La Rafle (elokuva, 2010)

Pyöristys Tämän kuvan kuvaus, myös kommentoitu alla Oliver Cywie (Simon Zyglerina) kuvaamisen aikana.

Avaintiedot
Tuotanto Roselyne Bosch
Skenaario Roselyne Bosch
Pääosanäyttelijät

Mélanie Laurent
Jean Reno
Gad Elmaleh

Tuotantoyritykset Legendaelokuvat
Kotimaa Ranska
Ystävällinen Historiallinen draama
Kesto 115 minuuttia
Lopeta 2010


Katso lisätietoja kohdasta Tekniset tiedot ja jakelu

La Rafle on dramaattinen ja historiallinen elokuva, jonka on kirjoittanut ja ohjannut Roselyne Bosch , julkaistu vuonna 2010 .

Se kronikoissa ratsia Vel d'Hiv " on16 ja 17. heinäkuuta 1942jonka aikana ranskalainen poliisi pidätti kodeissaan kolmetoista tuhatta juutalaiseksi lueteltua ihmistä, mukaan lukien neljä tuhatta lasta, mukaan lukien Anna Traube ja Joseph Weismann , kaksi niistä harvoista selviytyneistä, jotka seurasivat Auschwitziin karkotusta .

Elokuva on tehnyt lähes kolme miljoonaa lippua teattereissa ympäri maailmaa, vaikka kriitikot ovat olleet hyvin jakautuneita, kuten Liberation, joka kuvaili sitä "raskaksi historialliseksi melodraamaksi", johon ohjaaja vastasi vertaamalla Hitleriin niitä, joita hänen elokuvansa ei ollut liikuttanut. .

Tiivistelmä

Yleinen esitys

Tämä elokuva herättää ranskalaisten poliisien pidättämisen 16. heinäkuuta 1942ja heidän vangitsemisensa Vélodrome d' Hiverissä, kauhistavissa olosuhteissa, Vél 'd'Hiv -kierroksen kolmetuhatta tuhat sata viisikymmentäkaksi uhria ennen heidän karkottamistaan ​​muutaman päivän kuluttua Beaunen kauttakulkuleirille - la-Rolande (Loiret) ja tuhoamisleiri of Auschwitz-Birkenaun .

Yksityiskohtainen yhteenveto

Kesäisin 1942 Ranskassa oli alle Saksan miehityksen , The juutalaiset joutuivat pukeutua keltainen tähti  ; Vuonna Butte Montmartren alueella , kaksi juutalaista perheet elävät kuten muutkin asukkaat tämän piirin, paitsi että ovat juutalaisia, he pelkäävät saapumista Gestapon . Pariisissa mielipiteet jakautuvat, jotkut haluavat suojella juutalaisia ​​piilottamalla heitä, kun taas toiset leipurin kaltaiset mieluummin loukkaavat heitä, loukkaavat ja vähättelevät heitä.

Yöllä 16 - 17. heinäkuuta, heidän kohtalonsa muuttui natsien ja Ranskan viranomaisten välillä tekemän sopimuksen juutalaisten pidättämisestä ja karkottamisesta, mikä johti Vélodrome d'Hiverin pyöristämiseen . Butte Montmartren alue ei paeta sitä, todellakin perheen Josephin Weismann , juutalainen lapsi noin kaksitoistavuotias, ja niiden naapurit pidätettiin kokeilleensa monin tavoin paeta siellä. Josephin isä olisi voinut paeta pidätyksestä, ellei Joseph olisi vahingossa tuominnut häntä, kun hänen äitinsä oli väittänyt olevansa miliisien leski.

Tämän kierroksen jälkeen heidät viedään Velodrome d'Hiveriin , missä Joseph ja Nooa, hänen parhaan ystävänsä pikkuveli, tapaavat sairaanhoitajan Annette Monodin , joka tekee kaikkensa auttaakseen heitä ja muita nuoria. Tässä velodromissa olosuhteet ovat epävarmat ja epähygieeniset: heillä ei ole vettä, ne ovat täynnä ja heidän on pakko tehdä tarpeitaan siellä, missä on tilaa. Niiden niukka ruoka on jaettava, jotta jokainen voi syödä. Eräänä aamuna, kun vangit ovat janoisia, palomiehet räjähtävät sisään ja avaavat tulvaportit juoda vangeille. He sopivat myös "välittävän" heille uskotut kirjeet. Kapteeni Pierret, Pariisin palomiehistä , käyttää jopa arvonsa (korkein kaikista Vél 'd'Hivin läsnä olevista sotilaista  : Pariisin kansallinen santarmi ja palomiehet) ottaakseen Vél' d'Hivin komentoon. asettaa hiljaisuuden santarmeille, jotka eivät ole tyytyväisiä hänen ja miestensä asenteisiin.

