Euroopan rikosoikeus | |
Sovellettavuus | Euroopan unioni |
Oikeusperusta |
SEUT 82 artikla SEUT 83 artikla SEUT 325 artikla |
EU rikosoikeuden voidaan määritellä joukko lainsäädännön ja oikeuskäytännön rikollinen , jossa sekä kansalliset tuomioistuimet ja Euroopan unionin tuomioistuin , kansalliset parlamentit sekä Euroopan parlamentin ja muiden viranomaisten ja elinten osansa. Se on hybridijärjestelmä, johon liittyy eurooppalaisen oikeusjärjestelmän kehittäminen.
Eurooppalainen rikosoikeus on jatkuva prosessi kansallisen rikoslain eurooppalaistamiseksi . Se on kuitenkin edelleen unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettu toimivalta, joten standardit muotoillaan Euroopan tasolla, mutta niiden täytäntöönpano ja täytäntöönpano tapahtuu kansallisella tasolla.
Eurooppalainen rikosoikeus ei ollut keskeinen osa yhteisön oikeutta yhteisön olemassaolon ensimmäisinä vuosikymmeninä. Se syntyi, kun rikosoikeuteen liittyvät säännöt ja periaatteet syntyivät.
Ensimmäiset yritykset rikosoikeuden siirtämisestä yhteisöille, erityisesti luomalla eurooppalaiset rikosoikeudelliset seuraamukset, epäonnistuivat jo 1970-luvulla . Vuonna 1979 Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaing ehdotti oikeuslaitoksen perustamista, joka puolestaan hylättiin (Alankomaiden veto-oikeudella).
Maastrichtin sopimuksessa toi rikosoikeuden unioniin vaikutuspiirissä. Kuitenkin Euroopan unionin neuvosto , ei komissio , tuli toimivaltaiseksi. Rikoslaista tuli todellakin väline kolmannen pilarin ” poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ” toteuttamiseksi. Lisäksi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luominen edellyttää puitepäätöksen 2008/947 johdanto-osan ensimmäisen kappaleen mukaisesti , että "[jäsenvaltioiden] on ymmärrettävä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen, joka on identtinen sen keskeisiä osia ja joka perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä oikeusvaltion periaatteisiin” .
Luominen Euroopan petostentorjuntavirasto vuonna 1999 johti kehitystä eurooppalaisen rikosoikeuden keinona torjua petoksia.
Näiden elementtien merkitsemisestä huolimatta kolmas pilari ei ollut yhteisö, vaan se perustui puhtaasti kansainväliseen (hallitustenväliseen) toimintaan. Alun perin kolmas pilari ei kuulunut sellaisten osien joukkoon, joille oli asetettu täytäntöönpanovelvollisuutta. Maria Pupinoa koskevassa rikosoikeudenkäynnissä vuonna 2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin laajensi täytäntöönpanovelvollisuuden koskemaan kolmatta pilaria Euroopan unionista ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan perusteella. "yhä läheisempi liitto" . Sitten saman vuoden syyskuussa tuomioistuin totesi, että unionilla on tarvittaessa toimivalta puuttua rikosasioihin.
Lissabonin sopimuksella toteutettu pylväiden yhdistäminen teki sisämarkkinalainsäädännössä vahvistetut periaatteet sovellettaviksi kaikilla Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Lisäksi on ilmennyt epäsuora yhdenmukaistaminen, jos valtio päättää varmistaa eurooppalaisten standardien soveltamisen kriminalisoimalla niiden noudattamatta jättämisen. Yhdenmukaistamisvaikutus rikosasioissa johtuu tässä tapauksessa vilpittömän yhteistyön periaatteesta ja komission kyvystä ryhtyä toimiin valtiota vastaan, jos rikoslakia ei sovelleta. Tämä yhdenmukaistaminen on kuitenkin epäsuora ja vaihteleva riippuen jäsenvaltioiden valitsemasta menetelmästä direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä (Saksa: siviililaki; Viro: hallinto-oikeus; Malta: rikosoikeus).
Eurooppalaista lainsäädäntöä on myös kehitetty johtuen erilaisten asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta jäsenvaltioissa, toisinaan direktiivin (kuten ajokortti ) tai puitepäätösten (kuten eurooppalainen tuomio ) perusteella tai yleiset säännöt.
Tarve integroida ja yhdenmukaistaa rikoslainsäädäntö Euroopan tasolla perustuu kolmeen väitteeseen, jotka on erityisesti esittänyt André Klip, professori Maastrichtin yliopistosta . Hän erottaa kolme perustasoa, joilla integraatio ja yhdenmukaistaminen ovat tarpeen:
Kova laki viittaa itse normeihin. Euroopan rikosoikeuden alalla standardit on pantava täytäntöön jäsenvaltioiden kansallisissa järjestelmissä, mikä luo lainsäädäntökerroksia. Direktiivit ja puitepäätökset sisältävät kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen ajanjakson (yleensä kaksi vuotta) erityisesti silloin, kun niillä on rikosvaikutuksia.
Pehmeä laki perustuu laitosten epäsuoraan toimintaan. Euroopan tasolla tehdyt valinnat määritettäessä sitä, mitä pidetään rikoksena tai ei, vaikuttavat rikollisuuteen, mutta myös tapaan, jolla syytteeseenpano toteutetaan. Näin ollen petokset Euroopan unionin talousarvioon ovat toimielinten mukaan vakava rikos, johon jäsenvaltioiden on suhtauduttava vakavasti. He eivät kuitenkaan halunneet toteuttaa tätä. Tämän seurauksena unioni on hyväksynyt tiettyjä lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ihmisten toimeenpano ja työllistäminen ja keinot tämän torjumiseksi muotoilematta kuitenkaan itse oikeusvaltiota, pakottaen valtioita toimimaan ja itse määrittelemään taustalla olevan oikeusvaltion.
Euroopan rikoslainsäädännön puitteissa Euroopan parlamentti osallistuu tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiseen mutta myös hyväksymisvaltuuksien puitteissa (vrt. Primaarioikeuteen liittyvät osat ). Samanaikaisesti kansalliset parlamentit osallistuvat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyviin keskusteluihin, seuraavat Europolin toimintaa ja arvioivat Eurojustin toimintaa .
Eurooppa-neuvosto roolissa poliittisen voima unionin, jossa määritellään sen tavoitteet, erityisesti rikosoikeuden. Eurooppa-neuvostolla on valvontatehtävä 82 ja 83 artiklan mukaisesti. Se voidaan itse asiassa osoittaa neuvostossa istuvalle ministerille varmistamaan, että hyväksyttävä standardi ei ole ristiriidassa "[neuvoston] perusnäkökohtien kanssa ". .] [kansallinen] rikosoikeusjärjestelmä ” .
André Klipin mukaan yhdenmukaistamisen taso on edelleen matalalla vanhasta kolmannesta pilarista johtuvan Euroopan rikosoikeuden historian takia. Hän yksilöi useita syitä:
Yleisiä periaatteita unionin oikeuden on muotoileman Euroopan unionin tuomioistuin , jonka on sovellettava niitä tulkittaessa lakia. Nämä periaatteet ovat parempia kuin primaarioikeus ja sekundäärilaki.
Ne on kodifioitu 6 artiklassa n Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), jossa määrätään:
"Perusoikeudet, sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja jotka johtuvat jäsenvaltioille yhteisistä valtiosääntöperinteistä, ovat osa unionin oikeutta yleisinä periaatteina. "
- SEU 6 artiklan 3 kohta
PerusoikeudetTuomioistuin on toistuvasti todennut, että perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä periaatteita. Tuomioistuin tunnustaa nimenomaisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen sisällön osana yleisiä periaatteita, joihin nimenomaisesti viitataan SEU 6 artiklan 3 kohdassa.
