Syömishäiriö

Syömishäiriö AnorexiaPaint.jpg-kuvan kuvaus. Avaintiedot
Erikoisuus Psykiatria ja kliininen psykologia
Luokittelu ja ulkoiset resurssit
CISP - 2 P86
ICD - 10 F50
CIM - 9 307,5
MeSH D001068
Hoito Psykoterapia ja psykomotoriset taidot
Lääke Sertraliini , paroksetiini ja fluoksetiini
Lääkkeet käytetty, mutta yksikään ei ole osoitettu olevan tehokas

Wikipedia ei anna lääkärin neuvoja Lääketieteellinen varoitus

Syömishäiriöt (tai syömiskäyttäytymisten ) ( TCA ) on tunnusomaista häiriö ruokaan liittyvä. Niitä on monissa muodoissa ja ne voivat esiintyä missä tahansa iässä, mukaan lukien nuoret ja nuoret aikuiset. Ne ovat hyvin yleisiä ja voivat esiintyä kenellekään henkilölle. Ne voivat harvemmin liittyä vakavampiin mielenterveyshäiriöihin, kuten masennukseen , psykoosiin (myrkytysdeliriumi), tai heijastavat raja- ja / tai riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa.

TCA tulisi erottaa orgaanisista häiriöistä, kuten esimerkiksi ei-henkisestä anoreksiasta , joka on ehdottomasti somaattinen häiriö, joka vastaa ruokahaluttomuutta. Kliinisesti, nämä muodot ovat joko erikseen tai sekoittaa: anoreksia nervosa , bulimia , pica , märehtimisen , ylensyönti , sitiomanie carpophobie, katso Orthorexia .

TCA voi olla ohimenevä tai pitkäaikainen ja sitten joskus vammautuva, aiheuttaen jopa hengenvaaran (erityisesti anorexia nervosa). Näiden häiriöiden hoidot toteutetaan yhteistyössä esimerkiksi hoitavan lääkärin, lastenlääkärin, ravitsemusterapeutin, psykologin kanssa. Ne sisältävät yleensä psykoterapeuttisia, kasvatuksellisia (käyttäytymiseen liittyviä), dieettisiä ja lääketieteellisiä näkökohtia. Lisäksi hoidot mobilisoivat usein seurakuntaa, perhettä, puolisoa  jne.

ACT vaikuttaa tyypillisesti murrosikäisiin naisiin tai nuoriin aikuisiin länsimaissa. Ranskassa TCA: n sanotaan vaikuttavan 600 000 ihmiseen.

Anoreksia vaikuttaa 0,7%: iin murrosikäisistä tytöistä, kun taas bulimia vaikuttaa 1-2%: iin 16-35-vuotiaista naisista. Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että anorexia nervosan esiintyvyys on lisääntynyt nuorilla viimeisten 50 vuoden aikana ja että sen puhkeamisen ikä on todennäköisesti laskenut. Itse asiassa on ilmoitettu 25,7 anorexia nervosa -tapausta 100 000 10–14-vuotiaasta tytöstä sekä 3,7 tapausta 100 000: sta samanikäisten poikien tapauksessa. Lisäksi 56,4%: lla anorexia nervosa -potilaista ja 95,4%: lla bulimia nervosa -potilaista esiintyy mielialahäiriöihin, ahdistuneisuushäiriöihin, päihteiden väärinkäyttöön ja / tai pulssin hallintaan liittyviä komplikaatioita.

Alkuperä

TCA: n uskotaan johtuvan biologisten (geneettisten ja neurobiologisten tekijöiden), psykologisten (persoonallisuus, tunteet jne. ) Ja sosiaalisten (sosiokulttuuriset ja perheeseen vaikuttavat) tekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta  . Useat muut tekijät, kuten sukututkimus (masennus, liikalihavuus  jne. ) Ja henkilökohtaiset kokemukset (seksuaalinen hyväksikäyttö, perheen ruokavaliot  jne. ), Voivat myös vaikuttaa ongelman kehittymiseen. Ne ilmentävät esimerkiksi tyrannista huolta painosta tai päinvastoin kehon täydellistä laiminlyöntiä. Niihin sisältyy joskus itsemurha- ulottuvuus , johon asiantuntija-asiantuntijan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Näiden oireiden psyykkiset panokset on arvostettava ja arvioitava oireista kärsivän henkilön ja hänen historiansa, hänen ympäristönsä mukaan lukien varhaislapsuuden ympäristö ja oireiden laukaisevat tapahtumat. Pelkkä yhden tai toisen oireen läsnäolo tai puuttuminen ei riitä differentiaalidiagnoosin määrittämiseen.