Kahden päivän kuluttua sieppaajat karkotettiin kauttakulkumaana leirin Beaune-la-Rolande , että Loiret , jossa elinolot ovat sietämättömiä: huono ruoka ja niukkaa määrinä, sairauksia, puhumattakaan psykologinen epätoivo ihmisiä. Karkotettuja . Nälkäisenä ja heikentyneenä juutalaiset kohtaavat nälkää ja jano. Muutamaa päivää myöhemmin vanhemmat ja vanhin lapsistaan ​​karkotetaan tuhoamisleirille Auschwitziin , vain nuorimpien on pysyttävä toivoen, että he eivät palaa. Nämä pienet lapset on revitty äitinsä käsivarsista, ja Annette kaksinkertaistaa ponnistelunsa huolimatta väsymyksestä huolehtia heistä.

Seuraten äitinsä viimeisiä sanoja, jotka käskivät häntä pakenemaan, Joseph ja yksi hänen toveristaan ​​pakenivat muiden avulla. Joseph ei voi ottaa parhaan ystävänsä mukanaan, koska hän on sairas, sillä on ikävä tyrä, joka estää häntä kävelemästä. Lopulta Joseph selviää pakonsa ansiosta sekä junasta paenneen Nooan, jonka vanhempi pariskunta otti vastaan. Vuonna 1945 sodan lopussa he molemmat löysivät Annetten Lutetiasta , pariisilaisesta hotellista, jossa leirien selviytyneet majoitettiin.

Tekniset tiedot

Jakelu

Tuotanto

Kuvaaminen

Kuvaaminen alkaa 15. toukokuuta 2009Montmartren pyhän sydämen basilikan juurella , jossa asui suuri osa Pariisin juutalaisyhteisöstä, mukaan lukien Joseph Weismann (Hugo Leverdez), Simon Zygler ( Olivier Cywie ) ja Nono Zygler (Mathieu ja Romain Di Concetto), jotka kasvoivat Tässä kaupunginosassa, kulkemalla Bois de Boulogne -puutarhan ohi, jossa Philippe Pétain ja Pierre Laval keskustelevat juutalaisista lapsista, joita saksalaiset eivät halua.

Toimijat ja joukkue loman alussa kesäkuussa Unkari on Budapest , jossa Velodromi rekonstituoitiin neljännekseen , niin digitoitu antaa illuusion ottaa koko yksi, jossa vangittiin tuhansia kierroksen yritysten 16 ja17. heinäkuuta 1942. Se päättyy13. elokuuta 2009.

Kuvauspaikat

Alkuperäinen ääniraita

Brittiläinen säveltäjä Christian Henson löytää Roselyne Boschin , jolle hän sävelsi ensimmäisen elokuvansa Animal .

Koti

Kriittinen tervetuloa

Pyöristys Kumulatiivinen pisteet
Sivusto Merkintä
Metakriittinen 49/100
Mädät tomaatit 56%
Allosiini 2,8 / 5 tähteä
Arvostelujen kokoaminen
Määräajoin Merkintä

Amerikkalainen Rotten Tomatoes -sivusto antaa 56 kriitikolle 56 prosentin myönteisen lausunnon. Käytössä Metacritic , se saa keskiarvo oli 49 / 100 11 arvostelut.

Ranskassa kriitikot varaavat hyvin vaihtelevan vastaanoton La Raflelle . Allociné- sivusto , jossa on 24 arvostelua, tarjoaa keskimääräisen pistemäärän 2,8 viidestä. Sivuston arviointijärjestelmä lisää pisteen kaikkiin kriitikoiden arvosteluihin. Myönteiset arvostelut liittyvät lähinnä aineeseen, elokuvan sanomaan, ei sen muotoon, tyyliseen laatuun. He säilyttävät tämän viestin voiman ja hyödyllisyyden sekä tärkeyden, että tällaista teosta levitetään etenkin nuorempien sukupolvien keskuudessa lähes 70 vuotta sen jälkeen, kun taas negatiiviset kriitikot arvostelevat sitä sen raskaudesta ja yksinkertaisuudesta, kiristyksestä tunteeksi ja sen inkarnaation puute.

