Julie tai Uusi Heloise

Julie
tai Uusi Heloise
Havainnollinen kuva artikkelista Julie ou la Nouvelle Héloïse

Ensimmäisen painoksen nimisivu
Kirjoittaja Jean-Jacques Rousseau
Maa ( Geneven tasavalta ) Geneven kantonin vaakuna (Sveitsi)
Ystävällinen Epistolary romaani
Toimittaja Marc-Michel Rey
Julkaisupaikka Amsterdam
Julkaisupäivä 1761

Julie ou la Nouvelle Héloïse on kirjeen muodossa romaani by Jean-Jacques Rousseau julkaistiin 1761 by Marc-Michel Rey in Amsterdam . Monta kertaa julkaistu uudelleen, hän oli yksi myydyin kirja lopun XVIII nnen  vuosisadan paljastaen paikka annetaan aikaa herkkyyttä valistuksen .

Alun perin nimeltään Lettres de deux amans, Alppien juurella sijaitsevan pikkukaupungin asukkaat , La Nouvelle Héloïse on saanut inspiraationsa Héloïsen ja Pierre Abélardin tarinasta , joissa intohimoinen rakkaus ylittyy sublimoituun luopumiseen.

Romaanin fanit ovat pitäneet sitä myytteinä, joihin mahtuu romanttisuuden syvimmät arvot. Huolimatta romanttisesta tyylilajista , jossa La Nouvelle Héloïse esitetään , teos on myös filosofisen meditaation muoto, jossa Rousseau paljastaa näkemyksensä autonomiasta sekä aitouden etiikan, mieluummin kuin järkevä moraalinen periaate. Saavutus, mitä yhteiskunta vaatii, tapahtuu vain sen omien "salaperiaatteiden" ja ydinidentiteetin muodostavien tunteiden mukaisesti.

Juoni

La Nouvelle Héloïse kertoo rakkaan intohimon nuoren aatelismiehen Julie d'Étangen ja hänen opettajansa, nöyrän alkuperän miehen, Saint-Preux'n välillä. Yritettyään puolustaa itseään jälkimmäinen joutuu nuoren opiskelijansa lumoihin. Saint-Preux ja Julie rakastavat sitten toisiaan Genevenjärven maisemissa , mutta heidän sosiaalisen luokan eronsa pakottaa heidät pitämään suhteensa salassa. Sosiaalisten käytäntöjen vuoksi, jotka estävät tämän rakkauden ilmaisemasta päivänvalossa, Saint-Preux lähtee Sveitsistä Pariisiin ja Lontooseen, josta hän kirjoittaa Julielle. Kaksi hahmoa vaihtavat sitten lukuisia kirjeitä ja harkitsevia rakkauden muistiinpanoja etsien vastausta rakkautensa ja sen aiheuttaman katastrofaalisen tilanteen dilemmaan, kunnes Étange-perhe suostuttuaan suostuttelee Julien naimisiin toisen miehen, vanhan Mr. de Wolmar. Kun Saint-Preux palasi vuosia myöhemmin, Julie oli jo päättänyt kunnioittaa avioliittolupauksiaan ja täyttää velvollisuutensa vaimona ja äitinä. Voidessaan unohtaa Saint-Preux'ta, Julie päättää uskollisuudesta tunnustaa tämän rakkautensa miehelleen.

Analyysi

Tunnus herkkä uusien , Nouvelle Héloïse muodostaa prototyyppi ennalta Romanttinen kirjallisuuden liike , jonka ominaisuuksia löytyy:

Hahmot

yhteenveto

Ensimmäinen osa

Nuorten Julien ohjaaja Saint-Preux kirjoitti jälkimmäiselle useita kirjeitä, joissa hän tunnusti rakkautensa hänelle. Pelattuaan kylmyyttä tämä päätyy tunnustamaan hänelle, että hänellä on sama tunne. Hän kirjoittaa serkkunsa Clairelle pyytämään häntä tulemaan takaisin seuraamaan tämän tutorin opetuksia hänelle, joka ymmärtää kaiken ja vapisee Julien puolesta. Platonista alkaen Saint-Preux'n ja Julien suhde kääntyy fyysiseen suuntaan suudella, joka vaihdettiin lehdossa Clairen läsnä ollessa. Saint-Preux tekee ensimmäisen matkansa Valais pyynnöstä Julie joka pelkää, että heidän suhteensa on löydetty. Julien isän paroni d'Étange kutsui palkkaa hyväksymään tai lopettamaan oppituntinsa. Saint-Preux jätti paikkansa ja asettui Genevenjärven toiselle puolelle, missä hän hylkäsi itsensä kaikille. Julie sairastuu, mutta paroni d'Étange ei halua kuulla avioliitosta ja kihloista M. de Wolmarilta. Julie tulee Saint-Preux'n rakastajatariksi. Tätä "kaatumista" seuranneen katumuksen rauhoittavat Claire ja Saint-Preux, jotka osoittavat Julielle yhteiskunnan vastuun, jonka ennakkoluulot estävät tämän rakkauden. Lähtö Julien vanhemmilta tarjosi kahdelle rakastajalle mahdollisuuden nähdä toisiaan vapaasti Clairen luona, mitä ei tapahdu, kun Saint-Preux'n on puolestaan ​​oltava poissa. Milord Édouard, jonka Saint-Preux oli tavannut Valais-matkansa aikana, vierailee Julien ja Saint-Preux'n luona. Hän tutustuttaa heidät italialaiseen musiikkiin, mutta ei pysty taistelemaan kaksintaistelusta Saint-Preux'n kanssa sen jälkeen, kun jälkimmäinen on huomannut, ettei hän ole herkkä Julien viehätyksille. Luovutettuaan kaksintaistelun Milord Édouard ehdottaa Saint-Preux'lle, että se puolustaisi asiaansa paroni d'Étangen kanssa, mutta jälkimmäinen ei halua kuulla mitään. Tytärensä kanssa käydyn selityksen jälkeen hän lyö häntä ja haavoittaa häntä kasvoihin. Vaikka hän on sovinnut hänen kanssaan, Julien isä vaatii lopullista eroa ja Saint-Preuxin on lähdettävä Clarensista .

Toinen osa

Maanpaossa Saint-Preux antautuu epätoivoon: lordi Edouard kirjoittaa Clairelle, että hän on siirtynyt letargiasta synkään raivoon. Milord Édouard tarjoaa turvapaikan kahdelle ystävälle Yorkin herttuakunnassa, jossa englantilaiset "viisat lait" sallivat heidän mennä naimisiin. Julie kieltäytyy olemasta peittämättä vanhempiaan "tuskalla ja häpeällä", kun Claire oli päättänyt pysyä hänen luonaan päätöksestään huolimatta. Yrittäessään toipua Saint-Preux päättää tulla maailmaan. Julie varoittaa Saint-Preux'ta, joka vastaa hänelle kuvaamalla negatiivisesti Pariisin elämää, tottumuksia, avioliittoa, teatteria ja Parisiennesia. Julie vastaa erottamalla Pariisin ja Ranskan. Lähettämällä muotokuva hänen laukaisijoistaan ​​kuljetukset rakastajansa kanssa. Saint-Preux raportoi Clairelle ranskalaisesta oopperasta ja musiikista käyttäen La Querelle des Bouffonsin ehtoja . Saint-Preux pettää Julien vahingossa, kun nuoret libertiinit ottavat hänet prostituoidun luo, joka poseeraa everstin vaimolle, hän herää, kun hän on juonut (myös vahingossa) sängyssä. Julie vastaa kertoen hänelle, että hänen äitinsä löysi todennäköisesti kirjeet, jotka Saint-Preux lähetti hänelle.

Kolmas osa

Paronitar sairastuu ja Claire pyytää Saint-Preux'ta luovuttamaan Julien. Paronitar kuolee, jättäen Julien vakuuttuneiksi siitä, että hän on vastuussa äitinsä kuolemasta huolimatta sairauden hyvin vanhasta luonteesta. Paroni d'Étange muistuttaa Julieä hänen lupauksestaan ​​avioliittoon Wolmarin kanssa, joka vastaa, että hän on luvannut Saint-Preux'n koskaan naimisiin kenenkään muun kanssa. Paroni d'Étange kutsuu julmasti Saint-Preux'n palauttamaan sanansa Julielle. Saint-Preux noudattaa ja kaikki on ohi heidän välillä. Julie sairastuu vakavasti. Saint-Preux kiiruhtaa sängylleen. Suutelemalla Julien kättä Saint-Preux sai myös isorokkoa, mutta se on " rakkauden ymppäämistä " ja hän selviää. Julie ja Saint-Preux ajattelevat aviorikosta, mutta se käy läpi uskonnollisen kriisin, joka vakuuttaa hänet luopumaan Saint-Preuxista ja alistumaan vanhempiensa tahtoon. Julie menee naimisiin Wolmarin kanssa ja aikoo tuomita filosofiset "turhat sofismit", jotka ovat melkein aiheuttaneet heidän kuolemansa. Hän pyytää Saint-Preux'ta antamaan hänen paljastaa heidän menneisyytensä salaisuuden. Saint-Preux ei ole kaukana Julien seesteisyydestä ja pyytää häntä tekemään mitään, kysyen häneltä, onko hän onnellinen. Julie vastaa hänelle, että hän on sillä ehdolla, että Saint-Preux ei lopeta rakastamasta häntä veljenä ja kaukaa. Hän maalaa hänelle kuvan avioliitosta maltillisuuden alla, mukaan lukien puolisoiden tunteet. Hän on ehdottomasti lopettanut menneisyyden ja vannonut, ettei hän mene naimisiin uudelleen, jos hänestä tulee leski. Hän lopuksi pyytää häntä olemaan kirjoittamatta hänelle enää, tyydyttävä kommunikoimaan tärkeissä tilanteissa Clairen kautta. Saint-Preux uppoaa epätoivoon ja unelmoi itsemurhasta. Hän luopuu tästä ajatuksesta päästyään vakuuttumaan Milord Édouardin väitteestä. Sen sijaan se matkustaa ympäri maailmaa. Jotkut kirjoittajat ovat huomauttaneet, että tässä kolmannessa osassa on uusi mystinen kokemus. : ”Luulin tunteneeni äkillisen vallankumouksen. Tuntematon voima näytti yhtäkkiä korjaavan kiintymykseni häiriöt ja palauttavan ne luonnonlain mukaisesti. Iankaikkinen kaikkinäkevä silmä, sanoin itselleni, lukee nyt syvällä sydämessäni ... "

Neljäs osa

Julie ei ole kuullut ympäri maailmaa käyneestä Saint-Preux'sta neljä vuotta. Hän johtaa elämäänsä "maltillisuussuunnitelmansa" mukaisesti, ja hänen tulisi rauhallisen elämänsä, mallimiehensä, kahden ihanan lapsensa kanssa olla onnellisia, mutta onnea ei ole olemassa. Julie tuntee edelleen katumusta Wolmarista hänen aikaisemmista suhteistaan ​​Saint-Preux'n kanssa. Viimeinkin filosofiset päättelyt ja moraaliset suunnitelmat eivät saaneet häntä unohtamaan Saint-Preux'ta. Hän kirjoittaa Clairelle ja pyytää häntä tulemaan asumaan Clarensiin. Juuri hetki, jolloin Saint-Preux ilmestyy uudelleen Clairelle osoitetulla kirjeellä, jossa hän ilmoittaa hänelle, että hän on päättänyt matkansa ympäri maailmaa ja että matkalla Italiaan Milord Édouardin kanssa hän aikoo vierailla hänen luonaan . Hän pyytää myös tapaamaan Julien uudelleen varmistaen, että hänen rakkautensa häntä kohtaan on nyt hyveellistä. Wolmar, jolle Julie päätyi tunnustamaan menneisyytensä, kirjoitti Saint-Preux'lle vakuuttamaan hänen ystävyydestään ja kutsumaan hänet Clarensiin. Saapuessaan Clarensiin Saint-Preux tarttuu voimakkaisiin tunteisiin kotimaansa silmissä. Wolmarin ja Julien kanssa hän löytää elämän, jossa asukkaiden viisaus antaa heidän elää säästeliäästi rauhassa, viattomuudessa ja onnellisuudessa. Palvelijoita kohdellaan hyvin, he saavat tanssia ja Julie jopa tanssii heidän kanssaan. Clarensin mestarit puolestaan ​​suunnittelivat englantilaisen puutarhan nimeltä Élysée, joka on kuin maailman loppu vain kolmen askeleen päässä linnasta. Julie selittää Claire'lle M. de Wolmarin käyttäytymistä Saint-Preux'n suhteen: intohimoisesti välittämättä hän meni naimisiin halukkuutensa vuoksi estääkseen häntä häpäisemästä itseään muita kohtaan ja tasaiselta. Hän haluaa mieluummin "sovittaa" Julien ja Saint-Preux'n välisen rakkauden sen sijaan, että yrittäisi tuhota sen. Hän on vakuuttunut siitä, että Julie oli nuoren tytön eikä nainen, josta hän on tullut Saint-Preux'n rakastama. Hän oli niin vakuuttunut tästä ajatuksesta, että hän jopa aikoi perustaa pysyvästi Saint-Preux'n Clarensiin tekemällä hänestä lastensa ohjaajan. M. de Wolmarin ollessa poissa muutaman päivän, Saint-Preux ja Julie kävelevät järvellä, joka ei silti heikennä heidän hyveellisyyttään.

Viides osa

Kuultuaan Wolmarin mielenosoituksen Saint-Preux julistaa olevansa vakuuttunut ja valmis kuulemaan onnen salaisuuden Château de Clarensissa: Wolmar etsii onnea rauhanomaisen ja eristäytyneen maalaismaisen olemassaolon yksinkertaisissa nautinnoissa, joissa todellinen varallisuus ei ole tavaroiden kasaantumisessa, kohtuullisen helposti. Wolmarit ovat vauras, koska fysiokrattien periaatteiden läheisten periaatteiden mukaan he elävät autarkiassa . Terve, rehellinen ja yksinkertainen, Clarensissa kokemat nautinnot ovat maaseutuelämyksiä, koska kaupungin elämä ei ole mitään hyveille arvoista. Lapsia koulutetaan periaatteiden mukaisesti, jotka löytyvät vuosi myöhemmin Émilestä  : Sen sijaan , että ajattelisimme lasten kanssa, meidän on asetettava heille periaate välttämättömyydestä, jonka luonto asettaa ihmiselle, ja käytettävä kiinnostuksen periaatetta lapsen tekemisessä totella. Julie kuitenkin pahoittelee, että M. de Wolmar on ateisti. Kuurot vaimonsa ja Saint-Preux'n päättelyyn, hän ei halua pettää häntä myös teeskentelemällä tunteita, jotka eivät ole hänen. Clairen saapuminen Clarensiin, joka ei koskaan lähde, laukaisee sen asukkaiden ylivoimaisen ilon. Sadonkorjuukausi on uusi tilaisuus piirtää kuva maalaismainen idylli Clarensissa. Luopuminen painaa kuitenkin Saint-Preux'ta, joka onnistuu suurilla vaikeuksilla saamaan syyn ja tahdon vallitsemaan tunteisiin, joita hän edelleen kantaa Julielle. Saapuessaan vuorollaan Clarensiin, Milord Édouard vie Saint-Preux'n Italiaan. Ensimmäisen Valais-matkansa aikana miehitetyn huoneen löytäminen on Saint-Preux'n tunnetta ja nostalgiaa. Kun hän oli haaveillut yöllä, että Julie on kuollut, hän palaa Clarensin luo, josta hän kävelee pois rauhoitettuaan heti kuullaan Julien ja Clairen äänen. Julie kertoo Clairelle, että hänen myötätuntonsa ja ystävyytensä Saint-Preux'ta kohtaan on todella rakkautta, ja kehottaa häntä menemään naimisiin hänen kanssaan.

Osa kuusi

Claire vastaa Julielle, että hän rakastaa Saint-Preux'ta rakastamatta häntä. Hänen tunteensa häntä kohtaan ovat enemmän kuin ystävyys, mutta ei rakkautta, ja kun hän näkee hänet, se mitä hänestä voi tuntea, katoaa. Saint-Preux'n osalta hän tuntee häntä kohtaan kiintymystä, johon on sekoitettu hellyyttä, mutta se ei myöskään ole rakkautta. Avioliitosta ei siis voi olla kysymys. Mitä tulee Milord Édouardiin, hän epäröi mennä naimisiin tulisen hahmon kanssa aristokraatin ja entisen kurtisaanin kanssa, joka oli rakastajatar. Dilemma ratkaistaan ​​siirtymällä ajoissa jälkimmäisen luostariin. Claire kirjoittaa Genevestä pitkän kirjeen, jossa analysoidaan Genevenin tapoja, jotka kuvataan rehellisiksi, anteliaiksi, viljellyiksi ja vaimoksi ystävällisiksi ja herkiksi, vaikka heillä on taipumus rappeutua ottamalla ranskalaisia ​​naisia ​​malliksi. Julie palaa syytteeseen Claire'n ja Saint-Preux'n välisellä avioliittoehdotuksella, mutta jälkimmäinen kieltäytyy. Itse asiassa hän pitää itseään "parantuneena" rakkaudesta. Julie joutuu yhä enemmän mystiikkaan, mutta kieltää tulleen bhaktaksi, vaikka hän edelleen pahoittelee Wolmarin ateismia. Katastrofi tapahtuu, kun Julie hyppäsi veteen pelastaakseen poikansa Marcellinin pudottua järveen: sairastuessaan Julie lopulta alistui ja kuoli suurella sielullaan uskonnon jälkeen, joka kääntyy teologian opinnäytetyön puoleen. ei ole yllättää kuolevan naisen suussa. Hän jopa löysi voimaa elämän ja kuoleman mietiskelyjen välillä kirjoittaa Wolmarin lähettämän kirjeen Saint-Preux'lle. Tämä kirje paljastaa Saint-Preux'lle, että Julie ei ollut koskaan lakannut rakastamasta häntä: "Olen harhauttanut itseäni kauan. […] Uskoit minun parantuneen, ja luulin olevani. " Kirja päättyy Clairen kirjeellä Saint-Preux'lle, jossa hän tunnustaa hänelle vuorollaan: " Rakastin sinua, tunnustan; ehkä minulla on vielä joitain, ehkä minulla on aina joitain » , mutta se ei muuta asiaa, koska hänelle ei voinut olla kysymys siitä, että hän solmi Saint-Preuxin naimisiin liittyvän arvokkuuden ja pelkuruuden. Hän lopettaa ennustamalla oman kuolemansa ennenkuin kauan.

Vastaanotto

Vähintään 70 painokset ennen 1800 , The New Heloise ehkä ollut työtä, jota on saavuttanut korkeimman myynti XVIII th  luvulla. Kysyntä oli sellainen, että kustantajat eivät pystyneet tulostamaan tarpeeksi romaanikopioita, kustantajat alkoivat vuokrata sitä päivältä ja jopa tunnilta. Huolimatta siitä, että Rousseau myönsi selkeästi isyytensä esipuheessaan: "Olen itse työskennellyt tämän kirjan parissa, enkä piilota sitä" , suuri osa lukijakunnasta päättää jättää huomiotta tämän todellisuuden tunnistaakseen hahmoille ja kirjoittaa tulisia kirjeitä Rousseaulle pyytää häneltä heidän uutisiaan.

La Nouvelle Héloïse asetettiin Index vuonna 1806.

Voyage kommodori Anson kuin ponnahduslautana tontin

Voyage Commodore Anson , joka oli ollut suuri vaikutus kymmenkunta vuotta aikaisemmin, käytti Rousseau monistamiseen hänen juoni antamalla sille planeettojen ulottuvuus, ottaa käyttöön paljon eeppinen matka kuin klassinen kiertueen Italiassa (tai jopa Kreikassa ). ) jonka romanttiset sankarit saavuttavat, kuvittele lopulta nouseva myytti "hyvästä villistä". Virallisten virkojen lokit keränneen kappelin kirjoittama virallinen kertomus Ansonin matkasta oli julkaistu vuonna 1748 ja ollut menestyksekäs sekä merenkulkualalla että kirjallisuudessa, ja käännökset ranskaksi ja saksaksi olivat lisänneet sen levitystä.

Erottaakseen Saint-Preux Julieesta, joka on naimisissa hyvän ja kelvollisen miehen M. de Wolmarin kanssa, Milord Edouard Bornston ajatteli ottaa nuoren miehen mukaan ystävänsä George Ansonin sauvaan: Jenkinsin korvan sota julistettiin Englannin välillä ja Espanja , ja kapteeni Anson on juuri nimitetty Commodoreksi , eskadronin johtajaksi, jonka tehtävänä on häiritä Tyynenmeren espanjalaisia . Lisäksi Saint-Preuxilla on vakava osa sotatekniikasta , hän voi lisätä sitä tutkimalla ulkomaisia ​​linnoituksia ja olla hyödyllinen Espanjan kaupungin piirityksen yhteydessä: Lima (ja jopa Manila ) olivat tavoitteiden joukossa ( todella utopistinen) retkikunnasta. "Tämä on kysymys, kirjoittaa Milord Edouard hänelle, suuresta ja kauniista yrityksestä, kuten monet ikät eivät näe ..."

Saint-Preux hyväksyy, menee Portsmouthiin ja kuvailee lennolle pääsyn valmisteluja ... Jean-Jacques Rousseau, joka itse asiassa näki satamia vain ennen vuotta 1761 ( Julie tai novelli Héloïse julkaistiin ), jonka Geneve , Lausanne ja Venetsia tietävät. kuinka kantaa lukijaa: "Kuulen merimiesten signaalin ja huudot, näen tuulen virkistyvän ja purjeet avautuvat. Sinun on mentävä alukselle, sinun on mentävä. Laaja meri, valtava meri, jonka täytyy ehkä upottaa minut sylissänne, saanko taas aallotanne tuntea rauhan, joka pakenee levottoman sydämeni luota… ” .

Poissa (liian myöhään) sisään Syyskuu 1740, kaksinkertaistamalla Cape Hornin huonoina kausina, saapuessaan verettömästi Juan-Fernandez-saarille, Ansonin laivue ylitti sitten Perun rannikon, potkaisi pienen rannikkokaupungin Paitan , seisoi turhaan vartioimassa kuukauden ajan Acapulcon ulkopuolella odottaessaan Manila Galleonia , lähtee sitten Tyynenmeren itä-länsi-ylitykseen. Vain lippulaiva, Centurion , saapuu Macao jälkeen kaitselmuksen pysähdyspaikka pieni paratiisinomaisessa ja lähes autio saari Mariana saaristossa  : Tällä saarella on Tinian . Ehdottaen viranomaisille, että hän haluaa palata suoraan Englantiin, Anson saa Cantonin kuvernööriltä, ​​että hänen aluksensa korjataan (se kasteltiin uppoamisen uhkaan asti) ja varustettiin uudelleen. Mutta kun se menee mereen, se on jälleen kerran etsittävä Manilan keittiötä, Filippiineillä.

Käyttämällä ylivoimaista tulivoimaa Anson vangitsee keittiön lyhyen mutta tappavan taistelun jälkeen espanjalaisista. Hän palaa saaliinsa Cantoniin, saa jälleen täydennysvarusteita ja ryöstettyään Centurionia , lähtee taas kohti länsiä, kulkee Sundan salmen ja Hyvän toivon niemen läpi ja hänet tervehditään voittoisasti. EnglannissaKesäkuu 1744.

Siksi Saint-Preux palaa Clarensin luokse, joka ei enää välittänyt elämästä, ja vaikka neljä vuotta aikaisemmin purjehtineesta 2000 miehestä oli vain 188 eloonjäänyttä ... Hän kuvailee matkaa M I Orbeen (IV e osa 3 kirje ):

”Serkkuni, ylitin rajan neljä kertaa, matkustin molemmilla pallonpuoliskoilla, näin maailman neljä osaa ... Kävin ympäri maapalloa. Kärsin paljon, näin enemmän kärsimystä. Kuinka monta valitettavaa ihmistä olen nähnyt kuolevan!… ” .

"Ylitin rauhallisesti, hän lisää napapiirin alla olevat myrskyiset meret ..."  : Kolmen kauhistuttavan kuukauden aikana, jolloin sarven kulku kesti, Ansonin laivue menetti melkein kaksi kolmasosaa merimiehistään ...

Seuraa Rousseaun näkemyksiä eri maista, joihin sankari vaikuttaa, ja hän muistuttaa kirjailijan suosikkiteemoja:

"Näin ensimmäisen kerran Etelä-Amerikan, tämän suuren mantereen, jonka raudan puute joutui eurooppalaisille ja jonka he tekivät autiomaaksi turvatakseen imperiumin ... Vietin kolme kuukautta saarella ( se on Juan-Fernandez ) autio ja herkullinen , suloinen ja koskettava kuva luonnon muinaisesta kauneudesta, ja joka näyttää rajoittuvan maailman loppuun palvelemaan turvaa viattomuudelle ja vainotulle rakkaudelle; mutta ahne eurooppalainen seuraa kovaa huumoriaan estämällä rauhanomaista intialaista asumasta siellä ja tekee itsensä oikeudenmukaiseksi olemalla asuttamatta itse itseäni ... Ilmestyin toisella aavikkosaarella ( Tinian ), tuntemattomammalla, vieläkin viehättävämmällä kuin ensimmäinen, missä julmin onnettomuus ( kun Anson ja suurin osa miehistöstä lepää maalla, Centurion rikkoo ankkurikaapelinsa ja viedään pois ... ) melkein rajoitti meitä ikuisesti. Olin ehkä ainoa, jota niin lempeä pakkosiirtolainen ei pelottanut ... "

- Jean-Jacques Rousseau.

Rousseau ilmaisee myös sodan kauhunsa Saint-Preux'n kynän kautta:

"Näin koko kaupungin ( rannikkokaupunki Païta, Pohjois-Perussa ...) kauhean tulen ilman vastustusta ja puolustajia. Tällainen on sodan laki Euroopan oppineiden, inhimillisten ja kohteliaiden kansojen keskuudessa: ihminen ei rajoitu tekemään viholliselleen kaikkea pahaa, josta voi hyötyä, vaan voittona pidetään kaikkea pahaa, jonka hän voi tehdä. turhaan ... näin valtavassa valtameressä, jossa ihmisten pitäisi olla niin suloista tavata muita, kaksi suurta alusta etsiä, löytää, hyökätä, taistella raivolla, ikään kuin tämä valtava tila olisi ollut jokaiselle liian pieni heistä. Näin heidän ruiskuttavan rautaa ja liekkejä toisiinsa. Melko lyhyessä taistelussa näin helvetin kuvan; Kuulin voittajien ilohuudot hukuttavan haavoittuneiden valitukset ja kuolevien valitukset. Sain punastuneena osuuteni valtavasta saalista. "

- Jean-Jacques Rousseau.

Saint-Preux huomauttaa myös muutamassa lauseessa niiden kansojen erityispiirteet, joiden kanssa hän on työskennellyt, sekä eurooppalaisilla että aasialaisilla. Brittiläisille (mutta Rousseau ei ollut vielä ylittänyt kanaalia ):

"Näin matkakumppaneissani peloton ja ylpeä kansa, jonka esimerkki ja vapaus palauttaisivat silmissäni lajini kunnian, jolle kipu ja kuolema eivät ole mitään ja jotka eivät pelkää mitään. Maailmaa, joka on nälkä ja ikävystyminen ..." .

Mutta Saint-Preux, kypsynyt hänen seikkailuja, "mustaa kuin Lisää, merkitty isorokko" , The isorokko että hän on saanut ennen lähtöään kosketukseen sairaan Julie, on vieläkin houkuttelevamman, ja kohtalo uhkaa..

Luonto on hänen lohduttaja. Mutta kun Saint-Preux kirjoitti Milord Edouardille: "Maaseutu, vetäytyminen, lepo, kausi, valtava vesitasanko (" Genevenjärvi "), joka esittelee itseni silmille, vuorien villi näkökulma, kaikki täällä muistuttaa minua herkullisesta saarestani Tinianista ” ,

Epäileekö Rousseau vuonna 1760, että viisi tai kuusi vuotta myöhemmin, joillekin ihailtavan arkaluonteisen romaanin kirjoittaja - ja vastuussa toisista vihattujen epäsosiaalisten raivojen varalta - hän mielellään turvautuu pienelle Saint-Pierren saarelle keskellä Biel-järvi  ?

Kommentit

”Tässä olen Veveyssä . En voinut ilmaista teille, rouva, kuinka paljon halusin nähdä tämän kaupungin ja sen ympäristön Rousseaun niin ylistämänä ja tulla niin tunnetuksi hänen Héloïse- romaanillaan . Sanoin usein itselleni, jos koko tämän tarinan perusta on vain tarina, ainakin hänen kuvauksensa sivustoista, tavoista jne. täytyy olla totuuksia. Mutta rouva, odotukseni ovat olleet täysin pettyneitä. Löysin totta, että Veveyn tilanne on viehättävä ja sen asukkaat ovat hyviä; mutta Clarensin jumalalliset lehdot, Élysée, hurmaa, jonka maistuu asumalla mökeissä, kaikkea tätä ei ole koskaan ollut olemassa paitsi Rousseaun kiehuvissa aivoissa. "

-  Jean-Benjamin de Laborde , Kirjeet Sveitsistä, osoitettu rouva de M ***: lle, 1783

Huomautuksia ja viitteitä

  1. Jean-Louis Dumas, Ajattelun historia, osa 2: Renaissance and Age of Enlightenment, Tallandier 1990, s.  309
  2. Robert Granderoute Passion, puhdas rakkaus ja jumalallinen viisaus tai miten kirjoittaja La Nouvelle Heloise vuoropuhelua Fénelon Jacques Berchtold, François Rosset (johtajat) Rakkaus La Nouvelle Héloïse: teksti ja Intertext: menettely Geneven konferenssin (10 -11- 12. kesäkuuta 1999) , Librairie Droz, Geneve, 2002, s.  251 .
  3. Julie tai La Nouvelle Héloîse, Garnier-Flammarion, Pariisi, 1960, s.  333 .
  4. Anna säännöt.
  5. Robert Darnton, Suuri kissan verilöyly ja muut jaksot ranskalaisessa kulttuurihistoriassa , New York, Viking, 1984, s.  242 .
  6. Hakemisto Librorum Prohibitorum 1948
  7. IV e osa 7 kirjain.
  8. IV e osa, kirjain 10

Katso myös

Bibliografia

Kirjat Artikkelit

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Elokuva

Ulkoiset linkit

Koko teksti osoitteessa RousseauOnline.ch