Laihtumiseen tilassa , huonot ruokailutottumukset, jäljitelmä ilmiöiden välillä nuoria , media vaikuttaa - ja muut sosiokulttuuristen - oma merkityksensä, mutta se on vaikeaa arvioida ja joka on joka tapauksessa on varsin merkityksellinen hoitoa. Sosiaalinen alkuperä: ruokahaluttomuus yleisempi keski- ja ylemmissä sosiaaliluokissa.

Ehkäisy

Ehkäisy voidaan erottaa kahdesta tasosta:

Syömishäiriöitä varten on monia seulonta- ja diagnostiikkatyökaluja. Syömishäiriöiden subyndromisten muotojen havaitsemisesta on suuri kiinnostus, jotta voidaan tarjota asianmukaista hoitoa ennen häiriöiden pahenemista ja / tai kroonistumista. Esimerkiksi tunnekeskeinen hoito voi olla menetelmä syömishäiriöiden hallitsemiseksi. Vakiintuneita ja / tai kroonisia muotoja on vaikeampaa hoitaa terapeuttisesti.

Syyt

Syömishäiriöt luokitellaan akselin I häiriöksi American Psychiatric Associationin (AAP) julkaisemassa mielenterveyden häiriöiden diagnostiikka- ja tilastokäsikirjassa ( DSM-IV ). Syömishäiriöiden psykologisia syitä on monia, jotkut näistä syistä täyttävät akselin I diagnostiset kriteerit tai Axiin II koodattu persoonallisuushäiriö on siten samanaikainen diagnosoidun syömishäiriön kanssa. Akselin II häiriöt ovat "ryhmien" A, B ja C alatyyppejä. Syy persoonallisuushäiriöiden ja syömishäiriöiden välillä on todettava täysin.

Syömishäiriöt ovat lisääntyneet voimakkaasti nuorten pandemian myötä vuonna 2020.

Seuraukset

ACT: hen liittyy erilaisia ​​fyysisiä, psykologisia ja käyttäytymisvaikutuksia. Tarkemmin sanottuna on mahdollista havaita mielialan häiriöitä, sosiaalista osallistumista, unta, pakkomielteisiä ajatuksia, älyllisiä kykyjä, sydämen ja hormonaalista toimintaa, suun terveyttä, ihon värjäystä, hiustenlähtöä ja monia muita.

Oireet ja komplikaatiot

Oireet ja komplikaatiot vaihtelevat syömishäiriön luonteen ja vakavuuden mukaan. Jotkut syömishäiriöiden fyysiset oireet ovat heikkous, väsymys, herkkyys kylmälle, miesten parta, erektio, alhainen libido, laihtuminen ja heikko kasvu. Munasarjojen oireyhtymä (PCOS) on yleisin umpierityshäiriötä vaikutus naisiin. Vaikka se liittyy usein liikalihavuuteen, sitä voi esiintyä normaalipainoisilla ihmisillä. PCOS on liitetty ahmimiseen ja ahmimiseen .

Hoito

On monia lähestymistapoja, joiden on osoitettu olevan tehokkaita ACD-potilaiden kanssa. Muun muassa kognitiivinen käyttäytymisterapia, jota voidaan käyttää myös anorexia nervosa-, bulimia- tai määrittelemättömien syömishäiriöiden kanssa. Useita muita terapeuttisia toimintamuotoja, kuten perheryhmähoidon, farmakoterapian, ravitsemusterapian, psykodynaamisen lähestymistavan, psykoedukation, käyttäytymisterapian ja kognitiivisen terapian käyttö on myös osoitettu.

Huomautuksia ja viitteitä

  1. American Psychiatric Association ( trans.  Vuodesta Englanti), DSM IV -TR: DSM , Pariisi, Masson, 2003( ISBN  2-294-00663-1 )
  2. "  Orthorexia tai pakkomielle" terveellisestä syömisestä  " osoitteessa http://sante-az.aufeminin.com ,18. marraskuuta 2005
  3. Pascale Santi, Anorexia, laki ohuutta vastaan , Le Mondessa 3. kesäkuuta 2015, täyd. tiede ja lääketiede, s.  4
  4. (en) Fairburn CG, Harrison PJ. "Syömishäiriöt" The Lancet 2003; 361 (9355): 407-16.
  5. Pinhas L, Katzman DK, Morris A.Kanadan lastenvalvontaohjelma: Varhain alkavat syömishäiriöt Toronto: Kanadan lastenlääkäri; 2006 [mainittu 4. huhtikuuta 2012 ].
  6. (sisään) Hudson JI, Hiripi E Jr HGP, Kessler RC. "Syömishäiriöiden esiintyvyys ja korrelaatiot kansallisen komorbiditeettitutkimuksen replikaatiossa" Biol Psychiatry 2007; 61 (3): 348–58.
  7. Douglas Mental Health University Institute, Syömishäiriöt: syyt ja oireet , Montreal 2011 [mainittu 2012-04-04].
  8. Henri Chabrol, murrosikäinen ruokahaluttomuus ja bulimia , Pariisi, Que sais je? 1998, s.  82
  9. "  Ruokailutottumukset  "
  10. "  Nuorten terveys -suunnitelman esittely  " ,27. helmikuuta 2008(katsottu 9. syyskuuta 2011 )
  11. Sarah-Jeanne Salvy, "  HÄIRIÖIDEN SYÖTÄMINEN: MITEN ESTÄTÄÄN ILMAN VAHINGOJA  "
  12. Dolhanty, J., & Greenberg, LS (2007). Tunne keskittynyt terapia syömishäiriöiden hoidossa. Eurooppalainen psykoterapia, 7 (1), 97-116.
  13. Samir Chelali, Syömishäiriöiden arviointivälineet: Asteikot ja kyselylomakkeet syömishäiriöiden arvioimiseksi , Presses Académas Francophones (20. heinäkuuta 2012)
  14. (in) D J.Westen ja Harnden-Fischer, Persoonallisuusprofiilit syömishäiriöissä: uudelleenkäsittely erotteluakseli I ja akseli II , Voi.  158, 2001, 547–62  Sivumäärä ( PMID  11282688 , DOI  10.1176 / appi.ajp.158.4.547 )
  15. (julkaisussa) Rosenvinge JH ja herra Martinussen Ostensen E, Syömishäiriöiden ja persoonallisuushäiriöiden yhdistelmähoito: meta-analyyttinen katsaus tutkimuksiin, jotka on julkaistu entre 1983 ja 1998 , voi.  5, 2000, 52–61  Sivumäärä ( PMID  10941603 )
  16. "  Anoreksia, bulimia, afagia ... nuorilla ihmisillä nämä syömishäiriöt räjähtävät pandemian kanssa  ", Le Monde.fr ,15. maaliskuuta 2021( lue verkossa , kuultu 9. huhtikuuta 2021 )
  17. (in) Fairburn C, Cooper Z, Shafran A. "Syömishäiriöiden kognitiivinen käyttäytymisterapia:" transdiagnostinen "teoria ja hoito" Käyttäytymistutkimus ja terapia 200; 41 (5): 509-28.
  18. (in) Tantillo herra "relationaalisen lähestymistapa syömishäiriöihin perheasuntoa terapiaryhmänsä: Siirtyminen erosta ja irrotus keskinäistä yhteyttä" Perheet, Systems & Health 2006; 24 (1): 82-102.
  19. (en) Grilo CM, Mitchel minä, toimittajat. Syömishäiriöiden hoito: kliininen käsikirja , New York: The Guilford Press; 2010.
  20. Douglasin mielenterveysyliopiston instituutti, Syömishäiriöt: Hoidot , Montreal 2011 [mainittu 2012-04-04].
  21. Piazza C, Carroll-Hernandez T.Lasten syömishäiriöiden arviointi ja hoito. Encyclopedia on Early Childhood Development , Montreal, Quebec: Varhaiskasvatuksen huippuyksikkö, 2004. s.  1-8 .

Katso myös

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Bibliografia

Ulkoiset linkit