Alma Redemptoris Mater on katolinen rukous omistettu Neitsyt Marian . Se on yksi Marian antifoneista , epäilemättä vanhimmista. Alunperin koostuu hyväksi ilmestyspäivä , perinne kirkon selittää tämän vuorolaulumelodian toimistoon Kompletorio on Hetkipalvelus .
Innoittamana laulun Ave Maris Stella , antifonisävelmään korostaa kahta laatua ja kuvia Neitsyt, Maria, Meritähti ja taivaan ovi , joka on edelleen sopiva rukoukseen varattu lopussa päivän.
latinan kieli | Ranskan kieli |
---|---|
Alma Redemptoris Mater, quæ pervia cæli porta manes ja stella maris, succurre cadenti kirurgere qui curat, populaatio: Tu quæ genuisti, natura mirante, tuum sanctum Genitorem, Virgo prius ac posterius, Gabrielis ab ore sumens illud Ave, peccatorum miserere. |
Pyhä Lunastajan äiti, |
Tämä on aito gregoriaaninen antifoni . Dom René-Jean Hesbertin julkaisussa Corpus antiphonalium officii ( CAO ) tähän antifoniin viitataan nimellä CAO1356.
Perinne osoitti kirjoittajansa usein Hermann Contractille († 1054), mutta vahingossa.
Vuonna 1957 Herbert Musurillo, joka oli analysoinut tekstiä kielellisessä yhteydessä, kyseenalaisti tämän ominaisuuden. Toisaalta, tuskin käsikirjoitus juontaa juurensa ennen XIII : nnen vuosisadan. Toisaalta teksti ei muistuta yhtään Hermann Contractin teosta tieteellisesti tunnistettujen joukossa. Tämä jesuiitta korosti myös, että antifoni otettiin laulun kahdesta ensimmäisestä säkeestä Ave Maris Stella , joka oli sävelletty Karolingin renessanssin aikana Ilmestyksen kunniaksi . Siksi teos on tämän hymnin jälkeen, ja se on suunniteltu yleiskäyttöisemmäksi.
Seuraavat opintojen etenemistä määrittämiseksi mennessä vanhin käsikirjoitus on nykyään yksi Ranskan kansalliskirjasto 12044, kopioida välillä 1100 ja 1115. Jotkut myös käsikirjoituksia kopioitiin XII th luvulla, mutta sitä on vaikea korjata niiden tarkkaa päivämäärää. Huomaa, että tämä on utelias puute käsikirjoituksen ennen XII : nnen vuosisadan koska valtavan suosion antifonisävelmään seuraavassa vuosisatojen jos koostumus oli vanhempi. Toinen vihje on Hartkerin ns . Antifonaalinen käsikirjoitus . Alkuperäinen käsikirjoitus, joka oli kopioitu vuosien 990 ja 1000 välillä, ei sisältänyt marialaisia antifoneja. Alma Redemptoris Mater löytyy folioita lisätään myöhemmin, mikä tarkoittaa, että nämä Antifoneja ei vielä ollut, kun antiphonary annettiin vuonna 1000. Lisäksi hänen Repertorium Hymnologicum julkaistu 1892 Ulysse Chevalier oli vaikuttanut koostumus XII : nnen vuosisadan määrittämättä tekijän.
Siksi, myöntämällä asiantuntijoiden mielipiteiden jakautumisen, nykyään harvat tutkijat pitävät kirjailijaa oppineena munkkina Rheichenausta:
Näiden tutkijoiden mukaan kirjailija ei vain ole tuntematon, mutta sitä ei voida myöskään lukea Hermannin sopimukseen. Lopuksi, vuonna 2020, Lauren Mancia ( Brooklyn College ) toteaa, että Alma Redemptoris Mater oli yksi koostumusten suoritetaan XII : nnen vuosisadan. Koska tämä vuosisata oli tuntenut valtavan kehityksen liturgisella alalla esimerkiksi monien teknisten innovaatioiden seurauksena. Teos oli liturgian rikastamiseksi yksi tämän evoluution hedelmistä.
Todistuksen osalta vanhimmat huomatut käsikirjoitukset ovat:
Koska Hartkerin antiphonarylla on parempi merkintätapa kaikissa gregoriaanisissa käsikirjoituksissa, melodia kirjoitetaan yleensä tämän käsikirjoituksen mukaan. Klosterneuburgin varattu Ilmestysjuhlille . Tämä käyttö ilmestyspäivä vahvistavat muiden käsikirjoituksia, esimerkiksi sanoi Hartker hänen ylistää . Worchesterin käsikirjoitus puolestaan osoittaa, että sen käyttö oli varattu tämän juhlan Tiercen toimistolle . Palvelusta riippumatta, kappale omistettiin Ilmestyskirjalle.
Sarumin riitin mukainen melodia oli erilainen kuin nämä käsikirjoitukset. Audry Ekdahl Davidson palautti tämän version vuonna 1977 [75] . Keskiajalla Sarumin versio jaettiin laajalti Englannissa omalla melodialla. Nyt sanoi Worcester käsikirjoitus F160 osoittaa, että XIII th century, Manner versio oli myös käytössä Isossa-Britanniassa.
On todennäköistä, että Saint Marylle varattujen antifonien käyttöä ei alun perin vahvistettu. Esimerkiksi Englannin benediktiinien valaliiton apotti-kädellinen myönsi vuonna 1343 vapaan käytön omistautumisen hyväksi. Franciscans perusti kuitenkin pian keskitetyn käytön, nimittäin vain neljä Marian antifonia Compline- toimiston jälkeen kalenterin mukaan. Vanhin todistus on itse asiassa Metzissä vuonna 1249 annettu fransiskaanien päällikön asetus, jonka mukaan neljä marialaista antifonia ryhmitettiin yhteen. Meidän oli odotettava kauan, jotta tämä tapa yleistyisi. Englannin benediktiiniläiset noudattivat tätä täydentämisen jälkeistä tapaa vuonna 1343 mainitusta suosituksesta huolimatta.
Vuonna 1350 paavi Klemens VI olisi virallistanut neljän antifonin käytön kaikissa kirkoissa roomalaisen rituaalin mukaisesti , mikä on edelleen hypoteettista. Niiden käyttö vahvistettiin kuitenkin konkreettisesti vasta -reformaatioon saakka , erityisesti vesperien kohdalla . Niinpä Huglo vaikka XV : nnen vuosisadan käytäntö oli hyvin porrastaa Alma Redemptoris Mater : sunnuntaina klo Aix-en-Provence ; Maanantai Senlisissä ; Perjantai Sélestatissa ; ei vielä Chaise-Dieun luostarissa eikä Saint-Benoît-sur-Loiren luostarissa .
Siellä on erityinen käsikirjoitus, joka kopioitiin XIV - luvulla. Kyse on marialaisesta proosasta kymmenessä jaksossa, eikä sillä ole mitään määrättyä marialaista juhlaa, josta käsikirjoitus on säilynyt Latinalaisen Ranskan kansalliskirjastossa 5247, folios 138v - 139v [76] . Tämän tyyppistä käytäntöä havaittiin erityisesti dominikaanien keskuudessa .
Itse asiassa Pariisissa tämä antifoni oli alun perin tarkoitettu juhlalliselle kulkueelle, joka pidettiin kirkossa, koska se oli kulkueissa eikä breviarioissa . Alma Redemptoris Mater oli, joten XIII : nnen vuosisadan laulettiin kulkue jälkeen palvelukseen kolmannen tärkeimmistä vapaapäiviä: joulu, pääsiäinen, helatorstai , helluntai , kolme Juhlat ( Pyhä Maria Jumalanäidin , Annunciation , Syntymäjuhlan Mary ) ja Pariisin Saint Denisin juhla . Useiden marialaisten antifonien joukossa tämä oli varattu yksittäin näille kulkueille, ja sen käyttö rikollisen toimistossa ilmestyi Notre Dame de Paris -sarjassa vasta noin vuonna 1330 tai myöhemmin.
Lyhyesti sanottuna yhtäältä se oli yksi erityisistä antifoneista, joka oli menettänyt yhteyden psalmiin . Toisaalta tämä säilytti hyvän suosion keskiajan lopulla, vanhempien antifonien kanssa hienostuneemman sävellyksen ansiosta.
Alma Redemptoris Mater on todistaja Ars Nova liikettä . Tarkoituksena oli motet- isorytminen kolme ääntä, luultavasti XIV - luvun puolivälissä. Mukaan Incipit , laulu on nimeltään Apta Caro . Se koostuu kahdesta muusta tekstistä, Apta caro plumis ingenii ja Flos virginum decus et faj . Kahdeksan löydettyä käsikirjoitusta, mukaan lukien kuuluisa Codex Chantilly , tätä sävellystä pidetään melko kuuluisana. Hypoteettinen kirjoittaja on Philippe de Vitry , mutta tämä määritys on edelleen epävarma.
Ennen moniäänisen musiikin kukoistamista Las Huelgas -koodi oli toinen esimerkki evoluutiosta. Ennen käsikirjoitusta, joka on kopioitu ennen vuotta 1400 tai noin vuonna 1400, se sisältää myös Ars antiqua Ave Regina Cælorum / Alma Redemptoris Mater -tuotteen kaksoismotetin , joka seuraa alkuperäisen melodian tenoriääniä (motet no 121, folio no 113 °).
Tämä sekoitustapa oli tietysti se, mitä kirkko ei sallinut. Hänen asetuksella Docta Sanctorum Patrum , paavi Johannes XXII kiellettiin vuonna 1323. Sen sijaan liike ei koskaan sammunut.
Noin 1400, säveltäjät alkoivat mukaillen Alma Redemptoris Mater vuonna Polyfonia . Kaikki ensimmäiset sävellykset ovat Englannissa . On kolme säveltäjää, jotka olivat nykyaikaisia.
Ensinnäkin, John Dunstaplen teos on 3 äänen motetti , joka on sävelletty vuoden 1410 jälkeen. Englanninkielinen säveltäjä, mutta hänen käsikirjoituksiaan säilytetään Italiassa, Bolognassa , Trentossa , Milanossa , Modenassa ja Aostassa . Itse asiassa suurin osa tämän säveltäjän teoksista löytyy Euroopan mantereen arkistoista. Melodia osoitetaan tenoriäänelle ja tenorin ääntä seuraavat muut äänet vuorotellen.
Sitten John Foresten sävellys, jonka elämää tuskin tunnemme, on hyvin omaperäinen. Tämä oli kopio Alman Redemptoris Mater on cantilenas , jotka olivat erittäin harvinaisia Britanniassa. Samoin se on kolmiosainen dechant- sävellys [ online-pisteet ] . Lisäksi antifonin pohjalle sävelsi toinen Foreste Ascendit Christuksen motetti . Koska se kirjoitettiin Chef-de-Cauxin taistelun jälkeen 15. elokuuta 1416. On normaalia, että melodian valinta oli tehty tämän Marian juhlan, Marian taivaaseenastumisen, vuoksi .
Lopuksi Leonel Power jätti Alma Redemptoris Mater Massansa kolmelle äänelle, joissa tenoriääni laulaa aina saman melodian antifonista, kun kaksi muuta kehittävät sitä. On varmaa, että hän oli tärkeä muusikko, koska hän oli palveluksessa Canterburyn katedraalissa .
On huomattava, että tuolloin antifonia harjoitettiin todennäköisesti tällä Canterburyn alueella. Itse asiassa Geoffrey Chaucer mainitsi sen teoksessa Prioriteetin tarina , joka on yksi Canterburyn tarinoista [77] ja [78] . Useimmissa Cléomades-versioissa lapsen laulama kappale ei ollut tämä antifoni, vaan usein Gaude Maria ja joskus Salve Regina , Ave Regina . Epäilemättä Chaucer valitsi seurakuntansa harjoittaman tuolloin.
Seuraaviin polyfonian koostumuksiin on voimakas taipumus . Lähes kaikki sen säveltäjät olivat todellakin ranskalais-flaamilaisen koulun säveltäjiä : Guillaume Dufay , Johannes Ockeghem , Gaspar van Weerbeke , Josquin des Prés , Heinrich Isaac . Meidän on lisättävä luetteloon Jean Lhéritier, joka oli toinen arvostettu ranskalainen säveltäjä. Ja nämä muusikot liikkuivat: Ockeghem Toursissa Kaarle VII: n , Louis XI: n ja Kaarle VIII: n johdolla ; Weerbeke vuonna Milanossa ja Jean kaljaasi Sforza ; Josquin des Prés Vatikaanissa Innocentius VIII: n alaisuudessa ; Isaac Itävalta - Maximilian I st . Joten he auttoivat levittämään Alma Redemptoris materia näiden ruhtinaiden suojeluksessa.
Jos tämä työ on jo jaettu, on todennäköistä, että Trentin neuvoston jälkeinen uudistus auttoi käyttämään sitä kaikissa katolilaisissa maissa Euroopassa.
Myönnettäessä, että tämä on Pariisissa vuonna 1706 julkaistu kirja, Neitsyt Marian toimisto S. Trentin neuvoston ja paavi Urban VIII: n uudistuksen jälkeen, joka järjestettiin Pyhän Marian vierailun nunnien käyttöön, tarkensi harjoittele Tridentin rituaalin mukaan:
"Kun sanomme yhden seuraavista antifoneista polvillemme, ellei pääsiäisenä, ja joka lauantai Vesperistä sunnuntai-komennon jälkeen, sanomme sen seisovana. ... Tästä antifonista sanotaan ensimmäisistä juhlapyhistä adventtisunnuntaina puhdistukseen asti. Alma Redemptoris Mater, ... Ja Herramme syntymän ensimmäisistä vespereistä sanomme saman antifonin, Alma Redemptoris Mater, ... Sitten sanomme seuraavat. V [erset] Post partum, Neitsyt ... "
Huolimatta rukousten ja vastausten välisestä erosta , vierailun järjestys lauloi tämän antifonin ennen joulua ja sen jälkeen. Annunciation jonka arkkienkeli Gabriel , joka mainitaan tekstissä, selittää tämän käyttöjakson aikana. On huomattava, että mikä antoi hyväksynnän tälle käskylle, ei kukaan muu kuin paavi Urban VIII .
Kuitenkin käyttö oli vielä toimistossa Kompletorio XVI : nnen vuosisadan ja Vespers antifonisävelmään harjoitettiin yhä todennäköisempää jälkeen hyväksymisen Officium parvum Mariae Virginis Beatae (Small Office Paper Notre Dame) on Roman rukouskirja paavi Pius V vuonna 1568 sekä Klemens VIII : n mainitun seremonian julkaiseminen vuonna 1600.
Musiikillisesta sävellyksestä kaksi suurta muusikkoa, jotka olivat uskollisia vastareformaatiolle, kirjoittivat motettinsa, Giovanni Pierluigi da Palestrina ja Tomás Luis de Victoria . Jälkimmäinen, joka oli oratorion seurakunnan pappi , sävelsi sen tässä mielessä ja tarkensi sen erityistä käyttöä julkaisussa Sabato in Aduentu Domini ( Herran adventtilauantai). Lisäksi parodia Mass Alma Redemptoris mater by Vincenzo Ruffo , julkaistiin vuonna 1544, pidetään ensimmäinen massan Polyfonia ja on julkaissut italialainen säveltäjä. Ruffo pysyi hyvin läheisessä yhteydessä vastareformaatioon ja palveli ennen kaikkea Milanon katedraalissa vuodesta 1563 kappelimestarina Charles Borromeon johdolla , joka pysyi suurena vastareformaation arkkitehtina. Voimme ajatella, että runsaalla katolilaisuudella teksti mukautui helposti tähän suureen liturgiseen uudistukseen. Yksi Roland de Lassuksen kahdesta motiivista , yksi kahdeksalle äänelle, julkaistiin postuumina teoksena vuonna 1604. Se on todellinen mestariteos, joka edustaa myös vastareformaation teoksia. Kiitos sen hartaus- ja mystisen ominaisuuden. Lopuksi löydämme Lassuksen ohjelmistosta useita versioita neljästä marialaisesta antifonista, jotka on sävelletty erityisesti 1580-luvulta, mikä osoittaa, että uudistus vahvisti näiden, mukaan lukien Alma Redemptoriksen , käytön toimistoissa. Ilta, vespers ja komplikaatio.
On huomattava, että XVII nnen vuosisadan antifonisävelmään herätti suurta Italian säveltäjien kuten Francesco Cavalli , Giovanni Legrenzi , Giovanni Battista Bassani . Ranskassa Roomassa koulutettu Marc-Antoine Charpentier sävelsi kaksi motettia, mutta tämä pysyi poikkeuksena Nicolas Bernierin kanssa .
Pariisin rituaalien mukainen Tuntia-liturgian kirja , joka julkaistiin vuonna 1715 Pariisin kardinaali-arkkipiispan Louis-Antoine de Noailles'n johdolla , täsmensi: "Adventin ensimmäisestä sunnuntaista jouluun" säkeellä "Angelus Domini" nuntiavit Mariæ. », Vastaus« Et concepit de Spiritu sancto. "Ja rukous" Gratiam tuam, ... "Joulusta kynttiläpäivään, jakeella" Post partum virgo inviolata permansisti. ", Vastaus" Dei genitrix välittää pro nobisia. "Ja rukous" Deus, qui falutis ... ". Tämä suuri kardinaali pyrki sovintoon roomalaisen ja Pariisin rituaalin välillä taistelemalla jansenismia vastaan . Roomalaisen rituaalin mukainen liturgia pidettiin neljän marialaisen antifonin käytännön mukaisesti.
Päinvastoin kuin barokkimusiikin aikaan sävelletyt, ja jos XIX e. Vuosisata tunsi suuren määrän pieniä katetisen liturgian motetteja , antifoni ei kiinnostanut yhtään suurta romanttisen musiikin säveltäjää. Liturgiaan on kuitenkin varattu muutama huone.
Yksi neljästä marialaisesta antifonista on edelleen käytössä juhlan lopussa sekä messuilla että Tuntia-liturgian toimistoissa . Perinnettä noudattaen:
Calendarium Concilii Vaticani II vahvistaa tämän käyttö:
Vuonna 1987 Johannes Paavali II täsmensi: ”Kirkko lähettää joka päivä tuntien liturgian lopussa Marialle kutsun, tämä muun muassa: Lunastajan pyhä äiti, Taivaan portti jne. "
Pidämme aina parempana sen toteuttamista gregoriaanisesti. Siksi nykytaiteellista sävellystä on vähän. Mutta on olemassa muutamia äskettäin sävellettyjä teoksia.