In Le Nouvel Observateur , François Forestierin toteaa, että "johtaja rohkeasti puuttua tähän sokea piste historiassa Ranskassa  " ja että "erittäin lujasti dokumentoitu, tulkitaan hartaasti [...] laatua tunteita elokuva on satunnaisia: mahdoton ovat edelleen herkkiä tämän häpeän spektaakkelille. Miksi olemme niin hitaita tutkimaan historiamme pimeitä alueita? La Rafle on elokuva, joka kunnioittaa ranskalaista elokuvaa. "

Le Figaroscope ihmettelee "Kuinka herättää Vel 'd'Hivin tragedia" kaivamatta samaa polkua kuin tietyt karkotetut elokuvat, kuten Schindlerin luettelo , Hyvästi lapset , Les Guichets du Louvre , Monsieur Klein tai Le Pianiste  ? Ohjaaja Roselyne Bosch löysi ratkaisun. Kuvaamalla tämä yhteenveto lasten korkeudella. Syvän fresko, huolellisesti rakennettu uudelleen liikkuu ilman itkuinen "vaatii " jännittynyt ja sydäntäsärkevä tulkinta Mélanie Laurent  " ja arvioi, että "  Scoop tuo takaisin kunniaton osa menneisyydestä Ranskan alle Ammatti , mutta voimistui niiden ihmisten rohkeus, joita kutsutaan "  vanhurskaiksi  " " .

Le Journal du dimanche toteaa, että ”tunteet lisääntyvät ilman kiusaamista tai liukastumista tietyllä raittiudella. Melkein liikaa. Ikään kuin Roselyne Bosch olisi pelännyt, että kohteen implisiittinen tunne painaa itseään, rauhoittaen itseään elokuvalla, joka on siis enemmän havainnollistavaa kuin kekseliäs: aihe ensin. Kukaan ei ajattele syyttää häntä siitä. "

In Paris Match , Alain Spira tuomarit ”  Roselyne Bosch tuo pisteitä’i: n’historiamme asettamalla katsojan sydämessä tämän Velodromi muuttuu helvettiin [...]. Tämän historiallisen draaman tähdet ovat ennen kaikkea lapset, näyttelijät ja ekstrat, jotka antavat elokuvalle ylivoimaisen aitouden. Tämän kauhun korkeuden ymmärtämiseksi Roselyne Bosch seisoo oikealla etäisyydellä, kuvaamalla neutraalilla tyylillä, mutta vaikuttavalla voimalla. "


Télé 7 arvioi, että ohjaaja allekirjoittaa "elokuvan muistoa varten, jonka koulutustavoite käännetään joskus keinotekoisiksi ja tuetuiksi tilanteiksi. Useimmiten hän tietää, miten löytää oikea sävy ja tunne kauniin näyttelijäryhmän kanssa. "

Ouest-France näkee La rafle kuin ”vaikuttava, mahtava, mukaansatempaava elokuva. Esiintyjille joka aina Jean Reno ja Sylvie Testud , mistä Gad Elmaleh ja Mélanie Laurent , löytävät ilmeikäs voima vaatimattomuus, pidättyvyys ja vilpittömyys välttämätön elokuvan. "

Sveitsiläinen päivälehti Le Temps haluaa säilyttää tämän elokuvan kautta tarttuvan ja hyödyllisen keskustelunsa tehokkuuden .

Saat Fabrice Leclerc , päätoimittaja päätoimittaja Studio Ciné live , "emotionaalinen ulottuvuus Roselyne Boschin elokuva usein voittaa ulos, siirsi kritiikkiä sen virallisen heikkouksia taustalla" . Siksi Roundupilla on hänelle "tervehdys". […] Se on elokuva, jota sen aiheen on puolustettava. "

Saat L'Express , Emmanuelle Cirodde täsmennetään, että ”ihmisten silmät luonne elokuva johtuu ennen kaikkea tiedon määrä se sisältää [...]. Tämä todellinen journalistinen työ sijoittaa La Raflen niin sanottujen "hyödyllisten" elokuvien luokkaan. […] Vaikka Schindlerin lista tai Pianisti kirjoitti yksinäisiä sankareita, jotka kykenevät ylittämään kohtalonsa julmuuden voimallaan tai taiteellaan, Roselyne Bosch lisää elokuvansa olennaisesti kollektiivisen draaman uhrien tosiasiallisiin tavallisiin aiheisiin. Tulemme vain huolestuneemmiksi. "

La Tribune de Genève toteaa, että elokuva "nojaa joskus paatoseen", mutta on tyytyväinen "huomattavaan huoleen tämän yleishyödyllisen koulutustyön tarkkuudesta" .