Tilintarkastustuomioistuin myös näissä yleisten periaatteiden sisällöstä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus sekä Lapsen oikeuksien sopimus . Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjalla on 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti "sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla".
Rikosprosessin yleiset periaatteet Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja puolustautumisoikeudetOikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jota kutsutaan myös puolustautumisoikeudeksi, erotetaan muista tarkemmista oikeuksista. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista, ja sitä on kunnioitettava.
Tärkeimmät puolustautumisoikeuksia koskevat oikeuskäytännöt ovat Hoechst- ja Dow-tapaukset , joissa vastaajan velvollisuus toimia yhteistyössä komission kanssa tutkittaessa mahdollisia Euroopan kilpailulainsäädännön rikkomuksia .
Oikeus saada tietoja maksuista Pääsy tiedostoon Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen Olettamus viattomuudesta Oikeus olla hiljaa Oikeus yksityisyyteen (kodin loukkaamattomuus) Oikeus olla läsnä tai edustettuna Oikeus valita avustajansa puolustuksekseenEurooppalaisen rikosoikeuden oikeusperustojen joukossa ovat SEUT-sopimuksen 82 artikla ja rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvä 83 artikla.
SEUT 26 artikla ja SEU 4 artiklan 3 kohtaArtikla 26 SEUT on perustavanlaatuinen määräys eurooppalaisen rikosoikeuden koska se luo "jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan" . Tuloksena syntyy "uusi oikeusjärjestys", joka sitoo jäsenvaltioita (ja niiden instituutioita) ja kansalaisia .
Artiklan 4 (3) SEU säädetään, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä vilpitön tavalla. Ainoa tähän säännökseen perustuva velvollisuus, joka sovellettiin EU: n rikoslainsäädäntöön, oli se, että jäsenvaltioiden ei pitäisi soveltaa rikoslainsäädäntöään, jos se oli tiettyjen säännösten, myös sisämarkkinoiden sääntöjen, vastainen. Vuosina 2005 ja 2007 Euroopan unionin tuomioistuin kuitenkin sallitsi rikosoikeudellisten säännösten käytön yhteisön normeista johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanossa. Ympäristönsuojeludirektiivissä 2008/99 säädetään siis rikosoikeudellisista seuraamuksista, jos sen säännöksiä rikotaan.
SEUT-sopimuksen 67 artiklan 1 ja 3 kohta67 artiklan 1 kohdassa muistutetaan SEU: n 3 artiklan 2 kohdan määräyksestä, jolla perustetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue . Artiklan 3 kohdassa säädetään, että unioni varmistaa 'korkean turvallisuustason toimenpiteillä rikollisuuden, rasismin ja muukalaisvihan ehkäisemiseksi sekä niiden torjumiseksi koordinointi- ja yhteistyötoimenpiteillä poliisi- ja oikeusviranomaisten sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten välillä, sekä vastavuoroinen tunnustaminen rikosoikeudellisten päätösten ja tarvittaessa lähentämällä rikoslait” .
SEUT 76 artiklaSEUT-sopimuksen 76 artikla sisältää säännöksiä lainsäädäntöaloitteista Euroopan rikosoikeuden alalla. Tämän artiklan, joka kattaa koko SEUT-sopimuksen V osaston, mukaan lainsäädäntöaloite ei enää kuulu yksinomaan Euroopan komissiolle, vaan se voi tulla myös neljänneksestä jäsenvaltioista.
SEUT 82 ja 83 artiklaSEUT-sopimuksen 82 ja 83 artikla ovat merkityksellisiä rikosoikeudessa erityisesti siksi, että niissä määritellään kaksi erityyppistä toimintaa unionin tasolla: yhdenmukaistaminen (positiivinen integraatio) ja lähentäminen (negatiivinen integraatio, esimerkiksi neljän vapauden määritelmä, joiden täytäntöönpano riippuu valtiot). Nämä kaksi menetelmää edellyttävät vähimmäissääntöjen vahvistamista (mutta eivät tyhjentäviä, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltiot voivat täydentää tai lisätä niitä).
Näin ollen SEUT-sopimuksen 82 artiklassa määrätään vähimmäissäännöistä tuomioiden ja tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen mahdollistamiseksi:
Lisäksi 82 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus "säilyttää tai ottaa käyttöön korkeampi henkilöiden suojelun taso" . Määritelmää, joka on annettava "korkeammalle [...] taso" on sitten ongelmallinen. Itse asiassa puitepäätöksessä 2004/757 / YOS vahvistetaan esimerkiksi "rikosten osatekijöitä ja huumekaupan alalla sovellettavia seuraamuksia koskevat vähimmäissäännökset" . Tässä direktiivissä tuomittaviksi katsotut toimet on lueteltu 2 artiklan 1 kohdassa. Annetusta tulkinnasta riippuen tämä luettelo olisi luettelo käytöksistä, joita on kaikkialla pidettävä rikoksina. André Klipin mukaan tämä voi tarkoittaa, että jäsenvaltiot voivat: lisätä tuomittavan käyttäytymisen tähän luetteloon omassa kansallisessa lainsäädännössään ja; toteuttamaan näiden toimien tukahduttamisen tiukemmin. Klip uskoo kuitenkin, että liian suuri ero täytäntöönpanossa saattaa olla ristiriidassa ihmisten vapaan liikkuvuuden kanssa (esimerkiksi jos kahden valtion välillä määrätyt rangaistukset vaihtelevat 5-10 vuoteen yhdessä ja toisessa). ). Hän katsoo tämän olevan myös suhteellisuusperiaatteen vastaista.
83 artiklassa puolestaan annetaan mahdollisuus määritellä "vähimmäissäännöt, jotka liittyvät rikosten ja seuraamusten määrittelyyn alueilla, joilla on erityisen vakava rikos, jolla on rajatylittävä ulottuvuus, joka johtuu näiden rikosten luonteesta tai seurauksista, tai" tietystä rikoksesta on taisteltava heitä vastaan yhteisillä perusteilla . Tämän säännöksen tarkoituksena on tehostaa sortomenettelyä tämän rikoksen kohdalla. Artikkelissa luetellaan ne tyhjentävästi:
Perustamissopimuksen 83 artiklan 1 kohdan 3 alakohta jättää kuitenkin neuvostolle mahdollisuuden lisätä tähän luetteloon muita rikollisuuden alueita yksimielisellä päätöksellä ja saatuaan Euroopan parlamentin suostumuksen .
Lopuksi molemmissa artikloissa määrätään "hätäjarrusta" (ensimmäinen rikosprosessista ja yhteistyöstä rikosasioissa; toinen aineellisesta rikosoikeudesta), jolla tavallinen lainsäätämisjärjestys voidaan keskeyttää ja direktiiviluonnos palauttaa Eurooppa-neuvostolle, joka päättää palauttaa 4 kuukauden kuluessa keskeyttämisen säilyttämisen tai nostamisen. Ne tarjoavat kuitenkin myös mahdollisuuden luoda tiiviimpi yhteistyö .
Tuomioistuimen tehtävänä on yhdenmukainen tulkinta unionin lainsäädännöstä, ja tätä varten käytetään kahta tapaa: kun komissio aloittaa rikkomusmenettelyn jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole täyttänyt perussopimusten mukaisia velvoitteitaan, tai kun tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen . Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuimen tulkinta antaa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuuden soveltaa EU: n lainsäädäntöä oikein. Kun tuomioistuin päättää, että asiakirja on mitätön, kansallisten tuomioistuinten on noudatettava tätä tulkintaa. Tuomioistuin pitää "unionin oikeusjärjestelmää täydellisenä oikeussuojakeinona ja oikeusmenettelyinä, jonka tarkoituksena on varmistaa toimielinten toimien laillisuuden valvonta".