Friedrich Dürrenmatt

Friedrich Dürrenmatt Tämän kuvan kuvaus, myös kommentoitu alla Friedrich Dürrenmatt vuonna 1989. Avaintiedot
Syntymä 5. tammikuuta 1921
Konolfingen , Bernin kantoni , Sveitsi
Kuolema 14. joulukuuta 1990
Neuchâtel , Neuchâtelin kantoni , Sveitsi
Kansalaisuus sveitsiläinen
Kirjoittaja
Kirjoituskieli Saksan kieli

Ensisijaiset teokset

Friedrich Dürrenmatt , syntynyt5. tammikuuta 1921vuonna Konolfingen , että kantonin Bern , ja kuoli14. joulukuuta 1990in Neuchâtel , on kirjailija , kirjoittaja jännitysromaani , näytelmäkirjailija ja taidemaalari Sveitsin kieli saksa .

Elämäkerta

Ulrich Dürrenmattin pojanpoika , kuuluisa Bernin satiirikko, runoilija ja poliitikko, Friedrich Dürrenmatt perii provosoivan henkensä, joka luonnehtii hänen myöhempiä teoksiaan. Itse asiassa hänen isoisänsä inspiroi Dürrenmattia koko uransa ajan. Hän kirjoittaa: ”Isoisäni lähetettiin vankilaan kymmeneksi päiväksi kirjoittamansa runon takia. En ole vielä ollut niin kunnia. Ehkä se on minun vikani, tai ehkä maailma on mennyt niin pahasti, ettei se enää tunne loukkaantunutta, kun sitä kritisoidaan ankarasti. "

Tapahtumarikkaan murrosiän jälkeen hän onnistui lopulta suorittamaan kypsyyskokeensa vuonna 1941 ja jatkoi opintojaan Bernin yliopistossa . Siellä hän opiskeli saksalaista kirjallisuutta ja taidehistoriaa , mutta myös luonnontieteitä .

Lyhytaikaisen työskentelyn jälkeen Zürichin yliopistossa , jossa hän opiskeli saksalaista kirjallisuutta ja filosofiaa, Dürrenmatt keskeytti opintonsa vuonna 1946 ja kokeili käsiään dramaturgiassa saaden inspiraatiota Brechtistä , Kafkasta ja Lessingista . Toisen maailmansodan jälkimainingeissa, 24-vuotiaana, hän kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä Se on kirjoitettu ( Es steht geschrieben ), lyyrisen ja apokalyptisen komedian, joka aiheutti skandaalin sen ensi-iltansa jälkeen 19. huhtikuuta 1947, mikä teki hänestä kuuluisan. kaukana Sveitsin rajojen ulkopuolella. Vuonna 1946 ( 11. lokakuuta ) hän meni naimisiin näyttelijä Lotti Geisslerin kanssa , jonka kanssa hänellä oli kolme lasta: Peter (1947), Barbara (1949) ja Ruth (1951).

Seuraavien vuosien aikana hän yritti ansaita elantonsa kirjoittajana ja voittaa lamauttavan diabeteksen . Hän alkoi kirjoittaa novelleja, etsiväromaaneja ja radionäytelmiä hengissä, mutta hän ei koskaan luopunut näytelmien kirjoittamisesta. Näinä ensimmäisinä luomisvuosina hän kirjoitti Tuomari ja hänen teloittajansa ( Der Richter und sein Henker ) ja Le Soupçon ( Der Verdacht ), kaksi etsivää romaania, jotka ilmestyivät sarjamuodossa sanomalehdissä. Hän murtautui läpi vuonna 1952 komedialla Le Mariage de Monsieur Mississippi ( Die Ehe des Herrn Mississippi ), jossa hän alkoi muotoilla omaa teatterityyliään, hämäryyttä, epärealistista maailmaa, jonka asuttavat hahmot, jotka ovat pelottavan totta, mutta usein karikatyyri vääristää . Näytelmäkirjailija piti tätä tumma komedia on tehokkain tapa esitellä groteski luonteen ihmisen kunnossa. Mississippin avioliitto herätti Dürrenmattin yleisöltä voimakkaita reaktioita ja vakiinnutti hänet aikansa vaikuttavimpiin eurooppalaisiin näytelmäkirjailijoihin. Nämä varhaiset teokset sisältävät monia kammottavia ja tummia elementtejä, käsittelevät murhaa, kostoa ja kuolemaa ja loppuvat usein pisteeseen.

Vuonna 1956 hän saavutti kansainvälisen yleisön ensimmäisen kerran Vanhan rouvan vierailulla ( Der Besuch der alten Dame ). Näytelmä on lavastettu muun muassa New Yorkissa , Roomassa , Lontoossa ja Pariisissa , ja se on saanut lukuisia palkintoja, kuten draamakriitikoiden piirin ja Schiller-palkinnon . Dürrenmattin kanssa yhteiskunta on paikka, jossa oikeudenmukaisuus on vain mielivaltainen ja abstrakti sääntö, jota kunnioitamme asettamatta koskaan kysymystä sen laillisuudesta. Korruptio leviää taudin tavoin kaikkien sydämeen, huolimatta muutamasta vastustajasta - kuten opettaja tai kansalainen -, jotka toisten painostuksesta huolimatta edustavat toivon muotoa amoraalisuuden ja ahneuden tuhoja vastaan. Teoksen kaikki vahvuudet ovat siinä, että Clairen kosto-projekti aloitetaan itsestään ilman vaikeuksia. Jos asukkaat hylkäävät aluksi hänen ehdotuksensa, he kaikki puolestaan ​​antavat itsensä korruptoitua vähitellen yrittäessään antaa itselleen puhtaan omantunnon.

19. helmikuuta 1962, kylmän sodan keskellä , Friedrich Dürrenmatt julkaisi näytelmän, josta tulisi suuri klassikko: “  Les Physiciens  ” ( Die Physiker ). Vuonna 1966 hän menestyi myös toisessa näytelmässä: Le Météore ( Der Meteor ).

Dürrenmattin teoksissa on täynnä sosiaalista kritiikkiä, satiiria ja järjettömiä liioitteluja. Hän uskoi, että vain komediaa voi vielä voittaa monimutkainen suhteita ja monimutkainen XX : nnen  vuosisadan ja että "historia on ajatellut loppuun, että kun hän otti" pahin mahdollinen käänne "(arvaamaton ja joka syntyy vain sattumalta)”. Vuonna 1970 ja 1980 , Dürrenmatt antoi lukuisia konferensseja kansainväliselle yleisölle. Hän vieraili Yhdysvalloissa , Israelissa , The Puolassa ja keskitysleiri on Auschwitz .

Maailmankuulu näytelmäkirjailija Dürrenmatt on myös taidemaalari: "kirjoittaminen on hänen ammatinsa ja maalaamisen intohimonsa". Lisäksi hän ystävystyy taidemaalari Willy Guggenheimin kanssa , kertoo Varlin, joka tekee hänestä useita muotokuvia.

Vuonna 1983 hänen vaimonsa Lotti kuoli, ja seuraavana vuonna hän meni naimisiin näyttelijä, ohjaajan ja toimittajan Charlotte Kerrin (1927-2011) kanssa. 14. joulukuuta 1990Friedrich Dürrenmatt kuoli omaisuudellaan Neuchâtelissa sydänkohtauksen jälkeen . Vuonna 2000 Centre Dürrenmatt Neuchâtel perustettiin viimeisten toiveidensa mukaisesti näyttelyyn paitsi hänen kirjallisen työnsä, myös yleisölle vähemmän tunnetun kuvateoksensa kanssa.

Kesäkuussa 2021 SonntagsZeitung paljasti, että Sveitsin salainen palvelu oli seurannut Friedrich Dürrenmattia lähes viisikymmentä vuotta, vuodesta 1941 alkaen, poliittisten sitoumustensa vuoksi, ja sanomalehti julkaisi salaisen asiakirja-aineistonsa ja 17 asiakirjaansa. Kirjoittaja varoitti vuonna 1966 tehdyssä haastattelussa, että Sveitsistä on vaarassa tulla "poliisivaltio, jolla on demokraattinen julkisivu ja jonka jokainen aasi, jolla luulee olevan virallinen valta, voi panna minut kuuntelemaan" . 1980-luvun lopulla asiakirjaskandaali julkistettiin, jossa noin 800 000 ihmistä kylmän sodan aikana , lähinnä niitä, jotka ovat olleet yhteydessä vasemmistoryhmiin tai jotka ovat matkustaneet sosialistisiin maihin, olivat viranomaisten valvonnassa. Tästä korttitapauksesta hän pitää puheen, jossa hän vertaa Sveitsiä "vankilaan [joka] ei tarvitse muuria, koska vangit ovat vartijoita ja vartioivat itseään" . Elämänsä aikana hänellä ei ole mahdollisuutta tutustua asiakirjaansa, toisin kuin myöhemmin useita satoja tuhansia ihmisiä.

Taideteos

Romaanit

Etsivä romaaneja Muut romaanit ja tarinat
  • Joulu ( Weihnacht , 1943 ), ensimmäinen tarina
  • Pyöveli ( Der Folterknecht , 1943 )
  • Makkara ( Die Wurst , 1943 )
  • Poika ( Der Sohn , 1943 )
  • Le Vieux ( Der Alte , 1945 , ensimmäinen julkaisu ilmestyi Bernin päivälehdessä Der Bund )
  • Sisyphuksen kuva ( Das Bild des Sisyphos , 1945 )
  • Teatterin johtaja ( Der Theaterdirektor , 1943 )
  • Ansa ( Die Falle , 1946 )
  • Pilatus ( Pilatus , 1946 )
  • Kaupunki ja muut nuorten prosesit ( Die Stadt , 1947 ), käännetty ranskaksi Walter Weideli , Albin Michel, 1997.
  • Koira ( Der Hund , 1951)
  • Tunneli ( Der Tunnel , 1952)
  • Kreikka etsii kreikkaa ( Grieche sucht Griechin , 1955 )
  • La Panne ( Die Panne , 1956 ), kääntänyt ranskaksi Armel Guerne , Albin Michel, 1958.
  • A: n putoaminen ( Der Sturz , 1971 ), käännökset Walter Weideli , Albin Michel, 1975
  • Le Vallon de l'Ermitage ( Vallon de l'Ermitage , 1967-1987 ), Neuchâtel, Revue neuchâteloise, 1980
  • Minotauruksen balladi ( Minotaurus , 1985 )
  • Val Pagaille ( Durcheinandertal , 1989 ), ranskaksi kääntänyt Etienne Barilier , Éditions de Fallois, L'Âge d'Homme, 1991.

Teatteri

Draama
  • Painike ( Der Knopf , 1942 ); valmistui vuonna 1943 nimellä Komödie ; ilmestyi vasta vuonna 1980 nimellä Untergang und neues Leben )
  • Les Anabaptistes (Les Fous de Dieu) ( Es steht geschrieben , 1947 ), käännetty ranskaksi Jean Lacroix, L'Age d'Homme, 1993
  • Sokeat ( Der Blinde , 1948 )
  • Babelin tornin rakennus ( Der Turmbau zu Babel 1948 , kirjoittajan tuhoama komedia)
  • Romulus le Grand ( Romulus der Grosse , 1949 , uusi versio, 1957), käännetty ranskaksi Claude Chenou , L'Age d'Homme, 1992.
  • Le Mariage de Monsieur Mississippi , Die Ehe des Herrn Mississippi ) ( 1952 ), käännetty ranskaksi Walter Weideli , Editions de l'Aire, 1979
  • Enkeli tulee Babyloniin ( Ein Engel kommt nach Babylon , 1953 , uusi versio, 1957)
  • Vanhan rouvan vierailu ( Der Besuch der alten Dame , 1956 ), käännös ja mukauttaminen, Jean-Pierre Porret , Flammarion, 1988.
  • Frank V, yksityisen pankin ooppera ( Frank der Fünfte , 1959 ), ranskaksi kääntänyt Jean-Pierre Porret , L'Avant-Scène 1066
  • Les Physiciens ( Die Physiker , 1962 ), käännetty ranskaksi Jean-Pierre Porret , L'Âge d'Homme, 1993.
  • Herkules ja Augean talli ( Herkules und der Stall des Augias , 1962 )
  • Meteori ( Der Meteor , 1966 )
  • Urfaust , 1970
  • Anabaptistit ( Die Wiedertäufer , 1967 ),
  • King John ( König Johann , 1968 , Shakespeare )
  • Titus Andronicus ( Titus Andronicus , 1970 )
  • Näytelmä Strindberg ( Pelaa Strindberg , 1969 ), käännetty ranskaksi Walter Weideli , Gallimard, 1973
  • Porträt eines Planeten , 1971
  • Der Mitmacher , 1973
  • Die Frist , 1975
  • Achterloo ( Achterloo , 1983-1988 ), kääntänyt ranskaksi Jean-Paul Clerc , L'Âge d'Homme, 1989.
  • Midas ( Midas oder die schwarze Leinwand , 1991 )
Radio soittaa
  • Der Doppelgänger , 1946 , lähetettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 )
  • Aasin varjon oikeudenkäynti ( Der Prozess um des Esels Schatten, 1951)
  • Yöhaastattelu halveksitun miehen kanssa ( Nächtliches Gespräch mit einem verachteten Menschen , 1952)
  • Stranitsky ja kansallinen sankari ( Stranitsky und der Nationalheld 1952 )
  • Herkules ja Augean talli ( Herkules und der Stall des Augias , 1954 )
  • De Panne ( Die Panne , 1956 )
  • Syksyn ilta ( Abendstunde im Spätherbst , 1957)
  • Hercules ja Augean tallit; Aasin varjon oikeudenkäynti; Vega Company; Syksyn ilta: neljä kappaletta radiosta , käännös Jean-Pierre Porret, Éditions Rencontre, 1961.

Esseet ja puheet

  • Teatteriongelma , 1955
  • Henkilökohtaiset näkökohdat kielelle ( Persönliches über Sprache , 1967)
  • Essee Israelista - jälkikirjoitus: Vapaus, tasa-arvo, veljeys juutalaisuudessa, kristinusko, islam, marxilaisuus ja kahdesta muinaisesta myytistä ( Zusammenhänge, Essee über Israel , 1976 ), kääntänyt ranskaksi Etienne Barilier , Centre Dürrenmatt Neuchâtel , muistikirja nro 5, 2002.
  • Tschechoslowakei 1968 , 1968
  • Amerikkalaiset lauseet ( Sätze aus America , 1969)
  • Kirjoituksia teatterista ( Theater Schriften und Reden , 1970 )
  • Albert Einstein ( Albert Einstein: Ein Vortrag , 1979 ), käännetty ranskaksi Françoise Stokke , Éditions de l'Aire, 1982.
  • Litteratur und Kunst , 1980
  • Vaclav Havelille ( Die Schweiz - ein Gefängnis , 1990 ), kääntänyt ranskaksi Gilbert Musy , Éditions Zoé, 1995.
  • Die Hoffnung, ei omaa alkuperääni Schopfe aus dem Untergang zu ziehen , 1990

Omaelämäkerralliset tekstit

  • Toteutus ( Labyrinth , 1981 ), Lausanne, L'Âge d'homme, 1999
  • Rakennus ( Turmbau , 1990 ), Pariisi, Julliard / Lausanne, L'Âge d'homme, 1985

Konferenssit

  • Vom Sinn der Dichtung vuonna unserer Zeit , 1956
  • Israel Lebensrecht

Elokuva-skenaariot

  • Käsikirjoitus tv-elokuvalle Tuomari ja hänen teloittajansa - Der Richter und sein Henker , 1957
  • Tarina ja käsikirjoitus elokuvalle Es geschah am hellichten Tag , 1958

Ranskan-saksan kaksikieliset painokset

  • Le Chien / Le Tunnel / La Panne ( Der Hund / Der Tunnel / Die Panne ), kääntäjä Walter Weideli , Éditions Zoé, Carouge 1994
  • Runoilijoiden hämärä ( Dichterdämmerung , 19 .. ), toim. kaksikielinen, Lausanne, yliopisto, Kirjallisuuskeskus, 1999.

Kirjeenvaihto

  • Max Frisch-Friedrich Dürrenmatt, kirjeenvaihto ( Briefwechsel ) ( 19 .. ), Carouge-Genève, Zoé, 1999

Käsikirjoitusrahasto

Vuonna 1987 Dürrenmatt testamentoi käsikirjoituskokoelmansa Sveitsin valaliitolle sillä ehdolla, että viimeksi mainittu löysi Sveitsin kirjallisuusarkiston . Ne perustettiin ja vihittiin käyttöön vuonna 1991 Sveitsin kansalliskirjastossa .

Kuvateos

Luettelot ja kirjat kuvateoksesta
  • Maa julisteessa ( Die Heimat im Plakat , 1963 )
  • Maalaukset ja piirustukset ( Bilder und Zeichnungen , 1978 )
  • Henkilökohtaisia ​​huomautuksia maalauksistani ja piirustuksistani ( Persönliche Anmerkungen zu meinen Bilder und Zeichnungen , 1978 ), kääntäjä ranskaksi Etienne Barilier , Centre Dürrenmatt Neuchâtel , cahier no1, 2000.
  • Dürrenmatt- piirustukset, Paul Nizonin esipuhe, Friedrich Dürrenmatt ja Valère Bertrand, Éditions Buchet / Chastel, Centre Dürrenmatt Neuchâtel , 2006

Tietoja Dürrenmattista

Saksankielisiä painoksia
  • Elisabeth Brock-Sulzer, Friedrich Dürrenmatt , Stationen nuottaa Werkesiä. Mit Fotos, Zeichnungen, Faksimiles
  • Über Friedrich Dürrenmatt ,
  • Herkules und Atlas , Lobreden und and Versere über Friedrich Dürrenmatt. Herausgegeben von Daniel Keel, Diogenes
  • Graafinen työ / Das Zeichnerische Werk , Neuchâtel, Taiteen ja historian museo, ( 1985 )
  • Friedrich Dürrenmatt, kirjailija ja taidemaalari ( Friedrich Dürrenmatt, Schrifsteller und Maler ) ( 19 .. ), Katalolg zu den Ausstellungen im Schweizerischen Literaturarchiv Bern und im Kunsthaus Zürich

Tärkeitä palkintoja

Elokuvasovitukset

Vanhan naisen vierailu

  • Hyenas ohjannut Djibril Diop Mambéty, 1992

Lupaus ( Das Versprechen )

Kreikka etsii kreikkaa

  • Grieche sucht Griechin , 1966

De Panne ( Die Panne )

  • La più bella serata della mia vita , 1972 (Elämäni kaunein ilta), Ettore Scola

Tuomari ja hänen teloittaja

Romulus der Grosse

Lainausmerkit

  • Amerikkalaisessa sarjassa Criminal Minds, kausi 7, jakso 21 ( Kuten magneetti ) agentti lainaa lauseen Friedrich Dürrenmattilta: "Olemme todella vilpittömiä vain rakkaudessa ja murhassa".
  • Vuonna 2000 käyttöön otetun SBB- kuljetusyrityksen veturi kantaa hänen nimeään.
  • Durrenmatt oli vankka kannattaja Zürichin heinäsirkkiklubille . Hän sanoi erityisesti: "Heinäsirkka menettämisen jälkeen minun on mahdotonta kirjoittaa viikon ajan".

Bibliografia

  • Laurence Dahan-Gaïda, "Dürrenmatt ja teatteri", Coulisses , 13, 1996, 12-20.
  • "Vierailut Friedrich Dürrenmatt / Zu Besuch bei Friedrich Dürrenmatt", Neuchâtel, vuonna Nouvelle Revue Neuchâteloisen , n o  65, 2000
  • Friedrich Dürrenmatt, Schrifsteller und Maler (19 ..), Katalog zu den Ausstellungen im Schweizerischen Literaturarchiv Bern und im Kunsthaus Zürich
  • Ulrich Weber, Friedrich Dürrenmatt tai The halu keksiä maailma uudelleen , ranskaksi kääntänyt Étienne Barilier , Presses polytechniques et universitaire romandes, 2005.
  • Philippe Wellnitz, Friedrich Dürrenmattin teatteri: Satiirista groteskiin, Presses Universitaires de Strasbourg 1999. 284 sivua.
  • Philippe Wellnitz, „Parodie, Satire, Groteske“, julkaisussa: U. Weber / A. Mauz / M. Stingelin (Hg.), Dürrenmatt-Handbuch, Stuttgart, JBMetzler 2020, S. 353-356.
  • Philippe Wellnitz, ”Pääsetkö ulos modernin labyrintin teiltä Babelin äänillä teatterissa? Joitakin pohdintoja Friedrich Dürrenmattin ja Botho Straussin dramaattisesta kielestä ”, julkaisussa Cahiers du CREL (Mulhouse) 2007, s. 207-212 (6 kaksoissarakkeista sivua).
  • Philippe Wellnitz, "Huijaajien hahmot Friedrich Dürrenmattissa ja Peter Weississä: kaksinkertaisesta impostesta nykyteatterissa (teatterin teatterissa)", julkaisussa: Germanica 35/2004, s. 39-50.
  • Philippe Wellnitz, "Vuoropuhelun muutos ja sen jälleenrakentaminen Friedrich Dürrenmattin teatterissa", julkaisussa: Cahiers d'Etudes Germaniques 47/2004, (N ° "Dialogues", koordinoinut J. Ch. Margotton), s. 83-98.
  • Philippe Wellnitz, ”Le grotesque de Friedrich Dürrenmatt. Heijastuksia taiteen ja kirjallisuuden monimutkaisesta käsitteestä ”, julkaisussa: Söring, Jürgen (toim.) Proceedings of the Dürrenmatt Colloquium (Univ. Neuchâtel 2000), Berne: Lang 2004, s. 45-61.
  • Philippe Wellnitz, “Friedrich Dürrenmattin teatteri - myyttien parodiat?”, Julkaisussa: AGES / Univ. de Brest (toim.): AGES 1998 Colloquium (Pastiche, Parodie et Paraphrase), sivut. 243-250, Brest 1999.
  • Philippe Wellnitz, "" Das Einmalige liegt in der Form "Max Frischistä ja Friedrich Dürrenmattista", julkaisussa: Wellnitz, Philippe (toim.) Max Frisch - La Suisse en question? [= Collection Helvetica 1], Presses Universitaires de Strasbourg 1997, S. 93-106.
  • Philippe Wellnitz, "Groteskikielet Friedrich Dürrenmattin teatterissa", julkaisussa: CERAM (toim.): Dreams of järk. Dominique Iehlille tarjotut seokset, s. 191-206 [= Yhteystiedot, sarja III, voi. 26], Bern: Peter Lang 1995.
  • Philippe Wellnitz, "Dürrenmatt und das europäische Theatre" [Tiedosto Friedrich Dürrenmatt], julkaisussa: Schweizer Monatshefte (Zürich), Juni 1994, S. 18-22. (5 kaksoissarakesivua).
  • Philippe Wellnitz, "Deutschsprachige Literatur des 20. Jahrhunderts (Canetti, Grass, Dürrenmatt) als Spiegelbild des Interkulturellen", julkaisussa: Germanistyka 11/1994 (Univ. Zielona Gora / Polen), S. 93-98.

Huomautuksia ja viitteitä

  1. "  Scenes: The Old Lady Visit by Friedrich Dürrenmatt  " , www.lintermede.com (käytetty 21. marraskuuta 2017 )
  2. Kirjoittaja Friedrich Dürrenmatt katseli Sveitsin salaiset palvelut viidenkymmenen vuoden ajan , Le Figaro , 7. kesäkuuta 2021
  3. J @ cques Beaud ja yhteistyökumppanit , “  Le Portail Ferroviaire Suisse Swiss Federal Railways (SBB-CFF-FFS) RABDe 500 Luettelo laivastosta  ” , www.railsuisse.ch (käytetty 26. tammikuuta 2018 )

Katso myös

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit