Korean vaikutus Japanin kulttuuriin viittaa vaikutusta Manner vaikutteita välitetään peräisin olevilla tai Korean niemimaalla on toimielimiä, kulttuurin, kielen ja japanilaisen yhteiskunnan . Koska Korean niemimaa on ollut kulttuurinen silta Japanin ja Aasian mantereen välillä suuren osan Kaukoidän historiasta, nämä oletetut tai vakiintuneet vaikutteet ovat läsnä japanilaisessa kulttuurissa eri aloilla. Korealla oli tärkeä rooli buddhalaisuuden tuomisessa Japaniin Intiasta Baekjen kuningaskunnan kautta . Sävyjä ominainen Korean taidetyyliä (usein, mutta ei yksinomaan, Kiinasta) ovat myös havaittavissa alussa Japanin maalaus ja arkkitehtuuri , ja vaihtelevat suunnittelusta buddhalaisia temppeleitä Japanissa ja erilaisia esineitä art kuten patsaita, tekstiilejä, ja posliini alkaen XVII th luvulla.
Aikana Asuka kaudella , Baekje käsityöläiset tarjotaan tekniset ja esteettiset ohjeita japanilaisen arkkitehtuurin ja taiteen. Siksi temppelisuunnitelmiin, arkkitehtonisiin muotoihin ja ikonografiaan vaikuttavat voimakkaasti ja suoraan muinaisen Korean esimerkit. Itse asiassa suurin osa japanilaisista temppeleistä suunniteltiin tällä hetkellä Baekje-tyyliin. Japanin aatelisto, joka haluaa nauttia kulttuurista meren yli, toi Korean niemimaalta taiteilijoita ja käsityöläisiä (useimmat, mutta eivät kaikki, Baekjesta) rakentamaan ja koristamaan ensimmäisiä palatsejaan ja temppeleitään.
Japanin varhaisimpien käsitöiden joukossa on Tamamushi no zushi , upea esimerkki korealaisesta taiteesta tältä ajalta. Pyhäkkö on pienikokoinen yksikerroksinen puinen temppeli, joka on tarkoitettu käytettäväksi eräänlaisena pyhäkkönä. Tämä pyhäkkö on niin nimetty, koska se on koristeltu värikkään kovakuoriaisen ( tamamushi ) siipillä, jotka on kiinnitetty metallirajaan, joka on toinen korealaista alkuperää oleva tekniikka. Pyhäkön kullatusta pronssista valmistettu aura koriste , joka on koristeltu tamamushin värikkäillä siivillä , on korealaista tyyppiä.
Asuka-dera , vanhin japanilainen buddhalainen temppeli rakennettiin johdolla käsityöläiset muinaisen Korean valtakunta Baekje 588-596, mallina layout ja arkkitehtuuri Baekje. Ja yksi Japanin ensimmäisistä suurista temppeleistä, Shitennō-ji , on suunniteltu antiikin Korean tyyppeihin.
Vuonna 601 prinssi Shōtoku aloitti palatsinsa rakentamisen, Japanin ensimmäisen rakennuksen, jossa oli tiilikatto. Jälkimmäisen viereen hän rakensi temppelinsä, joka tunnetaan nimellä Hōryū-ji . Hän työllistää useita ammattitaitoisia käsityöläisiä, munkkeja ja suunnittelijoita Baekjesta tähän projektiin. Temppelistä tulee hänen henkilökohtaisen antaumuksensa keskus, jossa hän opiskelee buddhalaispappien Hyeja ja Damjingin kanssa Korean Goguryeon valtakunnasta ; siellä asuu myös lääketieteen harjoittajia, lääketieteellinen tieto on toinen buddhalaisuuden sivutuote. Temppelin vieressä on asuntoloita, joissa asuvat opiskelijamunkit ja munkit-opettajat.
Ensimmäinen Hōryū-ji tuhoutui täysin tulipalossa vuonna 670. Se on rakennettu uudelleen, ja vaikka se on todennäköisesti pienempi kuin alkuperäinen temppeli, nykypäivän Hōryū-ji on rakenteeltaan sama kuin Shōtokun rakentama. Jälleen temppeli rakennetaan Baekjen taiteilijoiden ja käsityöläisten toimesta. Perusta on kullattu pronssi pagodi sisään Baekje vastaavat täysin perustan Hōryū-ji. Hōryū-ji-puinen pagodi ja kultainen huone, mene arkkitehtuurin mestariteoksiin Baekje VII - luvulla. Kaksi muuta temppeliä, Hokki-ji ja Horin-ji , ovat todennäköisesti rakentaneet myös Korean Baekjen kuningaskunnan käsityöläiset.
Yksi kuuluisimmista kaikkien buddhalaisten veistoksia Asuka kauden löytyi tänään Japanissa on Kudara Kannon on Hōryū-ji, joka tarkoittaa " Guanyin of Baekje " (Kudara on japanilainen nimi Korean valtakunnan Baekje). Tämä puupatsas oli joko tuotu Baekjesta tai korealaisen maahanmuuttajaveistäjän valmistama Baekjesta. Hän seisoi kerran keskeisenä hahmona Hōryū-jin kultahallissa, ennen kuin hänet siirrettiin valtiovarainmuseon lasimetsästykseen sen jälkeen, kun tulipalo tuhosi osan kultahallista vuonna 1949.
” Tämä ohut, pitkä ja siro kamferipuusta muotoiltu hahmo heijastaa Kolmen kuningaskunnan kaikkein erottuvinta tilaa. Rei'itetyn kruunu suunnittelu Lotus-muotoinen jalusta, patsas paljastaa korkeampia teknisiä taiteilijoiden Baekje ja VII th luvulla. "
Ensimmäinen ja määrittävä vihje, joka osoittaa selvästi Baekjen teoksen, on kruunukuvio, joka näyttää tyypillisen kuusama-lootuskuvion, joka löytyy Baekjen kuninkaan Munyongin (hallituskausi 501-523) hautaan haudatuista esineistä. Terälehtien ulkonemien lukumäärä on sama ja viiniköynnöksen kihara näyttää olevan sama. Koreassa on edelleen lähes identtisiä seppeleitä, jotka toteutetaan sekä kullatusta pronssista että graniitista. Riipukset kruunu osoittavat lykkäämistä syistä shamanistisista kuin ne näkyvät Korean kruunut V th luvulla. Guanyinin pronssirannekkeet ja Kultaisen salin ” Neljä taivaallisen kuninkaan ” rannekorut osoittavat myös merkkejä samanlaisista metallirakenteista.
Toinen Hōryū-ji-patsas, Guze Kannon , on valmistettu korealaistyylisestä kullatusta puusta. Kannon säilyttää suurimman osan kullastaan. Se on erinomaisessa kunnossa, koska sitä on pidetty unelmahuoneessa ( yumedono ), kääritty viisisataa jaardia kankaaseen eikä sitä ole koskaan altistettu auringonvalolle. Patsas, joka on alun perin peräisin Baekjesta , pidetään pyhänä ja pysyi näkymättömänä, kunnes se purettiin pakkauksestaan Ernest Fenollosan pyynnöstä , jonka hallitus antoi hallituksen tehtäväksi luetteloida taideteokset valtiossa ja josta myöhemmin tuli kuraattori Kuvataidemuseossa, Boston . Fenellosa katsoo Kannon on Korean ja kuvailee Kudara Kannon nimellä ”ylin mestariteos Korean luominen”. Mukaan Shogeishō (聖冏抄) kooste vanhoja arkistoja ja historiallisia perinteitä Japanin Prince Regent Shotoku Taishi , kirjoittanut japanilaisen munkin Shogei (ja) (1341-1420), 7 th patriarkka Jodo lahko , The Guze Kannon on patsas, joka edustaa Baekjen kuninkaaa Seongia (en) ja joka on valmistettu seuraavan kuninkaan, Baekjen Wideokin, määräyksestä.
Muita esimerkkejä Korean vaikutuksista on todettu New York Timesissa , mukaan lukien toimittaja, joka pohtii Japanin kansallisia aarteita vuonna 1974, ja näissä aarteissa Hokan Miroku -veistos, joka on veistetty Japanissa korealaisesta prototyypistä ja mahdollisesti Sillasta, jota pidetään Kōryū- ji ;
”Se on myös itse Japanin symboli ja persoona niistä ominaisuuksista, joita käytetään usein määrittelemään japanilaisuus taiteessa: muodollinen yksinkertaisuus ja tunnepitoisuus. Sen ihaileminen on välitön japanilainen kokemus. Sain omani. Osoittautuu kuitenkin, että Kōryū-ji-veistos ei ole ollenkaan japanilainen. Korealaisten prototyyppien perusteella se on melkein varmasti veistetty Koreassa, ja näyttelyn etsintätyön ilmeinen tulos on todeta, että jotkut klassiset "japanilaiset" teokset ovat itse asiassa korealaisia. "
Yksi ilmeisimmistä esimerkeistä Korean vaikutuksesta japanilaiseen veistokseen on siksi tämä puinen Maitreyan patsas meditaatiossa Kōryū-ji- temppelissä (Miroku Bosatsu). Tämä patsas näyttää olevan tulkittu noin seitsemännellä vuosisadalla nykyaikaisesta korealaisesta prototyypistä tai vähän aiemmin. Mutta Maitreyan asento meditaatiossa on vain yksi buddhalaisen veistoksen motiiveista, joiden koodit toistetaan kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina, pienillä variaatioilla hyvin usein, kuten täällä. Vertailu muihin vastaaviin veistoksiin antaa mahdollisuuden mitata japanilaisen kuvanveistäjän korealaiseen malliin tuomia vivahteita.
Vuonna VIII : nnen vuosisadan ryhmiä kuvanveistäjiä Baekje ja Silla osallistua rakentamiseen Todai-ji . Tōdai-ji: n Suuren Buddhan pronssipatsas on pääasiassa korealaisten tekemä . Suurta buddhaa valvoi korealainen käsityöläinen Baekjesta, Gongmaryeo (tai Kimimaro japaniksi), ja monet Sillan käsityöläiset ovat työskennelleet sen kanssa projektin alusta lähtien. Suurista vaikeuksista huolimatta Suuri Buddha valettiin lopulta Sillasta vuonna 752 tuotujen käsityöläisten taitojen ansiosta. Lisäksi Sillan veistoksella näyttää olevan ollut huomattava vaikutus Japanin varhaisen Heian-ajan tyyliin .
Vuonna 588 korealainen taidemaalari Baekga (白 加) kutsuttiin Baekjesta Japanista ja vuonna 610 korealainen pappi Damjing saapui Goguryeosta Japaniin ja opetti japanilaisille pigmenttien ja maalausmateriaalien valmistustekniikkaa.
Vuonna XV : nnen vuosisadan päin orjuutta ja vaino kun uuskungfutselaisuus kehittyy enemmän valtaa dynastia Joseon Korea, paljon kannattajia buddhalaisuuden taiteilijoiden alkavat siirtyä Japaniin. Saapuessaan saaristoon he jatkavat buddhalaisen nimensä käyttämistä syntymänimensä (annettu) sijasta, mikä johtaa lopulta siihen, että heidän alkuperänsä unohdetaan. Nämä taiteilijat menivät myöhemmin naimisiin alkuperäiskansojen naisten kanssa ja kasvattivat lapsia, jotka olivat unohtaneet historiallisen alkuperänsä. Monet kuuluisat taiteilijat Japanissa kuuluvat tähän luokkaan. Yi Su-mun, joka lähti Japaniin vuonna 1424 pakenemaan buddhalaisista vainoista, maalasi tunnetun maalauksen "Monni saalis kurpitsa". Kuuluisa Tenshō Shubun of Shokoku-ji myös tule samalla laivan Yi Su-mun. Korealainen taidemaalari Yi Su-mun, jonka taiteilijana asui Daimyo Asakura Echizenin perheessä Keski-Japanissa, piti olla tärkeä rooli japanilaisen pesumaalauksen kehittämisessä . Hänen uskotaan olleen perustaja Daitoku-ji- maalauslinjalle , joka saavutti täydellisen kehityksensä suuren zen- mestarin Ikkyū Sōjunin ja hänen seuraajiensa aikana.
