Abrahamin uskontojen perustustekstien , Aadamin ja Eevan, myyttisten hahmojen puhuttaman kielen etsimiseen liittyvä teema on kiehtonut tutkijoita, jotka työskentelevät uskonnollisen tosiasian parissa.
Aatamin kieli olisi siis hypoteettinen Kantakieli , koska se liittyy kunnon seuraavan tarinan Genesis.
Pyhän tekstin osa, joka hyväksyy tämän kielen olemassaolon kahdelle symboliselle hahmolle, on nomothète , kun Luoja esittää luomisen eläimet Aadamille ja pyytää häntä etsimään heille nimen; Aadamin nimeäminen suoritetaan sitten performatiivisessa tilassa "kastamalla" olentoja.
Utopia paluusta ihmiskunnan puhumaan yksittäiseen kieleen, tilanne, jonka oletettavasti menetettiin kielen sekaannuksen aikana Babelin tornin rakentamisen aikana (joka yhdistää sen jumalalliseen rangaistuslauseeseen), korreloi tämän tutkimuksen kanssa . Vaikka keskiajan ajatus yritti löytää tämän kielen ja palata tähän tilaan Jumalan työn konkretisoimiseksi, imperiumien laajentumiseen liittyvä modernin aikakauden rationalismi yritti tehdä sen logiikan avulla. ja yleispätevyyden yhteydessä nousu humanismin.
Aikaisemmat tutkijat, kuten nykyiset teologit, välitetään tutkimustyössään kielitieteilijöiden toimesta.
Euroopassa emeritus-kielitieteilijä Umberto Eco on toimittanut yhteenvedon tämän aiheen nykytilasta vuosisatojen ajan kirjassaan Etsi täydellistä kieltä eurooppalaisessa kulttuurissa .
Vanavedessä Euroopan rakentamisen , hän esitteli työnsä tuloksia vuonna 1993 on Ranskan instituutti , edessä yleisö persoonallisuuksien edustavat pariisilaisen älymystö päivän. Tässä yhteydessä hän pahoitteli, että toinen kirjailija oli lyönyt hänet tutkimustyönsä nimestä, Après Babel oli hänelle paras mahdollinen otsikko.
Eurooppalaisiin sivilisaatioihin keskittynyt Umberto Econ retrospektiivinen työ esittelee syyt siihen, miksi kaikkien planeetan olentojen hypoteettisen identtisen kielen paluu on voinut herättää ideologioita mannermaan historian eri aikoina. Hänen mielestään kaataminen sellaisiin teoksiin, joiden tarkoituksena on oletettavasti menetetyn kielellisen yhtenäisyyden elpyminen, oli uskonnollisten ja aikaisempien tutkijoiden kannalta osa eurooppalaisen identiteetin jäsentäviä elementtejä .
Sen jälkeen kun olen relativisoinut tämän hypoteesin kunnianosoituksen, joka viittaa siihen, että kielten sekoittumisen kannalta kielten ja paikallisten patoisoiden lukumäärä Euroopassa ylittää mielikuvituksen ("löydän uuden kielen työpöytäni joka viikko siitä lähtien, kun aloitin tämän tutkimuksen ”, hän sanoo), hän selittää olosuhteet, joissa Babelin myyttiä popularisoidaan korkean keskiajan aikana muodostuvan kristillisen lännen yhteydessä : samalla kun germaanisen sivilisaation kansat muinaisen Rooman länsimaiden kansojen kanssa johtivat latinan asteittaiseen hajoamiseen , kyläyhteisöt ovat levottomia kielellisestä häiriöstä, joka johtuu suurten hyökkäysten myrskyisän ajan voittaneiden sarakkeiden sedentarisoitumisesta . Umberto Eco sanoo, että kaksi ensimmäistä esiintymisiä freskoja kirkkojen osoittaa Baabelin torni juontavat VII : nnen vuosisadan , jonka jälkeen tämän ikonografisen teeman toistaminen on järjestelmällistä kristillisissä palvontapaikoissa; niin että papit vastaavat sitten yleiseen huoleen latinankielisen kielen aikaisemman kielellisen yhtenäisyyden katoamisesta korostamalla Raamatusta otettua kohtaa: proosaalisesti kuvallinen viesti on "sinulle tapahtuva on jumalallinen rangaistus".
Johdanto-osan jälkeen, jossa mainitaan tärkeimmät keskiajan kansakunnat ja niitä vastaava muukalaisvihan konteksti, keskiaikaisia uskomuksia edustaa Raymond Lulle, joka ehdottaa hänelle omistettujen 400 teoksen joukossa numerologista ja kabalistista teoriaa suhteessa juutalaiset tutkijat al-Andalusista , mikä osoittaa, että tietyn kielen sanat käännettynä lukuina ovat "puhtaita" ja vastaavat toiselta kieleltä tulevia sanoja, koska näiden kahden kabalistinen numero on heidän yhteinen. Vähemmän hämärällä tavalla tällainen sovintoprosessi, jonka kirjeiden permutaatio suorittaa, yhdistää Rooman kaupungin (ROMA) rakkauteen (AMOR) tai jopa kirjoitettuun romaaniin. Jos tämän kodifiointiprosessin kummallisuus ei ollut samanaikaista Rabelaisin farssien kanssa, sitä voitaisiin verrata vertailevan kielitieteen työhön .
Renessanssin jälkeen ihmiset eivät enää puhuneet latinaa, ja muodostumassa olevat Euroopan kansakunnat kilpailevat keskenään, ja kukin yrittää muodostaa kielen, joka yhdistää väestönsä poistamalla paikalliset partikkelit. Kun kyseessä on Ranskan on artikkelissa historia Ranskan ja XVII th vuosisadan kanssa perustamalla Ranskan akatemian poistaakseen kielenkäyttöä paikallisissa murteita hyväksi edistämisessä Ranskan klassinen .
Yksi tämän kilpailun perusteista on ideologia, jonka kirjoittajat ovat esittäneet jokaisesta kilpailevasta maasta; Kirjailija vahvistaa poikkeuksetta, että hänen kansalliskielensä tulee suoraan aatamin kielestä ja edustaa sen ylivoimaisuutta perustelevista eri syistä Mare Nostrumin vanhan keisarillisen latinan parhaan vaihtoehdon, jopa muita loistavia viittauksia.
Samaan aikaan suuret eurooppalaiset kansat muodostavat imperiumeja, joista kukin on ylpeillä Länsi-Rooman valtakunnan elpymisestä ; Bysantin valtakunnan , myöhäinen laillinen perhe, joka edustaa vain kaukainen serkku, ulkomaiset koska puhuminen Kreikan pian kohde eksotiikkaa alla vääristävät suurennuslasin orientalismia .
Täydelliseksi kieli silmissä kilpailijoiden ja naapurit, niin on gaelin , Toscanan ja Giovan Battista Gelli 1542, sitten Piero Francesco Giambullari vuonna 1564; alkaen Hollannin varten Becan (Johannes Goropius Becanus) (1569) ja Abraham Mylius vuonna 1612; Ruotsin by Olof Rudbeck vuonna 1675 ja Andreas Kempe vuonna 1688. Saksan on täydellinen kieli Georg Philipp Haurdörffer ja Schottel vuonna 1641. Onko tarpeen selventää, että näiden vuosien aikana Ranskan monarkia julisti klassismin hänen kirjeitä ja sen kulttuuriin kreikkalais-roomalaisen perinnön hienovaraisimpana perintönä?
Umberto Eco lainaa myös englantilaista kirjoittajaa joka vahvistaa, legenda Brutuksesta kyynärpäässä, että englanti sisältää eniten termejä, jotka on johdettu suoraan latinasta, ja että Britannian imperiumin menestys takaa kaksinkertaisen dominoinnin keisarillisena kielenä, jonka on tarkoitus tulla ihmiskunnan ainoaksi, jota ei ole alkuperän.
Jotkut varhaisen modernin tutkijat uskoivat 1.Mooseksen kirjan 10 : 5: n tekstiin ja uskoivat, että japanilaiset kielet polveutuivat suoraan aatamin kielestä erottautuessaan ennen kielien sekoitusta, johon vaikutti myös heprea, mikä vahvisti Emmerichin ilmoitukset.
Nykyaika ajattelee, että koko tämä yritys on utopiaa, ehkä väärin, jos tunnustamme Merritt Ruhlenin työn .