Lukemat Koraanin (in arabia : القراءات القرآنية ), ovat menetelmät vocalization on Koraanin . Se johtuu diakritisten merkkien lisäämisestä konsonanttirunkoon ( rasmiin ) Koraaniin, mutta ne asetetaan X - luvulle, useita vuosisatoja rasm- Koraanin kirjoittamisen jälkeen . Vain pieni määrä (7, 10, 14) katsotaan kanoniseksi.
Nämä lukemisen muunnelmat voivat olla morfologisia tai fonologisia, mutta ne vaikuttavat myös koraanin tekstin merkitykseen ja syntaksiin.
Qirâʾa (monikko: qirâʾât ) tarkoittaa kirjaimellisesti "lukemista". Levitetään Koraanin sana voi olla myös merkitys "lausunta", ja sana käytetään sitten kolmeen aisteille: lausunta tai lukea osan Koraanin tai koko Koraanin, erityinen lukema sanan. tai kohta ( qirâʾa ymmärretään silloin "muunnoksen" merkityksessä), koko Koraanin erityislukema. Sitten puhumme qirâʾasta lukukoulun merkityksessä.
Qirâ'a on arabialainen tekninen termi, joka käännetään usein "lukemisena". Siinä nimetään erilaisia tapoja lukea koraanin teksti "ilman eroja eri" lukemien "välillä, jotka vaikuttavat millään tavalla muslimien vakaumukseen siitä, että kaikilla kanonisilla on sama arvo".
Sana farf (monikko: aḥruf ) tarkoittaa kirjaimellisesti ”kirjainta”, ja sitä käytetään Koraanin yhteydessä synonyyminä qirâʾalle (”lukeminen”). Tutkijat ovat vaihtaneet paljon toisistaan sen merkityksen suhteen, joka tälle sanalle annetaan tässä hadîthissa . Termi ahruf , otettu Hadithin , on joskus myös käännetty "lukeminen". "Sana, jota käytämme ( ahruf ), on yksi moniselitteisistä monisanoista sanasta, joka itsessään on epäselvä, ja on vaikea sanoa tarkalleen mitä se on."
Yleisin selitys on se, mikä antaa ḥrufille lughâtin merkityksen (" murteet " tai murrosanat tai ilmaisut). Siitä huolimatta katsotaan, että jos nämä sanat merkitsevät erilaista ääntämistä lukemasta riippuen ottaen huomioon tällaisen heimon ( lughât ) ääntäminen , ne eivät lisää merkitystä koraaninkieliselle tekstille, ja kaikilla on sama merkitys .
Ensimmäisissä Koraanin käsikirjoituksissa lauluäänet puuttuvat eikä oikeinkirjoitus mahdollista erottaa tiettyjä termejä. Koska löytö hyvin vanha palasia Koraanin kuten Sanaan käsikirjoituksia , François Deroche johtaja opintoja ef, osa historiallista ja filologia, kirjoittaa: ”Vuosina asti uudistamista Ibn Mujahid ( IV e / X - luvulla), kirjoitus itse on valmis, mutta teksti saa täydennyksen näistä merkkeistä, jotka määrittelevät asteittain paremman joukon. Laulu- ja ortooottisten merkkien systemaattinen käyttöönotto todellakin merkitsee tämän "kirjoituksen" loppua , melkein kolme vuosisataa Sanan fragmenttien jälkeen.
Muinaisissa käsikirjoituksissa on vaikea ajoittaa merkittävää äänestystä. Toisella musteella merkitty, se on välttämättä peräisin käsikirjoituksen kopiosta ilman, että aina on mahdollista arvioida rasmin kirjoittamisen ja äänen kirjoittamisen välistä aikaa. Hijazi- ja Hijazi-kalligrafiakirjoitusten käsikirjoitusten kohdemerkit ovat joskus tehneet muita muutoksia, mikä viittaa siihen, että niitä ei tapahdu samassa vaiheessa vaan kopioinnin jälkeen. Nykyään tieto muinaisista vokalisointijärjestelmistä on edelleen osittaista. Se perustuu sen muodollisen näkökulman tutkimiseen, äänityksen toimintaan tai vanhan "lukemisen" kirjallisuuden yhteyteen. Muinaisten käsikirjoitusten tutkiminen osoittaa eroja laulun käytännössä ja standardin asteittaisessa perustamisessa.
Kouloughlille ensimmäiset yritykset standardoida kirjoitus lisäämällä merkkejä ovat peräisin Abd-al-Malikin kalifaatista mallin mukaan "epäilemättä syyrialaisen innoittamana" . Syyrialaisten ja heprealaisten perinteiden mukaan diakritisten pisteiden lisäämisen periaate on itse asiassa tiedossa . Historiallisesta näkökulmasta Umayyad- ajanjakson aikana Koraanin käsikirjoituksissa tehtyjä graafisia lisäyksiä ovat: jaeryhmien erottimien esittely, oikeinkirjoituksen muutokset tai jopa määriteltyjen graafisten viitteiden käyttöönotto. Déroche päättelee: "Umayyad-ajanjakso todisti todellisen mullistuksen Koraanin tekstin käsinkirjoitetussa lähetyksessä". Laulamisen käyttöönotto näyttää todistavan "koraanin kielen muokkaamista", jolloin alif hankkii esimerkiksi pitkän vokaaliarvon ja johtaa koraanin normin hyväksymiseen . Vuonna VIII : nnen vuosisadan näkyvät myös ensimmäinen kielioppi ja ensimmäinen arabian sanakirjoja.
Abd al-Malikin uudistuksia ei kuitenkaan yleensä sovelleta. Säilytetyt vanhat käsikirjoitukset osoittavat asteittaisen perustamisen. "Vasta ix - vuosisadan puolivälistä lähtien sitä scriptio plenaa tarvitaan pysyvästi Koraanin pisteytyksessä. " Sillä Deroche nykyinen ääntely järjestelmä " on vähitellen leviämässä lopulla IX : nnen vuosisadan " . Muslimiteologit keskustelevat tästä diakritikkokysymyksestä edelleen noin vuonna 1000
Dye'lle "valtaosan lukuvaihtoehtojen luonne osoittaa, että kyse ei ole (keskeytymättömän) suullisen perinteen tuloksesta, vaan filologien pyrkimyksistä ymmärtää epäselvä rasm, ilman suullinen perinne. " . Cellardin mielestä Koraanin lukijat näyttävät käyttäytyneen filologin tavoin ja tulkinneet hämärän rasman . Siten on mahdollista, että muinainen diakritikoiden ja äänen puute on johtanut virheisiin, eikä uskovien vastausta niitä estävään muistiin "ei voida tieteellisesti tukea". Lisäksi "äänenvaihtelut vaihtelivat myös lukemattomia aukkoja tarkoittaen, että islamilainen perinne halusi piilottaa tai minimoida. ". Viallinen kirjoitusjärjestelmä jätti vielä paljon tilaa tulkinnalle. Kroppille Koraanin lukemista koskevat keskustelut käydään tässä tilassa, ja akateeminen suullinen perinne syntyy Koraanin kirjoittamisen jälkeen.
Koraanin tekstin lukeminen ilman diakriittejä tai ääntä edellyttää ennakkotietoa tekstistä. For Deroche, "THE Rasm säilyttää osa epäselvyyttä ..." for Gilliot, "In vanhin fragmentteja Koraanin, on arvioitu, epäselvästä kirjaimet muodostavat yli puolet tekstistä, ja se on vain satunnaisesti niitä tarjotaan jossa diakriittisiä pisteitä " ja konsonantti järjestelmä voi " aiheuttaa sekaannusta lukeminen tiettyjä sanoja " ja Orcel lainaa satiirinen anekdootti lähteenä VIII : nnen vuosisadan jossa kaikki laulajat Medina olisi kastroitu jälkeen hämmennystä syntynyt ilman diakriitikot, joiden avulla voidaan erottaa termit "luetteloida" ja "kastroida". Déroche mainitsee useita epäselvyyksiä, kuten sanallisten muotojen, kuten "hän kirjoittaa, sinä kirjoitat, me kirjoitamme" tai jakeiden lukemisen välillä.
Nämä diakriitikot ja äänet antavat tutkimusmaailman tutkia uudelleen tiettyjen termien klassista ymmärrystä. Dye'lle tekstikritiikin on joskus erotettava nämä diakritikot ja vokaalit: "Vaikka se onkin suurimman osan ajasta oikea, se ei palaa tekstin vanhimpiin aineellisiin todistajiin, eikä suullista perinnettä ole., Luotettava ja keskeytyksettä, mikä vakuuttaa meille sen tarvittavan tarkkuuden. Ihannetapauksessa on siis aloitettava pelkästään rasmasta . Kirjoittaja lähtee tästä periaatteesta tutkimaan uudelleen sura 30: n ymmärtämistä . Vastaavasti tietyt Koraanin termien, kuten Luxenbergin , uudelleenlukemat "perustuvat Koraanin primitiivisten versioiden laulu- ja diakritikoiden puuttumiseen" . Siten Luxenberg, uudelleen käsittelyyn epäselviä sanoja (muslimien tutkijat ja ajattelijat) johtaa uudelleentulkintana Sura al-Kawtar kuin "muistuma ensimmäinen kirje Saint Peter 5, 8-9" .
Tällä hetkellä lukemiset koskevat lähinnä tekstin äänittämistä. Ainakin X - luvulle asti termiä käytettiin myös erilaisiin konsonanttirunkoihin ( rasmiin ) liittyviin teksteihin . Itse aikana alkuaikoina islamin , tekstin Ibn Masuudin , joka on erilainen Rasm , pidettiin valtuutettu käsittelyssä. Kunnes VIII : nnen vuosisadan kirjoittajat huomioon ja että oli mahdollista siirtyä Rasm Koraanin kun se ei täyttänyt arabian kieliopin . Tällä hetkellä "lukeminen" on sallittua, jos se perustuu luotettavana pidettyyn käsikirjoitukseen tai lähetykseen.
Vuonna X : nnen vuosisadan paradigman muutos tarjoaa Ibn Mujahid , tuella visiiriviivoja Abbasid ibn muqla. Periaatteiden mukaan, jotka alkoivat levitä IX : nnen vuosisadan lukemat tulisi olla yhdenmukainen Rasm uthmanien arabian kieliopin ja piti olla lähetystä tunnustettu enemmistöllä tutkijat. Aikana, jolloin Koraanin tarkka kirjoittaminen oli mahdollista, termi "lukeminen" on siis kehittymässä kohti "tapaa lausua Koraanin kanoninen kirjoitettu teksti". Ibn Mujahib käytti voimaa uudistuksensa toteuttamiseksi. Siten Ibn Shannabudh tuomittiin kuolemaan luvattoman lukemisen käytöstä. Pian Ibn Mujahidin uudistuksen jälkeen sitä täydennettiin ja lisättiin muut kriteerit täyttäneet lukemat. Uudistus ei ollut yksimielistä. Siksi Tabari kieltäytyy tietyistä Ibn Mujâhidin lukemista ja päinvastoin.
Tämä lähestymistapa oli tuolloin innovatiivinen. Bergsträsserin mielestä "Ibn Mujahidin (s. 324) ratkaiseva innovaatio, joka muodostaa suuren katkaisun läpäisyyn, koostuu vähemmän siitä, että se on valmistellut tietä seitsemän lukeman kanonisoinnille kuin siinä, että se on lopullisesti korvattu variantit yksittäisten muunnelmien tutkiminen suljettujen lukemien tutkimuksella Koraanin koulun opettamana. Hänen mielestään ratkaiseva motiivi ei ollut vain nouseva perinteisyys, joka kehittyi kaikkialla hänen aikanaan. Ratkaiseva syy on se, että perinnössä tarvittiin takuu, ei niinkään qira'atille kuin itse Koraanille ; tätä ei ollut lukemissa, eikä suulliseen perinteeseen perustuva mushaf voi riittää. ".
Syy lukemien kiinnittämiseen seitsemään on epäselvä. Tämä voi olla viittaus Muhammadin elämän jaksoon, jossa hän väitti Koraanin paljastaneen seitsemän ahrufin mukaan. "Jos se ei ole jälkikäteen perustelu seitsemälle" lukemalle ", nousee kysymys haavan ja qirâ'an vastaavuudesta ".