Päivittäin Le Figaro Laurence Haloche herättää "vakava fresko, huolellisesti kunnostettu, (...) liikkuvat ilman itkuinen" ja lisäsi, että "johtaja oikeutetusti asetetaan henkilökohtainen näkökulmasta kuvattiin lapsen tasolla, naisellinen lähestymistapaa ja herkkiä mikä ei kuitenkaan aiheuta apaattista epätoivoa ” .

Le Matin puhuu "sykkivästä" elokuvasta , "järkevästä ellei erityisen innoittamana" -elokuvasta ja ylistää tämän suosittavan elokuvan menestystä, jonka valinnassa on mukana varmoja arvoja, merkittäviä tukirooleja ja nuoria näyttelijöitä "vastustamattomalla magnetismilla" .

For La Croix , se on ”liikkuva kollektiivinen tarina, yrittää antamatta sisään crudeness. […] La Rafle tekee hyödyllistä työtä monien näyttelijöiden hillittyä palveluna . Jokaisella sukupolvella on oma muisti. "

Viikoittainen Le Point toteaa, että "tämän freskon kiinnostus, ilmeisen muistivelvollisuuden lisäksi, on sen dokumenttityö: monet tositarinat, jotka on melkein aina kerrottu tarkasti" .

Kulttuurisivusto Fluctuat.net toteaa puolestaan, että "dokumenttielokuvan läheisyydessä Roselyne Boschin kamera luo säännöllisesti tunteen. Kuvaamalla lasten korkeudella, La Rafle antaa hämmästyksen ja ymmärtämättömyyden jokaisessa uudessa kerronnan vaiheessa. Elokuva onnistuu välttämään liian kyynelöllisiä vaikutuksia ja luottaa useisiin todellisiin hahmoihin - sairaanhoitaja Annette Monod ( Mélanie Laurent ) tai Joseph Weismann (Hugo Leverdez), lapsi tapahtumahetkellä - elokuva moninkertaistaa näkökulmat. Se antaa vaikutelman elokuvajoesta yhdistettynä suuriin esiinpanovoimiin ” .

Amerikkalainen Cineaste-aikakauslehti korostaa elokuvan äärimmäistä tarkkuutta, jonka käsikirjoitus perustuu todellisiin tosiasioihin ja todellisiin todistuksiin, mutta vaatii sen pääakselia: kuvaamista lapsen korkeudella. Toimittaja Sandy Flitterman-Lewis muistuttaa, että ”  Scoop , hyödyllinen ja dokumentoitu elokuva, nostaa verhon historiallinen tapahtuma, joka on jätetty huomiotta 70 vuotta Yhdysvalloissa  ” .

Muut julkaisut arvioivat elokuvaa ankarammin ja pahoittelevat sen akateemisuutta, inkarnaation puutetta sekä kömpelyyttä yrittäessään sovittaa tunteet ja historiallinen totuus.

Le Monde korostaa, että elokuva "ei tuo meille mitään perustavaa laatua tapahtumasta" ja pahoittelee sen "keskinkertaisuutta" esteettisellä tasolla: "Monet asiat soivat toivottomasti väärin. Tällainen jiddish- aksentti on epäilemättä aksentti, mutta ei jiddish. Hitler on varmasti tunnistettavissa, mutta häntä näyttävä grimassattu näyttelijä ei ole kovin uskottava. Kaikki tunnistavat koomikko Gad Elmalehin valepuvussaan pieneksi trotskilaiseksi juutalaiseksi käsityöläiseksi , ja on valitettavasti enemmän kiinnostunut hänen sävellyksestään kuin ruumiistaan, jota hän edustaa .

Télérama arvioi, että “  Roselyne Bosch (…) värähtelee Épinal-kuvan ja syytteen välillä: hankala sekoitus, ellei mahdotonta. Vuodesta vel d'Hiv " transit leiriin Beaune-la-Rolande , kyynel-vetämällä, liioiteltu ja rauhoittava sekvenssit seuraavat toisiaan. (…) Voimmeko sovittaa hyvät tunteet puhtaaseen kauhuun? " . Viikkoviikko tuomitsee ankarastisankarillisen Ranskan muotokuvan, joka onmaailmanlaajuisesti vastustuskykyinen ja jonka historiallinen totuus on ristiriidassa.

Les Cahiers du cinéma herättää "pitkän ja tuskallisen" elokuvan , joka on melko yksinkertainen ja manichealainen (käyttäen suuria kahtiajakoa, kuten valtio tavallisia ihmisiä vastaan, poliisi palomiehiä vastaan, aikuiset lapsia vastaan, paha hyvää vastaan). Elokuvakatsaus pahoittelee elokuvaa, jossa "mitään ei ruumiillisteta" , jossa "kaikki on vain tarkoitusta tai meikkiä" .

L'Express korostaa myös tarinan repimistä, jossa yritetään sekoittaa "tosiasiat myötätuntoon, muistivelvollisuus tunnistamiseen"  ; ja lisätä, että elokuva "ilman sielua tai intohimoa, […] ei menestyvä eikä kiistanalainen, tuottaa päinvastaisen toivotun vaikutuksen: se katsoo itseään kuivalla silmällä" .

Viikoittainen Les Inrockuptibles on runsaasti tähän suuntaan korostamalla elokuvan epäonnistumista, joka pyrkii "synteesiin tarttumatta valintaan" .

Le Parisien pahoittelee elokuvan akateemisuutta, jossa "kaikki näyttää hieman muotoilulta, tärkkelykseltä" . Sama koskee Charlie Hebdoa , joka korostaa, että ohjaaja "kuuluu anakronistisen jälleenrakennuksen ikuiseen tapaan" .

Éric Neuhoff , ja Figaro Madame , kieltäytyy puhua elokuva. Hän castigates ylilyöntejä elokuvan puute silmän ja omaperäisyys sekä ylimääräinen jälleenrakennuksen (ottaen esimerkiksi "groteski" ulkonäkö on Hitler , Pétain ja Pierre Laval , ansaitsee Benny. Hill ).

Vapautuminen herättää "raskaan historiallisen melodraaman" , "retro-kitschin ja täsmällisyyden kiristämisen välillä [...], jonka olisi pitänyt puolustaa materialistista historiallisuutta, joka oli täynnä empatiaa. " . Samassa sanomalehti, historioitsija Annette Wieviorka Specialist holokaustin ja juutalaisten historian XX : nnen  vuosisadan kritiikki monia historiallisia epätarkkuuksia, hoidon valinnan kohde maastakarkotuksen käsitelty "kaikkein yksinkertainen mahdollisella tavalla, murehtimatta työtodistuksia tai asiakirjoja” .

Le Soir valittaa myös elokuvaa, joka on "liian havainnollistava" . Alain Riou , Nouvel Observateurista , herättää "kyyneleitä vetävän" elokuvan , joka ei ole niin hyödyllinen ja tervehdyttävä kuin haluaisimme sanoa, koska se ei anna aihetta aineelleen.

Sophie Avon , mistä South West , hänen puolestaan ihmettelee, miten "huono elokuva" , kuten tässä tapauksessa olisi hyödyllistä ja tarpeellista. Toimittaja kuvailee tulosta "merkityksettömäksi" , "sietämättömäksi" ja "täynnä pateettisuutta" . Hän pahoittelee tapaa, jolla lapset kuvataan, mikä tekee aiheesta ”viehättävän” ja lähellä kuvaa.

Toimituskunta on Chronic'art tuomareita erittäin vakavasti tämän elokuvan, joka tarjoaa meille mahdollisuuden "tutkimaan nallekarhu puolella Shoan  " monien värikuvien ja artifices. Kulttuurisivusto kritisoi "muistovelvollisuuden " nimissä tehtyä emotionaalista kiristystä sekä kuvausta juutalaisten kansanmurhasta, joka on maalattu "kuin ruma painajainen, joka unohdetaan nopeasti halaamalla Nonon nallekarhua" . Katsauksen kirjoittaja selittää, että elokuva kannattaa valitettavaa näkökulmaa vihjailemalla kuviensa kautta ikuisesta Pariisista , jota Gestapon tulo häiritsee , "että todellinen natsien barbaarisuus, pohjimmiltaan, c se on vähemmän shoa , kuin se huono maku, joka häiritsi Faubourgin mukavaa järjestystä 36  ” .

Amerikkalainen Variety- lehti arvioi positiivisesti historiallisen jälleenrakennuksen ja toimijoiden tulkinnan (mikä tekee projektista "houkuttelevan" ), mutta pahoittelee tarinan yksinkertaistamista ja manicheismia, useita "raskautta" ja "vuoropuheluiden naiivisuutta" . The Hollywood Reporter puhuu elokuvasta, joka on täynnä "vääriä muistiinpanoja" , "liian dokumentoitua ja alidramatisoitua" tarinaa , joka ei paljasta meille muuta kuin mitä jo tiesimme, tyydyttäen tosiasiallisten tapahtumien järjestämiseen tuomatta uusia katseita paljastuksia. Hahmot ovat siellä "kahdessa ulottuvuudessa" . Lehti ilmoittaa olevansa hämmentynyt siitä, miten elokuva vähentää Ranskan väestön vastuuta tässä draamassa (leipurin vaimon luonteesta huolimatta) - vika, joka aiheuttaa todellisen "levottomuuden" . Tämä näkemys asioista on luokiteltu "epäilyttäväksi" . Siksi aikakauslehti kyseenalaistaa projektin merkityksen, joka on melkein kuin "  hyvä olo holokaustista" .

Elokuvan vastaanottoa koskeva kiista

Sisään syyskuu 2010Ohjaaja Roselyne Bosch antaa DVD- mainoskampanjan yhteydessä haastattelun Les Years Laser -lehdelle ja vetää rinnakkain niiden välillä, jotka eivät olisi pitäneet hänen elokuvastaan, ja Adolf Hitleriin  :

”Olen epäilevä ketään kohtaan, joka ei itke nähdessään elokuvan. Häneltä puuttuu yksi geeni: myötätunto. […] Itkemme Roundupin aikana, koska ... voimme vain itkeä. Ellet ole tuon ajan "hemmoteltu lapsi", ellet nauti elokuvissa kyynisyydestä, ellet ajattele, että ihmisen tunteet ovat kauhistuksia tai heikkoutta. Lisäksi Hitler ajatteli tätä: tunteet ovat sentimentaalisuutta. On mielenkiintoista, kuinka nämä kuse-kylmät liittyvät Hitleriin hengessä, eikö? Joka tapauksessa, jos on sota, en haluaisi olla samassa juoksuhaudoissa kuin ne, jotka huomaavat, että on "liikaa" tunnetta Scoop . "

Nämä huomautukset saavat Première- lehden reagoimaan, mikä vahvistaa, että johtaja on "epäilemättä mennyt liian pitkälle". Les Inrockuptibles , kirjoittanut Jean-Baptiste MORAIN , kirjoittaa tästä:

"Rose Bosch ei missään vaiheessa miettinyt, eikö kritiikkiä voida perustella tai joka tapauksessa hyväksyä. Ei. Hän mieluummin hyökkää suoraan niiden henkilöiden tuntemattomuuteen, jotka eivät arvostaneet hänen elokuvaansa, sulauttamalla heidät natseihin. Rose Bosch sekoittaa kaiken: herkkyys elokuvalleen ja herkkyys Vel 'd'Hiv' -kierrokselle. Kuka voi pysyä välinpitämättömänä toisen maailmansodan aikana Ranskan suurimmasta juutalaisten pidätyksestä? Mutta kaikilla katsojilla on silti oikeus olla pidättäytymisestä siitä, miten Rose Bosch lavastaa ja luo sen uudelleen. Roundup Rose Bosch ei ratsia Vel 'd'Hiv' - olemme hieman hävettää täytyy muistuttaa sen johtaja täällä. "

Sisään tammikuu 2011, Allocinén sivustolla , ohjaaja palaa tähän kiistaan ​​ja selittää, että hän yksinkertaisesti halusi "varoittaa kyynisyyden noususta ja tunteiden heikkenemisestä". Lainaten kansia L'Expressistä vuodeltalokakuu 2010(eli kaksi kuukautta tämän kiistan alkamisen jälkeen) ja omistettu nimenomaan yhteiskuntiemme "myötätunnon vähenemisen" perversseille vaikutuksille, hän täsmentää, että hänelle "kyse ei ollut elokuvan rakastamisesta tai rakastamattomuudesta. . Se ei ollut suuttumukseni aihe, mutta tämä kyynisyys levittää öljyä ja johtaa suoraan ääriin. "

Sisään Kesäkuu 2012, ohjaaja pyytää Overblogia poistamaan artikkelin, jossa kritisoidaan hänen vertailua ihmisten välillä, jotka eivät itkeneet nähdessään hänen elokuvaansa ja Hitleriä, sekä tämän artikkelin kirjoittajan henkilöllisyyden paljastamista. SisäänHuhtikuu 2013, muutoksenhakutuomioistuin vahvistaa, että artikkelia ei tarvitse poistaa ja että sen kirjoittaja voi pysyä nimettömänä.

Lipunmyynti ja DVD-myynti

2,8 miljoona katsojaa, Roundup riveissä 19 th vuonna lipputulot Ranskassa vuonna 2010 .

Elokuva Ranskan lipputulot Ulkomaiset lipputulot Kaikki yhteensä
Pyöristys 2 851 845 merkintää 101 473 merkintää 25952595 merkintää

Jos tarkastelemme elokuvan kulkua kassalla, huomataan, että se oli ensimmäisen esittelyviikon aikana Ranskassa ensimmäisellä sijalla katseluiden määrän perusteella (812 932 tai 1350 katsojaa kopiota kohden). Läsnäolo lisääntyi seuraavalla viikolla yli 900 000 osallistumisella, yhteensä 2 470 000 otteluun neljännellä viikolla.

Elokuvan DVD, julkaistu 7. syyskuuta 2010, on ollut myynnissä numero kolme peräkkäistä viikkoa.

Palkinnot

Huomautuksia ja viitteitä

Huomautuksia

  1. esittäjä nuori Hugo Leverdez
  2. Keskiarvo saavutettu 11 arvostelusta

Viitteet

  1. "  Escape from the Vél 'd'Hiv' a Niçoise inspiroi La Raflea  " , Maville.com-sivustossa ,5. maaliskuuta 2010.
  2. "  Rikos unohtanut Eric Conan  " , on L'Express ,15. toukokuuta 2003.
  3. JP: n lipputulot: Ympyrä
  4. "  Press tarkastelu  " , koskevan Allociné
  5. Katso juliste, joka näkyy elokuvan profiilissa Allocinéssa , josta on neuvottu 25. syyskuuta 2011.
  6. François Forestier, "  La Rafle  " , Nouvelobs.com ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  7. "  La Rafle (2009)  " , osoitteessa vodkaster.com ( katsottu 12. elokuuta 2020 )
  8. "  La Rafle (2010)  " , osoitteessa senscritique.com (käytetty 12. elokuuta 2020 )
  9. "  The Round Up  ", osoitteessa cineseries.com (käytetty 12. elokuuta 2020 )
  10. Sophie Benamon (Studio Ciné Live), ”  La Raflen sarjassa  ” , Collectif VAN: lla ,10. maaliskuuta 2010(katsottu 22. kesäkuuta 2010 )
  11. (in) Kuvauspaikat The Round Up (2010) on Internet Movie Database
  12. "  Rafle (La)  " , osoitteessa L2TC.com (käytetty 14. lokakuuta 2012 ) .
  13. (in) "  Round Up (2010)  " on Rotten Tomatoes , Fandango Media (näytetty 14 toukokuu 2020 ) .
  14. 2000-luvun lopusta lähtien Allocinén (kaupallinen) sivusto "paisuttaa" kaikki arvostelijoiden arvosanat lisäämällä automaattisesti 1 pisteen. Ja La rafle , kuusi median myönnetty kalvo nolla, johon Allociné lisättiin 1 piste. Esimerkki, krooninen taide  : https://www.chronicart.com/cinema/la-rafle/
  15. Olivier Delcroix, "  The roundup  " , Le Figaro,9. maaliskuuta 2010(käytetty 21. huhtikuuta 2011 )
  16. Carlos Gomez, ”  Ylimääräinen jälleenrakennus.  " , Le Journal du dimanche ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  17. Alain Spira, "  La Rafle  " , Pariisin ottelu ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  18. "  La Rafle  " , Télé 7 kertaa ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  19. "  Roundup historian pimeän sivun sydämessä  " , Ouest-France ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  20. "  La Rafle  " , Le Temps ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  21. Fabrice Leclerc, "  La Rafle, dramaattisesti hyödyllinen  " , Studio Ciné Live ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  22. Emmanuelle Cirodde, "  La Rafle, dramaattisesti hyödyllinen  " , Studio Ciné Live ,2010(katsottu 25. syyskuuta )
  23. TDG.ch
  24. "The roundup" , Le Figaron verkkosivustolla 9. maaliskuuta 2010.
  25. Jean-Phillippe Bernard, "  Kauhu kesäaamuna  " , Le Matin ,2011(katsottu 25. huhtikuuta )
  26. "" La Rafle ", elokuva, jota ei pidä unohtaa" , La Croix -sivustolla 9. maaliskuuta 2010.
  27. "La Rafle" , Le Pointin verkkosivustolla 9. maaliskuuta 2010.
  28. Damien Leblanc, ”  Hajanainen muisti  ” , Fluctuat.net ,2011(katsottu 22. huhtikuuta )
  29. Sandy Flitterman-Lewis, "  La Rafle, elokuvakatsaus  " , Nouvelobs.com ,2011(käytetty 3. marraskuuta 2011 )
  30. "" La Rafle ": La Rafle 'du Vél'd'Hivin uuvuttava spektaakkeli, Le Monden verkkosivustolla 10. maaliskuuta 2010.
  31. "" Roundup "" , Télérama- sivustolla .
  32. Cahiers du cinema n ° 654, maaliskuu 2010, s. 37
  33. "La Rafle, nähnyt Éric Libiot" , L'Express- sivustolla , 10. maaliskuuta 2010.
  34. "La Rafle" , Les Inrockuptibles -sivustolla 5. maaliskuuta 2010.
  35. "  " La Rafle ": kyllä, mutta ...  " , Le Parisien ,10. maaliskuuta 2010.
  36. Le Masque et la Plume, Jérôme Garcin , France Inter , lähetys 4. huhtikuuta 2010
  37. Didier Péron, "  La Rafle  : totuuden houkutus Vel 'd'Hiville  " , sivustolla liberation.fr , Liberation ,10. maaliskuuta 2010.
  38. Annette Wieviorka , "  La Rafle , koulutusdraama ja virsi Ranskalle  " , sivustolla Liberation.fr , Liberation ,10. maaliskuuta 2010(käytetty 25. huhtikuuta 2016 ) .
  39. Le Soir.be
  40. "La Rafle" , Chronicart- verkkosivustolla
  41. (in) Jordaniassa Mintzer, "  Round Up  " on Variety ,11. maaliskuuta 2010.
  42. (sisään) Bernard Besserglik, "  The Round Up - Film Review  " , The Hollywood Reporter ,15. lokakuuta 2010.
  43. Gilles Klein, "  Tulenkestävä" La Raflelle ", verrattuna Hitleriin  " , Pysäytä kuvissa ,30. syyskuuta 2010(käytetty 23. huhtikuuta 2013 )
  44. "La Raflen" ohjaaja vertaa elokuvaansa herkkää katsojia Hitleriin " , 20minutes.fr , 23. syyskuuta 2010.
  45. "Sillä johtaja La rafle, jotka eivät itke eteensä elokuva ovat natseja" , premiere.fr 23. syyskuuta, 2010.
  46. Jean-Baptiste Morain , "Rose Bosch:" Ne, jotka eivät pidä kierroksesta, liittyivät Hitleriin hengessä " , Inrocks.com , 27. syyskuuta 2010.
  47. "  Overblog suojaa asiakkaan ilmaisunvapautta (päivitys)  " , Numeramassa ,9. huhtikuuta 2013(käytetty 29. elokuuta 2020 ) .
  48. Unifrancen tase, huhtikuu 2010
  49. Le Figaro , elokuvan Top 10, 19. maaliskuuta 2010
  50. Le Figaro , elokuvan Top 10, 26. maaliskuuta 2010
  51. Le Figaro , elokuvan Top 10, 9. huhtikuuta 2010
  52. [GfK]

Katso myös

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit