Llibre del Repartiment de Valencia (in ranskaksi : ”Livre de osio de Valence”) on rekisteri, johon kuninkaan kirjanoppineet totesi lupaukset lahjoitetut niille, jotka osallistuvat Reconquista . Kun Reconquista oli ohi, he kirjoittivat muistiin niiden ihmisten nimet, jotka todella ottivat paikan haltuunsa.
Valencia antautui28. syyskuuta 1238jolloin kristityt johti kuningas Jacques I st Aragonian tunkeutui kaupunkiin, vaikka perinne haluaa, että tämä päivä on Saint Denis puolesta 9 lokakuu .
Samana päivänä asiakirjan laatiminen alkoi. Omaisuus, talot, maa, kylät (jne.) Lahjoitukset kirjoitettiin siellä huolellisesti ja tarjottiin kaikille Reconquistaan osallistuneille, nimittäin aragonilaisille , katalaaneille , navarralaisille , ranskalaisille , englantilaisille , unkarilaisille , italialaisille jne. .
Tässä kirjassa voimme lukea talon tai omaisuuden edunsaajan arkistoinnin, hänen lähtöpaikkansa ja luettelon omistetusta omaisuudesta.
Uusille omistajille tarjotut tavarat oli tietysti otettu muslimeilta . Jotkut heistä olivat paenneet etelään, missä muslimialueet pysyivät edelleen, kun taas toiset pysyivät uudessa Valencian kuningaskunnassa . Suurin osa alkuperäiskansoista oli Mozarabic ja sisälsi muutaman juutalaisen .
Valencian kuningaskunnassa asuneiden ihmisten arvioidaan olevan noin 200 000, kun taas uusia saapuneita oli vain muutama tuhat. Väestönkasvun on pitänyt olla alle 5 % . Tämä maahanmuutto tuli suunnilleen yhtä suuriksi puoliksi Aragonista ja Kataloniasta.
Kirja on esitetty rekisterien numero 5, numero 6 ja numero 7 muodossa, jota pidetään Aragonian kruunun arkistossa (Archivo de la Corona de Aragón (ACA)).
Tällä asiakirjalla on suuri merkitys Valencian paikannimen tuntemisessa. Voit lukea katujen, aukioiden, porttien, myllyt, kylät, alkarit , lähteet, joet, tornit jne.
On myös tärkeää tietää Valencian ja kristittyjen (aragonialaiset, katalaanit, navarrat, englanti, unkarilaiset, italialaiset, oksitanssit, ranskalaiset jne.) Antroponyymit.
Ramón Menéndez Pidal sanoo, että on olemassa erittäin tärkeä joukko romaanisia käännöksiä kuvaamaan Levantine Mozarabicia, jota puhuttiin tuolloin, mutta hän osoittaa, että kaikki elementit eivät ole Mozarabic, koska monet ovat kirjoittaneet katalaani puhuvien tai aragofonilaisten kirjoittajien kunnioittaen samalla niiden syntaksien ja omien foneettisten lakiensa erityispiirteitä.