Romuleon on Latinalaisen työ kuvataan Rooman historiaan, sen legendaarisen perustuksiin Romulus ja Remus keisarin keisari Konstantinus . Se on Benvenuto da Imolan kokoelma, joka on kirjoitettu Firenzessä XIV - vuosisadan puolivälissä vuosina 1361–1364 Bolognan kuvernöörin Gomez Albornozin pyynnöstä . Itse kirja perustuu sarjaan klassisia latinankielisiä tekstejä, mukaan lukien Ab Urbe Condita of Livy ja The Twelve Caesars , Suetonius .
Gomez Albornoz on kardinaali Egidio Albornozin veljenpoika , joka uskoo hänelle tärkeät tehtävät toisen lähetystönsä aikana Italiassa (1358-1367). Of15. huhtikuuta 1361 klo 4. tammikuuta 1364, Gomez Albornoz on Bolognan kuvernööri kirkon palveluksessa ja animaattori kaupungin puolustukselle Barnabo Viscontia vastaan . Tänä aikana hän määräsi Romuleonin Benvenuto da Imolalta . Hän taisteli Bolognan kaupunkisotilasjoukkojen kärjessä, ensin Espanjan Fernandin rinnalla, lopullisen armeijan omaavan podestan kanssa, sitten yksin, erottaen rohkeudestaan ja aloitteellisuudestaan. Heti Visconti ja Urbain V: n välisten neuvottelujen alkamisen jälkeen kardinaali soitti veljenpoikaansa Anconaan ja sai hänet lähtemään Bolognasta kuukautta ennen kardinaali Androinon saapumista (7. helmikuuta 1364) jonka paavi nimitti legaatiksi Lombardiassa ja Bolognan kirkkoherraksi. Gomez Albornozista tulee Napolin kuningaskunnan sodan pääkapteeni, jonka setä kutsuu sitten Avignoniin Napolin Joanin suurlähettilääksi . Lopuksi hän on Regnon kirkkoherra, Ascoli Piceno , Spoleton herttuakunnan kuvernööri , Rooman senaattori.
Romuleonin aihe paljastetaan muutamalla sanalla prologissa: kirjailija, vaikka hän tuo esiin antiikin Rooman eri aikakausia (Royalty, Republic, Empire), osoittaa selvästi, että häntä kiinnostaa vain pakanallinen Rooma. Siten Romuleon erottuu selvästi universaaleista tarinoista, jotka kattavat sekä heprean, kreikan että roomalaisen antiikin.
Prologi sisältää viitteitä tyylistä ja historiallisesta tyylilajista, johon kokoelma kuuluu. Nöyrä tyyliin liittyvä ytimekkyyskriteeri ("sine ulla rethorica pompa") luokittelee Romuleonin "tiivistelmän", abstraktin tai manuaalisen, luokkaan, jonka ainoa väite on huolellisesti valitun tiedon helppo käyttö. Se on suunnattu vähemmän viljellylle yleisölle, jolla on vain keskinkertainen latinan kielen taito.
Otsikon valinta on hämmästyttävä. Teokselle olisi voitu antaa perinteisempi nimi "Gesta Romanorum" tai "Compendium historiarum romanarum" (ja lisäksi useilla Romuleonin käsikirjoituksilla on nämä kaksi otsikkoa, vaikka se merkitsisikin kopiokoneiden tai kirjoittajien pakottamista kommentoimaan otsikkoa. Joten Sébastien Mamerot hyötyy sen prologi hyväksyä kirjoittajan valinta: "Tresrenomméz faiz rommans supistettiin erittäin lyhyeksi ja täydelliseksi latinalaiseksi sopimukseksi erittäin merkittävän ja suuren historioitsijan toimesta, jolla on tällä kertaa oikeutetusti oikeus Romuleoniin" (BnF fr On mahdollista, että tekijä valitsi tarkoituksellisesti otsikon antiikkiaineena käyttämällä kreikkalaista loppua -on, tai hänellä oli mielessään otsikko Boccaccion "Decameron" .
Romuleonin lähteet ovat tuolloin saatavilla olevat lähteet . Kirjoittaja listaa ne prologiin ja korostaa ne johdantoluvuissa. Mutta hänen tärkein lähde, ja jota hän ei mainita, ei ole Livy , mutta Riccobaldo da Ferrara joka sävelsi Historia Romana välillä 1305 ja 1308 ja Compendium Romanae Historiaesta vuonna 1318 kaikkiaan kirjojen lukuihin kahdeksan ja yhdeksän Romuleon ovat uudelleenkirjoitus , ja osa alusta ovat kopioita Historiaesta . Kronologian kunnioittaminen on merkittävä ero Riccobaldon ja Benvenuton tekstien välillä: Riccobaldo suosii kohteen yhtenäisyyttä eikä jatkuvuutta ajassa, kun taas Benvenuto on kiinnittynyt enemmän jatkuvuuteen ajassa. Tyylin osalta Compendiumia ja Historiae- kirjoja ei ole koskaan kirjattu sanatarkasti, mutta ne on aina kirjoitettu uudella kielellä.
Benvenuto da Imolan käyttämä kieli on yksi selitys kirjan onnistumiselle. Se on kaukana Petrarkkin tai Coluccio Salutatin ja kaukana Ciceron omasta . Päinvastoin, hän pyrkii "nöyrään tyyliin" ja ilman retoriikkaa: se on latina, jolla on jonkin verran sujuva syntaksia ja jota rikastetaan mauton kielen sanastolla. Sen yksinkertaistaminen poistamalla sanalliset etuliitteet, muuttamalla sanojen järjestystä, joista jotkut vaikuttavat mautonta kieltä, tekevät siitä "" plebeistisen tyylin "". Innokkaana puhumaan suurelle yleisölle ja etenkin ymmärrettäväksi, Benvenuto luopui kaikesta leksikaalisesta tai syntaktisesta ennakkoluulosta, mutta huolehti kurssista , puheen rytmistä, joka ei suinkaan ole esteenä lukemiselle, välittää tarinan. nivelet.
Käsikirjoituksissa on pitkä ja yksityiskohtainen sisällysluettelo, joka kattaa useita kymmeniä sivuja. Se on samanaikaisesti yhteenveto, hakemisto ja lukutuki. Sen avulla löydät helposti kaikki Rooman historian tärkeimmät tapahtumat. Se on jaettu kymmeneen, riippuen Romuleon-kirjojen määrästä. Jokaisessa osastossa merkinnät luetellaan tärkeiden henkilöiden aakkosjärjestyksessä; ne antavat hahmon suorittaman toiminnan sisällön ja viittauksen lukuun.
Käsikirjoitusten muoto tekee niistä erityisen käteviä. Liuskojen koko on suunnilleen A4-arkin koko. Sivumäärä on noin 700. (esim. Italialaiset kopiot ovat halpoja opiskeluun tarkoitettuja käsikirjoituksia. Koriste on lyhennetty paljain nimikirjaimin, jotka on maalattu punaisella ja sinisellä, löysillä kirjaimilla; nimikirjaimet voivat olla koristeltu vesileimillä tai antenneilla. Ainoa ylellinen kopio on Adamo Montaldon XV - vuosisadan lopun uudistaminen . Harvoilla kappaleilla on etukappale. Kirjoitus on usein nopeaa.
Romuleon jaettiin laajalti ja saavuttanut huomattavaa menestystä. On tunnistettu 38 kopiota. Luettelo voi kasvaa, jos joskus käsikirjoitukset, joiden otsikot ovat "Historia romana", "Compendium historie romanae" tai "De gestis Romanorum", tai jotka luokitellaan jopa nimettömänä käsikirjaluettelon "Rooma" -osioon, osoittautuvat luetuiksi kopioiksi Romuleonia kopioidaan harvoin ylellisissä kopioissa (s. 59); se on yleensä yleisesti käytetty kirja, viite tai "tavanomainen" teos, toisin kuin "suuri volyymi. Eri kappaleet osoittavat vahvaa yhtenäisyyttä. Syvyistä 38 kopiosta noin kolmekymmentä on italialaisia.
Kirja oli suuri menestys alusta loppuun XV : nnen vuosisadan. Tämä on alku XV : nnen vuosisadan päivämäärät enemmistön kappaletta. Siitä on käännetty neljä käännöstä, kaksi italiaksi ja kaksi ranskaksi. Tunnetuista 38 käsikirjoituksesta suurin osa on Italiassa, viisi Espanjassa. Ranskassa jakelu on aristokraattisempaa:
Kohti loppua XV : nnen vuosisadan Romuleon näkyviin vuotiaita, eikä tunne tarvetta tulostaa.
Se käännettiin italiaksi kahdesti ja myöhemmin käännettiin kahdesti keskiranskalaiseksi :
Aleksanteri VI: n pontifikaatin alkaessa Adamo Montaldo kirjoitti uudelleen Benvenuto de Imolan Romuleonin lisäämällä siihen runollisia komponentteja ja Aleksanteri Suuren elämän . Se on ainoa tunnettu italialainen kopio Romuleonista, joka on sisustettu ylellisesti.