Tämä jako seitsemään "lukemaan" tulee normatiivisesta kirjallisuudesta eikä käsikirjoituksista itsestään. Niinpä tämän uudistuksen jälkeiset käsikirjoitukset osoittavat monimutkaisemman todellisuuden, kuten tämä 1700- luvun käsikirjoitus, joka löytyy Dakhlasta ja vuorotellen useiden "lukemisen" perinteiden välillä.
Rasmin salauksen purku ilman diakriittejä voidaan merkitä perinteisillä "lukemilla". Niillä on pitkä ja monimutkainen historia. Tämä tarina menee kohti standardointia, mutta ei onnistu, toisin kuin rasma , menemään niin pitkälle kuin täydellinen yhdistyminen. Ne on kiinnitetty lukuun seitsemäs X - luvulla. Joskus lisätään muita "lukemia" unohtamatta "poikkeuksellisten lukemien" olemassaoloa.
Nykyään muslimimaailma jakaa kaksi näistä lukemista, Ḥafṣ 'an' Aṣim ( Koraani Kairosta ) ja Warš 'an Nāfi (Koraani Maghrebista). Ensimmäinen on yleisimpiä.
Nämä "lukemat" mahdollistavat erilaiset käsitykset koraanin tekstistä. Joten esimerkiksi yā bušrāyā (Kor. 12,18 ) Warshissa tarkoittaa ”oi ilo, joka on minun! ”, Vaikka sama ilmaisu Kairon painoksessa tulisi kääntää” hyvänä uutisena ”. "Tämä esimerkki, kuten yllä oleva, osoittaa, että qirā'ātsia ei voida pelkistää yksinkertaiseksi fonologiseksi ja morfologiseksi vaihteluksi ilman semanttista tai syntaktista vaikutusta. ".
Déroche lainaa myös kahta versiota, vaikka ne olisivatkin kanonisia, suran LXXXV jakeista 21–22: "Tämä on päinvastoin loistava Koraani / säilytetyssä pöydässä" / "Tämä on päinvastoin loistava / säilynyt Koraani taulukko ”, epäsuorassa tapauksessa irtisanomista ei hyväksytä kaikkialla.
A. Brockettin mielestä useimmat erot eivät tarkoita eroa merkityksessä. Toiset muuttavat merkitystään välittömässä yhteydessä. Kirjoittajan mielestä vain yhdellä muunnelmalla on tärkeä vaikutus muslimi-ajatteluun. Jakeessa 2: 184 Hafs lukee jakeen olevan ... lunnaita [korvaavaksi] köyhän ihmisen ruokkimiseksi ... kun taas Warshin mukainen lukema on ... lunnaita [korvaavaksi] ruokinta köyhät ... .
| Qari ( lukija ) | Rawi ( lähetin ) | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sukunimi | Syntymä | Kuolema | Koko nimi | Lisäinformaatio | Sukunimi | Syntymä | Kuolema | Koko nimi | Lisäinformaatio | Nykyinen käyttöalue |
| Nafiʿ al-Madani (نافع المدني) | 70 AH | 169 AH | Ibn ʿAbd ar-Rahman Ibn Abi Naʿim, Abu Ruwaym al-Laythi | Hän on kotoisin Isfahanista | Qalun (قالون) | 120 AH | 220 AH | Abu Musa, ʿIsa Ibn Mina al-Zarqi | Banu Zuhrah asiakas | Libya, Tunisia ja osat Al-Andalusista ja Qatarista |
| Warch (ورش) | 110 AH | 197 AH | ThUthman Ibn Saʿid al-Qutbi | Egyptiläinen; Quraishin asiakas | Al-Andalus, Algeria, Marokko, osat Tunisiasta, Länsi-Afrikasta ja Sudanista sekä osat Libyasta. | |||||
| Ibn Kathir al-Makki (ابن كثير المكي) | 45 AH | 120 AH-737 CE | BAbdullah, Abu Maʿbad al-ʿAttar al-Dari | Persia | Al-Buzzi (البزي) | 170 AH | 250 AH | Ahmad Ibn Muhammad Ibn bAbdallah, Abu al-Hasan al-Buzzi | Persia | |
| Qunbul (Yhdysvallat) | 195 AH | 291 AH | Muhammad Ibn ʿAbd ar-Rahman, al-Makhzumi, Abu ʿAmr | Makhzumi syntymästä ja Makhzumi uskollisuudesta | ||||||
| Abu Amr Ibn al-Alâ ' (أبو عمرو البصري) | 68 AH | 154 AH | Zubban Ibn al-ʿAla 'al-Tamimi al-Mazini, al-Basri | Kielioppi. Basran lukion perustaja | Hafs al-Duri (الدوري) | ? | 246 AH | Abu ʿAmr, Hafs Ibn ʿUmar Ibn ʿAbd al-ʿAziz al-Baghdadi | Kielioppi. Hän oli sokea. | Osia Sudanista ja Länsi-Afrikasta. |
| Al-Susi (السوسي) | ? | 261 AH | Abu Shuʿayb, Salih Ibn Ziyad Ibn ʿAbdallah Ibn Ismaʿil Ibn al-Jarud ar-Riqqi | |||||||
| Ibn 'Amir ad-Dimashqi (ابن عامر الشامي) | 8 AH | 118 AH | ʿAbdallah Ibn ʿAmir Ibn Yazid Ibn Tamim Ibn Rabi'ah al-Yahsibi | Hisham (هشام) | 153 AH | 245 AH | Abu al-Walid, Hisham ibn mmAmmar Ibn Nusayr Ibn Maysarah al-Salami al-Dimashqi | Tietyt Jemenin alueet. | ||
| Ibn Dhakwan (ابن ذكوان) | 173 AH | 242 AH | Abu ʿAmr, ʿAbdullah Ibn Ahmad al-Qurayshi al-Dimashqi | |||||||
| ʿÂṣim al-Kufi (عاصم الكوفي) | ? Ah | 127 AH-774 EY | Abu Bakr, ʿÂsim Ibn Abi al-Najud al-'Asadi | 'Asadi (uskollisuudesta) | Shu'bah (شعبة) | 95 AH | 193 AH | Abu Bakr, Shuʿbah Ibn ʿAyyash Ibn Salim al-Kufi an-Nahshali | Nahshali (uskollisuudesta) | |
| Hafs (حفص) | 90 AH | 180 AH | Abu ʿAmr, Hafs Ibn Sulayman Ibn al-Mughirah Ibn Abi Dawud al-Asadi al-Kufi | Muslimimaailma yleensä. | ||||||
| Hamzah al-Kufi (حمزة الكوفي) | 80 AH | 156 AH-772 EY | Abu ʿImarah, Hamzah Ibn Habib al-Zayyat al-Taymi | Taymi (uskollisuudesta) | Khalaf (خلف) | 150 AH | 229 AH | Abu Muhammad al-Asadi al-Bazzar al-Baghdadi | ||
| Khallad (خلاد) | ? | 220 AH | Abu ʿIsa, Khallad Ibn Khalid al-Baghdadi | |||||||
| Al-Kisa'i al-Kufi (الكسائي الكوفي) | 119 AH | 189 AH-804 EY | Abu al-Hasan, liAli Ibn Hamzah al-Asadi | Asadi (uskollisuudesta). Persia. | Abu al-Harith (أبي الحارث) | ? Ah | 240 AH | Abu al-Harith, al-Layth Ibn Khalid al-Baghdadi | ||
| Al-Duri (الدوري) | ? | 246 AH | Abu ʿAmr, Hafs Ibn ʿUmar Ibn ʿAbd al-ʿAziz al-Baghdadi | Abu mAmr-lähetin | ||||||
Kirjoittaja lainaa kahta versiota, vaikka kanonisiakin, sura LXXXV: n jakeista 21-22: "Tämä on päinvastoin loistava Koraani / säilytetyllä pöydällä" / "Tämä on päinvastoin loistava / säilynyt Koraani taulukko ”, epäsuorassa tapauksessa irtisanomista ei hyväksytä kaikkialla.