Aleksandr hilferding

Aleksandr Fedorovič Gilʹferding Kuva Infoboxissa. Elämäkerta
Syntymä 2. heinäkuuta 1831
Varsova ( Kongressin kuningaskunta , Venäjän imperiumi )
Kuolema 20. kesäkuuta 1872(40-vuotiaana)
Kargopol
Hautaaminen Novodevichyn hautausmaa
Kansalaisuus Venäjän kieli
Koulutus Moskovan yliopiston historian ja filologian tiedekunta
Toiminta Kielitieteilijä , kirjailija , diplomaatti , historioitsija
Isä Fedor Hilferding ( d )
Muita tietoja
Työskenteli Venäjän maantieteellinen seura
Alueet Slaavilainen , filologia
Jonkin jäsen Pietarin tiedeakatemian
Serbian kirjallisuusseura ( d ) (1857-1864)
Serbian Learned Society ( d ) (1864-1872)
Hallita Ossip Bodianski ( sisään )
Valvoja Aleksei Khomiakov
Palkinnot Pyhän Annan ritarikunta, kolmannen luokan
Pyhän Stanislausin ritarikunta , 1. luokan
Pyhän Vladimirin ritarikunta, 3. luokka

Aleksandr Fyodorovich Hilferding , tai Gilferding venäjänkielisen transkription mukaan ( venäjäksi  : Александр Фёдорович Гильферди́нг ), syntynyt 2. heinäkuuta 1831 (14. heinäkuuta 1831gregoriaanisessa kalenterissa ) Varsovassa , kuollut 20. kesäkuuta 1872 (2. heinäkuuta 1872gregoriaanisen kalenterin ) on Kargopol , oli diplomaatti ja Venäjän Empire , slaavilainen ja Slavophile , folkloristi , kollektori bylines ja tutkija tällä alalla, joka vastaa jäsen St. Petersburg Academy of Sciences 1856.

Elämäkerta

Hänen perheensä, saksalaista alkuperää, Moskovaan perustettiin alussa XVIII nnen  vuosisadan . Hänen isänsä, Fyodor Ivanovich Hilferding, toimii Puolan kuningaskunnan (tai Kongressin kuningaskunnan ) kenraalikuvernöörin viraston johtajana , ja hän on Saksan upseerin, opettajan ja kääntäjän Ivan Fyodorovich Hilferdingin veljenpoika. Yksityisopettajien ansiosta hän saa hyvän koulutuksen, oppii useita kieliä ja tutustuu slaavimurteihin. hänen äitinsä kuolee12. helmikuuta 1841, kun hän ei ole vielä kymmenen vuotta vanha.

Vuonna 1852 hän valmistui Moskovan yliopiston historiallisen filologian tiedekunnasta . Neuvonut Alexei Khomiakov , hän alkoi tutkia sanskritin ja vuonna 1853 julkaistu essee "yhtäläisyyksiä slaavilaisen kielen ja sanskritin" in Bulletin tiedeakatemian  ; hän puolustaa diplomityönsä tästä aiheesta. Hän tutki Itämeren slaavilaisten , erityisesti kašubilaisten ja sloveenien , historiaa ja kieltä. Vuonna 1862 hän julkaisi teoksen nimeltä Itämeren etelärannan slaavilaisten populaatiot .

Hän palveli ulkoasiainministeriön ja vuonna 1856 hänet nimitettiin konsuli vuonna Bosniassa . Siellä hän kirjoitti kirjan "Bosnia, Hertsegovina ja entinen Serbia  ", joka julkaistiin vuonna 1859, joka on luonnos näiden maiden historiasta. Bosniassa, hän alkoi kerätä käsikirjoituksia, toimintaa hän jatkoi matkansa aikana Makedoniaan vuonna 1860 . Vuonna 1858 hän julkaisi ranskalaisen esitteen nimeltä "Les Slaves occidentaux". Vuodesta 1858 hän avioitui ulkomailla moskovaisen Varvara Frantsevna Ridelin kanssa.

Vuonna 1861 hän aloitti valtionkanslerin palveluksessa. Vuonna 1863, Puolan kapinan tukahduttamisen aikaan , hän laati Nikolai Milioutinen ohjeiden mukaan useita poliittisia uudistushankkeita Puolan kuningaskunnalle, mukaan lukien kansallisen koulutusosaston uudelleenjärjestelyprojektin. Julkaisemalla artikkeleita Le Jourissa ja L'Invalide Russessa hän ilmoitti yleisölle Puolan tilanteesta. Tänä aikana hän julkaisi nimettömän englanninkielisen esitteen Puolan kysymys (julkaistu venäjäksi koko teoksensa toisessa osassa).

Hänen isänsä kuoli vuonna 1864. Teoreettisten opintojensa ohella Hilferding osallistui aktiivisesti sosiaaliseen ja poliittiseen toimintaan. Slavofiilina hän tuki Ivan Aksakovia ja Juri Samarinea ja ohjasi vuonna 1867 slaavilaisen hyväntekeväisyysyhdistyksen (slaavilaisen komitean) vasta perustettua Pietarin haaraa.

Hän johtaa myös Venäjän keisarillisen maantieteellisen seuran etnografian osastoa.

 Hilferding sitoutuu julkaisemaan PN Rybnikovin keräämän kappaleiden kokoelman30. kesäkuuta klo 27. elokuuta 1871, opintomatka Olonetsin hallituksessa , jonka aikana hän keräsi 318 sivuviivaa, kuunteli 70 tarinankertäjää (mukaan lukien Vassili Chtchegolenok), jonka tuloksena syntyi 2000 sivun käsikirjoitus ja joka antoi hänelle mahdollisuuden täydentää Rybnikovin kansanperintekokoelmaa.

Kesällä 1872 Hilferding järjesti uuden matkan Olonetsin hallitukseen. Hänen suunnitelmansa oli vierailla Kargopolin ouiezdissa tutkimaan yleistä suullista perinnettä, mutta äkillinen kuolema esti häntä toteuttamasta sitä. Saapui Kargopoliin15. kesäkuuta 1872, hän sairastui ja 20. kesäkuuta 1872 (2. heinäkuuta 1872gregoriaanisessa kalenterissa ), hän kuoli lavantautiin 41-vuotiaana. Uskonnollinen seremonia tapahtuu23. kesäkuuta syntymäkirkossa, ja hänet haudataan kaupungin hautausmaalle.

Myöhemmin vaimonsa Varvara Frantsevnan pyynnöstä hänen ruumiinsa sisältävä arkku kaivettiin ja siirrettiin Pietariin, missä 4. heinäkuuta 1872uusi hautajaiset pidetään Novodevichyn hautausmaalla suuren yleisön läsnä ollessa.

Vaikka kuolema esti häntä suorittamasta tehtävää, hänen tutkimustuloksensa julkaistiin postuumisti nimellä Onegan Bylines . Sen toiminta on herättänyt kiinnostusta monien muiden tutkijoiden folkloristiseen kokoelmaan, Olonetsin hallitukseen, mutta myös Arkhangelskin ja Vologdan naapureihin . Hänellä on ollut niin seuraajien XX : nnen  vuosisadan , veljekset Boris ja Juri Sokolov .

Opintojaksot

Kashubian tutkimukset

Hilferding annetaan usein nimi Slovinces (puolaksi: Słowińcy ) nimeämään Wendes voitettu Luterilaisuus on Itä Pommerissa , jota kutsutaan joskus myös kašubit Leba. Tämä termi oli kuitenkin olemassa kauan ennen Hilferdingiä. Luterilaiset pastorit Simon Krofey (1586) ja Michael Pontanus (saksalaisella nimellä Brüggemann, 1643) puhuvat sloveeninkielellä (jota he kutsuvat saksaksi Wendischiksi ja - erehdyksessä - vandalicukseksi latinaksi). Friederich von Dreger, Pommerin sodan ja kiinteistöjen neuvonantaja, kirjoitti vuonna 1748: ”Suurimmalla osalla kylistä, etenkin Itä-Pommerissa, asuu edelleen Wendes, samoin kuin Stolpe-joen toisella puolella ( puolaksi Słupia ) Wende-kieli sitä käytetään edelleen talonpoikien keskuudessa, siellä sanotaan massa tällä kielellä, jota virheellisesti kutsutaan kašubiksi, koska kašubilaisilla, pomeraneilla ja puolalaisilla oli todellakin sama kieli, mutta todellinen kašubien alue oli Belgardin, ... Neustettin, Dramburg ja Schievelbein. ".

Slovenialaiset näyttävät kuitenkin käyttäneen nimeä pelkkänä kašubialaisten synonyyminä vastatessaan kysymykseen: "Olemme sloveenit, ja slovakit ja kašubit ovat samat." Florian Cejnowa ja Hilferding eivät olleet ainoat, jotka tutkivat kašubialaista kieltä ja legendoja, mutta heillä oli suurempi vaikutusvalta ja ne saivat muita tutkijoita tutkimaan. Hilferding kuvasi ensimmäisenä kašubialaisten ja heidän kielensä erityispiirteitä, ja olemme hänelle ensimmäisiä tietoja kašubialaisten murteiden laajuudesta. Vuonna 1856 hän matkusti Kashubian maahan ja vahvisti nykyajan Kashubian Pommerin rajat. Hän tutki kašubilaista kieltä ja kuvasi sen ominaisuuksia ja alkuperää.

Vertaileva kielitiede

Vaikka Hilferding tunnetaan parhaiten sloveeneistä tehdystä työstään, toinen tärkeä osa hänen työstään - slaavilaisten kielten ja sanskritin välisten suhteiden tutkimus - jätetään usein huomiotta. Vuonna 1853 julkaistussa esseessään, jonka otsikko on Samankaltaisuudet slaavin kielen ja sanskritin välillä , hän tekee ensimmäisen systemaattisen vertailun näiden kahden kielen foneettisista vastaavuuksista ja tarjoaa luettelon useista sadoista toisiinsa liittyvistä sanoista. Koska hän on asiantuntija monilla slaavilaisilla kielillä , ei pelkästään venäjän kielellä , ja tuntee myös venäjän murteita, hän ei rajoitu vain venäjän kieleen, vaan ottaa huomioon kaikki suuret slaavilaiset kielet. Vaikka jotkut sen etymologiat ovat vaikuttaneet virheellisiltä, ​​tämä essee, joka on tänään unohdettu perusteettomasti, on tällä alalla vertaansa vailla. Voimme lukea hänen työnsä johdannosta:

”  Kielitiede on edelleen hyvin nuori tiede. Siksi vaikka sillä on 36 vuoden olemassaolonsa aikana saavutettu suuria saavutuksia, sillä on silti huomattavia puutteita. Yksi sen tärkeimmistä puutteista koskee slaavilaista kieltä. Kielitiede on syntynyt Saksassa, ja sen tärkeimmät löydöt ovat velkaa saksalaisille tutkijoille. On luonnollista, että vaikka he pitivätkin perustana sanskritia - kieltä, joka säilytti uskollisimmin indoeurooppalaisen kielen alkuperäisen tilan, hajautettuna, vääristyneenä tai kadonneena muilla sukulaisilla kielillä, he olivat erityisen kiintyneitä kieliin, joita he tunsivat parhaiten, nimittäin kreikka , Latina ja kaikki germaaniset murteet. Muut kielet ovat herättäneet paljon vähemmän huomiota. Silti on outoa, että kaikkien muiden kielten joukossa slaavilainen on viimeinen paikka teoksissaan. He perustavat johtopäätöksensä mieluummin zendiin , liettuaan tai kelttiin kuin Euroopan itäosan miehittäneen heimon rikkaaseen ja kukoistavaan kieleen. Tätä ilmiötä on vaikea selittää: joko he eivät pysty oppimaan slaavilaista kieltä (vaikka he onnistuvatkin oppimaan kielen, jota kukaan ei tuntenut, kirjoittamattomalla kirjoituksella, kuten vanha persia ), tai he ovat kadonneet monien ihmisten keskuudessa. Slaavilaiset murteet, jotka ovat yhtä tärkeitä tiedemiehille, eivätkä edes halua käsitellä aihetta, koska uskovat, että slaavilaisten tulisi itse kehittää se. Olipa niin, saksalaisten tutkijoiden lännessä luomassa vertailevassa kielitieteessä ei oteta huomioon slaavilaista kieltä; hän tietää vain, että indoeurooppalaisessa perheessä on melko rikas kieli, joka tunnetaan nimellä "slaavilainen". Mutta mikä tämä kieli on? Kuinka se liittyy läheisiin kieliin? Älä kysy länsinaapureidemme kielitiedettä.  "

- A. Hilferding, О сродстве языка славянского с санскритским

Julkaisut

(ei tyhjentävä luettelo)

Huomautuksia ja viitteitä

  1. Katso (ru) Гильфердинг, Иван Фёдорович .
  2. Hilferdingin eteläslaavimaissa keräämät ja hänen tutkimat käsikirjoituksia säilytetään Venäjän kansalliskirjastossa. Näytä (en) vanhoja venäläisiä ja eteläslaavilaisia ​​käsikirjoituskirjoja .
  3. Katso (ru) Славянское благотворительное общество .
  4. Pohjois-Venäjä, joka on kaukana Keski-Venäjältä, ei ole tuntenut orjuutta eikä ike- tataaria , ja tästä syystä se pidettiin XIX -  luvulla monien piirteiden Kiovan Venäjän kulttuurissa . Siten se muodosti etuoikeutetun maan folkloristiselle kokoelmalle.
  5. (De) Franz Tetzner , Die Slawen Saksassa; Beiträge zur Volkskunde der Preussen, Litauer und Letten, der Masuren und Philipponen, der Tschechen, Mägrer und Sorben, Polaben und Slowinzen, Kaschuben und Polen. Mit 215 Abbildungen, Karten und Plänen, Sprachproben, und 15 Melodien (Braunschweig: Friedrich Vieweg & Sohn, 1902), s. 389.
  6. (De) Friedrich von Dreger, Codex diplomaticus, oder Urkunden, so die Pommerisch-Rügianische und Caminische, auch benachbarte Landesteile angehen; aus lauter Originalien oder doch archivischen Abschriften in chronologischer Ordnung zusammengetragen, und mit einigen Anmerkungen erläutert (Stettin, 1748), lainaa Tetzner , Slawen in Deutschland , s. 401.
  7. (De) Lainannut Tetzner , Slawen, Deutschland , s.390.
  8. Hilferding käyttää ilmausta "slaavilainen kieli" historiallisessa (ks. Protoslaavilainen ) ja / tai yleisessä mielessä .
  9. Katso Julkaisut-luku.

Katso myös

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit