Äänieristetty samettinen alveolaarinen sivusuuntainen konsonantti
| Äänieristetty samettinen alveolaarinen sivusuuntainen konsonantti
|
| API-symboli |
siellä |
|---|
| API- numero
|
208 |
|---|
| Unicode |
U + 006C U + 02E0 |
|---|
|
| Vaihtoehtoinen API-symboli |
siellä |
|---|
| Vaihtoehtoinen API- numero |
|
|---|
|
Vaihtoehtoinen Unicode |
U + 006C U + 02E4 |
|---|
|
| Vaihtoehtoinen API-symboli (vanhentunut) |
ɫ |
|---|
| Vaihtoehtoinen API- numero (vanhentunut) |
|
|---|
|
Vaihtoehtoinen Unicode (vanhentunut) |
U + 026B |
|---|
|
| X-SAMPA |
5 |
|---|
| Kirshenbaum |
l<vzd> |
|---|
|
|
Ilmaisi velarized alveolaarinen sivusuunnassa spirant konsonantti on consonantal ääni esiintyy tietyissä kielellä, joka tunnetaan myös eri ”impressionist” nimiä, jotka vaihtelevat kieltä pidetään: l tumma , l lihavoitu , l kova . Symboli, joka transkriboi sen kansainvälisessä foneettisessa aakkosessa, on [lˠ] (tai lˤ, kun nieluaineistetaan ).
Joissakin tapauksissa tämä konsonantti pharyngealized pikemmin kuin velarized ; Kuitenkin on yleistä käyttää samaa merkkiä foneettisissa laajakuvauskirjoituksissa (toisin sanoen joissa puhutaan vähän yksityiskohdista puhelinten artikulaatiossa ).
Kielissä, jotka sitä tuntevat, tämä konsonantti on usein aloneolaarisen lateraalisen spiranttisen konsonantin allofoni [l]. Muut kielet käyttävät sitä kuitenkin täydellisenä foneemana ja saattavat verrata sitä muun tyyppisiin sivukonsonanteihin .
Äänieristetty, sammutettu alveolaarinen sivuspirantti laulaa hyvin todennäköisesti [ u ], [ w ] tai muissa vastaavissa äänissä: ilmiö löytyy monien kielten, myös ranskan, evoluutiosta .
Ominaisuudet
Tässä ovat äänisen alveolaarisen lateraalisen spirant-konsonantin ominaisuudet.
- Sen artikulaatiomuoto on spiraali , mikä tarkoittaa, että se tuotetaan tuomalla yksi artikulaatiopiste lähelle toista luomatta turbulenssia ilmavirtaan.
- Sen nivelten kohta on alveolaarinen , mikä tarkoittaa, että se on nivelletty joko kielen kärjellä ( apikaali ) tai terällä ( laminaali ) alveolaarista harjua vasten. Siinä on samanaikaisesti toissijainen veluariliitos , toisin sanoen, että kielen takaosa lähestyy pehmeää kitalaen . Kun se on nielun variaatio , sekundäärinen nivel koostuu kurkun supistumisesta nielussa.
- Sen phonation on soinnillinen , mikä tarkoittaa, että äänihuulet värähtelevät aikana artikulaatio.
- Se on suullinen konsonantti , mikä tarkoittaa, että ilma poistuu vain suun kautta.
- Se on sivusuunnassa oleva konsonantti , mikä tarkoittaa, että se tuotetaan antamalla ilman virrata kielen molemmille puolille keskialueen sijaan.
- Sen ilmavirran mekanismi on keuhkoihin ulostuleva , mikä tarkoittaa, että se nivelletään työntämällä ilmaa keuhkojen läpi ja äänijärjestelmän kautta eikä glottien tai suun kautta.
Ranskaksi
Ranskan modernin ei ole [ɫ] .
Kuitenkin, tämä ääni teki olemassa Vanha ranskalainen , kuin allofoni on [l] ennen konsonantti, ennen heeksi osaksi [u] , joka muodostaa diftongin tai triftongi kanssa edellä vokaali. Myöhemmin kehitys kielen, nämä diftongeja tai triftongi vähenivät yhden vokaaleja jonka monophthongation tai osittain vokaalin + vokaali sekvenssit ja oikeinkirjoitus seuraa antiikin ääntäminen:
- latinalainen alba > vanha ranskalainen albe sitten aube > moderni ranskalainen aube
- Latinalaisen Bellos > vanha ranskalainen dB sitten beaus / biaus > moderni ranskalainen Beaux
- Latinalainen melius > vanha ranskalainen mielz sitten mieuz > nykyaikainen ranska paremmin
- latinalainen dulcem > vanha ranskalainen dolz sitten douz > ranskalainen moderni pehmeä
- Latinalaiset capillōs > vanhat ranskalaiset viistot ja sitten cheveus > modernit ranskalaiset hiukset
Tämä ilmiö on peräisin monien monikkojen alkuperästä x: ssä nykyaikaisessa ranskalaisessa oikeinkirjoituksessa: vanhassa ranskassa yhdistelmä -us sanan lopussa, joka on hyvin yleinen tämän äänityksen takia, voitaisiin lyhentää nimellä -x (siten chevaus voitaisiin kirjoittaa chevax ), ja nykyaikainen oikeinkirjoitus johtuu näiden kahden kirjoitusasun välisestä saastumisesta.
Vuonna keskiranska , oli tavallista, että alkuperäistä L kirjoittaa uudelleen sen jälkeen, kun u , joka tuli sen ääntely: joku voisi siis kirjoittaa Sault varten holvi , chevaulx varten hevosille . Tämän tyyppinen oikeinkirjoitus jatkuu nykyään tietyissä substantiiveissa ( Arnault ) ja muutamissa yksittäisissä sanoissa, kuten pulssi , aulx (monikko valkosipulia ), leppä , moult . L on joskus uudelleen sisään ääntäminen mukaan overcorrection , vaikutuksen alaisena oikeinkirjoituksen.
Muut kielet
- Englanti käytti [ɫ] sanoo " pimeä" (tumma l ) kuin allofoni ei velarized konsonantti vastaava nimeltään " selvä" (kirkas L ). Näiden kahden äänen jakautuminen vaihtelee englannin käytön mukaan. Kun vastaanotettu Ääntäminen , ne ovat toisiaan täydentäviä jakelu: [L] on käytetty ennen vokaalin, [ɫ] muissa asemissa (mukaan lukien sellaisen syllabic konsonantin ). Vuonna Amerikan ja Skotlannin Englanti , The dark L voidaan käyttää kaikissa asennoissa.
- Classical Latin tiesi myös [ɫ] sanoi "rohkea" ( pinguis ) kuin allofoni [A] sanoo "ohut" ( exilis ).
-
[ɫ] on myös [l]: n allofoni portugaliksi . Brasilian portugaliksi se lauletaan tavun lopussa [u̯] : lla .
- Muilla kielillä [ɫ] ja [l] ovat erillisiä foneemeja, ja niitä voidaan käyttää sanojen erottamiseen. Näin on esimerkiksi albaniaksi, jossa [ɫ] on kirjoitettu ll, kun [l] on kirjoitettu l .
- Puolan historiallisesti tunsi kontrasti [ɫ] ja [l], vastaavasti kirjallinen ³ ja . Nykyaikaisessa puolassa [ɫ] on nyt laulettu [w]: ksi. Vanhaa ääntämistä käytetään kuitenkin edelleen Itä- Puolassa ja puolalaisten vähemmistöjen joukossa Liettuassa , Valko-Venäjällä ja Ukrainassa .
- In Russian , [ɫ] kutsutaan " kova l " (л) ja kontrastit kanssa palatalized l [ l ] kutsutaan " pehmeä l " ( л ennen e , ë , и , ь , ю tai я ).
- Arab on [ɫ] kuin allofoni kirjaimen ل "L" vain sana "Allah / الله" (Jumalan nimeen).
Katso myös