Breton , kuten monet kielet, kokee lajikkeita murre . Sanastossa on pieni vaihtelu , morfologiassa pieni ero . Tärkeimmät erot ovat foneettisia (aksentin paikka ja tiettyjen foneemien käsittely ).
On tapana erottaa neljä bretonin päämurretta , jotka vastaavat vanhaa bretonin piispakuntaa , vaikka kielellisestä näkökulmasta nämä rajat osoittautuvat usein mielivaltaisiksi:
Voimme myös joskus erottamaan murre Goëlo , puhutaan alueella Paimpol , yleisesti katsotaan sisällyttää Trégorrois, mutta mikä on historiallisesti osa itämaisen murre ( Erwan Vallerie ). Merkittävimmät erot koskevat -v-loppujen ääntämistä / v / tai / f /, joissa muut murteet lausuvat / o /, / w /, ..., ja uvulaarisen c'h: n (täten, c ') heikentymistä. hwerv / χwɛʁw /, ranskaksi katkera , lausutaan paikallisesti / wɛʁf /).
Se on myös hyvä erottaa Breton Batz-sur-Mer , lähellä Guérande (Bretagne tai Nantes maa), joka kesti kunnes puolivälissä XX th luvulla, ja joka on riittävän erilainen Vannes Bretagne käsiteltävän osan [1] . Loire-Atlantiquessa matkustaja ja kirjailija Arnold von Harff poimi myös muutaman lauseen bretonia Nantesista, kun sitä puhuttiin 1400-luvun lopulla.
Lyhenne KLTG tulee vastaavien hiippakuntien (Kernev / Bro Gernev, Leon / Bro Leon, Treger / Bro Dreger, Gwened / Bro Gwened) bretoninkielisten nimien nimikirjaimista.
Nämä murteet itse sisältävät alimuunnelmia (goëlloard on yksi merkittävimmistä).
Koska Vannes erottuu suhteellisen selvästi muista, on tavallista vastustaa jälkimmäistä ( KLT ) Vannesille. Lisäksi kaksi kirjoitettua koinia perustuivat yhteen leonardiin ja toisen Vannesiin (katso bretonin oikeinkirjoitus ).
Erwan Vallerie erottaa historiallisesti itämaisen murteen, joka ryhmittelee Vannesin, Goetlon Bretonin ja Cornwallin kaukaisimmasta osasta, länsimaisesta murteesta, joka yhdistää loput.
Vannes eroaa muista lajikkeista erityisesti:
Tietysti kielet eivät huomioi rajoja. Samoin murreerot näkyvät vähitellen (vrt. Kielellinen jatkumo ). Myös tämä jako on kuitenkin asetettava perspektiiviin.
Myös nykyaikaiset kielitieteilijät erottavat mieluummin laajan keskusvyöhykkeen, joka peittää hieman enemmän kuin Cornouaille ja "arkaaiset" (tai konservatiiviset) napat, pääasiassa Leonardo ja Vannes.
Arkaisen arvostuksen keskukset ( Saint-Pol-de-Léon ja Vannes ) synnyttivät kaksi historiallista kirjallista standardia (vrt . Bretonin oikeinkirjoitus ).
Laaja keskialue synnytti " keskimääräisen " bretonin (jota kutsutaan joskus " Breton de Carhaixiksi "). On erittäin todennäköistä, että juuri risteykset ja taloudellinen vaihto ovat johtaneet tähän kehitykseen. Tämä keskimääräinen bretoni levisi vähitellen eristämällä bretonin Goëlosta (joka tietyllä tavalla on lähellä Leonese-arkeimia), puremalla Vannesin alueelle tunkeutumalla teille.
Valtaosa kielellisistä innovaatioista on tapahtunut tällä keskeisellä alueella.
Keskeinen alue oli lähde monille kielellisille innovaatioille, jotka levisivät vähitellen muille alueille.
Arkaalaisille tai konservatiivisille pylväille on tunnusomaista, että keskusvyöhykkeellä (ja siksi lähempänä vanhaa bretonia ja joskus kymriä ja kornilaista ) on lakannut käyttämästä ilmaisuja tai sanoja .
Esimerkiksi pronominiobjektista tehdään kaksi käännöstä, yksi konservatiivinen, toinen "moderni". Nämä kaksi ilmausta ymmärretään kaikkialla, mutta vanhaa muotoa käytetään pääasiassa Léonissa ja Vannetaisissa. Keskivyöhykkeellä moderni muoto on tavallisin; vanhaa muotoa käytetään kuitenkin edelleen kiinteissä ilmaisuissa, erityisesti uskonnollisissa ilmaisuissa (eli " Ni ho salud Itron Varia ", jonka ranskankielinen vastine on " Je vous salue Marie ").
| Arkaainen kierre | Innovatiivinen käänne | Cornish | Käännös |
|---|---|---|---|
| Minä hän olen | Minulle gar anezhi | Minun on kar | Rakastan häntä) |
| N'az klevan ket | Ne glevan ket siitä huolimatta | Ny'th klewav | En kuule sinua |
| Gweletissani on rez | Gwelet a rez ac'hanon | Ow gweles a wredh | Näet minut |
| Deuit d'am sikour | Deuit da sikour ac'hanon | Dewgh on ihastunut | tule auttamaan minua |
On muitakin innovaatioita, kuten:
Toinen esimerkki koskee tuntemusta. Suurella alueella etelässä tuntemus, vaikka se ymmärretään, on pudonnut käytöstä tai sitä käytetään vain naisten kesken tai lapsia kohtaan.
"Konservatiiviset" murteet puhuvat yleensä melkein kaiken, kun taas keskivyöhykkeellä on hyvin yleistä, että toninen aksentti on niin voimakas, että mitä ei korosteta (sanalliset hiukkaset, toniksen jälkeiset foneemit ... . Kielitason mukaan (laulaminen, sukulaisten välinen keskustelu, puhuminen virkamiehelle jne.) Lauseet ovat vähemmän supistettuja.
Esimerkkejä:
Isoglosses erottaa käsittely z (vanha th ja d : / z /, ei mitään tai / h /) ja v (/ v /, / paino / tai ei mitään) intervocalic suunnilleen kattavat rajoja näiden vyöhykkeiden.
Hurina , The palatalization , muutetaan joitakin flex pisteitä, pseudo mutaatioita kuten ch / vrk, katoaminen tai ulkonäkö diftongeja, ... muitakin ilmiöitä, jotka vaihtelevat suullisesti.