Lai Aristoteles on Lai kohtelias muoto faabeli , joka tunnetaan kuusi käsikirjoituksia sekä XIII : nnen ja XIV th vuosisatoja ja vanhin versio on vuodelta 1220. Se johtuu runoilija Norman Henry D'ANDELI tai vuodesta 2004, ja Henri de Valenciennes .
Aleksanteri Suuri lopetti valloituksensa, koska hän rakastui viehättävään nuoreen intiaaniin; tämä ei pidä hänen upseereistaan, jotka eivät kuitenkaan uskalla avautua hänelle. On Aristoteles , hänen tutor, joka luennoi hänelle muistuttaa häntä politiikkatehtävien.
Laiminlyöty nuori nainen ei epäröi huutaa kuninkaalle ja tietää filosofin puuttumisesta päättää kostaa. Seuraavana päivänä, kun hän on uppoutunut kirjoihinsa, hän kiinnittää huomionsa kävelemällä puutarhassa ja laulamalla hänen ikkunansa alla, hiukset löystyneinä, yllään yksinkertaisen bliaudin , joka on jaettu hänen paitaansa, mikä saa aikaan halun mieheksi. Hän hyväksyy hänen edistyksensä niin kauan kuin hänestä tulee hänen vuorensa ja hän voi ratsastaa häntä - minkä Aristoteles hyväksyy.
Aleksanteri, jota kauneus oli varoittanut, näkee heidät tässä asennossa ja puhkeaa nauramaan. Aristoteleen, joka sitten häpeää hulluuttaan ja asemaansa, jossa hän on, on nöyrästi myönnettävä, että nuori kuningas on anteeksi annettava, että hän on antanut itsensä rakkauden tulehduttaa, koska hän itse ei ikästään huolimatta pystynyt 'puolustamaan sitä.
Tarinan moraali on, että sinun ei pidä syyttää rakastajia, koska Eros on kaikkien mestari.
Kirjailija ilmoittaa runon alussa, että hän lainasi teemaa eikä keksinyt sitä; monet kielitieteilijät ovat kyseenalaistaneet historian alkuperän.
Maurice Delbouille , joka on analysoinut viisi kuudesta käsikirjoituksesta, katsoo, että runo muodostaa mukautuksen aikaisemman itämaisen tarinan papistohenkeen. Delbouille falls todellakin räikeä samankaltaisuuksia tarkasti tarina on Al-Jahiz vuodelta IX : nnen vuosisadan, ja jotka on toimitettava suullisen perinteen kuin toiset. Arabien tarina Saddled and Restrained Vizieristä on sama teema.
Historian Aristoteles, Alexander ja nuori nainen on myös löydetty XIII : nnen vuosisadan exemplum käyttämien Jacques de Vitry hänen Sermones vulgares ja poimima muiden saarnaajat kuten Stephen Bourbon . Tyyli ja sävy ovat kuitenkin hyvin erilaiset: kyse ei ole enää nuoresta intialaisesta naisesta, joka uskaltaa kysyä kuninkaan ja päättää paikan päällä, mitä hän tekee Aristoteleen kanssa, vaan avioliittodraamasta, jossa kuningatar toimii tutkia ymmärtääksesi kuninkaansa vieraantumisen, miettii sitten pitkään ja kovasti mitä tehdä.
Käsikirjoitukset XIII : nnen vuosisadan - vanhin alussa XIII : nnen vuosisadan, joka oli palvellut 1695 tiiviste vuotaa putkissa elimen luostarin Benediktbeuren , löydettiin vasta 1964-1965, kun instrumentti palauttaminen - myös käyttää teema, mutta huomattavia eroja.
Aristoteleen Lai - ranska | Aristoteles ja Phyllis - saksalaiset |
---|---|
Alexander on voitokas kuningas, joka saavutti Intian. | Alexander on hyvin nuori mies kuninkaan, hänen vanhempiensa hovissa. |
Nuoren naisen nimi on yksinkertaisesti "intialainen". | Nuoren naisen nimi on Phyllis, hän on syntynyt jaloin ja asuu kuningattaren seurueessa. |
Aristoteles luennoi Aleksanteria, joka laiminlyö valtion- ja armeijanpäämiehen velvollisuutensa. | Aleksanteri, joka ei enää keskittynyt oppitunneihinsa, erotetaan rakastajastaan kuninkaan määräyksellä Aristoteleen pyynnöstä, jonka muisteluilla ei ole ollut vaikutusta. |
Nuori nainen haluaa kostaa filosofille. | Nuori nainen haluaa kostaa filosofille. |
Aristoteles lupaa kauneuden vastineeksi hänen suosiossaan rukoilemaan häntä Aleksanterin kanssa. | Aristoteles kutsuu kauneuden viettämään yön hänen kanssaan rahaa varten . |
Viettely kohtaus tapahtuu puutarhassa. | Viettely kohtaus tapahtuu puutarhassa. |
Kävely Aristoteleen takana tapahtuu Aleksanterin silmissä, joka nauraa siitä. | Kävely Aristoteleen selällä tapahtuu kuningattaren ja hänen palvelijoidensa silmien alla, ja Phyllis loukkaa Aristotelesta. |
Aristoteles tunnistaa Aleksanterin edessä, että tämä on anteeksi annettava: " Rakkaus voittaa aikaisin, ja tot valloittaa / niin kauan kuin maailma kestää ". | Aristoteles pakeni kaukaiselle maalle, jossa hän mietiskeli naisten oveluuden tuhoisaa luonnetta. |
Jos kaikki tarinan eurooppalaiset versiot käyttävät Aristoteleen ja Aleksanterin nimiä - vaikka niitä ei esiintyäkään missään Intian tai Arabin tarinoissa, jotka todennäköisesti ovat lähteellä -, se on erilainen hallitsevalle nuorelle naiselle. Hän ei ensin nimetty vaan mainitaan "Intian" in Lai (kuten transkription runo Pierre Jean-Baptiste Legrand d'Aussy ), kun hän on nimeltään "Fillis" tai "Phyllis" saksaksi käsikirjoituksia. Hänellä on yleensä jälkimmäinen etunimi "Ratsastavan Aristoteleen" anekdootin muissa käyttötarkoituksissa - etunimi, joka ilmestyi kreikkalaisessa mytologiassa viitaten hylättyyn prinsessaan ja jota sitten Virgil ja Ovidius käyttivät pastoraalikirjallisuudessa - mutta me myös etunimet Campaspe, Candaci, Orsina, Viola, Regina, Rosa, Orphale, Briseis.
Historian Aristoteleen muuntuu mount on niin hyvin tunnettu XIII : nnen vuosisadan se on yksinkertaisesti lainattu (ilman kehitystä aihe) on tietosanakirja kolmena niteenä Li kirjaa Dou aarre on Brunetto Latini jälkeen kirjoitettua 1260, jossa hän aiheena marginaali ja kaksi miniatyyriä, joiden merkitys on ristiriidassa käsikirjoituksen alussa olevan yksinkertaisen alkukirjan kanssa. Hän on myös tehty yksi lainauksen pitkä lista miesten naisvaltaisia vuonna John Gower n Confessio Amantis (kirjallinen noin 1386):
Olen siellä myös Aristoteles ,"Ratsastavasta Aristotelesista" on ajan myötä tullut toposia, joka johtaa monenlaisiin tulkintoihin: naisen voima, rakkauden voima, viisaan miehen erehtyminen, uskonnollisten ja maallisten arvojen välinen ristiriita, joka ilmaisee myös kiehtovuutta ja epäilyjä äly. Aristoteles voi edustaa universaalia miestä, joka menettää viisautensa kauniin naisen tai hullun professorin edessä, joka on tuomittu toimimaan hänen opetuksensa vastaisesti, tai kohteliasta rakastajaa, jonka luonto ja rakkaus pakottavat palaamaan.
Jos Lai-kirjoittaja keskittyy tarinan rakkauden ensisijaisuuteen, Matheolus antaa Aristotelekselle enemmän merkitystä anti-feministisessä teoksessa Lamentationes : Aristoteleen kaatuminen ei osoita kaikkien ihmisten virheellisyyttä vaan pikemminkin kaikkien ihmisten erehtymistä. joka syntyy aristoteleisten filosofien keskuudessa, kun seksuaalinen halu kääntää heidän tietyn maailmansa ylösalaisin; tämä toimitsija korostaa, että ne, jotka kannattavat älyllistä mietiskelyä elämän parhaana etiikkana ja jumalallisten ja inhimillisten asioiden polkuna totuuteen, ovat erityisen herkkiä tällaiselle sekaannukselle. Jean Le Fèvre de Ressons , hänen aikansa Matheoluksen kääntäjä nykyiseksi ranskaksi, reagoi tähän antifeministiseen näkemykseen kirjoittamalla Livre de leesce -lehden, jossa hän käyttää Aristoteleen ja Phyllisin tarinaa naisten puolustamiseen. Miehet ovat kirjoittaneet parhaita lähteitä naisten vastustuksen osoittamiseksi ja mainitsemalla erityisesti Fevren, Sandy Bardsley uskoo, että tarinan menestys saattaa johtua siitä, että naiset hiljaa samastuvat hallitsevaan naispuoliseen Phyllisiin. .
Aristoteleen hajallaan olevan Phyllisin kanta toivotun rakkaustekon alkusoittona muistuttaa todellakin seksuaalista tekoa, joka tunnetaan nimellä equus eroticus , kirkon isien mukaan luonnotonta tekoa, joka on osa himon ja synnin syntiä. jota pidettiin Avicennasta lähtien kykenevänä estämään lannoitusta . Tekoa käytettiin kuitenkin aina, koska parannustodistukset lainaavat sitä. Jos hienostunut rakkaus koodin sijasta symbolisesti nainen yli hänen rakastajansa, nainen on lainattu tässä asennossa yhtä valheellinen, aviorikos tai prostituoidun vitsejä ja taruja ja taiteilijoiden XII : nnen vuosisadan ei edustanut Equus eroticus ainoastaan havainnollistaa negatiivisesti, kuten asetuksessa gratian kielellä , aviorikos tai haureus . Vitrylle - joka viittaa Saarnaajaan ( Saarn . 19: 3) ja Pyhän Paavalin kirjeeseen - ja häntä seuranneisiin saarnaajiin, "Aristoteleen ratsastuksen" anekdootti varoittaa naisen voimaa miehen yli, seksuaalinen halu, jolla on heikentävä ja nöyryyttävä vaikutus.
Jotkut, jotka lähestyvät aihetta antifeministisen ja antiklerikaalisuuden näkökulmasta, katsovat, että "Ratsastava Aristoteles" on satiiri , jonka nainen on keskiajalla joko tuomittu anatemaan tai viety huipulle. Toiset ajattelevat, että Lai on eräänlainen lehtisen kristillisen inspiraation, Henri d'Andeli , jos todellakin hän oli kirjailija, joka on yksi niistä, jotka puolustivat kuten Philippe kansleri , sisällä yliopistossa , filosofian vastaan teologiaa.
Aristoteleen Lai- teemaa käytettiin laajasti taiteessa.
Kuva päällekkäisen Aristoteleen näkyy vasta toisella puoliskolla XII : nnen vuosisadan tiivisti itsessään koko tarinan, ja ensimmäinen valaistukset; se löytyy Estoire dou Graalista, jonka on kirjoittanut Robert de Boron (pidetty Pariisin kansalliskirjastossa) ja Arras- psalterista (jota pidetään kunnan kirjastossa). Sitten sitä löytyy uskonnollisesta taiteesta torien (kuten Rouenissa , Dordrechtissa , Aarschotissa , Oviedossa , Toledossa , Zamorassa jne.), Pääkaupunkien (kuten Caenin Saint-Pierren kirkossa ), barreliefin ( Saint-Jean katedraali Lyon ), pilaster (piispallinen kappelia Gaillon ).
XIV th luvulla
XV th luvulla
XV th luvulla
Sitten hän siirtyi rienaavaan verkkotunnukseen koristelemalla esineitä, kuten keramiikkaa, synnytysalustoja, kuvakudoksia ( Tenture des Amours de Gombault et Macée , säilytettynä Saint-Lôn museossa ), vesirakenteita ja laatikoita, jotka ovat usein vierekkäin. Aristoteles opettaa Aleksanteria ja Aristoteles ratsastaa nuoren naisen kuninkaan silmin, kuten ne, joita voi ihailla Metropolitanin taidemuseossa , Waltersin taidemuseossa tai Valencian historiamuseossa.
Norsunluu, vuosina 1330-1350, Waltersin taidemuseo
Norsunluu, vuosina 1330-1350, Waltersin taidemuseo
Piirtämisen ja grafiikan alalla ratsastusaristotelista ovat käsitelleet järjen kirjan mestari ja Lucas van Leyden ja kahdesti Hans Baldung - päähenkilöt ovat ensimmäistä kertaa pukeutuneet ja toiset melkein alasti.
Järkevyysmestari, noin 1485
Lucas van Leyden, 1513--14
Baldung - pukeutunut versio, 1503
Baldung - riisuttu versio, 1513.
Kirjallisuudessa seikkailu Aristoteles osuu lopulla XIII : nnen vuosisadan kymmenentenä kirjassa Alexandreis Ulrich von Eschenbach, The XIV : nnen vuosisadan kirja Matheolus Jean le Fevre of Ressons-sur-Matz ja Weltkronik Heinz Sentlinger vuonna XV : nnen luvulla nimettömän käsikirjoitus Historia de Eurialo ja Lucretia on amantibus on Aeneas Silvius Piccolominille tunnetaan paremmin hänen nimensä Pius II.
Tällä XVI : nnen vuosisadan sitä käytetään komedia Hans Sachs .
Vuonna XVIII nnen vuosisadan Lai Aristoteleen ottanut Barthelemy Imbert ; Hän inspiroi Pierre-Yves Barre ja Pierre-Antoine-Augustin de Piis heidän vaudevillen Aristoteles rakastunut tai Kurinalaisuus Filosofi kuten Jean-François Marmontel hänen niin sanottu filosofi .
Vuonna XIX : nnen vuosisadan se oli Paul Arena ja Daudet jotka pitävät runkoon niiden koominen ooppera Le Char ja ratsastaa takana Aristoteleen tulee lautapeli kynästä Barthélemyssa Prosper Enfantin .
Suuri Universal sanakirja XIX : nnen vuosisadan mainitsee lisäksi tämä peli merkintä "Aristoteles (jotta hevonen)": "ilmaisua käytetään joissakin peleissä, nimetä parannuksen ottaa asennon 'hevonen, saadakseen päällä sen takana nainen, joka on vietävä kävelylle ympyrässä, jossa jokainen pelaaja suutelee häntä . Tämä rangaistus olisi viitannut surullisen rangaistus, nimeltään "hienonnettu" tai "harmiscara" sanella Carolingian kauden että XIII : nnen vuosisadan ritarit oli pukeutua satula (jäljempänä " sinetin satula ") selässään jonkin aikaa ja määrätietoinen kurssi, ennen kuin polvistutte loukkaantuneen henkilön eteen ja rukoilette häntä kiinnittämään anomista kuin yksi hevosesta. Maurice Delbouille kuitenkin torjuu kaikki yhteyden lauseen aiheutettu Aristoteleen vuonna Lai ja että satulan ritari koska empiirisiä etuusjärjestykset arabiankielistä versiota kaskun yli vanhimman ranskankielinen versio.
Lai julkaisi Étienne Barbazan sen Fabliaux ja ranskalainen tarinoita XII e XIII e XIV : nnen ja XV : nnen vuosisadan , Paris, 1756 ja toisintaa Méon vuonna 1808.
Pierre Jean-Baptiste Legrand d'Aussy omistaa kappaleen teoksessaan Fabliaux tai tarinoita, satuja ja tarinoita XII : nnen ja XIII th luvulla .
Alexandre Héron julkaistu ja opiskeli sen Henri d'Andeli, Le Lai d'Aristote (Rouen, Léon Gy) vuonna 1901, online Gallica .
Maurice Delbouille toimitti ja analysoi sen Henri d'Andelin Le Lai d'Aristote -lehdessä Pariisin Les belles Lettres -kustannusyhtiössä vuonna 1951.