduin , joka kritisoi liturgisen toiminnan kehittymiseen osallistumisen tukahduttamista lisäämällä uskollisten yksityisiä hartauksia misen aikana.
Sacrosanctum Conciliumin mukaan liturgia edellyttää ja vaatii luonteeltaan koko kristittyjen yhteisön, jokaisen kristityn, osallistumista. Koko yhteisö tarjoaa itsensä, etenkin eukaristiassa, mutta myös muissa juhlissa. Liturgiaan osallistuminen löytää perustan kasteelle. Kaikkien uskovien "täysi, tietoinen, aktiivinen osallistuminen" liturgiaan on yksi liturgisen uudistuksen keskeisistä periaatteista. Itse asiassa sana "osallistuminen" esiintyy perustuslaissa 16 kertaa, yhdessä muiden adjektiivien kanssa, jotka määrittelevät sen muodon: tietoinen, hurskaita, helppoja, sisäisiä ja ulkoisia, suhteessa ikään ja kuntoon.
Liturgiaa vietetään liturgisten roolien eriyttämisellä edustajakokouksessa, joka perustuu uuteen liturgiseen eklesiologiaan . Kaikkien uskovien, asetettujen tai maallikkojen, on käytettävä liturgisia palveluksiaan kutsumuksensa mukaan. Tällä tavoin liturgia on kirkon primaarinen ilmentymä (vrt. Art. 26–30).
Jumalan sanan julistamiselle liturgiassa on suuri merkitys (vrt. 35, 51 ja muut). Jumalan sana on yksi koko liturgian ja siten myös koko kristillisen elämän olennainen perusta. Näin ollen jokaisessa liturgisessa juhlissa on ilmoitettava ainakin yksi raamatullinen lukema .
Tarkoitus on lähteä vernaculars tietty paikka liturgia, mutta hyvin huolellisesti tavalla. Siten 36 artiklassa määrätään, että "latinankielen käyttö, erityisesti oikeutta lukuun ottamatta, säilytetään latinankielisissä rituaaleissa. »Ja lisää« Kuitenkin joko misessä, sakramenttien antamisessa tai liturgian muissa osissa maan kielen käytöstä voi olla usein paljon hyötyä ihmisille: voimme sen vuoksi myöntää sille suurempi paikka, erityisesti lukemisissa ja monitionissa, tietyssä määrässä rukouksia ja lauluja ”. Neuvostoa seuraavaan uudistukseen sisältyy kansankielen paljon laajempi käyttö.
Koko yhteisön juhlaa, joka on Tuntia-liturgia ( toimisto , jumalallinen toimisto ), kannustetaan paljon enemmän kuin ennen. Maallikot rukoilivat kirkkoaan kirkkonsa tavoin papiston tavoin (vrt. Art. 100), mutta Aikojen liturgiassa tehty yksinkertaistaminen toteutetaan, jotta se olisi käytettävissä paljon suuremmalle osalle. Ylistää ja Vespers säilyttävät antiikki arvo. Prime tunnin poistetaan, mutta lukeminen Psalmien ja kirkkoisien kirjallisuutta kannustetaan. Myös hagiografioiden laatua tulisi parantaa. Virsi on yksinkertaistettu ja palautettu vanhempaan muotoonsa.
Liturgiset kirjat, jotka ovat yksi kaikenlaisten liturgisten juhlien perustekijöistä, on uusittu (vrt. Art. 25 ja muut).
Suuri osa asiakirjasta on omistettu eukaristian juhlille ( messuille ). Jotta uskolliset voisivat osallistua täysimääräisesti, piispat pyytävät tarkistusta misalista (kirja messun juhlimiseksi). Raamatun laajempaa ja runsaampaa lukemista kannustetaan, homilia on pakollinen (pidetään nykyään todellisena osana liturgiaa, toisin kuin menneiden aikojen saarnassa ), yleinen rukous palautetaan, kansankielet hyväksytään, kummankin tyyppinen yhteys on jätetty erityiseksi otteeseen ja harkinnasta piispat tiedekunnan concelebration laajennetaan.
Perustuslain luvussa 3 on myös tarkoitus tarkistaa muita sakramentteja ja sakramentteja . Ennakoimalla mitään muutoksia sakramenttien teologiaan itse asiassa, tekstissä pyydetään muuttamaan tiettyjä liturgisia käytäntöjä, jotka eivät sen mielestä ilmaise riittävän tyydyttävällä tavalla tämän teologian merkitystä. Neuvoston isät toivovat tällä tavoin tekevän nämä jumalallisen rakkauden tehokkaat ilmenemismuodot uskoville ymmärrettävämmäksi.
Edistääkseen uskollisten osallistumista perustuslaki kuitenkin palaa "jaloon yksinkertaisuuteen", joka oli Rooman rituaali vanhempina aikoina. Tähän sisältyy rukousten yksinkertaistaminen, tietyn määrän kaksoiskappaleiden vähentäminen, jotta voidaan paremmin osoittaa rituaalin rakenne ja yhteys sen eri osien välillä.
Kirkkomusiikkia pitää olennaisena rooli liturginen. Neuvosto lainaa Pius X: ää , joka kirjoitti musiikin liturgiset säännöt vahvistaneen motu proprio Tra le sollecitudini -lehden . Gregoriaaninen laulu vie ensimmäisen sijan ja suosittu uskonnollinen laulu säilyttää tärkeä paikka. Elin on huomattavan aseman liturgiassa. Muusikkoja kutsutaan myös säveltämään uusia lauluja ja lauluja.
Kirkko julistaa arvostavansa pyhää taidetta ja historiallista sitoutumistaan palvontamateriaalin kauneuteen. Isät kuitenkin päättivät, että taiteilijoilla on tyylinvapaus taideteostensa rakentamisessa. Piispailla on kuitenkin velvollisuus varmistaa, että palvontapaikat ovat täynnä aatelisuutta ja pyhyyttä eikä niinkään ylellisyyttä (SC 124). Myös kirkoissa on pyhiä kuvia , perustetaan pyhän taiteen toimikuntia ja papiston on huolehdittava taiteilijoista.
Sacrosanctum Concilium -lehden julkaisemisen aikana monet kommentaattorit ovat huomauttaneet, kuinka paljon tietosanakirja luotti paavi Pius XII: n Dei - tietosanakirjaan kehitettyyn teologiaan , jopa lainaamalla siitä monia muotoiluja. Laajemmin sanottuna keskeiset teemat, jotka ovat sittemmin liittyneet luonnollisesti Sacrosanctum Conciliumiin , kuten uskovien aktiivinen osallistuminen tai kirkon elämän lähteenä ja huippukokouksena pidetty liturgia, oli itse asiassa jo esitetty. edelliset pontifikaatit. Tästä näkökulmasta Sacrosanctum Concilium näkyy menestyneimpänä tekstinä, joka täydentää vuosisadan konvergentteja pohdintoja.
Sacrosanctum Concilium -julistuksen yhteydessä Rooman liturgia tarkistetaan tehokkaasti. Se seuraa ensimmäisestä uudistuksesta (erityisesti Pyhää viikkoa koskevasta ), jonka liturgisen uudistuksen toimikunta aloitti Pius XII: n alaisuudessa , ja se laajentaa ja nopeuttaa sitä. 3. huhtikuuta 1969Paavali VI julistaa uuden roomalaisen missin ( Missale Romanum ex decreto Sacrosancti Œcumenici Concilii Vaticani II instauratum auctoritate Pauli s. VI promulgatum ). Voimaantulo on suunniteltu liturgisen vuoden 1969-70 alkuun.
Suurin osa rituaaleista julkaistiin 1960- luvun lopulla ja 1970- luvun alussa .
Suuri liturginen uusiutuminen (massa ja muut sakramentit) seurasi ympäri maapalloa, monien ja joskus kiistanalaisten aloitteiden lähteitä. Nämä muutokset ovat varmasti Vatikaanin II kirkolliskokouksen vertauskuvallinen panos . Vuonna 1985 paavi Johannes Paavali II kommentoi tätä "neuvoston ensimmäistä hedelmää" korostamalla kohdatut vaikeudet, myönteiset tulokset ja virheelliset sovellukset.
Näissä kahdessa kohdassa liturginen uudistus, joka aloitettiin muutama vuosi Sacrosanctum Conciliumin julkaisemisen jälkeen , on ylittänyt pääosin sen toimittajien suunnittelemat puitteet.
Latinalaiselle kielelle varattu paikka ilmestyi kiistakohtana Sacrosanctum Conciliumin perustuslain keskusteluista . Neuvoston isät pääsivät kuitenkin melkein yksimieliseen sopimukseen antaa kansankielille paikka liturgiassa, mutta rajoitetusti. Näistä varauksista huolimatta vuoden 1969 uudistukseen sisältyy melkein yksinomaan kansankieli, ja Sacrosanctum Conciliumin suositus on usein kuollut kirje: "Varmistamme, että uskovat voivat sanoa tai laulaa yhdessä latinankielellä. heidän omat tavallisen osansa ”(SC54).
Ensimmäisten joukossa kritiikkejä Sacrosanctum concilium ovat muusikot, sekä sen vuoksi niiden perinteistä ohjelmistoa on latinan kielen ja myös siksi, että ”aktiivista ja tietoista osallistumista” vaati neuvoston vähentää huomattavasti rooli urut ja musiikin. Schola Cantorum (paavin kuoro) . Tämä kriittinen asema pahenee entisestään, kun he havaitsevat, että perustuslain määräyksiä ei kunnioiteta. Tämä tosin edellytti, että ”kirkko tunnistaa gregoriaanisen laulun Rooman liturgian oikean laulun; siksi hänen on liturgisissa toimissa, kun kaikki muut asiat ovat tasa-arvoisia, oltava ensinnäkin ... ", SC 116.
Monet tarkkailijat ovat tunnustaneet, että liturgiset uudistukset ovat usein johtaneet kokeiluihin ja erehdyksiin tällä alueella ja jopa ahdistaviin musiikkielämyksiin. Vastauksena perustettiin yhdistykset gregoriaanisen laulun turvaamiseksi ja edistämiseksi, kuten Una Voce Ranskassa. Nämä ryhmät vaativat yleensä neuvoston päätösten rajoittavaa soveltamista.