Soga (曽我派), joukko aktiivisia Japanin maalarit XV : nnen vuosisadan XVIII th luvulla, myös väite polveutuvat sukujuuret Korean taidemaalari maahanmuuttaja Yi Su-Mun ja joitakin tyylillisiä elementtejä totesi koulun maalaukset suosittelivat korealaisia vaikutteita todellakin. Muncheong (tai japanilainen Bunsei) on taidemaalari, joka tunnetaan vain Japanissa ja Koreassa säilytetyille teoksilleen asetetusta sinetistä, jota ei voida todeta, oliko hän korealainen vai japanilainen.
Erilaiset metallintyöstötekniikat, kuten rauta-, rintalevy- , uuni- ja pronssikellot, joita käytetään Japanin Yayoi-aikana , tulevat pääasiassa Koreasta. Aikana Kofun kaudella , The V : nnen vuosisadan suuret käsityöläisiä, jotka tulevat ammattitaitoisia työntekijöitä kultaa, satulasepät , The kutojat ja muut saapuu Japanissa aikana Kofun kauden Koreasta. Tämä läsnäolo tapahtuu aluksi Japanin ensimmäisten satamien ilmestyessä alkuperäisessä Kofunissa (275-400) .
Muinaisessa Japanissa raudanjalostuksen ja miekanvalmistuksen tekniikat voidaan jäljittää Koreaan. Muinaisen Japanin virallinen historia, kuten nykyinenkin, kätkee suuren osan näistä todisteista. On esimerkiksi rautaa miekka shintopyhäkkö jumaluuden kallion Puyo vuonna Asukan Japanissa, joka on kolmanneksi tärkein historiallinen shintopyhäkkö. Tällä miekalla, johon ei pääse yleisölle, on korealainen shamaanimainen muoto ja se on kirjoitettu kiinalaisilla kullan kirjaimilla, jotka sisältävät päivämäärän, joka vastaa vuotta 369 jKr. Tuolloin vain Paekchen kuningaskunnan koulutetuin eliitti tiesi tämän kiinan tyylin kirjoittaminen.
Miekka Inariyama ja muut löydöt miekat Japanissa, Korean järjestelmä käyttää Idu kirjallisesti. Paekchesta peräisin olevat miekat, jotka kirjoituksissaan nimetyt kuninkaat edustavat pikemminkin Paekchen kuninkaita kuin japanilaisia kuninkaita. Näiden miekkojen valmistusmenetelmät olivat samoja tyylejä kuin Koreassa.
On väitetty, että Yayoi-ajan keramiikka on peräisin myöhemmästä Jomon- keramiikasta Korean niemimaan yhteisen keramiikkaperinteen vaikutuksesta. Yayoi-ajanjakson määritelmä perustuu tulvineiden riisipeltojen ilmestymiseen, jotka vastaavat arkeologisesti uusien kylien perustamista, Yayoi-Korean sekakulttuuria Yayoi-kylien vieressä. Näistä kylistä on löydetty tämän tavallisen korealaisen keramiikan sirpaleita .
Aikana Kofun kaudella , osaaminen liittyvät Korean keramiikka, erityisesti sandstones Gaya ja Silla, harmaa väri, tuotiin Pohjois Kyushun sitten kaikissa länteen saaristossa tai todennäköisesti tuomat maahanmuuttajia niemimaan, jotka asettuvat sinne, ja tämä viimeisen Kofun- ajanjaksolta (500-600) . Japanilaiset kutsuvat näitä keramiikkaa haastamaan ; ne suoritetaan paikan päällä.
Vuonna XVII nnen vuosisadan korealaiset tuo taiteen posliini Japanissa. Korean Potters perustettiin myös uuneissa Karatsu , Arita , Satsuma , Hagi , Takatori , Agano ja Yatsushiro Japanissa.
Satsuma-posliiniOn dokumentoitu, että Hideyoshin (1592-1598) Koreaan kohdistuneiden hyökkäysten aikana japanilaiset joukot sieppasivat joukon korealaisia käsityöläisiä ja käsityöläisiä, heidän joukossaan joukon keraamikkoja. Lukumäärästä riippumatta on kiistatonta, että ainakin jotkut korealaiset pottaimet vietiin väkisin Koreasta Japaniin hyökkäysten aikana, ja näiden pottajien jälkeläiset aloittivat Satsuma-posliinin tuotannon .
Japanilaiset arkeologit kutsuvat Onon, Ki: n ja muiden linnoituksia korealaistyylisiksi linnoituksiksi, koska ne muistuttavat niemimaalle samaan aikaan rakennettuja rakenteita. Samankaltaisuus ei ole sattumaa. Japanin aikakirjat hyvittivät linnoitusten rakentamiseen kaikki muinaisen Korean Baekjen valtakunnan entiset alaiset. Varsinkin koko Tenji-aikakauden näyttää siltä, että japanilaiset suosivat Baekjen linnoituksen asiantuntijoita ja käyttivät teknisiä taitojaan vahvistaakseen Japania mahdollisia ulkomaisia hyökkäyksiä vastaan.
Vuonna 1590, The jesuiitat käyttöön Nagasaki painokoneeseen kanssa irtokirjakkeet liikennöi kahden japanilaisen munkit joka opetti hahmoja Portugalissa. Liikkuva painatus keksittiin Kiinassa XI th luvulla kehittyy, keraamisesta savi ja paina liikkuva tyyppi perustuu pronssi-kupari-tina seoksesta. Tekniikkaa parannetaan edelleen Koreassa. Toyotomi Hideyoshi toi korealaiset tulostimet ja niiden kirjasimet takaisin Japaniin vuonna 1593 saaliinsa joukossa hyökkäyksessään niemimaalle (1592-1595). Samana vuonna korealainen liikkuva painokone lähetettiin lahjaksi Japanin keisarille Go-Yōzei . Keisari määrää, että sitä käytetään painamaan Classic of Filial Piety : 孝 経Confucian. Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1597, ilmeisesti metallin valussa ilmenneiden vaikeuksien takia, korealaisen lehdistön japanilainen versio rakennettiin puulajilla metallin sijasta ja vuonna 1599 tätä puristinta käytettiin ensimmäisen osan painamiseen. Nihon Shokista ("Chronicle") Japanin ").
Kun keisari Kimmei lähetti suurlähettiläät Baekjeen vuonna 553, useita korealaisia ennustajia, lääkäreitä ja kalenteritutkijoita lähetettiin Japaniin. Baekjen pappi ja buddhalainen lääkäri Gwalleuk meni Japaniin vuonna 1602, asettui Genkō-ji (現 光寺) -maahan, josta hänellä oli merkittävä rooli Sanron-koulun ( Madhyamaka d 'East Asia ) perustamisessa ja käski useita tuomioistuimia kiinalaisen matematiikan, tähtitieteen ja kalenteritieteen opiskelijat . Hän esitteli kiinalaisen Yuán Jiā Lì (元嘉 暦) kalenterijärjestelmän (keksi Hé Chéng Tiān (何承天) vuonna 443 CE) ja välitti lääketieteen ja farmasian osaamisensa esimerkiksi japanilaisille opetuslapsille, kuten Hinamitachi (日 並立).
Japanin ja korealaisen musiikkihistorian alalla on tunnettua, että muinainen Korea vaikutti Japanin muinaiseen musiikkiin. Koska V : nnen vuosisadan muusikot Koreasta vierailla Japanissa musiikillaan ja välineitä. Komagaku , kirjaimellisesti "Korean musiikkia" tarkoittaa erilaisten Japanin tuomioistuimen musiikkia Korean kolme kuningaskuntaa . Se koostuu puhtaasti instrumentaalimusiikista, jossa on jouset ja puhallinsoittimet (jotka ovat vanhentuneet) ja musiikista, johon liittyy naamaritanssi. Nykyään komagaku selviää vain lisäkkeenä Bugaku eikä sitä yleensä pelataan erikseen Imperial viraston .
Vuonna VIII : nnen vuosisadan kudaragoto (百済琴 , Kirjaimellisesti "Baekje sitra" ) , joka muistuttaa Länsi harppu ja tulee Assyrian tuotiin Japaniin Baekje Korean musiikkia. Siinä on 23 merkkijonoa ja se on suunniteltu pelattavaksi pystyasennossa. Ja pitkän sitra kaksitoista jousille shiragigoto esiteltiin V : nnen vuosisadan tai VI : nnen vuosisadan Silla Japanissa. Molemmat putosivat suositusta käytöstä Heianin alkuvaiheessa .
Jotkut perinteiset japanilaiset soittimet ovat peräisin Koreasta: komabue on Koreasta peräisin oleva kuuden reiän poikittainen huilu . Sitä käytetään komagaku ja azuma asobi (kappaleet ja tanssit, mukana joukko kappaletta). San-no-tsuzumi on tiimalasin muotoinen rumpu Koreasta peräisin. Rummussa on kaksi päätä, jotka lyödään yhdellä tikulla. Sitä pelataan vain komagakussa .
Useat Zainichit ovat olleet aktiivisia japanilaisessa kirjallisuudessa 20 - luvun jälkipuoliskolta.
Vuoden Asuka kaudella Japanin, munkit ja tutkijat Korean valtakunnan Baekje toimi sekä päälliköiden ja neuvonantajina hallitsijoita Japanin. Vuonna 552 kuningas Seong on Baekje (in) käyttöön Japanissa hehkuva muistomerkki lukien opetuksia buddhalaisuuden, kuva Shaka Butsu kultaa ja kuparia sekä useita määriä sutrat . Joidenkin Baekjen käsityöläisten, tutkijoiden ja käsityöläisten tulon jälkeen keisari Kimmei pyytää lahjakkaita korealaisia oppimaan ennustamista, kalenterinvalmistusta, lääkkeitä ja kirjallisuutta. Aikana VI : nnen vuosisadan Soga ei Umako kovasti edistämään buddhalaisuutta Japanissa avulla kuningaskuntien Goguryeo , Baekje ja Silla Korean.
Korean vaikutus Japanin lakeihin johtuu myös siitä, että korealaiset maahanmuuttajat olivat osa komiteoita, jotka laativat lakisäännöt. Kiinalaiset maahanmuuttajat olivat myös olennainen osa Japanin ensimmäisten lakien laatimista. Taihō-koodin laatimiskomitean 19 jäsenestä kahdeksan oli kotoisin korealaisista maahanmuuttajaperheistä, kun taas kukaan ei ollut varsinaisesta Kiinasta. Lisäksi paikallisten hallintoalueiden jäsentäminen ja verovero perustuivat Korean malleihin.
Kiinalaisia merkkejä käytetään tyypillisesti edustamaan merkitystä (kuten ideogrammi ), mutta käytetään myös edustamaan sanoja foneettisesti kuin Kiinasta kieliä kuten Korean ja Japanin . Kiinalaisten merkkien käyttämistä muiden kuin kiinalaisten sanojen edustamiseksi kehitettiin todennäköisesti ensin Kiinassa Han-dynastian aikana , usein buddhalaisten käyttämien sanskritinkielisten termien transkriptoimiseksi . Tämä käytäntö levisi Korean niemimaalle kolmen valtakunnan aikana , ensin Goguryeon kautta ja myöhemmin Sillaan ja Baekjeen. Näitä äänitteitä käytetään laajalti muinais-Korean paikallisten paikkojen nimien kirjoittamiseen.
Tarina siitä, kuinka varhaiset japanilaiset muuttivat kiinalaista kirjoitusjärjestelmää alkuperäisen äänitteiden oikeinkirjoituksen kehittämiseksi, on epäselvä, mutta Korean niemimaalla kehitetyillä kirjurintekniikoilla oli tärkeä rooli ihmisen kehityksen prosessissa . Yleinen näkemys on, että Koreasta tulevilla maahanmuuttajilla ja heidän jälkeläisillään oli rooli kirjoitetun sanan varhaisessa kehityksessä Japanissa. Man'yogana -järjestelmä, joka on yksi hankalimmista koskaan suunnitelluista, näyttää olevan velkaa etenkin Paekjelle, joka on kulttuurisesti hienostunein kolmesta valtakunnasta.
Teoria, jonka mukaan Man'yōgana-järjestelmän katsotaan vaikuttavan erityisesti Paekchen kuningaskunnasta, vaikkakin tarkkoja tietoja puuttuu, heijastaa ilmeisesti tieteellistä yksimielisyyttä. Avunpyyntöihin tutkijat Paekje säilytetään Nihonshoki ja Kojiki joka antaa nimet kahden näistä tärkeistä lukutaitoisia lukuja, Atikisi (阿直岐) ja Wani (和邇/王仁). Kiinalaisten merkkien ääntäminen tällä hetkellä saattaa siis hyvin kuvastaa Paekjen valtakunnassa käytössä olevaa.
Mukaan Shoku Nihongi (続日本紀 ) , Takanon nro Niigasa esi jäsenet kansalaisteta klaanien Yamato-no-Fumito (和史 ) , Polveutuu vuonna 10 : nnen sukupolven kuningas Muryeong Baekje, valittiin jalkavaimo keisari Konin ja myöhemmin keisari Kanmu äiti . On oletettu, että Japanin keisarillinen linja on peräisin Koreasta. Kuten National Geographic -lehdessä kerrotaan, Naran Tenri-yliopiston japanintutkimuksen professori Walter Edwards kirjoittaa, että ”Korean ja Japanin keisarillisen perheen verisiteet on dokumentoitu 800-luvulta lähtien. Jopa nykyinen keisari [Akihito] on ilmoittanut olevansa Korean syntyperä. Vuodesta 1976 lähtien arkeologit ovat pyytäneet pääsyä Gosashin haudalle, jonka oletetaan olevan keisari Jingun lepopaikka, mutta nämä pyynnöt on hylätty. Vuonna 2008 Japani myönsi arkeologeille rajoitetun pääsyn alueelle, mutta ei sallinut kaivauksia . Kuten National Geographic kirjoitti , "Japani rajoittaa jatkuvasti hautoihin pääsyä, mikä lisää huhuja siitä, että virkamiehet pelkäävät kaivauksia, paljastavat yhteydet" puhtaan "Imperialin suvun ja Korean välillä."
” Japanissa, Korean Potters annettiin maata ja perustettiin nopeasti uusia ja kehittyneempiä uuneissa Kyūshū - klo Karatsu, Satsuma, Hagi Takatori, Agano ja Yatsushiro . "
”Vuonna 1596 Toyotomi Hideyoshi hyökkäsi Koreaan toisen kerran. Laajojen tapojen ja tuhojen lisäksi siepataan ja kuljetetaan Japaniin suuri määrä korealaisia käsityöläisiä. Taitavilla korealaisilla keramiikoilla on ratkaiseva rooli sellaisen uuden tyyppisen keramiikan perustamisessa Japaniin kuten Satsuma, Arita ja Hagi-yaki . Hyökkäys päättyy Hideyoshin äkilliseen kuolemaan ”
"Omalta osaltani tunnen tietyn sukulaisuuden Koreaan, kun otetaan huomioon se, että" Japanin aikakirjoihin "on kirjattu, että keisari Kammu äiti oli Paekchen Muryongin kuninkaan linjassa, sanoi keisari [Akihito] toimittajille "