Eurooppalainen lumikko

Mustela nivalis

Mustela nivalis Tämän kuvan kuvaus, myös kommentoitu alla Eurooppalainen lumikko Britannian villieläinkeskuksessa . Luokitus
Hallitse Animalia
Sub-embr. Selkärankainen
Luokka Nisäkkäät
Kohortti Placentalia
Super järjestys Laurasiatheria
Tilaus Carnivora
Tilaaminen Caniformia
Perhe Mustelidae
Aliperhe Mustelinae
Ystävällinen Mustela

Laji

Mustela nivalis
Linnaeus , 1766

Maantieteellinen jakauma

Kuvaus Mapa Mustela nivalis.png -kuvasta.

IUCN: n suojelutila

(LC)
LC  : Vähiten huolta

CITES- asema

CITES-sopimuksen liitteessä IIILiite III , Rev. 22/04/76

Weasel Europe ( Mustela nivalis ), joka tunnetaan myös nimillä Lumikko , Pieni Lumikko , tai vain näätä on pienin nisäkäs on perheen ja lumikkojen ja myös pienin nisäkäs lihansyöjä of Europe , joiden koko on noin 20  cm alle vain sata grammaa.

Lumikko voidaan helposti erehtyä hermostoksi . Tämä on kuitenkin hiukan suurempi ja väriraja kyljissä on vähemmän selkeä ja epäsäännöllisempi näässä kuin hermostossa. Lisäksi ermineellä on hännän kärki musta, mikä ei ole tapaus lumessa. Toisin kuin siemennäinen (Länsi-Euroopassa), lumikko pitää ruskean turkinsa talvella. Hänellä on myös jatkuvasti ruskea laastari valkoisessa takissa poskensa alla.

Etymologia

Hänen nimensä on pieni Belle löytyy kaltaisissa muodoissa ( petite femme , petite morsian , jne) monella kielellä: donnola in Italia , donicela vuonna Galicia , doninha vuonna Portugali (kolme tarkoittaa "pieni nainen"), Comadreja in Spanish (" pieni kummitäti "), kaerell (johdettu kaerista ," kaunis ") Bretonissa , Schöntierlein , (kaunis pieni peto) osissa Saksaa . "Weaselia" käytetään myös ranskaksi nimittämään hellästi nuori tyttö tai viehättävä nainen . In nykykreikan ”näätä” on ”νυφίτσα” ( nifítsa ), joka on kehitys ”νυμφίτσα” ( nimfítsa ), hypocoristic on ”νύμφη” (nímfi), The nymfi ja zyrda Pohjois-Afrikassa.

Kuvaus

Leppäkerroksen mitat ja väri vaihtelevat suuresti alueittain. Lääke on tyypillisesti 17 - 27  cm (uros on suurempi kuin naaras). Naaras painaa noin 65-90 grammaa, kun taas uros on 90-125 grammaa. Lintu on pitkä, hoikka runko, jonka avulla se voi puristua reikään, joka ei ole suurempi kuin 2 euron kolikko. Sen takki on takana ruskea ja alaosa valkoinen. Toisin kuin ermine, sen pyrstö on lyhyt, sillä ei ole mustaa kärkeä. Länsi-Euroopan populaatiot eivät muutu valkoisiksi talvella, toisin kuin ermine. Lumikko rakastaa niittyjä, peltoa ja metsää. Sitä esiintyy Euraasiassa ( Euroopan Atlantin rannikolta Himalajaan ) ja Pohjois-Afrikassa sekä Pohjois-Amerikassa. Se esiteltiin Uusi-Seelantiin . Hänen elinajanodote on kolme vuotta.

Ruoka

Vesikon pääasiassa kuluttaa pieniä jyrsijöitä ( myyristä , kenttä hiiret , muun muassa). Hän täydentää tätä ruokavaliota pienillä käärmeillä ja linnuilla , munilla, joskus kaneilla ja harvoin sammakkoeläimillä . Sen fysiikka soveltuu ihanteellisesti jyrsijöiden jahtaamiseen uriinsa ja gallerioihinsa. Sen lyhyet jalat, kapea runko ja kapea pää antavat sen liukastua kapeimpiin rakoihin ja halkeamiin, jotka estävät saaliin turvautumisen. Nämä tapetaan niskakyhmän puremasta, joka syrjäyttää kohdunkaulan nikaman . Lumikko voi tappaa itseään paljon suuremman saaliin, kuten kanit, kuristamalla ja verenhukalla, mikä johtaa sydänpysähdykseen. Runsaina aikoina lumikko kuluttaa usein vain osan tapetusta saalista.

Elämäntapa

Sekä vuorokauden että yön, lumikko johtaa kiihkeää elämäntapaa. Pienen kokonsa vuoksi sen energiavarat ovat hyvin rajalliset, ja sen on sen vuoksi syötävä ja metsästettävä säännöllisesti pysyäkseen hengissä (sen pilkkominen tapahtuu kolmessa tunnissa). Lintujen on sen vuoksi kulutettava joka kolmasosa painostaan ​​päivittäin selviytyäkseen, eikä se voi mennä useita tunteja syömättä.

Jäljentäminen

Raskaus kestää viisi viikkoa (35 päivää), viimeiset pentueet syntyvät syyskuussa. Syntyessään nuoret painavat 1-3 grammaa. Jos ruokaa on runsaasti, naaras voi synnyttää kaksi pentua, joista jokaisessa on neljä tai yhdeksän poikaa. Mies ei puutu nuorten koulutukseen. Tämä tehtävä kuuluu naispuoliselle, ja hänelle tehdään vakava testi: hänen on todellakin suoritettava raskaus, tuotettava riittävästi maitoa, pidettävä nuoret lämpimänä ja ruokittava itse.

Sen menestys johtuu siis lähinnä makkaroiden lukumäärästä; mikä voi aiheuttaa suuria vaihteluja lumikkopopulaatiossa.

Vauvat syntyvät alastomina, sokeina ja kuuroina. Heidän silmänsä ovat täysin riippuvaisia ​​äidistään ja avautuvat vasta 4 viikon kuluttua. Kahdeksan viikon iästä vieroitettuina he voivat tappaa saaliinsa ja jättävät pesän yhdeksän ja kahdentoista viikon välillä.

Vaarat

Tärkeimmät vaarat, jotka uhkaavat lumikkoa, ovat ihmisen toiminta, sen elinympäristön häviäminen, ruoan puute, loiset (erityisesti mato ), myrkytys (etenkin saaliinsa torjuttavilla torjunta-aineilla) ja sen luonnolliset saalistajat ( kettu , kissa , koira , pöllö , raptorit). Sveitsissä tämä laji näyttää vähentyneen voimakkaasti intensiivisesti viljellyillä alankoalueilla.

Ranskassa lumikko on laji, joka on luokiteltu " todennäköisesti aiheuttamaan vahinkoa ".

Populaatiot

Mukaan IUCN , lumikko on luokiteltu vähiten huolta (LR / Lc pienempi riski / vähiten Huoli ). Se otettiin käyttöön Uudessa-Seelannissa, jossa sitä pidetään invasiivisena .

Huomautuksia ja viitteitä

Huomautuksia

  1. Alkohiinin keskimääräinen paino on 250  g (uros) tai 200  g (naaras), kun taas lumikko on 85  g (uros) tai 50  g (naaras).
  2. Lukuun ottamatta Skandinaviaa ja korkeilla Sveitsin Alpeilla.

Viitteet

  1. “  ITIS-vakioraporttisivu: Mustela nivalis  ” .
  2. "  Ermine vai Weasel?  " La Hulotte , n o  41,Kesäkuu 1978, s.  12-15.
  3. [1] .
  4. Marchesi P. & N. Lugon-Moulin (2004). Rhônen laakson (Valais, Vaudin Alpit) maanpäälliset nisäkkäät . Coll. Luonnon rikkaudet Valaisissa. Rotten Verlag Visp, Monographic SA, Sierre: 208 s.
  5. Marchesi P., T.Maddalena, M.Blant & O.Holzgang (2004). Pienen lihansyöjien tilanne Sveitsissä ja kansallisen seurantaohjelman perusteet . Faune Conceptin loppuraportti, Drosera SA: n toimisto, Sion. OFEV & SGW / SSBF, Bern: 66 s. + 4 liitettä.
  6. "  3. heinäkuuta 2019 annettu määräys ympäristökoodin R. 427-6 artiklan soveltamisesta ja luettelon vahvistamisesta todennäköisesti vahingoittavien lajien hävittämisjaksoille ja -menetelmille  " ,6. heinäkuuta 2019(katsottu 4. kesäkuuta 2021 )
  7. ( IUCN 2007 ).
  8. ( GISD 2007 ).

Katso myös

Taksonomiset viitteet

Bibliografia

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit