Allekirjoitus | 7. helmikuuta 1992 |
---|---|
Allekirjoituspaikka | Maastricht ( Alankomaat ) |
Voimaantulo | 1 kpl Marraskuu 1993 |
Allekirjoittajat | 12 Euroopan unionin jäsenvaltiota vuonna 1992 |
Tallettaja | Italian hallitus |
|
Sopimus Euroopan unionista (SEU) , jota kutsutaan myös Maastrichtin sopimuksen , on perustamissopimustasol- Euroopan unionin allekirjoitetun7. helmikuuta 1992. SEU tarkistettiin ensimmäistä kertaa allekirjoitetulla Amsterdamin sopimuksella2. lokakuuta 1997, sitten toisen kerran allekirjoitetulla Nizzan sopimuksella26. helmikuuta 2001joita jäsenvaltiot ja Euroopan unioni . Tällä hetkellä voimassa oleva SEU-versio on tarkemmin muutettu allekirjoitetulla Lissabonin sopimuksella13. joulukuuta 2007.
Maastrichtin sopimus Euroopan unionista merkitsee perustamisen Euroopan unionin . SEU kattaa olemassa olevat Euroopan yhteisöt muuttamalla niiden perustamissopimuksia ( TCEE , Euratomin perustamissopimus ja EHTY: n perustamissopimus ), uutta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) sekä yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa (YOS). Tämä uusi arkkitehtuuri on yleisesti edustettu kolmen pilarin kreikkalaisen temppelin muodossa . SEU: n alkuperäisen Maastrichtin version määräykset koskevat lähinnä unionille yhteisiä säännöksiä sekä YUTP: tä sekä poliisi- ja oikeudellista yhteistyötä koskevia määräyksiä .
Amsterdamin sopimuksella tehdyt muutokset, joiden tarkoituksena on erityisesti sallia Euroopan unionin laajentuminen koskemaan Itä-Euroopan maita aiheuttamatta unionin halvaantumista, koskevat ensisijaisesti päätöksentekoprosessia. yksimielisyyttä muutamilla aloilla ja sallitaan tiettyjen jäsenvaltioiden luoda tiiviimpi yhteistyö keskenään syventääkseen Euroopan yhdentymistä tietyillä aloilla, samoin kuin institutionaalisia mukautuksia vahvistamalla Euroopan parlamentin toimivaltaa . Lisäksi Amsterdamin sopimuksella perustetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ihmisten vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi ja samalla heidän turvallisuutensa takaamiseksi, mikä heijastuu erityisesti Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi unionia . Euroopan unionin puitteissa. Kahden vuoden ajan käydyt pitkät neuvottelut johtavat tulokseen, jota yleensä pidetään pettymyksenä ja joka vastaa vain osittain haasteisiin, joita unionin laajentumismahdollisuudet aiheuttavat monille uusille jäsenille. Keskeisiä kohtia, kuten komission kokoonpano tai päätöksenteon yleistäminen määräenemmistöllä, lykätään, vaikka ne ovatkin edellytys EU: n moitteettoman toiminnan takaamiseksi tulevaisuudessa. Toinen Maastrichtin tarkastelu on siis tarpeen.
Neljä vuotta myöhemmin Nizzan sopimuksella Euroopan unioni pääsi lopulta sopimukseen instituutioidensa tarkistamisesta, jolloin 15 jäsenvaltion Eurooppa saattoi toivottaa tervetulleeksi kymmenen uutta jäsentä prosessiin .
Allekirjoitus Voimaantulo Sopimuksen nimi |
1948 1948 Brysselin sopimus |
1951 1952 EHTY: n perustamissopimus |
1954 1955 Pariisin sopimus |
1957 1958 Rooman sopimus (TEC) Euratom-sopimus |
1965 1967 sulautumissopimus |
1975 1976 epävirallinen laitos |
1986 1987 Euroopan yhtenäisasiakirja |
1992 1993 Maastrichtin sopimus ( SEU ja TEC ) |
1997 1999 Amsterdamin sopimus ( SEU ja TEC ) |
2001 Nizzan sopimus 2003 ( SEU ja EY ) |
2007 2009 Lissabonin sopimus ( SEU ja SEUT ) |
||||||||||
Euroopan unionin kolme pilaria | |||||||||||||||||||||
Euroopan yhteisöt | |||||||||||||||||||||
Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) |
|||||||||||||||||||||
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) |
Liukenee vuonna 2002 | Euroopan unioni (EU) | |||||||||||||||||||
Euroopan talousyhteisö (KIE) |
Euroopan yhteisö (EY) | ||||||||||||||||||||
TREVI | Oikeus- ja sisäasiat (YOS) | ||||||||||||||||||||
Poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa (CPJMP) | |||||||||||||||||||||
Eurooppalainen poliittinen yhteistyö (EPC) | Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) | ||||||||||||||||||||
Western Union (OU) | Länsi-Euroopan unioni (WEU) | ||||||||||||||||||||
Liukenee vuonna 2011 | |||||||||||||||||||||
SEU: lla sen vuoden 1992 versiossa on erityispiirteitä siitä, että "numerointi" on kirjain eikä numeroiden käyttö.
Vuonna 1992 muotoillun Maastrichtin sopimuksen johdanto-osassa korostetaan jäsenvaltioiden halua "ottaa uusi askel Euroopan yhdentymisprosessissa " ja lopettaa "Euroopan mantereen jakautuminen". Siinä määritellään periaatteet, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet: "vapaus, […] demokratia ja [ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä [...] oikeusvaltion kunnioittaminen".
Johdanto-osassa muistutetaan myös, että valtiot haluavat "syventää kansojensa välistä solidaarisuutta kunnioittaen samalla niiden historiaa, kulttuuria ja perinteitä" sekä vahvistaa EU: n toimielinten demokraattista luonnetta ja tehokkuutta . Myös jäsenvaltioiden kansalaisille myönnetään kansalaisuus . Tähän liittyy vahvistus tavoitteesta helpottaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta "huolehtimalla samalla heidän turvallisuudestaan sisällyttämällä oikeus- ja sisäasioita koskevat säännökset".
Lisäksi johdanto-osassa muistutetaan valtioiden halusta perustaa talous- ja rahaliitto, mukaan lukien yhtenäisvaluutta. He julistavat myös olevansa "päättäväisiä edistämään kansojensa taloudellista ja sosiaalista kehitystä sisämarkkinoiden toteuttamisen sekä yhteenkuuluvuuden ja ympäristönsuojelun vahvistamisen puitteissa".
Johdanto-osassa ehdotetaan myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustamista ja pitkällä aikavälillä sellaisen "yhteisen puolustuspolitiikan" perustamista, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen, kun aika tulee. Näiden politiikkojen tavoite on myös mainittu: vahvistaa "Euroopan identiteettiä ja sen itsenäisyyttä rauhan, turvallisuuden ja edistymisen edistämiseksi Euroopassa ja maailmassa".
Lopuksi jäsenvaltiot julistavat olevansa "päättäneet jatkaa [yhdentymisprosessia] luoda yhä läheisempi unioni Euroopan kansojen välille, jossa päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti".
Yhteiset säännökset (I osasto)Sopimuksen ensimmäisessä otsikossa on kuusi artikkelia A: sta F.
A artiklan 1 kohta on Euroopan unionin perustuslaina. Toisessa kappaleessa korostetaan tämän muutoksen taustalla olevaa tahtoa. Näin ollen SEU nähdään "uudena vaiheena yhä läheisemmän unionin luomisessa Euroopan kansojen välille, jossa päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia" .
A artiklan 3 kohta luo pylväsrakenteen . Itse asiassa Euroopan yhteisöt ovat edelleen ensimmäinen pilari, ja niitä täydentävät ”[…] sopimuksella vahvistetut yhteistyöpolitiikat ja -muodot” .
Unionin tavoitteet on määritelty B artiklassa. Niitä on viisi:
Artikkelissa muistuttaa, että nämä tavoitteet on saavutettu asetettuja ehtoja ja määräaikoja noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta on määrätty perustamissopimuksen Euroopan yhteisön .
C artiklassa muistutetaan Euroopan unionin yhtenäisestä institutionaalisesta kehyksestä, jonka tavoitteena on varmistaa "tavoitteidensa saavuttamiseksi toteutettujen toimien johdonmukaisuus ja jatkuvuus kunnioittaen ja kehittämällä yhteisön säännöstöä". Tätä varten artikkelissa muistutetaan, että tämä johdonmukaisuus pätee myös unionin ulkopuolella ja siten "ulkosuhteiden, turvallisuuden, talouden ja kehityksen politiikkaan". Johdonmukaisuuden varmistavat Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio .
D artiklassa vahvistetaan perussopimuksissa Eurooppa-neuvosto , joka muodostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä sekä komission puheenjohtajasta, joiden seurassa ovat ulkoministerit ja komission jäsen. Sen poliittinen rooli on virallisesti kirjattu perussopimuksiin, ja Eurooppa-neuvosto "antaa unionille sen kehittämiseen tarvittavan sysäyksen ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat".
E artikla kattaa muiden unionin toimielinten, joiden toimivalta on määrätty sopimus Euroopan yhteisöjen ( TEC , Euratomin perustamissopimuksen ja EHTY: n ) ja sopimus Euroopan unionista sekä säädökset, joita tuloksena.
Lopuksi artikkelissa F tarkastellaan kolmea Euroopan unionin toiminnan periaatetta:
G, H ja I artiklalla muutetaan seuraavia sopimuksia:
Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) sovelletaan EU-sopimuksen V osaston J – J.11 artiklaa. Se vahvistetaan muodollisesti J artiklassa. YUTP: n tavoitteet vahvistetaan J.1 artiklan 2 kohdassa. :
Tätä varten perustetaan jäsenvaltioiden järjestelmällinen yhteistyö ja kehitetään yhteisiä toimia aloilla, joilla jäsenvaltioilla on vahvat yhteiset edut. J.1 artiklan 4 kohdassa muistutetaan jäsenvaltioiden välisen uskollisen yhteistyön ja keskinäisen solidaarisuuden periaatteesta.
YUTP: n yhteensovittamislaitos on Euroopan unionin neuvosto, jossa valtiot keskustelevat yleisen edun mukaisista asioista parantaakseen vaikutusvaltaansa ja tehostaakseen toimintaansa. Jos keskustelut sallivat, neuvosto voi hyväksyä "yhteiset kannat". Samoin jäsenvaltiot koordinoivat toimintaansa ja puolustavat yhteisiä kantoja kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa.
J.3 artiklassa vahvistetaan menettely yhteisten toimien hyväksymiseksi . Euroopan parlamentti ei osallistu menettelyyn, ainoastaan neuvosto päättää yksimielisesti, pohjalta yleiset suuntaviivat Eurooppa-neuvoston . Ne sitoutuvat jäsenvaltioihin. Yhteisen toiminnan puitteissa suunnitellut kansalliset päätökset, lukuun ottamatta kansallisen lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ilmoitetaan neuvostolle mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa pidetään tarpeellisena kuulemismenettelyn määrittämiseksi. Kiireellisissä tapauksissa tiedotusaikaa voidaan kuitenkin muuttaa ja jäsenvaltio voi tehdä päätöksen, kunhan se täyttää yhteisen toiminnan tavoitteet. Hänen on kuitenkin ilmoitettava asiasta neuvostolle
YUTP: n turvallisuus- ja puolustusnäkökohtia käsitellään SEU: n J.4 artiklassa. Siten artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että turvallisuus ja yhteisen puolustuspolitiikan määritelmä sisältyvät YUTP: n soveltamisalaan. Ensimmäisessä kappaleessa täsmennetään erityisesti, että tämä "yhteinen puolustuspolitiikka […] voi johtaa, kun on aika, yhteiseen puolustukseen". Puolustukseen liittyvät asiat eivät noudata J.3 artiklan menettelyä.
Artikkelissa määritetään erityisesti tapa, jolla Euroopan unionin ja Länsi-Euroopan unionin väliset suhteet järjestetään . Viimeksi mainittu organisaatio, joka määritellään "olennaiseksi osaksi Euroopan unionin kehitystä", on vastuussa sellaisten unionin päätösten ja toimien laatimisesta ja täytäntöönpanosta, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Kappaleessa 6 täydennetään tätä säännöstä säätämällä WEU: n tulevaisuudesta. Brysselin sopimuksen XII artikla , sellaisena kuin se on muutettuna23. lokakuuta 1954, määrätään, että "[viidenkymmenen vuoden kuluttua] kullakin korkealla sopimuspuolella on oikeus irtisanoa sopimus siltä osin kuin sitä koskeva ilmoitus lähetetään Belgian hallitukselle etukäteen päättymisestä. vuosi ". Määräaika päättyy vuonna 1998, ja artiklassa määrätään vastaavasti SEU: n tarkistamisesta SEU: n N artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tämän tarkistuksen olisi perustuttava Eurooppa-neuvoston vuonna 1996 toimittamaan raporttiin, jossa otetaan huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulon jälkeen saavutettu edistys ja saadut kokemukset. Lisäsäännöksistä säädetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen liitteenä olevassa Länsi-Euroopan unionia koskevassa julistuksessa .
SEU-sopimuksen J.4 artiklan neljännessä kohdassa täsmennetään, että "unionin [puolustus] -politiikka […] ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen". Samoin artikkelissa muistutetaan etusijalle asetettujen tiettyjen jäsenvaltioiden velvoitteista, jotka johtuvat niiden liittymisestä Pohjois-Atlantin sopimukseen .
Lopuksi, vapaaehtoisten valtioiden (vähintään kahden) tiiviimpi yhteistyö puolustusalalla on mahdollista, kunhan se ei haittaa Euroopan puolustuspolitiikkaa tai WEU: n ja Naton tasolla määriteltyä puolustuspolitiikkaa.
J.5 artiklassa todetaan, että Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio edustaa unionia YUTP-asioissa (erityisesti kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa) ja toteuttaa yhteisiä toimia. Presidenttivaltiota voi avustaa sitä edeltävä ja sitä seuraava valtio. Euroopan komissio osallistuu näihin tehtäviin sekä Euroopan parlamentin, joista jälkimmäinen on kuultu ja joiden mielipiteet otetaan huomioon. Kuitenkin, kun vain harvat jäsenvaltiot osallistuvat kansainväliseen järjestöön tai konferenssiin, osallistuvien tulisi pitää muut ajan tasalla, kun esiin nostetut kysymykset ovat yhteisen edun mukaisia. Tämä koskee erityisesti jäsenvaltioita, jotka ovat Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäseniä (tässä yhteydessä pysyviä ja väliaikaisia) . Jäsenvaltioiden, jotka ovat pysyviä jäseniä, on puolustettava Euroopan unionin etuja ja kantoja, "sanotun kuitenkaan rajoittamatta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten nojalla niille kuuluvia vastuita ": silloin kyse oli Ranskasta ja Yhdistynyt kuningaskunta .
Yhteistyövelvollisuus koskee myös jäsenvaltioiden ja komission edustustojen diplomaatti- ja konsuliedustustoja kolmansissa maissa sekä kansainvälisiä järjestöjä ja konferensseja. Tässä heidän on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen yhteisten kantojen ja toimien kunnioittamisen.
Perustetaan poliittinen komitea seuraamaan "kansainvälistä tilannetta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla ja osallistumaan politiikkojen määrittelyyn antamalla lausuntoja neuvostolle".
Talousarvion kannalta J.11 artiklan 2 kohdassa säädetään, että YUTP: n hallintomenot katetaan yhteisön talousarviosta, kun taas toimintamenot (virkamatkat jne.) Jaetaan neuvoston päätöksellä: yksimielisesti (tässä tapauksessa sovelletaan tavanomaista talousarviomenettelyä) ilmoittamalla jäsenvaltioille.
Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa (VI osasto)Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa (YOS) kuuluu EU-sopimuksen VI osaston K – K.9 artiklaan. Se vahvistetaan muodollisesti K artiklalla. Yhteisen edun oikeus- ja sisäasioiden alalla vahvistetaan K.1 artiklassa:
K.2 artikla Euroopan unioni sitoutuu noudattamaan eurooppalaisen yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja perusvapauksien (1950) ja Euroopan neuvoston , The sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta (1951) ja YK yhdisti , ja suojelu, jonka "jäsenvaltiot tarjoavat poliittisesti vainotuille henkilöille". Artikkeli muistuttaa kuitenkin, että se "ei vaikuta jäsenvaltioiden vastuulla yleisen järjestyksen ylläpitämiseen ja sisäisen turvallisuuden turvaamiseen".
Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa vahvistetaan K.3 artiklan 1 kohdalla, jossa asetetaan tiedottamis- ja kuulemisvelvollisuus neuvostossa . Myös jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja yksiköt tekevät suoraa yhteistyötä.
K.3 artiklan 2 kohdassa todetaan, että aloite oikeus- ja sisäasioissa kuuluu:
Kun aloite on käynnistetty, neuvosto voi yksimielisesti (paitsi menettelyä tai poikkeustapauksia varten) vahvistaa: yhteiset kannat ja edistää yhteistyötä, joka mahdollistaa EU: n tavoitteiden saavuttamisen yhteiset toimet (jos unionin tavoitteet saavutetaan parhaiten jäsenvaltioiden toimimalla yhdessä eikä erillään), erityisesti määräenemmistöllä, jos se niin päättää; laatia yleissopimuksia, jotka se voi pyytää jäsenvaltioilta.
Perustetaan myös johtavien virkamiesten koordinointikomitea. Sen tehtävänä on myös muotoilla mielipiteitä hallitukselle ja osallistua sen työn valmisteluun. Komissio osallistuu myös oikeus- ja sisäasioiden alaan liittyvään työhön. Myös parlamentti osallistuu työhön erityisesti antamalla neuvostolle ja komissiolle tietoja ja kuulemisen. Hän voi myös esittää kysymyksiä ja antaa suosituksia.
Ainakin kaksi jäsenvaltiota voi päättää aloittaa tiiviin yhteistyön, kunhan se ei haittaa yhteistä politiikkaa Euroopan tasolla.
Talousarvion kannalta K.8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että YOS: n hallintomenot katetaan yhteisön talousarviosta, kun taas toimintamenot (virkamatkat jne.) Jaetaan neuvoston päätöksellä: yksimielisesti (tässä tapauksessa sovelletaan tavanomaista talousarviomenettelyä) ilmoittamalla jäsenvaltioille.
Loppusäännökset (VII osasto)VII osasto käsittelee erilaisia kysymyksiä, kuten tuomioistuimen toimivaltaa, SEU: n muutosnäkökohtaa, perussopimusten tarkistamismenettelyä, uusien jäsenvaltioiden liittymistä jne.
L artiklassa määritellään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan laajuus , jonka toimivalta määritellään Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksissa. SEU: n mukaan tämä toimivalta rajoittuu seuraaviin määräyksiin:
M artiklassa korostetaan, että vain artiklat, joilla muutetaan yhteisöjen perustamissopimuksia, voivat muuttaa niitä. Siksi muut SEU: n määräykset eivät ole sellaisia, että niitä muutettaisiin.
Sopimusten tarkistamismenettelystä määrätään N artiklassa. Ensimmäisessä kohdassa todetaan, että tarkistusluonnos voi tulla komission jäsenvaltion hallitukselta. Tämä hanke toimitetaan sitten neuvostolle . Tällöin viimeksi mainitulla on velvollisuus kuulla Euroopan parlamenttia ja komissiota ja antaa sitten lausunto aiheesta. Jos lausunto on myönteinen, "neuvoston puheenjohtaja kutsuu koolle jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin perussopimuksiin tehtävien muutosten hyväksymiseksi yhteisellä sopimuksella". Jos tarkistus koskee institutionaalisia muutoksia raha-alalla, kuullaan Euroopan keskuspankin neuvostoa . Muutokset tulevat voimaan "sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti".
On huomattava, että jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi kutsutaan koolle vuonna 1996 perustamissopimuksen N artiklan 2 kohdan mukaisesti. Artiklassa määrätään jo, että perustamissopimusta on muutettava SEU: n A ja B artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä säännös tehtiin perustamissopimuksessa käyttöön otetun institutionaalisen mekanismin parantamiseksi. Tarkistuksen tarkoituksena oli myös ratkaista jännitteet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoilussa .
Uusien jäsenvaltioiden liittymisestä määrätään O artiklassa. Siinä säädetään, että "jokainen Euroopan valtio voi hakea liittymistä unioniin". Tätä varten hän esittää pyynnön neuvostolle, joka päättää yksimielisesti kuultuaan komissiota ja Euroopan parlamentin suostumuksella, joka päättää jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä. Kun liittymisneuvottelut on saatu päätökseen, jäsenvaltioiden ja pyynnön esittäneen valtion välillä tehdään sopimus, jossa otetaan huomioon liittymisehdot ja liittymiseen perustamissopimuksiin liittyvät mukautukset.
P artikla kumoamislausekkeet säännökset 2-7 ja 10-19 n perustamissopimuksen sulautumisen yhteisön johtajat ja artikkeleita 2 ja 3 (2) sekä III osaston Euroopan yhtenäisasiakirjan .
Q artiklassa määrätään, että "sopimus tehdään rajoittamattomaksi ajaksi". Voimaantulo tapahtuu, jos kaikki ratifioimiskirjat talletetaan1. st tammikuu 1993. Jos sopimusta ei ratifioida asetetussa määräajassa, artiklassa määrätään myös sen voimaantulosta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa viimeisen allekirjoittajavaltion asiakirjojen tallettamista.
Ratifiointiprosessista määrätään R artiklassa. Jäsenvaltiot ratifioivat sen "vastaavien perustuslaillisten sääntöjensä" mukaisesti, minkä jälkeen "ratifioimiskirjat talletetaan Italian tasavallan hallitukselle".
Lopuksi S artiklassa vahvistetaan SEU: n todistusvoimaiset kielet: saksa, englanti, tanska, espanja, ranska, kreikka, irlanti, italia, hollanti ja portugali. Alkuperäinen teksti kullakin näistä kielistä on talletettu "Italian tasavallan hallituksen arkistoon, joka [toimittaa] oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikkien muiden allekirjoittajavaltioiden hallituksille".
Sopimukseen liitetyt pöytäkirjat ovat seuraavat:
Seuraavat julistukset ovat perustamissopimuksen liitteenä:
Amsterdamin sopimuksella tarkistetaan Euroopan unionista tehty sopimus sekä kolme Euroopan yhteisöjen perustamissopimusta (EY: n perustamissopimuksen, EHTY: n ja Euratomin perustamissopimus). Tarkistukset liittyvät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa luetellaan 1 s : n perustamissopimuksen useissa kohdissa, ja seuraavissa osissa muutettava muita sopimuksia. Näin ollen II, III ja IV osastoa, jotka olivat olleet muutos muiden yhteisöjen perustamissopimusten otsikoina, ei muuteta Amsterdamin sopimuksen 1 artiklassa, joka muuttaa suoraan niiden määräyksiä.
Mitä 1, 2 ja 3 artiklan 1 st Amsterdamin sopimuksella muutetaan johdanto SEU.
Ensinnäkin lisätään uusi johdanto-osan kappale neljänteen kohtaan. Tämä tuo sosiaalisen näkökohdan johdanto-osaan, koska johdanto-osan kappaleessa vahvistetaan jäsenvaltioiden sitoutuminen "sosiaalisiin perusoikeuksiin [...], jotka on määritelty Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa [...] ja yhteisön sosiaalisten perusoikeuksien työntekijöiden peruskirjassa ". .
Johdanto-osan seitsemättä perustelukappaletta muutetaan ottamaan huomioon kaikki "taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen" saavutukset Euroopassa. Kaikissa sosiaalisissa ja taloudellisissa näkökohdissa, sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja ympäristönsuojelussa on siis otettava huomioon "kestävän kehityksen periaate".
Yhdeksättä perustelukappaletta muutetaan kolmesta kohdasta. Aluksi viittaus "yhteisen puolustuspolitiikan pitkän aikavälin määritelmään" korvataan "yhteisen puolustuspolitiikan asteittaisella määrittelyllä". Samalla peruutetaan maininta siitä, että tämä politiikka toteutettaisiin "kun aika tulee". Lopuksi johdanto-osan kappaleessa viitataan nimenomaisesti "J.7 artiklaan".
Lopuksi kymmenennen perustelukappaleen muutos otetaan huomioon henkilöiden vapaan liikkuvuuden kehityksessä siirtymällä tavoitteen vahvistamisesta tavoitteeseen, jonka jäsenvaltiot julistavat olevansa "päättäneet" pitää yllä. Tätä varten viittaus "oikeus- ja sisäasioihin" korvataan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella , joka takaa vapaan liikkuvuuden jäsenvaltioiden välillä ja niihin liittyvät turvatoimet.
Yhteiset säännökset (I osasto)Perustamissopimuksen A artiklan 2 kohtaa muutetaan korostamaan, että päätöksentekoprosessi Euroopan unionissa on toteutettava "mahdollisimman avoimesti kunnioittaen". Kansalaisten läheisyyden periaate säilytetään.
Myös unionin tavoitteita koskevaa B artiklaa muutetaan ja lisätään tavoite saavuttaa "korkea työllisyysaste sekä tasapainoinen ja kestävä kehitys". Artiklan 2 kohdassa yhteistä puolustuspolitiikkaa ei enää määritellä "ajan mittaan", vaan asteittain. Lisätään myös viittaus muutetun sopimuksen J.7 artiklaan. Muutetuin tavoite on 4 kohdassa määritelty tavoite, joka siirtyy "läheisen yhteistyön kehittämisestä oikeus- ja sisäasioiden alalla" seuraavaan: "unionin ylläpitäminen ja kehittäminen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa vapaa henkilöiden liikkuvuus taataan yhdessä ulkorajojen valvontaa, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikosten ehkäisemistä ja tämän ilmiön torjuntaa koskevien aiheellisten toimenpiteiden kanssa " . Viimeisessä kohdassa poistetaan viittaus muutosmenettelyä koskevaan N artiklan 2 kohtaan.
C artiklaa muutetaan tarkentamalla, että neuvoston ja komission, jotka vastaavat unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden varmistamisesta, on tehtävä se tekemällä yhteistyötä, jotta niiden toimet täydentävät toisiaan.
E artiklassa lisätään Euroopan tilintarkastustuomioistuin niiden laitosten luetteloon, joiden toimivalta määritellään perustamissopimuksessa .
F osastoa muutetaan kahdella tavalla. Aluksi ensimmäinen kohta korvataan: Vaikka tässä korostettiin jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin kunnioittamista, kaavaa muutetaan ja korostetaan, että unioni itsessään perustuu tiettyihin periaatteisiin: "Vapaus, […] demokratia, [kunnioitus] ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä [...] oikeusvaltioperiaate "korostaen lisäksi, että nämä ovat" jäsenvaltioille yhteisiä periaatteita ". Edellä 1 kohdassa poistettu viittaus kansalliseen identiteettiin palautetaan uuteen 3 kohtaan (vanhasta 3 kohdasta tulee 4 kohta) yhdellä lauseella: "unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä".
Lopuksi lisätään uusi artikla, F.1 artikla, jossa vahvistetaan menettely, jos F artiklassa vahvistettuja periaatteita rikotaan vakavasti ja jatkuvasti. Menettely alkaa kolmanneksen jäsenvaltion tai komission ehdotuksesta. Komissio antoi neuvostolle, joka säätää siitä yksimielisesti Euroopan parlamentin lausunnon saatuaan. Se voi näin ollen todeta näiden rikkomusten olemassaolon pyydettyään kyseisen jäsenvaltion hallitusta esittämään huomautuksia asiasta. Kun tämä ensimmäinen askel on tehty, neuvosto voi määräenemmistöllä päättää "keskeyttää tietyt [perussopimusten] soveltamisesta johtuvat oikeudet kyseiseen jäsenvaltioon, mukaan lukien kyseisen jäsenvaltion hallituksen edustajan äänioikeudet". neuvostossa "samalla kun otetaan huomioon" luonnollisen ja oikeushenkilön oikeuksien ja velvollisuuksien tällaisen keskeyttämisen mahdolliset seuraukset ". F.1 artiklan 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta muuttaa määräenemmistöllä keventämällä tai tiukentamalla valtiota vastaan toteutettuja toimenpiteitä ottaen huomioon kaikki muutokset. Kyseistä osavaltion hallitusta ei oteta huomioon tässä äänestyksessä, ja tyhjät ovat rakentavia (ts. Se ei estä päätösten tekemistä).
YUTP: tä koskevat määräykset (V osasto)V osaston artikkeleita on 12: sta 18: een. J artikla poistetaan ja otsikko alkaa suoraan osastosta J.1.
Artiklan J.1 sanamuoto muuttuu. Niinpä vaikka "unioni ja sen jäsenvaltiot" määrittelivät ja panivat täytäntöön YUTP, unioni määrittelee ja panee sen täytäntöön perustamissopimuksen mukaisesti. Tämä sanamuutos ei välttämättä muuta lauseen merkitystä, koska termi "unioni" voi osoittaa kolme erilaista todellisuutta: unioni ja sen jäsenvaltiot, unioni (sen toimielimet) tai tällaisissa jäsenvaltioissa toimiva ryhmä tavalla. Tämän politiikan tavoitteet säilytetään ja kehitetään, mukaan lukien erityisesti:
Vanha artikkeli J.1 (4) siirretään kohtaan J.1 (2) ja muotoillaan uudelleen. Ensimmäisen ja toisen väliin lisätään siis lause, joka osoittaa, että "jäsenvaltiot vahvistavat ja kehittävät keskinäistä poliittista solidaarisuuttaan yhdessä".
Vanha kappale J.1 (3) välineistä siirretään J.2 artiklaan ja keskiarvo kerrotaan:
Uusi J.3 artikla on johdettu vanhasta J.8 artiklasta, mikä vahvistaa Eurooppa-neuvoston asemaa YUTP: ssä. Sen rooli ”puolustukseen liittyvissä kysymyksissä” mainitaan suoraan 1 kohdassa. 2 kohtaa lyhennetään siten, että sen sisältö viittaa J.2 artiklassa tarkoitettuihin keinoihin. Näin ollen Eurooppa-neuvosto päättää "yhteisistä strategioista". J.3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että neuvosto tekee päätökset "tarpeen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen perusteella". Se voi myös suositella yhteisiä strategioita Eurooppa-neuvostolle.
YOS: n määräykset (VI osasto) Uusi otsikko: tehostettu yhteistyö (VII osasto) Loppusäännökset (VIII osasto)Belgia : Mark Eyskens , ulkoministeri
Belgia :valtiovarainministeri Philippe Maystadt
Tanska : Uffe Ellemann-Jensen , ulkoministeri
Tanska : Anders Fogh Rasmussen , talousministeri
Saksa : Hans-Dietrich Genscher , liittovaltion ulkoministeri;
Saksa : Theodor Waigel , liittovaltion valtiovarainministeri
Kreikka : Antónis Samarás , ulkoministeri
Kreikka : Efthýmios Christodoúlou , kansantalousministeri
Espanja : Francisco Fernández Ordóñez , ulkoministeri
Espanja :Valtiovarainministeri Carlos Solchaga Catalán
Ranska : Roland Dumas , ulkoministeri
Ranska : Pierre Bérégovoy , valtiovarainministeri
Irlanti : Gerry Collins , ulkoministeri
Irlanti :Valtiovarainministeri Bertie Ahern
Italia : Gianni De Michelis , ulkoministeri
Italia :valtiovarainministeri Guido Carli
Luxemburg : Jacques Poos , ulkoministeri
Luxemburg :valtiovarainministeri Jean-Claude Juncker
Alankomaat : Willem Kok , valtiovarainministeri
Portugali : João de Deus Pinheiro , ulkoministeri
Portugali : Jorge Braga de Macedo , valtiovarainministeri
Yhdistynyt kuningaskunta :Douglas Hurd, ulko- ja kansainyhteisöministeri
Yhdistynyt kuningaskunta :Francis Maude, valtiovarainministeri