Punainen pipit

Anthus campestris

Anthus campestris Tämän kuvan kuvaus, myös kommentoitu alla Punainen pipit Luokitus (COI)
Hallitse Animalia
Haara Chordata
Sub-embr. Selkäranka
Luokka Aves
Tilaus Passeriformes
Perhe Motacillidae
Ystävällinen Anthus

Laji

Anthus campestris
( Linné , 1758 )

IUCN: n suojelutila

(LC)
LC  : Vähiten huolta

Tawny Pipit ( Anthus campestris ) on laji on varpuslintujen kuuluvan perheeseen ja Motacillidae .

Morfologia

Rousseline Pipit on hiekkainen päällä ja kerma alapuolella. Hänellä on kermainen kulmakarvat ja kellertävät jalat. Se on 16-18 senttimetriä ja sen siipien kärkiväli on 25-28 senttimetriä .

Käyttäytyminen

Jäljentäminen

Se pesii maassa, usein pensaan suojassa. Muniminen on 4-5 munaa, joita inkuboidaan kahden viikon ajan. Pienet, kaksisirkkaiset, peitetään beige-untuvalla. He lähtevät pesästä noin kahden viikon ajan.

Levinneisyys ja elinympäristö

Punainen putki ei enää pesi Sveitsissä vuodesta 1998 lähtien. Sitä esiintyy Afrikan pohjoisosassa, Aasiassa ja Euroopassa, missä sitä esiintyy Iberian niemimaalla, Etelä-Ranskassa, Italian niemimaalla ja Kreikka ja Turkki sekä Etelä- Ukrainan ja Euroopan Venäjän arot . Se on harvinaista Itämeren rannalla ja hyvin harvinaista Brittein saarilla. Se vierailee aroilla , soilla ja pensailla, missä se ruokkii hyönteisiä.

Systemaattinen

Laji kuvattiin ensimmäisen kerran ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linnaeus vuonna 1758, mukaan alkuperäinen nimi Alauda campestris .

Synonyymi

Alalaji

Mukaan Alan P. Peterson on seuraavat kolme alalajia :

Huomautuksia ja viitteitä

  1. Biologisen monimuotoisuuden seuranta , Lajien monimuotoisuus Sveitsissä ja alueilla (Z3) , kuultu 5. helmikuuta 2009.
  2. Bezzel, op. mainittu , s. 73-76
  3. Linnaeus, C. 1758: Systema Naturae per regna tria naturæ, secundum-luokat, ordiinit, suvut, lajit, cum characteribus, differentiis, synonymis, locis, Tomus I. Editio decima, reformata. Holmiæ: suora impensis. Laurentii Salvii. i - ii, 1–824 s

Katso myös

Taksonomiset viitteet

Ulkoiset linkit

Bibliografia