Kansainvälinen apukieli on kieli rakennettu kanssa ajoneuvoliikenteen kutsumus , suunniteltu objektiivisen puolueettomuuden, jotta ylittämään kulttuureja , ja tehdä oppimisesta ja hallitseminen on helpompaa ja nopeampaa kuin luonnollisen kielen . Rakennettujen kielten joukossa erotetaan yli vuosikymmenen ajan puhutut kielet, pääasiassa esperanto (99% näiden kielten puhujista ja yli 92% julkaistuista sanomalehdistä) ja kaksi tai kolme muuta satoja projekteja ja luonnoksia, kansainvälisiä apukieliä, joita suurimmaksi osaksi ei ole koskaan puhuttu tai hyvin pieni ympyrä hyvin lyhyen ajan.
Laajemmassa mielessä voimme pysyä yleisellä tasolla erottaa seuraavat keinotekoiset kielet:
Keinotekoisia viestintävälineitä on kahdenlaisia: pasigrafiat ja pasilaliat .
Pasigraphies (mistä antiikin Kreikan : πᾶσι / Pasi ”kaikille” ja γραφή / graphe ”kirjoitus”) ei ole tarkoitus puhutaan, siis ei kieliä. Ne ovat puhtaasti visuaalisia käytäntöjä, jotka on tarkoitettu ymmärrettäviksi kenenkään näköpiiristä riippumatta heidän kielestään ja ilman käännöksiä. Ne ovat siis samanlaisia kuin semasiografiat . Ensimmäiset pasigrafiat loivat Johannes J.Becher vuonna 1661 ja John Wilkins vuonna 1668. Sana ilmestyi kuitenkin vasta vuonna 1797: sen loi Joseph de Maimieux, joka määrittelee sen tapana "kirjoittaa myös niille, joiden kieli emme tiedä kirjoittamalla, mikä on kuvan ajatuksesta, jonka kukin välittää eri tavuilla. " Pasigrafioita voidaan esittää erilaisten merkkien muodossa : kirjaimet , numerot , ideogrammit , piktogrammit , hieroglyfit tai jopa nuotit , kuten François Sudren luoma solresoli .
Pasilaliat ( muinaiskreikan kielestä πᾶσι / pasi "kaikille" ja λάλη / lálê " babil ") ovat yleissopimuksia, jotka on tarkoitettu yhtä paljon puhuttaviksi kuin kirjoitettuina, joten niitä on käytettävä samoissa olosuhteissa kuin luonnollista kieltä. Ne kirjoitetaan useimmiten jo olemassa oleviin aakkosiin , joiden merkkeille on annettu ääni, jotta muodostettaisiin lausutavat joukot.
Pasigrafiat on jaettu filosofisiin (tai a priori) pasigrafioihin ja empiirisiin (tai käytännön tai jälkikäteen) pasigrafioihin.
Empiiriset pasigrafiat täyttävät useimmiten puhtaasti käytännön tarpeet ja perustuvat sanojen tai sanaryhmien ilmaisemiin käsitteisiin, jotka on järjestetty kieliopillisten rakenteiden mukaan. Esimerkiksi Cave Beckin vuodelta 1657 jokainen numeroyhdistelmä vastaa kunkin kielen "primitiivistä termiä", johon liitetään kirjaimet, jotka määrittelevät kieliopilliset ominaisuudet: "p2477" tarkoittaa siis "isää", koska " 2477 "Vastaa" isä "ja" p "tarkoittaa substantiivia; vastaavasti "f" osoittaa naispuolisen, "pf2477" osoittaa "äiti".
Filosofinen kielet kuvastavat filosofisia heijastuksia XVII th -luvulla ja oli keskeinen rooli historiassa kansainvälisen kielen käsite. Kuten monet tuon ajan ajattelijat olivat halunneet (Descartes, Leibniz, Bacon), vuodesta 1650 lähtien kukoistaneet erilaiset filosofiset kieliprojektit pyrkivät luokittelemaan ideat muodostamalla johdonmukaiset ja loogiset järjestelmät, jotka on järjestetty peruskäsitteiden ympärille.
Lainataan esimerkiksi Jean Delormelin projekti vuonna 1795 (filosofiset kielet olivat erityisen muodissa XVII E : lle XIX E- luvun alussa), jossa jokainen kirjain osoittaa idearyhmän : esimerkiksi kirjain "a "ilmaisemalla" puhumisen taidetta ", meillä on AVA: kielioppi / AVE: kirjain / AVAU: sana / AVEU: numero / ALVE: vokaali / ADVE: konsonantti / ALVAU: substantiivi / ALAVAU: yhteinen substantiivi / ALEVAU: oikea substantiivi, jne.
Moderni esimerkki tällaisesta kielestä on Kotava .
Tiettyjen pasigraphies saatu virallista tunnustusta, kuten ” International Code of Maritime Signals ” (by Sallandrouze de Lamormaix vuonna 1871) ja ” Deweyn luokittelu ” (by Melvil Dewey 1873), ja sitä pidennettiin myöhemmin yleinen kymmenluokittelu by Paul Otlet ja Henri La Fontaine , käytetään yhä bibliografiset luokitus on kirjastoissa . Muut desimaaliluokitukset ja lennätinkoodit (kuten esimerkiksi morsen aakkoset ) liitetään joskus pasigrafioihin. Voit myös kiinnittää tieliikennemerkit, sähköiset symbolit.
Joskus tapahtui, että pasigrafia muuttui puhutuksi kieliprojektiksi, jolloin siitä tuli pasilalie: näin oli esimerkiksi Beckin tapauksessa.
Pasilalies määritellään suhteiden mukaan luonnollisiin kieliin. Kielen juuret voivat olla peräisin luonnollisista tai täysin keinotekoisista kielistä, ja johdanto voi olla luonnollinen tai kaavamainen.
Saamme siis useita mahdollisuuksia:
poikkeama / juuri | luonnolliset juuret | epämuodostuneet luonnolliset juuret | luonnolliset ja keinotekoiset juuret | keinotekoiset juuret |
---|---|---|---|---|
luonnollinen johdannainen | naturalistiset kielet: esim. interlingua | |||
kaavamainen johtaminen | Esperanto , ido | volapük , parla | spelin , pario , speedwords | kielet a priori |
Kun puhumme "a priori kielen" kohdista, tarkoitamme kieliä, joilla on sekä keinotekoiset juuret että kaavamainen johdannainen. Nämä kielet, joita on liian vaikea muistaa, ovat pysyneet luonnoksina tai projekteina ilman puhujayhteisöä. Kaikissa muissa tapauksissa puhumme "jälkikäteen" eli luonnollisista kielistä. Jälkikäteen ja luonnollisten kielten välisestä suhteesta riippuen voidaan erottaa useita tapauksia: minimaaliset kielet, naturalistiset kielet, sekakielet.
Vähimmäiskielet ovat elävien tai kuolleiden kielten yksinkertaistuksia: puhumme siksi myös yksinkertaistetuista kielistä. Yksinkertaistetun kuolleen kielen hankkeiden joukossa on pääasiassa latinankielisiä hankkeita, vaikka on olemassa yksinkertaistettuja kreikkalaisia projekteja.
Moderniin kieliin liittyy myös vähän kieliprojekteja. Tunnetuin näistä projekteista on englannin kielen peruskieli (1930).
Kaikki yksinkertaistetut kieliprojektit epäonnistuivat, koska ne vääristivät alkuperäistä kieltä niin paljon, että ulkomaalaiset tai äidinkielenään puhuvat eivät enää tunnistaneet sen erikoista neroa. Lisäksi jotkut, kuten englannin kielen perusosa, lamauttivat ilmaisun, koska puhujan oli jatkuvasti käytettävä muotoiluja .
Tämä termi, joka alun perin viittaa jälkikäteen oleviin kieliin, on tullut nimeämään niiden alaluokka. Nämä kielet toistavat luonnollisten kielten epäsäännöllisyyksiä. Tunnetuimpia esimerkkejä tällaisesta kielestä ovat interlingua ja länsi . Niiden monimutkaisuus tekee niistä yhtä vaikea oppia kuin luonnolliset kielet ja suosivat siksi puhujia, joiden äidinkieli on lähellä luotua kieltä.
Pierre Janton puhuu kaavamaisesta, joka herättää sekakieliä, joilla ei ole muodonmuutoksia, joilla on hänen mukaansa a priori kielten ominaisuudet johdannaisvaikutuksen suhteen, mutta joilla on se etu, että ne eivät ole keinotekoisia. Käsite on vastoin naturalismia .
Tähän luokkaan kuuluvat kielet, joissa käytetään luonnollisia juuria, mutta joiden johtaminen on kaavamaista, toisin sanoen täysin säännöllistä, poikkeuksetta ja järjestelmällistä, mikä rajoittaa muistettavien radikaalien määrää. Tämä kielikategoria on jaettu useisiin ryhmiin.
Sekakielet, joilla on vääristyneet juuretKieli epämuodostuneilla luonnollisilla juurilla ja kaavamainen johdanto. Esimerkkejä: volapük , parla . Tällä ryhmällä on ollut vain vähän menestystä, osittain siksi, että juuret ovat liian vääristyneet ollakseen helposti tunnistettavissa ja toimivat siten muistin tukena (volapük-tapaus).
Sekakielet, joiden juuret ovat muodonmuutoksiaKielet, joilla on luonnolliset, vääristymättömät juuret ja kaaviollinen johdatus. Esimerkki: esperanto , ido , pandunia .
Esperanto tässä ryhmässä oli menestyksekkäin. Sitä puhutaan ainakin sata kertaa enemmän kuin toista rakennettua kieltä. Tämä selittyy osittain sillä, että luonnollisten kielten juuret, jotka eivät ole vääristyneitä, ovat helposti tunnistettavissa.
Ensimmäisessä apukieli projektit olivat filosofinen kielillä XVII nnen ja XVIII th vuosisatoja. Ne keksittiin palvelemaan siltakielenä eri kansojen välillä ja välttämään keskustelun epäselvyyksiä. Monet näistä kielistä pysyivät vasta luonnosvaiheessa tai eivät olleet riittävän kehittyneitä, jotta niistä tulisi todella toimintakykyisiä.
Vuonna 1922 Kansainliitto tutki mahdollisuutta saada esperanto opiskelemaan kouluissa. Yksitoista maata edustava komissio kokoontuu; 14 maata, mukaan lukien Intia ja Kiina, mukaan lukien noin puolet maailman väestöstä, äänestävät kannustamaan opetusta kouluissa, mikä tekee siitä kansainvälisen apukielen vertailukohdan, mutta ranskalaisen akateemikon Gabriel Hanotauxin ääni ehdotusta vastaan on ratkaiseva: ehdotus hylätään. Myöhemmin esperanton puhujat joutuivat vainon uhreiksi etenkin natsi- ja stalinistisen hallinnon aikana. Näistä tekijöistä huolimatta esperantoyhteisö on kasvanut ja julkaissut merkittävää kirjallista työtä (novelleja ja runoja) melkein alusta alkaen. Kaikista apu- kielillä julkaistussa vain esperanto on aktiivinen ja suurta joukkoa puhujia , jotka käyttävät kieltä lähes päivittäin kansainvälisiin kokouksiin ja koska leviäminen internetin online sosiaalisia verkostoja.
Vuonna 1991 luotiin yleinen postituslista , postituslista keskustelemaan rakennetuista kieliprojekteista, mukaan lukien kansainväliset apukielet . Kielistä, taiteilijoista, tutkijoista kiinnostuneita on ... Yhteisö jaettiin myöhemmin erilaisten kielten toistuvien ristiriitojen seurauksena luomalla erityinen apukielille omistettu luettelo, jonka nimi oli AUXLANG-postituslista . Sen avulla apukieliä puhuvat ihmiset voivat kommunikoida nopeasti Internetin ja uusien projektien avulla. Esimerkiksi kotava , lingua franca nova ja toki pona . Näiden jälkimmäisten kielten puhujien ryhmä on kuitenkin edelleen hyvin pieni, useimmiten alle muutamia kymmeniä tai satoja ihmisiä. Kielellinen perhe ja / tai termien lukumäärä vähenevät, mikä estää näitä kieliä olemasta täydellisiä kieliä, jotka kykenevät täyttämään kaikki kansainvälisen kielen tehtävät, kuten esperantosta on tullut yli vuosisadan kokemuksen jälkeen.
kielen nimi | ISO | Ensimmäinen julkaisupäivä |
Luoja | kommentti |
---|---|---|---|---|
Solresol | 1827 | Francois Sudre | musiikillinen kieli | |
Communicationssprache | 1839 | Joseph Schipfer | perustuu ranskaan | |
Universalglot | 1868 | Jean Pirro | ensimmäinen täydellinen kielijärjestelmä, joka perustuu luonnollisten kielten yhteisiin elementteihin | |
Volapük | vo, lento | 1879–1880 | Johann Martin Schleyer | ensimmäisen kielen luomaan merkittävää innostusta |
Esperanto | eo, epo | 1887 | Oikea Zamenhof | suosituin kieli, yli miljoona puhujaa ja runsaasti esperantokirjallisuutta |
Spokil | 1887 tai 1890 | Adolphe nicolas | kieli a priori innoittamana Volapük | |
Mundolinco | 1888 | J. Braakman | ensimmäinen esperantojohdannainen | |
Idioomi Neutraali | 1902 | Waldemar Rosenberger | naturalistinen kieli innoittamana volapük | |
Latino-siniaalma | 1903 | Giuseppe Peano | "Latina ilman kieltä", se korvaa Idiom Neutralin vuonna 1908 | |
Tahdon | io, ido | 1907 | Valtuuskunta kansainvälisen apukielen hyväksymiseksi | johdettu esperantosta |
Adjuvilo | 1908 | Claudius Colas | johdannainen idosta | |
Länsimainen (alias interlingue) | eli ile | 1922 | Edgar de Wahl | naturalistinen kieli |
Novial | marraskuu | 1928 | Otto Jespersen | naturalistinen kieli |
Sona (kieli) (en) | 1935 | Kennethin näkö | kieli, jonka sanasto on suunniteltu välttämään eurokeskeisyys | |
Esperanto II | 1937 | René de Saussure | johdettu esperantosta | |
Globaali | 1940-luku | Helge heimer | naturalistinen kieli | |
Interglossa | igs | 1943 | Lancelot Hogben et ai. | johdettu kieli nimeltä glosa |
Interlingua | ia, ina | 1951 | Kansainvälinen apukieliyhdistys | Euroopan yhteiseen sanastoon perustuva projekti |
Frater | 1957 | Pham Xuan Thai | Kreikkalais-roomalainen tausta ja ei-länsimainen kielioppi | |
Kotava | keskim | 1978 | Staren fetsey | a priori kielellä |
Uropi | 1986 | Joel landais | synteettinen kieli, joka perustuu nimenomaan indoeurooppalaisiin kieliin | |
Lingua franca nova | lfn | 1998 | C. George Boeree et ai. | perustuu romaanikieliin kreolityyppisellä kieliopilla |
Valtioiden kielipolitiikalla (koulutus, media, äänestys kansainvälisissä järjestöissä jne.) On yleensä ratkaiseva rooli. On olemassa useita lähestymistapoja, joiden avulla kielestä voi tulla ajoneuvomainen :