Kuningas ja lintu

Kuningas ja lintu Elokuvan nimi sellaisena kuin se näkyy Blu-ray-kannessa.

Avaintiedot
Alkuperäinen otsikko Kuningas ja lintu
Toteutus Paul Grimault
Skenaario Jacques Prévert
Paul Grimault
jälkeen La Bergère et le Ramoneur jonka Hans Christian Andersen
Tuotantoyhtiöt Les Films Paul Grimault
Les Films Gibé
Antenne 2
Kotimaa Ranska
Kesto 87 minuuttia
Lopeta 1980


Katso lisätietoja teknisistä tiedoista ja jakelusta

Le Roi et l'Oiseau on ranskalainen animoitu elokuva kirjoittaja Paul Grimault perustuu teksteihin Jacques Prévert perusteella La Bergère et le Ramoneur jonka Hans Christian Andersen . Julkaistu vuonna 1980 , sen valmistelu alkoi vuonna 1946.

Vuoden lopussa toisen maailmansodan , tavoitteet olivat suuria, että Gemini animaatio studio  : se halusi olla ensimmäinen laatuaan Euroopassa projektin ansiosta uskottu GRIMAULT joka johtaa ensimmäiseen Ranskan animoitu elokuva . Vuosikymmenen lopulla taloudelliset erimielisyydet johtavat animaatiotiimin kuitenkin tuhoon: tuottajat laukaisevat osan, kun taas loput jäsenet kiirehtivät loppuun jo saavutettua: The King and the Oiseau julkaistiin ensimmäistä kertaa kerran päivänä toukokuuta 1953 versiossa oikeus La Bergère et le Ramoneur, mutta kieltävän GRIMAULT ja Prévertin. Sen "jäännöksiä" pidetään kuitenkin vaikuttavina, ja elokuva voitti palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla sekä monien teknikoiden , mukaan lukien Studio Ghiblin perustajat, ihailun animaation maailmassa .

Vuosia myöhemmin elokuvan tuottajan oikeudet osti takaisin Grimault, joka palasi takaisin töihin huolimatta alkuperäisen joukkueen hajoamisesta ja Prévertin kuolemasta vuonna 1977 rakentamisen aloittamisen viimeisten valmistelujen aikana. Lopullinen ja nimeltään Kuningas ja lintu , se julkaistiin lopulta teattereissa maaliskuussa 1980, jossa se sai erittäin suotuisan kriittisen vastaanoton ja lukuisia palkintoja - erityisesti ensimmäistä kertaa, kun Louis -Delluc -palkinto palkitsee elokuvan animaatiosta.

Kuningas ja lintu on virstanpylväs sarjakuvahistoriassa: ensimmäinen Ranskassa aloitettu animaatioelokuva siirtyy pois Walt Disney -tyylin kaanoneista ja haluaa tarjota yleisön perinteisten lasten ja nuorten ulkopuolella filosofisia pohdintoja poliittisen ja sosiaalisen tarinan kautta. Se on myös inhimillinen seikkailu, animaatiomaailman suuren teknikoiden läheisen yhteistyön hedelmä, joka on koulutettu samanaikaisesti kunkin version edetessä. Kuningas ja lintu on vihdoin symboli syvälle luovalle siteelle Grimaultin ja Prévertin välillä, joka loppuu vasta runoilijan kuolemaan, kun molemmat työskentelevät edelleen elokuvan parissa.

Tiivistelmä

Kaarle V-ja-kolme-font-kahdeksan ja kahdeksan font-kuusitoista vallitsee kuin suuruudenhullu despootti yli valtakunnan Takicardia. Koko kaupunki on täynnä veistoksia hänen kunniakseen, kanonisia muotoja, joissa nimettömät kasvot korvataan diktaattorin tyrannilla , ja hän poistaa mielivaltaisesti ne, jotka järkyttivät häntä palatsin lattiaan piilotetun luukkujärjestelmän ansiosta. Kuninkaan maalari oppii sen omalla kustannuksellaan, kun hänellä on rohkea ammattitaito maalata hallitsija sellaisena kuin hän on: silmänräpäyksellään. Päivittäisten asioiden jälkeen kuningas menee salaisiin asuntoihinsa, palatsin korkeimpaan torniin, johon pääsee vain yksityisellä hissillä. Siellä hän ihailee joka ilta maalausta, joka edustaa kaunista paimentaitoa, ja katsoo halveksivasti pientä savupiipun pyyhkäisyä edessään.

Uuden muotokuvansa saamisen iltana kuningas itse korjaa katseensa poistaakseen silmien hajanaisuuden, ja sitten, kun hän ei kestäisi nähdä itseään peilissä, rikkoo sen kynttilänjalan iskuilla. Pimeällä maalausten hahmot ja huoneistojen veistokset heräävät eloon tavalliseen tapaan. Lampaat ja savupiippu, jotka ovat pitkään naapureita ja joita yhdistää rakkaus, joka vain vahvistaa heidän taipumustaan ​​kapinaan, aikovat paeta pakenemaan tästä kultaisesta vankilasta ja tutustumaan maailmaan. Mutta muinaisen ratsumiehen patsas vastustaa heitä siitä, että niitä ei ole tehty toisilleen; uusi kuninkaan muotokuva, sama, joka korjattiin hänen silmänräpäykselleen, herää sitten vuorostaan ​​henkiin ja tarjoutuu naimisiin paimenen kanssa, jonka ratsastaja on hyväksynyt ja joka muistuttaa, että tarinoissa olevat paimenet menevät naimisiin kuninkaiden kanssa; hän päättää myös, että häät pidetään samana iltana. Sitten nuori tyttö sitoutuu savupiipun kanssa pakenemaan huoneistosta savupiipun luona, jättäen molemmat maalauksensa kehyksen. Siitä aiheutunut häiriö herättää siellä nukkuneen kuninkaan; Tyranni löytää itsensä kasvotusten maalatulla kaksoispisteellään, joka puolestaan ​​tulee kehyksestä, ja taistelu kahden vallan edustajan välillä alkaa. Tuplapää pääsee eroon mallinsa luukusta, sitten laukaisee salaisen poliisin etsimään kahta rakastajaa saadakseen kiinni "pienen savupiipun, jolla ei ole mitään" ja menemään naimisiin kauniin paimenen kanssa.

Kaksi nuorta puolestaan ​​löytää maailman, tässä tapauksessa jättimäisen Takicardie-palatsin katot. Hämmästyneellä kävelyllään he näkevät vaikeuksissa olevan nuoren linnun, joka on loukussa häkin reunalla tyhjiössä; Savupiipun lakaisijan ketteryys sallii hänen pelastaa pienen, joka osoittautuu yhtä myrskyisän linnun myrskyisimmäksi jälkeläiseksi. Jälkimmäisellä, jonka vaimo kuoli "metsästysonnettomuudessa", kuninkaalle, on tapana pilkata vihollistaan ​​taivaasta. Hänen avullaan kaksi rakastajaa onnistuvat pakenemaan poliisin, mutta heidän liiketoimintaansa heikentävät kuninkaan agenttien monet ansoja. Linnusta erillään paimenen ja savupiipun katoavat alakaupungissa, missä ne herättävät sääliä ja ihailua köyhille, jotka eivät ole koskaan nähneet päivänvaloa eivätkä tiedä miltä lintu näyttää.

Kuningas lopulta vangitsee paimenen ja valmistelee heidän julkiset häät, joita vietetään suurella pomolla. Poliisin vangitsemat savupiippu ja lintu lähetetään tehtaalle, joka valmistaa kaikki kuninkaalliseen propagandaan tarkoitetut esineet rintakuvien kokoonpanolinjalla . Savupiippu lakaisee vihansa kuninkaallisiin edustuksiin, joita hän raivoaa; väsynyt tähän vieraantuneeseen työhön, Lintu pitää hauskaa nuoren kumppaninsa kanssa voidakseen patsaat röyhkeällä maalauksella ja muutamalla värillisellä höyhenellä. Heidät heitetään sitten leijonien luo tämän lèse-majesté- rikoksen vuoksi, mutta he onnistuvat saamaan heistä liittolaisia ​​sokean tynnyri-urkupelaajan avulla, joka hurmaa villieläimet ja auttaa heitä pakenemaan; alakaupungin väestö nousee varjoista, ja tämä outo ja iloinen kulkue, jota johtaa lintu ja savupiippu, houkuttelee, ja kaikki saapuvat aina palatsiin asti, missä he estävät avioliiton.

Kuningas pakenee kuitenkin paimenen kanssa jättiläisautomaatissaan, jota oli tarkoitus käyttää seremonian animaatioon, mutta lintu onnistuu ottamaan hallinnan, kun hän on pudonnut koneistimen. Sitten hän purkaa palatsin robotilla, ensin kömpelösti ja sitten yhä järjestelmällisemmin. Sillä välin savupiippu ottaa vastaan ​​kuninkaan Automatonin huipulla. Kulmassa kuningas yrittää puukottaa savupiipun takana, mutta lintu estää sen tarttumalla häneen koneen kädellä ja aktivoi sitten puhaltimen, joka työntää kuninkaan kauas ilmaan.

Kaikki asukkaat ovat paenneet kaupungista, mikä on vain raunio . Vain hylätty automaatti on jäljellä, istuen harkitussa asennossa. Aamunkoitteessa yksi linnun poikasista jäi jälleen loukkuun häkkiin, mutta kukaan ei ole siellä vapauttamaan sitä. Automaatti herää sitten eloon ilman koneistoa ja vapauttaa poikasen omasta tahdostaan ​​ja murskata sitten häkin lyönnillä.

Tietolomakkeet

Paimen ja savupiippu (1953)

Kuningas ja lintu (1980)

Jakelu

Dubbauskustannuksiin Paimentyttö ja nuohoojan (1953)

Kuninkaan ja linnun kopiointi (1980)

Tuotanto

”Olimme nousemassa sodasta ja toiveet kaikilla alueilla olivat korkealla. "

- Paul Grimault

Ensimmäisen ranskalaisen animaatioelokuvan haaste

Vuonna 1930 , Paul Grimault ilmestyi yhtenä esiasteiden Ranskan piirrettyjä - joka sitten vain oli olemassa lyhytelokuva - kun hän perusti vuonna 1936 André Sarrut sarjakuva yhtiö Les Gémeaux , 18, rue de Berri , joka osoittautuu on ensimmäinen tällä alalla, joka hakee kansainvälistä laajuutta. Poistuen Walt Disneyn vaikutuksen asettamista esteettisistä puitteista , hän oli uuden sarjakuvakoulun alku, joka tarjosi pohdintoja ja allegorioita, erityisesti filosofisia, yleisölle, joka ei ollut yksinomaan lapsellinen. Aika on todellakin, että perustamisen valta Disney, joka GRIMAULT tulee täsmällisesti vasta hänen ensimmäinen yhteistyö runoilija Jacques Prévert  : lyhytelokuva Le Petit Soldat (1947) vastaanottaa 1948 Mostra de Venetsian kansainvälisen palkinnon sidottu jossa Disneyn Cocktail Melody .

Ajatus kuninkaasta ja linnusta , joka kokee ensimmäisen elämän nimellä La Bergère et le Chimney Sweeper , syntyy vuonna 1945 Pienen sotilaan valmistelun aikana . Prévert ja Grimault ovat olleet ystäviä noin viidentoista vuoden ajan: he tapasivat vuosina 1930 tai 1931 ja aikovat tehdä hänen jälkeensä uuden sovituksen Hans Christian Andersenin tarinasta, koska tarinankertojan työ, jossa he sitten työskentelevät, miellyttää heitä sen ehtymätön luonne. He tietävät jo saavansa huomattavaa taloudellista tukea, koska ajanjakso näyttää sopivalta sijoittajille. Kun he ovat epäröineet erityisesti Les Cygnes sauvagea ja La Reine des neigesia , heidän valintansa kiinnittyy paimenen ja savupiipun laulajaan , tarinaan, joka todennäköisesti jättää tilaa runoilijoiden henkilökohtaiselle kehitykselle, josta he lopulta säilyttävät vain sisällön. kaksi päähahmoa, kaksi rihkamaa, jotka haluavat paeta laajaan maailmaan. Kun Grimault oli lopettamassa Le Petit Soldatin editointia , Prévert vetäytyi Saint-Paul-de-Venseen pohtimaan käsikirjoitusta ja palasi aika ajoin Pariisiin liittymään kollegansa kanssa, joka tällä välin alkoi opiskella hahmoja ja luonnoksia koristeista .

Hanke saa vähitellen merkityksen, joka ylittää yksinkertaiset tekniset tavoitteet: Kaksoset ovat todellakin päättäneet aloittaa animaatioelokuvan , uuden vedon Ranskassa, ja viittaukset tällä alalla ovat erittäin huonot; Itse asiassa on vain kymmenen vuotta aiemmin julkaistu Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), joka on kiistaton malli elokuva-elokuvasta ja kiteyttää sitten koko ammatin ihailun teknisillä saavutuksillaan. Haasteena on siis tehdä ensimmäinen ranskalainen animaatioelokuva.

Paimen ja savupiippu (1953)

Yritys on Paimentyttö ja Nuohouspalvelu

Kaikki lupaaa projektille menestystä: Grimault ja Prévert ovat täynnä optimismia rikkauden edessä, jonka pitkä elokuva antaa heidän tavallisiin shortseihinsa nähden, ja tuottajat ovat luottavaisia. Siksi Grimaultilla ei ole pulaa resursseista: elokuvalla on poikkeuksellinen budjetti, ja animaatiotiimi, joka alkaa vain tusinasta ihmisestä, jotka ovat omistautuneet koulutukseen kehityksen edetessä, saavutti lopulta vuonna 1949 sata, mikä tekee siitä "todennäköisesti tärkein Euroopassa. » Määrä perustellaan suunnitellun elokuvan pituudella ja tuotantoajalla, joiden ei odoteta ylittävän tavanomaisia ​​kestoja; tiimi, joka oli värvätty osittain piirustuskouluista täyttääkseen kaikki tehtävät, joita Les Gémeaux'n kaltainen kasvava yritys ehdottaa, muutti suureen kartanoon Neuilly-sur-Seinen, jotta siellä olisi mukavampaa kuin studiossa, jota Little käytti Sotilas , nyt hyvin pieni monille yhteistyökumppaneille. Ainoa alun perin asetettu suojatoimenpide: tuotannon ei tulisi ylittää kolmea vuotta.

Shepherdess and the Chimney Sweep oli alun perin suunniteltu voittamaan kaikenlaisten yleisöjen tuen, ei vain lasten, joille Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli suunnattu . Mutta koska elokuva on mahdollisesti hyödynnettävissä Yhdysvalloissa ja että Hollywoodin studiot tuolloin pyrkivät välttämään yleisön pelottamista lapsuudessa, erityisesti poistamalla matelijoiden esityksiä , sarja, jossa on merikäärme, poistetaan skenaariosta. Varotoimet ovat viime kädessä tarpeettomia, koska elokuvaa ei näytetä Atlantin yli, ja Grimault kumoaa tämän päätöksen jatkamalla elokuvaa vuosikymmeniä myöhemmin: "Maailmassa on tapahtunut niin paljon 25 vuoden ajan, että" meidän ei enää tarvinnut ottaa käsineitä . Kaikki tämä epäoikeudenmukaisuus, tämä väkivalta, tämä rasismi. Kun näet niin monia asioita, jotka on tallattu jalkojen alle kaikkialla, ei ole mitään syytä alentaa silmiäsi kaikkeen siihen. "

Lupaavimmista nuorista animaattoreista koostuvan suuren joukkueen etuna on, että kun Disneyn houkuttelevampia uramahdollisuuksia unohdetaan, jokainen tuo vähitellen henkilökohtaisen kosketuksen hahmoihin tai kohtauksiin. Pierre Wattrin onnistuu näin ollen ensimmäisellä yrityksellä kohtauksessa, jossa kivihevonen pakenee kuvakudokseen. Yksi perhe-elämän kukoistava avustaja vaimonsa ja tyttärensä kanssa on vastuussa Shepherdessin animoimisesta hänen onnellisilla hymyillen tai turmeltuneilla huutoillaan, kun taas toinen liikuntarajoitteisten animoi poliisin päällikön huonossa fyysisessä kunnossa tai hahmojen valossa. Tämä vauras luomisjakso kestää vuosina 1948-1950.

Gemini-konflikti

Elokuvan suunnittelu kuitenkin pysähtyi äkillisesti taloudellisista ja luovista syistä, mikä johtui osittain alkuperäisen budjetin aliarvioinnista, joka ei ollut edes sisältänyt lopullista leikkausta. "Jatkamiseen ei ollut enää rahaa", muistelee johtaja, jonka on käsiteltävä osan tiiminsä erottamisesta vuonna 1949, valituksilla liiallisesta perfektionismista ja menettelyistä, joita hän kieltäytyy tukemasta: katkaise jäljellä olevat kohtaukset , mene ja vasta muutamaa celluloids vuonna Lontoossa alkaenSyyskuu 1949tai muokkaa otoksia huolimatta jatkuvuudesta. Sitten seurasi vuonna 1950 Grimaultin syrjäyttäminen, jota pidettiin liian vaativana. Hänen Gemini -kumppaninsa ja tuottajansa André Sarrut, budjetin ylitysten vuoksi, saa elokuvan päätökseen ilman ohjaajan ja Prévertin tukea. Suunnittelija Pierre Nicolas, joka oli silloin mukana projektissa, muistaa vaikeat ajat, jotka johtivat tähän murtumiseen: ”Se ei mennyt niin hyvin, koska kaksi tai kolme vuotta myöhemmin Grimault soitti pientä Penelopea. Tällä tarkoitan sitä, että kun hän oli tehnyt tiimityön yli vuoden animoidun hahmon parissa, hän tuli sisään ja pyysi muuttamaan kaiken. Niin se oli kaikessa. Hänen parhaan ystävänsä [André Sarrut], joka rahoitti elokuvaa tuolloin, oli saanut tarpeekseen ja lakannut tarjoamasta hänelle rahaa. " Ohjaaja muistelee muistelmissaan katkeruudella mielialan muutoksen: " Emme halunneet myöntää sitä itsellemme, mutta se oli jo tehdas " . Animaatiotiimi lopulta jakautuu kahtia; toinen, uskollinen Grimaultille ja Prévertille, jättäen mieluummin aluksen heidän kanssaan, ja toinen, uskollinen Sarrutille, päättää jatkaa ja saattaa elokuvan loppuun.

Esitetty Venetsian biennaalissa vuonna 1952, jossa hän sai Grand Prix, luultavasti koska hänen "kaunis pysyy" , Paimentyttö ja nuohoojan oli julkaistiin vuonna 1953, ja ilman valvontaa ja kieltäneet muokkaamalla kahden kirjoittajat. Kaksi näytösten mukana olevaa vieritystä kertoo, että Grimault puhdistaa itsensä tämän elokuvan vastuista, joita hän ei voinut täyttää toiveidensa mukaisesti, ja elokuvan kaupallinen hyödyntäminen on epäonnistuminen, joka johtaa Gémeaux'n yrityksen konkurssiin.

Paul Grimault on puolestaan ​​hylännyt sarjakuvien maailman hetkellisesti. Hän hyväksyi Henri Langloisin hänelle tekemän tarjouksen liittyä Cinémathèque françaiseen ja ohjasi jonkin aikaa vain mainoselokuvia, minkä ansiosta hän perusti vuonna 1951 oman tuotantoyhtiönsä Les Films Paul Grimault, jonka palveluksessa hän työskenteli. rue Bobillot .

Kuningas ja lintu (1980)

"He sanovat, että kuninkaan ja linnun tekeminen kesti kolmekymmentäviisi vuotta ... Todellisuudessa kesti viisi vuotta (kahdessa kertaa) sen tekemiseen ja kolmekymmentä rahojen löytämiseen! "

-  Paul Grimault

Uuden version kehittäminen

Vuonna 1967, kun Les Gémeaux meni konkurssiin ja elokuvan oikeudet olivat vanhentuneet, Paul Grimault toi ne takaisin ostamalla elokuvan negatiivisen vuoden 1967 alussa yhdeltä ostajalta, joka kiinnittyi elokuvaan sen myynnin jälkeen julkisessa huutokaupassa. Grimault ei kuitenkaan harkinnut oikeuksien uusimista, koska hän ei tunnustanut La Bergère et le Ramoneuria hänen teoksekseen. Huono yllätys odottaa kuitenkin ohjaajaa, joka tajuaa, että merkittävä osa kielteisistä näkemyksistä ensimmäisestä versiosta on kadonnut ja että hänen työnsä tulee olemaan "täydellistä luomista" vastaavaa  :

"Kukaan ei tiennyt, mitä oli tapahtunut animoiduista piirustuksista, selloista, kolmesataasta ja niin asetetusta sarjasta, muokkauksen aikana poistetuista kuvista, kuvien ja äänen palasista, joiden avulla olisin voinut palauttaa elokuvan alkuperäisen version. Jos halusin näyttää Shepherdessin ja savupiipun , se oli Sarrut tai ei mitään -versio. [...] Meille tuli ajatus tehdä uusi elokuva, joka lähestyisi enemmän alkuperäisen skenaarion henkeä, mutta joka olisi erilainen elokuva, kuten saman maalarin maalatut kaksi saman maiseman kahta kangasta, yksi harmaalla ja toinen hyvällä säällä. "

- Paul Grimault

Toinen suuri ongelma, joka hidastaa hankkeen elpymistä vuosien ajan: budjetin löytäminen. Sitoumus ei ole helppoa, koska kun Grimault ei näe itsensä replikan, että "kaikki ovat jo nähneet tämän elokuvan" , hän vastustaa, että olisi parempi tehdä siitä lyhytelokuva. Uuden version rahoittamiseksi Grimault vastaanottaa tarjouksia erityisesti amerikkalaisilta ja Neuvostoliiton yrityksiltä, ​​jotka haluaisivat hänen näkevän maaperän, mutta kieltäytyvänsä heistä pitääkseen haluamansa joukkueen; japanilainen yritys tarjoaa hänelle myös mahdollisuuden tehdä täysin erilainen elokuva Japanissa; hän sai sen viimeinkin läpi CNC: n vuonna 1976 myöntämän 1 miljoonan frangin suuruisten ennakkomaksujen ansiosta . CNC vaati kuitenkin luotettavuuden takeita, mikä sai Grimaultin pyytämään apua Robert Dorfmannilta , rohkean elokuvan tuottajalta Le Corniaud ja Papillon . Kiitos hänen rahoitusosuuksien kautta Les Films Corona niin sekä Antenne 2 , GRIMAULT onnistui saada rahat riittämään, mutta resurssit on erittäin vähän verrattuna kultakauden käsitys La Bergère et le Ramoneur . Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän on osallistunut rikkaasti Prévertiin, joka tällä välin johtaa heitä tekemään lukuisia lyhytelokuvia yhdessä, kuten La Faim dans le monde , Les Diamants ja Le Chien mélomane .

Grimault löysi lopulta Prévertin vuonna 1976 työskentelemään hänen kanssaan toisen version skenaariossa, mutta sairas runoilija kuoli vuonna Huhtikuu 1977, vuosi, jolloin tuotanto aloitettiin uudelleen, kun taas Grimault etsii edelleen varoja. Loppuun asti nämä kaksi kirjoittajaa ovat tottuneet näkemään toisensa Prévertissä, Omonville-la-Petite , Normandiassa , ja heidän kävelynsä meren rannalla ovat niin monia mahdollisuuksia keskustella elokuvasta ja erityisesti viimeisestä kohtauksesta, joka Prévert kehittyy: viimeinen laukaus, jossa automaatti vapauttaa pienen linnun. - Vaikka tämä työ oli lopulta hänelle tietäen, että hän oli hyvin sairas, hän oli tavallaan selviytyminen. Hän tiesi, ettei näe elokuvaa, mutta se oli kosto, jonka hän otti ”, Grimault muistelee. Prévertin tapaus on oireenmukainen elokuvaa odottavalle haastavalle: Kuningas ja lintu , joka sovittaa otteet ensimmäisestä versiosta uusiin ääniin ja kuviin, on jatkettava ja täydennettävä huolimatta siitä, että osa alkuperäisestä joukkueesta menetettiin. Kaksosten kukoistuksen ylpeää tiimiä ei kuitenkaan enää ole. Kun sen lahjakkaat animaattorit eivät ole tällä välin kadonneet, he ovat hajaantuneet useisiin itsenäisiin työpajoihin, jotka kilpailevat keskenään vähemmän arvostetuissa projekteissa, kuten mainosmarkkinoilla, jotka Grimault itse tiesi lähtiessään paimenesta ja savupiippuista . Päätoimijoiden osalta Serge Reggiani ei voi enää ilmaista savupiipun nuorisoa ja Pierre Brasseur on kadonneiden joukossa. roolissa Bird, joka oli animoitu hänen äänitallenteita, näyttelijä Jean Martin , alkaen Renaud-Barrault yhtiö korvaa hänet ehdotuksesta Pierre Prévertin . Yritys ei ole kopiointityön kanssa yleensä: uusien esiintyjien on pidettävä kiinni tarkasti edeltäjiensä tulkinnasta. Mutta uusi kopiointi on myös mahdollisuus parannuksiin, kuten Roger Blin , ainoa näyttelijä, joka on palannut rooliinsa, jonka ääntä Grimault arvostaa syvempää ja liikkuvampaa.

Kuninkaan ja linnun tulo

Seuraa pitkiä vuosia työtä, jonka aikana ohjaaja ottaa olemassa olevat kohtaukset ja "rasvaa" poistaakseen 40 minuuttia, piirtää 45 minuuttia uusia jaksoja ja kirjoittaa ne kokonaan uudelleen, jotta kuninkaan ja linnun kasvot olisivat 87 minuuttia . minuuttia toipunut La Bergèresta ja savupiippuista . Kohteita, jotka ovat eniten käsiteltyjä, ovat erityisesti häät, villieläimet ja yöllä tapahtuvat kohtaukset, jotka johtuvat Grimaultin mukaan erilaisesta puutteellisesta valmistuksesta. Onneksi niille, jotka yrittävät peittää kohtauksia tästä ensimmäisestä versiosta, sen tuotanto Technicolorissa on mahdollistanut värien säilyttämisen ajan myötä, ja tästä lähtien Lontoon studiot tekevät sitten negatiivin Eastmancolorissa . Grimault on myös säilyttänyt käytetyn värivalikoiman tarkan muistin, mikä helpottaa yhteyksiä. Sitten joukkue oli noin kolmekymmentä ihmistä, suurelta osin uudistettu, lopulta kuin uusi rakenne, jonka Grimault olisi löytänyt, jos hän olisi mennyt Yhdysvaltoihin . Jatkuvuuden takaavat kuitenkin muutamat vanhimmat, kuten Pierre Prévert , kuolleen runoilijan veli.

L'Écran Fantasticissa julkaistussa artikkelissa nuori Christophe Gans kertoo Paul Grimaultin suhteellisen nimettömyyden näinä hiljaisuusvuosina: ”Kenelläkään ei ollut kiintymystä tähän runoilijaan väsyneillä silmillä mutta vilkkaalla lyijykynällä” , ”[hän joka] oli vain nimi seitsemännen taiteen valtavissa ja kiittämättömissä tietosanakirjoissa , viimeisten lyhytelokuviensa pyyhkimällä pois "ensimmäisten osien" kaupallisesta maineesta . Ohjaaja työskentelee edelleen rue Bobillotilla uuden sukupolven yhteistyökumppaneiden kanssa, jotka hän "löytää" itse ja joita hän auttaa kouluttamaan jonkin aikaa ennen kuin antaa heidän seistä omilla jaloillaan, mukaan lukien Jacques Colombat , Philippe Leclerc tai Jean-François Laguionie .

Toisen version edetessä käy ilmi, että tarina on kehittynyt niin paljon, että päähenkilöt ovat muuttuneet, ja on täysin luonnollista, että paimennainen ja savupiippu pyyhkäisevät otsikossa periksi kahdelle tärkeimmälle vastustajalle, kuninkaalle ja lintu. Tämä muutos myös välttää sekaannusvaaran ensimmäisen version kanssa. Grimault huolehtii kuvan ja musiikin muokkaamisesta ja jättää tarkemmat muutokset kumppaneilleen estämättä itseään puuttumasta toisinaan näyttelijöiden kanssa, esimerkiksi suosittelemaan linnun laulun tulkille. ääni, jos hän sattuu laulamaan virittämättömästi. Elokuva, valmistunut vuonnaMarraskuu 1979viiden vuoden tehokkaan työn jälkeen on omistettu Prévertille, jolle se voisi toimia joutsenlauluna , koska runoilija on sillä välin ollut inhottava elokuvalle yön ovien epäonnistumisesta .

Musiikki

Joseph Kosma

Takicardian valtakunnan ilmakehien ensimmäinen säveltäjä on unkarilainen Joseph Kosma . Aikana tuotanto La Bergère et le Ramoneur , kolme kappaletta (laulu toukokuun kuullut soittorasia, kehtolaulun laulama Bird sen poikasia, ja laulu laulama poikaset) ovat säveltänyt hänelle ja Jacques Prévertin sanat niiden muutamien kuorojen lisäksi, jotka alun perin olivat suunnitelleet laajentua, ja joista ensimmäisessä versiossa on vain kuoroa.

Ei ole kysymys kuitenkin, että Kosma palaa toista versiota: GRIMAULT, Prévertin ja hän oli varmasti vihainen vuonna 1950, säveltäjä, vaikka hänen monet aikaisemmat yhdistysten Prévertin, ovat kieltäytyneet erottaa itsensä La Bergère et le Ramoneur . Kosma väitti, että hän oli jo saanut työnsä päätökseen eikä enää kokenut hänen olevan mukana konfliktissa tekijöiden ja Sarrutin välillä, ja oli toimittanut sävellyksensä tuotantoon; he moittivat häntä uskollisuuden puutteesta, koska hän ei ollut seurannut heitä.

Jean-Pierre Paglianon mukaan "Kosman käyttäytyminen oli hämmästyttänyt ja skandaalannut Prévertiä ja Grimaultia: solidaarisuuden osoittamisen sijasta hän oli toimittanut musiikkinsa Gémeaux'lle [elokuvan tuotantostudioon] ja kokenut, ettei hän ollut mukana La Bergèren asiassa . Hän myöntää 22. joulukuuta 1952 lähettämässään kirjeessä Prévertille, ettei hän ottanut tätä tapausta tarpeeksi vakavasti. Ilmeisesti tämä on vakavaa, ehkä jopa anteeksiantamatonta, mutta pikemminkin typerä kuin paha. Nämä myöhässä pahoittelee ei muuta mitään, tauko on ohi” .

Etsitään uutta säveltäjää: Wojciech Kilar

Palatessaan töihin toisen version parissa, Grimault, joka arvioi lisäksi, että Kosman panos on hyvin epätasainen ja koostuu pääasiassa toistuvasta "täytteestä" , kun äänet eivät yksinkertaisesti ole vahingoittuneet vuosien varrella, lähestyy Maurice Jarre , pitkäaikainen kumppani ystävänsä Georges Franjun , ilman että tämä johti yhteistyöhön. Säveltäjän etsiminen vaivasi kahta kirjailijaa, kunnes Prévertin ja Grimaultin kuolema vetoaa lopulta puolalaiseen säveltäjään Wojciech Kilariin , jonka partituuri Suuren lupauksen maalla vaikutti häneen hyvin. Kilar on frankofiili, Prévertin suuri ihailija, ja hänen yhteytensä Grimaultiin oli varsin onnistunut heidän ensimmäisestä tapaamisestaanLokakuu 1978.

Paul Grimault antoi hänelle tämän työn noin kuusi kuukautta Prévertin kuoleman jälkeen ja jätti hänelle täydellisen vapauden musiikillisissa valinnoissaan. Kilar kieltäytyy kunnioittamalla edeltäjäänsä korvaamasta Joseph Kosman säveltämiä kappaleita ensimmäiselle elokuvalle ja integroi ne sellaisina kuin ne on sävelletty Kuninkaan ja linnun ääniraitaan . Tietyt lyhyet sekvenssit, kuten pienen pellon tanssi tai häämatka, sävelletään ja tallennetaan ennen elokuvan tekemistä, mikä antaa Paul Grimaultille mahdollisuuden tuottaa animaation musiikin mukaan optimaalisen synkronoinnin takaamiseksi; loput, musiikki tallennetaan, kun animaatio on valmis, ilman että Grimault edes kuuntelisi näytteitä Kilarin teoksista. Tallenteet tapahtua kolme päivää Puolassa ja musiikki on suorittaa Puolan Radion Grand sinfoniaorkesterin johdolla Stanislaw Wislocki . Kilar antaa pisteet, joiden pääteemana hän pitää "erittäin romanttista, hyvin puolalaista" Grimaultille23. huhtikuuta 1979 : Ohjaaja kuulee sen vasta ensimmäistä kertaa.

”Paradoksaalisesti Paul ja minä emme koskaan puhuneet musiikista. En ole koskaan toimittanut hänelle yhtä mallia ... Hän ei milloinkaan kertonut minulle: Haluan sellaista ja sellaista musiikkia, sellaista orkesterointia ... Hän vain antoi minun tuntea elokuvan sisältäpäin ... Mikä oli paras ratkaisu, koska mitä tahansa tapahtui, kuninkaan ja linnun kuvat vaativat tiettyä ilmapiiriä, tiettyä musiikkimuotoa. "

-  Wojciech Kilar

Rekisteröinti

Elokuvan ääniraita, jonka FGL Productions julkaisi CD-levyllä vuonna 2011, sisältää seuraavat raidat:

Takicardie Hymn Myös kuvitellut ja sen tulkintaan tarjosi Henri Salvador . Paul Grimault oli itse asiassa perinyt Prévertiltä muutaman jakeen kappaleesta, joka oli täynnä onomatopoioita ja joiden piti olla päällekkäin tehtaan järjestyksessä, sopusoinnussa työntekijöiden työn kanssa. Vuoden 1978 alussa Grimault vieraili laulajan luona ja oli iloinen, kun häntä pyydettiin esittämään runoilijan teos musiikkiin, mutta hän oli pettynyt, kun huomasi sanoitukset. Projekti hylätään molemmin puolin ilman kaunaa.

Musiikillinen analyysi

Pääteema ja muunnelmat

Elokuva avautuu päämusiikkiteemansa seuraten Lintun johdantomonologia:

Nuotit on poistettu tilapäisesti käytöstä.

Se on romanttinen balladi pianolle ja jousitukselle (2 viulua, alttoviulua, selloa ja kontrabassoa), F # molli. Sen melankolinen sävy kulkee käsi kädessä johdannon sävyn kanssa, joka esittelee peräkkäin Takicardie-linnan raunioita, sitten linnun myöhäisen vaimon, "metsästysonnettomuuden uhrin", hautaa.

Tämä balladi toistetaan melko toistuvasti elokuvan aikana eri muodoissa ja sävyissä.

Elokuvan toinen tärkeä musiikkiteema, Shepherdess ja savupiippu, ottaa sen rakenteen ja muodon. Ensimmäinen osa, a-molli, on vuoropuhelu kahden esiintyvän instrumentin välillä: cembalo ja viulu, soittamalla säestystä ja päämelodiaa. Toinen osa, e-molli, perustuu edelleen samaan rakenteeseen, mutta tällä kertaa sitä tulkitsee nopeammalla soolopiano. Äkillinen temppumuutos keskellä kappaletta vastaa ilmakehän muutosta: ensimmäinen osa, hidas ja melankolinen, on kahden päähenkilön rakkaudellinen vuoropuhelu ja toinen, dramaattisempi ja nopeampaa, heidän pakenemisensa. Kappale päättyy arpeggiated soinnut muistuttavat soittokello, toinen pala sisältyy ääniraitaan.

Löydämme edelleen pääteeman kolmessa muussa muodossa, kolme kertaa (lopulliset opintopisteet ovat identtiset johdantokappaleen kanssa):

  • Poistuminen linnasta pakenemisen jälkeen G-duurin avaimessa (vaikka teos alkaa g-mollissa)
  • Pakotuksen jatkaminen portaikon kautta satatuhannella askelella, g-molliavaimessa.
  • Epilogi, melankolinen huipentuma raunioiden taustalla, F -duurin avaimessa.
Viittaukset muihin muotoihin ja musiikkiteoksiin

Elokuvan ääniraita sisältää muita sävellyksiä, joista osa on peräisin eri musiikkimuodoista. Siten La Complainte de l'Ableugle ja La polkka de leijonat kaiku toisiaan, piirustus niiden inspiraation suosittu posetiivi ohjelmistoa varten ensimmäisen koostumuksen ja, kuten sen nimestä voi päätellä, polkka toisen.

Häämarssin on tarkoituksellisesti irvokasta pastissi kuuluisan häät kuoro "voi ääniä puolueen kuolevat pois, voi sydämenne humalassa!" oopperasta Lohengrin jonka Richard Wagner .

Tervetuloa

Kriittinen ja julkinen vastaanotto

”Elokuvan tekemisen aikana en ole koskaan ajatellut, että se olisi lapsille suunnattu asia. "

-  Paul Grimault

Elokuvan ensimmäinen versio, Shepherdess ja savupiippu , voitti palkinnon Venetsian biennaalissa vuonnaSyyskuu 1952 ja houkuttelee 1 363 935 katsojaa teattereissa sen julkaisemisen jälkeen 29. toukokuuta 1953.

13. joulukuuta 1979, Kuningas ja lintu saa Louis-Delluc-palkinnon , vaikka sitä ei ole edes julkaistu teattereissa; se on tänään ainoa palkinnon kruunama sarjakuva. Elokuva saapuu teattereihin19. maaliskuuta 1980. Klo31. joulukuuta 1980, se tallentaa yhteensä 729182 merkintää. Ensimmäisen hyväksikäytön aikana se olisi tehnyt 1725000 sisäänpääsyä tai 1840428 elokuvateatteria. Grimault on yleensä tyytyväinen tähän kaupalliseen tulokseen. Elokuva sai restaurointien jälkeisistä julkaisuistaan ​​vuonna 2003 405 441 katsojaa 50 näytöstä ja noin 183 000 tai 188 062 katsojaa 119 näytöstä, kun se julkaistiin teattereissa vuonna 2013. Vuoden 2019 lopussa elokuva on kerännyt 2 314 223 katsojaa vuodesta sen vapauttaminen.

Lipunmyynti kuninkaan ja linnun ensimmäisten toimintakuukausien ajan , viikossa, Ranskassa
Lähde: “Box-office hebdo. Ranska 1980” on Les Archives du lipputulot mukaan CNC .
Viikko Sijoitus Sisäänkäynnit Kertyminen n: o  1 lipputulot viikoittain.
1 19. maaliskuuta että 25. maaliskuuta 1980 21 th 26,090 26090 merkintää Kurja
2 26. maaliskuuta että 1. st Huhtikuu 1980 15 th 33837 59 927 merkintää Guignolo
3 2. huhtikuuta että 8. huhtikuuta 1980 16 th 41,428 101355 merkintää Guignolo
4 9. huhtikuuta että 15. huhtikuuta 1980 13 th 51377 152732 merkintää Guignolo
5 16. huhtikuuta että 22. huhtikuuta 1980 10 th 53 176 205908 merkintää Kramer vastaan ​​Kramer
6 23. huhtikuuta että 29. huhtikuuta 1980 11 th 50 867 256775 merkintää Kramer vastaan ​​Kramer
7 30. huhtikuuta että 6. toukokuuta 1980 13 th 51 252 308027 merkintää Under-lahjakas
8 7. toukokuuta että 13. toukokuuta 1980 13 th 36 730 344 757 merkintää Under-lahjakas
9 14. toukokuuta että 20. toukokuuta 1980 12. th 38,777 383534 merkintää Under-lahjakas
10 21. toukokuuta että 27. toukokuuta 1980 16 th 31 714 415 248 merkintää Under-lahjakas
11 28. toukokuuta että 3. kesäkuuta 1980 17 th 24 223 439471 merkintää Under-lahjakas
12 4. kesäkuuta että 10. kesäkuuta 1980 20 th 18 753 458224 merkintää Under-lahjakas
13 11. kesäkuuta että 17. kesäkuuta 1980 26 th 17 802 476026 merkintää Under-lahjakas
14 18. kesäkuuta että 24. kesäkuuta 1980 23. päivä 24 231 500257 merkintää Under-lahjakas

Median palaute on yleensä erittäin positiivista, etenkin Englannissa. Ranskassa kriitikot ovat lähes yksimielisiä ylistyessään ja tervehtimässä "titaanista työtä", joka mahdollisti tämän version saavuttamisen. Kaikki kritiikki koskee pikemminkin teknistä yhdenmukaistamista joskus pidetty riittämättömänä välillä sekvenssit 1953 ja niille 1980. Positif , Jean-Philippe Domecq toteaa täten onnistuneen laiminlyönnit välillä Prévertin ja GRIMAULT, "jossa visuaalisen runouden ja sanallinen runous ovat ovat ihailtavasti toisiinsa ” ja tuloksen ” lumoava [...] ihme ” . Hän ylistää Grimaultin karikatyyrien merkitystä, mutta huomaa kuitenkin paimenen ja savupiipun piirteissä "muun yleissopimuksen, joka voi yllättää niin kekseliäässä elokuvassa" ja myöntää, että "on totta, että rakkauden siniset kukat ovat ehkä korjaamattomasti väistämättömämpi kuin heitä uhkaava vihamielisyys ” . Vuotta myöhemmin, jälleen Positif , toimittaja näkee elokuvan, kun sen esitys Annecyn festivaalin , "THE Apoteoosi on GRIMAULT / Prévertin lopullisesti vuonna tahdon mukaisesti kirjoittajien" .

Rajuin kritiikki tulee Cahiers du Cinemalta ja uskoo, että Kuningas ja pilkkuva lintu on " vihattava elokuva" . Vaikka lausunto on vähän välitetty, mielipide on silmiinpistävä virulenssistaan ​​ja huolestuttaa syvästi Grimaultia; hän tuomitsee erityisesti "[Prévertin runolliset fantasiat, joita ei koskaan ollut varmoja" ja runollisen paeta puuttumisen. Jos hän kiittää koristusten huolellisuutta, kritiikki kuitenkin arvostelee muita piirustuksia, skenaariota ja parannusten puuttumista näiden kahden version välillä, mikä johtaa siihen, mitä hän pitää esimerkkinä "tästä kauheasta runollisesta versiosta. "Ranskalaista laatua", jota huomaamme vihaavamme jälleen. " . Puutteet skenaarion myös todenneet Michel Mardore vuonna Le Nouvel Observateur mukaan kenelle "materiaali on hyvin ohut ja laulu hyvin yksitoikkoinen" . Hänen mukaansa siinä on animaatioelokuvan heikkous, "jonka luonto on tuominnut aina yllättämään, häikäistä, alistamaan" ja joka "ei siedä tavallisen elokuvan epäonnistumisia todellisten näyttelijöiden kanssa" .

Yleinen hyvä vastaanotto elokuvasta kuitenkin rauhoittaa Grimaultia, "iloinen siitä, että hän on täyttänyt [hänen] sopimuksensa hieman katkeruudella samaan aikaan kaiken tämän kuluneen ajan edessä, kaiken pilaantuneen [hän haluaa] unohtaa nyt" ja on valmis aloittamaan uuden elokuvan, joka on La Table turnaus .

Jälkipolvi

Virstanpylväs animaatioelokuvan historiassa

Kuningas ja lintu on monella tapaa virstanpylväs animaatioelokuvan historiassa: se on tietysti teknisesti ilmoitettu ensimmäiseksi laatuaan Ranskassa (katso edellä ), mutta ennen kaikkea kriittinen menestys kruunajaiset yhdeksi suosituimmista sarjakuvista katsojien ja elokuvan ammattilaisten keskuudessa. Se on ainoa sarjakuva, joka on sekä saanut Louis-Delluc-palkinnon että esiintynyt ( Lumikki ja seitsemän kääpiötä rinnalla ) vuonna 1999 perustetussa "ranskalaisten sadan suosikkielokuvan" ( Le Monde / Fnac ) sarjassa .

Elokuvan vaikutusta ei mitata pelkästään saaduilla palkinnoilla ja innoittamilla urilla: Ranskan kuninkaan ja linnun julkinen tunnustaminen näyttää merkitsevän koko sarjakuvan lisäksi animaation koko genren. "Se oli hyväksi koko ammatille", sanoi Grimault kaksikymmentä vuotta myöhemmin Paglianon hänelle antamassa elämäkerrassa. Usein elokuvan köyhät sukulaiset animaattorit ovat juuri tuottaneet teoksen, joka yleisön mielestä on verrattavissa "oikeaan elokuvaan" . Tällainen on Grimaultin tavoite: tehdä siitä "sellainen, joka on köyhä vain taloudellisesti" .

Toisen version julkaisun jälkeen vuonna 1980 Jeune Cinéma -lehti arvioi, että animoidun elokuvan suhteen "yleisö on valmis, kuten King and the Birdin menestys osoittaa" . Toisin kuin lyhytelokuvat, viimeksi mainitut animaatioelokuvat näyttävät vihdoin tuottavilta ja kykeneviltä taloudellisesti kunnioittamaan asianomaisia ​​teknikkoja.

Elokuva esitettiin myöhemmin Ranskan elokuvajuhlilla Portugalissa vuonna 2004, Israelin ranskalaisilla elokuvajuhlilla vuonna 2006 ja Hongkongin ranskalaisilla elokuvajuhlilla vuonna 2013.

Vaikutus Studio Ghibliin

Kuningas ja lintu vaikuttavat erityisesti japanilaisten sarjakuvien maailmaan , jota edustavat Studio Ghiblin perustajat , Hayao Miyazaki ja Isao Takahata . Molemmat olivat erittäin merkittäviä La Bergère et le Ramoneur -ohjelmassa , jonka he näkivät, kun se julkaistiin Japanissa 1950-luvulla , ja Takahatalla oli myöhemmin mahdollisuus tavata Grimault takautuvasti Palais de Tokiossa vuonna.Maaliskuu 1992ja saada hänet allekirjoittamaan näyttelyluettelo.

Isao Takahata, valmistunut ranskalaisesta kirjallisuudesta ja erityisesti Prévertin työn asiantuntija, katselee La Bergère et le Ramoneuria hänen kaksikymppisenä. Tuolloin opiskelija onnistuu lainaamaan elokuvan jakelijalta ranskankielisen käsikirjoituksen, jota käytettiin japaninkielisen tekstityksen kehittämiseen. Hän näkee animaatioelokuvissa ennennäkemättömässä "ihmeellisessä ja salaperäisessä sekoituksessa jännitteistä ja ylimääräisistä" elementtejä, jotka ovat lähellä japanilaista klassista taidetta, ja on vaikuttanut erityisesti siitä, mikä animaation tekee mahdolliseksi: ilmaisu Se perustuu erityisesti sarjaan, läpi perspektiivipelejä ja hahmojen, jopa koneiden, huolellinen kuvaaminen. Tässä hän yhtyy Yasuo Ōtsukan , hänen tulevan kollegansa Studio Ghiblista, näkemykseen, että se on "ensimmäinen animaatioelokuva, joka on kuvannut ihmisen sisäisyyttä" . Esimerkki tästä japanilaisten ihailusta luonnehdinnasta voisi olla kohtaus kuninkaan muotokuvasta: kun taidemaalari esittää tyrannille täsmällisen esityksensä - joka kuvaa jopa hänen silmänsä - hän ei aluksi näytä pitävän vihaa häntä vastaan. , onnitellessaan häntä ilmeisesti ja koristamalla hänet mitalilla, pudottaa hänet unohduksiin. Kuninkaan hienovaraiset muutokset ominaisuuksissa ja käyttäytymisessä tarkoittavat hahmon monimutkaisuutta perusteellisemmin kuin mitä voidaan tehdä amerikkalaisessa animaatiossa .

”Varmaa on, että tämän elokuvan vaikutus oli minulle ratkaiseva. Voin sanoa, että ilman sen löytämistä en olisi koskaan kulkenut animaatioelokuvaa. Se on sanoa sen iskun voimakkuus, jonka sain sitten. "

-  Isao Takahata

Vaikutus Paimentyttö ja Piippu-Sweeper (mutta ei niitä King Bird , julkaisi pitkän ajan kuluttua debyytti sen animaattorit) tuntuu teoksissa Studio Ghibli useaan otteeseen: Castle of Cagliostro (1979) samoin kuten Hayao Miyazakin linna taivaalla (1986) sisältää siten monia viittauksia. Siinä Laputan tekniikasta saatu robotti tuhoaa linnoituksen, jossa häntä pidetään vankina. Tekninen ja tieteellinen kehitys aiheutti valtakunnan menetyksen, aivan kuten Kuninkaan ja linnun kuninkaan palatsi lopulta puretaan hänen automaatillaan. Grimaultin tapaan kuten Miyazakin kanssa, robotit todistavat kadonneen sivilisaation ja toteuttavat suunnitelman, joka on kaukana tuhoisasta tehtävästä, johon heidät oli ohjelmoitu.

Vuonna 2008 Fontevraudin kuninkaallisessa luostarissa esiteltiin näyttely Maailman ja sarjakuvan ihmeet: Paul Grimault, Isao Takahata, Hayao Miyazaki . Tuotettu Grimault-perheen ja Studio Ghiblin tuella, se korostaa kolmen taiteilijan taiteellista linjaa. Sen ovat kuratoineet Jean-Pierre Pagliano , Paul Grimaultin biografi, Xavier Kawa-Topor ja Studio Ghibli -asiantuntijat Ilan Nguyen. Se vihitetään käyttöön Isao Takahatan ja Jeanne Moreaun läsnä ollessa .

Restauroinnit

Alkuperäisen elokuvan hälyttävän heikkenemisen edessä käynnistettiin ensimmäinen elokuvan restaurointiprojekti Tammikuu 2001 ja päättyy Heinäkuu 2003, valvoo StudioCanal . Digitaalisen elokuvanpuhdistuksen suorittavat Éclair-laboratoriot , minkä jälkeen elokuvan ja sen ääniraidan fotokemiallisen ja digitaalisen restauroinnin suorittaa StudioCanal-tiimi, jota johtaa Béatrice Valbin. Tuntemattomasta syystä tietyt Birdin vuoropuhelut nauhoitetaan uudelleen, aina Jean Martinin äänellä .

Kuninkaan ja linnun kunnostettu versio esiteltiin teräväpiirtoprojektiona Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2003, ja sen DVD-painos sai DVD: n tuomariston erikoispalkinnon vuoden 2004 Cannesin elokuvajuhlilla .

Toinen teräväpiirtoinen digitalisointityyppinen palautus mahdollistaa sen vapauttamisen teattereissa 3. heinäkuuta 2013.

Videon hyväksikäyttö

Kuningas ja lintu on julkaistu VHS - videokasetilla, jonka on tuottanut Citel éditions vuodesta 1992.

Elokuvan restauroidusta versiosta julkaistaan kaksois -DVDmarraskuuta 2003. Se sisältää muun muassa Kuningas ja lintu , La Table turnaus -elokuvan, jossa on erityisesti Paul Grimault , animaatioelokuvaa käsittelevä dokumentti ja haastattelu sen ohjaajan kanssa. Numeroitu arvopainos, rajoitettu 5 000 kappaleeseen, julkaistiin samanaikaisesti; DVD-levyjen lisäksi, joiden sisältö on identtinen toisen painoksen kanssa, se sisältää ääni-CD-levyn otteita elokuvan ääniraidasta, kuvakirjan ja viisi litografiaa.

Palauttamisen jälkeen 2013, elokuva tulee saataville Blu-ray- formaatissa päässä15. lokakuuta 2013. Julkaistaan ​​"yhdistelmä" Blu-ray + DVD -versio, jonka sisältö on sama kuin kaksois-DVD-version, ja se tarjoaa yhden version tai "arvostetun" keräilylaatikkosarjan, jossa on kirjasia, julisteita ja CD-levy. Vuonna 2013 julkaistiin myös yksinkertainen DVD, jossa oli ristiriitaisia ​​todistuksia elokuvan löytämiseksi täysin käsityöläisen monimutkaisuudesta. Vuonna 2014 julkaistiin kaksinkertainen DVD-laatikkosarja, joka yhdisti: La Table Tournante  ; dokumenttielokuva Paul Grimault kuva kuvalta Fabienne Isartelin (2003); Wojciech Kilarin, Jean-Pierre Paglianon, Philippe Leclercin ja Pierre Tchernian todistukset elokuvan synnystä; ja Lionel Charpyn todistus La Bergèren ja savupiipun vaikutuksesta japanilaisessa animaatiossa.

Paimenella ja savupiipulla oli vähemmän loistava kohtalo, ja he eivät olleet yleisön ulottuvilla, koska Grimaultin hylkääminen merkitsi sitä ikuisesti. Jotkut, kuten Isao Takahata , on valitettavaa, että kaksi elokuvaa eivät kulje käsi kädessä ja että jokainen ei tunnista omaa legitimiteettiä, mutta GRIMAULT kieltäytyy sisällyttää ensimmäisen version vuonna painoksissa kuningas ja Bird. Ja toiveita Mark näiden kahden teoksen välinen ero henkisessä omaisuudessa: "Kuinka monta kertaa minulta on kysytty nuhtelemalla, miksi jätin La Bergèren ja savupiipun lakaiseen laatikkoon enkä halunnut ottaa sitä pois uudestaan?". Se on hyvin yksinkertaista: mikä on parasta La Bergère et le Ramoneurissa, löytyy Le Roi et l'Oiseausta . Näin teimme vuoteen 1950 asti. Ja koska en halua, että loput luetaan minulle, jätän mieluummin elokuvan laatikkoonsa. Se on loppujen lopuksi minun elokuvani. "

Analysoida

"Olen iloinen siitä, että olen tehnyt Kuninkaan ja linnun, koska se, mitä hän sanoo, on hyödyllistä kaikille ja tulee olemaan jatkossakin tulevina vuosina. Se ei ole viesti -elokuva, mutta se kertoo siitä, kuinka maailma on elänyt jonkin aikaa - ja missä se näyttää olevan yhä enemmän mukana. "

- Paul Grimault

Hahmot

Prévert tiivistää tarinan tiivistäen hahmonsa seuraavasti: ”Se on tarina erittäin huonosta kuninkaasta, jolla on vaikeuksia erittäin fiksun ja kokeneen linnun kanssa; on myös eläimiä, jotka ovat erittäin mukavia, kaksi rakastajaa ja paljon kauheita ihmisiä. "

Kuningas

Tyranni Charles V - ja-kolme-tee-kahdeksan-ja-kahdeksan-tee-kuusitoista on Takicardian megalomaani ja yksinäinen kuningas. Vaikka hän luulee rakastaneensa Paimennaista, hänen kiinnostuksensa häntä kohtaan on herättänyt vain rakkautta, joka jo sitoo kahta nuorta. Linnun esittämä hallitsija, joka "vihaa kaikkia" ja että "kaikki maassa myös vihaavat" , hänen valtakuntansa on nimetty poikkeavuuden mukaan (nimimerkki "  takykardia  "). Hän oli kuvannut patsaita ja muotokuvia tuotantolinjalla, mikä asetti todellisen persoonallisuuskulttuurin (hän meni niin pitkälle, että hän itse retusoi muotokuvaa, joka sisälsi hänen silmänsä) ja sai aiheet, jotka olivat hänelle epämiellyttäviä, katoamaan vankityrmistään. Linnun pahin vihollinen (joka pilkkaa häntä ja jonka vaimon hän tappoi ja uhkaa lapsia), hän rakastaa metsästystä, vaikka ampuu huonosti silmänräpäyksensä vuoksi ... Jean-Pierre Pagliano näkee "la folie des grandeur" , joka on Jean-Philippe Domecqin mukaan kääntynyt "tuhoavaan raivoon" , käsitykseen "sisätilojen hyökkääjä", anti-konformistinen hämmennys lapselliselle yleisölle. Sen voima näyttää kuitenkin vakaalta, vaikutelman, joka auttaa asentamaan hissin akusmaattisen äänen , joka kuvaa kerroksia neutraalilla sävyllä auttaen laillistamaan vakiintuneen järjestelmän ja sen valvonnan samalla kun se antaa heille turvatakuun. historiallinen. Tämän kohtauksen on lisäksi erityisesti toimittanut Grimault; nauhoitettuaan näyttelijän otoksen, joka loppuu höyrystä tekstin rytmissä, ohjaaja kiristää sitä entisestään saadakseen sen näyttämään mekaanisemmalta ja yksitoikkoisemmalta.

Hän perii suurenmoisen nimensä edelliseltä kuninkaalta, jonka Prévert kuvitteli luonnoksessa Draama oikeudessa  : Unkarin suvereeni "viisi ja kolme on kahdeksan ja kahdeksan on kuusitoista". Takicardien saa etunimen Charles ohimennen, ainoan, joka on annettu elokuvan hahmolle. Hänen vainoajansa kahden rakastajan suhteen herättää myös Pieni sotilas tilanteen , mutta tämä paha luonne on yleinen Prévertin työssä. Inspiraatio hahmoon tulee Benito Mussolinia ympäröivistä upseereista  : ”Oikeistolaiset aristokraatit, joiden kuvat oli aina otettu pistoolilla vyössä, miekka, joka hävetti heitä ja jota he eivät tienneet käyttää. Sieraimen laajennettu, jossa kaunis, hieman vatsa, mutta kiristetty vyö antaa illuusion, että meillä on rintalihakset. "

Kuninkaan aiheuttama uhka kaksinkertaistuu, kun hänet korvataan omalla muotokuvallaan, jonka väitteet paimentaitoa kohtaan ovat sitäkin perustellumpia, koska hän on peräisin samasta maailmasta, kuvan maailmasta. Yksi sen johtajista, Philippe Landrot, näkee eron "louchonin ja fopin" välillä  : "On yksi, jonka ele on naurettavaa, toisella on sama ele, mutta tyylikäs. Maalattu kuningas on toinen onnistunut . Hän on sellainen, jonka todellinen kuningas olisi halunnut olla. " Pagliano toteaa kuitenkin, että " tässä teeskentelyn ja halveksunnan maailmassa korvaaminen jää huomaamatta "  : unohdukseen lähetetty kuningas kärsii vakiintuneesta hallinnosta. Paul Grimault myöntää toisaalta, että jokaisella hahmolla on useita enemmän tai vähemmän loistavia kasvoja (kuten lintu, rakastajien hyväntekijä, joka ei kiellä pahinta demagogiaa), ja kieltäytyy tuomitsemasta kuninkaan lopullisesti: "Kuningas, me puhallamme sitä, se lähtee leiristä galakseissa. Muut katoavat loukkuihin, ehkä alla on patjoja, jotka ottavat heidät vastaan, ja he viettävät päivänsä pelaamalla kortteja yhdessä. Se ei ole enää minun asiani ... "

Lintu

Lintu on tottunut pilkkaamaan ja nauramaan kuningasta, jonka hän on pahin vihollinen. Tämä vastakkainasettelu voi johtua hänen vaimonsa kuolemasta, jonka haudan kuva, jonka eteen lintu on koottu, näyttää olevan kuningas, jonka metsästystaidot muuttuvat strabismuksesta. Haudalla on seuraava kirjoitus: ”Tässä on rakas vaimoni, valitettavan metsästysonnettomuuden uhri. "

Vaikka päähine käsikirjoituksen ensimmäisessä luonnoksessa ja varis, jos uskomme joidenkin kriitikoiden silmiä, epämääräisellä nimellä oleva lintu osoittautuu lopulta suureksi tukaaniksi , jonka värit hohtava paletti tunnistaa. .; se löytyy vain perinnöstä pilkkaavan tukaanin lasten keskuudessa, niiden keskuudessa, jotka ottavat riskejä ja sallivat itsensä vangituksi häkissä. Värit asetetaan siten toiminnan palvelukseen. Hahmon morfologiaa on kuitenkin vaikeampaa vahvistaa, ja Grimault tekee useita kokeita ja poistoja ennen saapumistaan ​​lopulliseen lintuun: joskus liian lähellä "Lumikenkäkääpiötä" , joskus liian karikatyyriä ja ladattuna., On pitkä ennen kuin voit luoda hahmon, joka voi näyttää harmoniselta kumppaniensa rinnalla.

Tämä on lopulta suunniteltu kahden persoonallisuuden mukaan: Jean Mollet , sosiaalisten piirien hahmo ja Guillaume Apollinairen entinen sihteeri , josta Prévert sai inspiraation kuvitella hahmon siluettia ja yleistä tyyliä ja joka jopa tarjoaa ohjaajalle joitakin kuvia häneltä; ja näyttelijä Pierre Brasseur energisyydestään ja innostuksestaan. Merkittäviä tulkki Frédérick Lemaître vuonna Les Enfants du Paradis , jälkimmäinen myös dub l'Oiseau vuonna La Bergère ja nuohoojan .

Linnun hahmo heijastaa näitä kahta hahmoa: hänen röyhkeydestään hahmo nousee, sanansa ja kansanperäisen sankarinsa sankareista ja tavastaan ​​olla syrjäytyneen tyrannin edessä, nostaakseen lopulta kansan alemmasta kaupungista ja kohoaa lennon aikana kuninkaan yläpuolelle. Hänen kykynsä yhdistyä näkyy hänen asenteessaan: hänen kielellisiin lentoihinsa liittyy laaja siipien käyttö, jotka kirjaimellisesti liikuttavat ilmaa ja heijastavat hänen altruismiaan. Kaikista elokuvan hahmoista Lintu vastaa eniten sankarillista hahmoa taistelunsa kuningasta vastaan; hänen demagogiansa ja ylpeytensä heikentävät kuitenkin mallin vahvuutta.

Paimen ja savupiippu

Kaksi vierekkäisten hahmojen hahmoa ei voi kuvitella ilman toisiaan, joten niiden erottaminen vain ilmoittaa dramaattisimmat kohtaukset. Molemmat ovat yleissopimushahmoja - väärinkäytetty poika, jolla on pelottava ammatti, ja suloinen ja herkkä nuori tyttö - jotka käyttävät elokuvan alussa vain tunteisiin, joita he herättävät kuninkaassa ja jotka käynnistävät jatkamisen. historia: heidän transgressiivinen rakkautensa on vain dramaattinen "tekosyy" . Nämä kaksi arkkityyppiä saavat syvyyden ja tekevät aloitteen, kun he seisovat hänen rakkautensa kanssa.

Automaatti

Automaatti on kuninkaan rakentama jättimäinen kone, joka symboloi hänen voimaansa. Lintu kaappaa hänet, joka muuttaa hänet hirvittäväksi tuhoamislaitteeksi, mutta viimeinen kohtaus näyttää antavan hänelle hyväntahtoisen sielun. Tämä on yksi ensimmäisistä jättimäisistä robottielokuvista elokuvan historiassa, ja sen symboloimasta julmuudesta keskusteltiin, kun elokuva julkaistiin vuonna 1953 kriitikko Jean de Baroncellin kanssa , joka mietti, onko hänellä paikkansa sarjakuvassa. Sen ulkonäkö uudistetaan toista versiota varten; viimeinen kohtaus, jossa robotti vapauttaa pienen linnun ja murskata sen häkin, on lisäksi viimeinen, jolla Prévert työskentelee ennen kuolemaansa. Sen lunastava toiminta vapauttaa lintu "jopa kaataisi vankilan baarin" , toteaa Ketjutettu Ankka , ja robotti toimii "anti- Grendizerina  " , tämä robotti-alus, jolla ei ole persoonallisuutta. ”Jacquesin kanssa tuli näin, yksi sana johtaa toiseen, ja sitten halusimme sen olevan sellainen. [...] Tämä robotti ei lopulta ole enää kuin metalliromu. Joten miksi emme puutu tähän kohtaan, me tekijät, hahmon keksijät? Pohjimmiltaan siitä tulee vaatteemme, me vapauttamme linnun, joka murskaa häkin! Se, mitä sanon vaatimattomasti, on se, että tuskin keksimme, löydämme asioita, joita on aika ajoin ” , Grimault selittää.

Vaikka kone on eloton massa, koneesta tulee lopulta toiminnan keskipiste: sen kämmenestä tulee proscenium, kun hahmot yhtyvät sinne tai heidät karkotetaan sieltä (kuten kuningas, projisoituna tähtiä kohti), joka on asetettu maantieteellisesti asetuksen eteen. on linna, ehkä siihen pisteeseen asti, että se lävistää näytön koneidensa akustisella voimalla. Robotista tulee sitten elokuvatyökalujen keskityskohta: sen etuprojektori, suu, josta tulee jättiläinen tuulitunneli, ja sen kehossa pesivä orkesteri, jonka paljastavat italialaistyyliset verhot, ovat yhtä monta seitsemännen taiteen instrumenttia, samoin kuin hänen nivelletyt käsivarret muistuttavat teleskooppikameran pylväitä tai kätensä liikkuvaa alustaa, jolla ohjaaja seisoo mukana liikkuvan liikkeen mukana .

Uusi maailmanjärjestys

Toisin kuin Andersenin tarinan kaksi rihkamaa, jotka lopettavat taipumuksensa paeta, Grimaultin päähenkilöt menevät rohkean unelmansa loppuun ja jopa jäljittelevät polkuaan "maailmanjärjestyksen muuttamiseen" . Jean-Pierre Paglianolle. Jättiläisautomaatti, joka vapauttaa pienen linnun ja murskata sen häkin, on yksi näistä hahmoista, jotka valloittaa vapauden ja vapauttamisen henki. Michel Braudeau näkee elokuvassa "ihmeellisen, hellä ja julma vetoomus onnellisesta anarkiasta" .

Näiden hahmojen röyhkeys, jotka eivät pysy paikallaan, näkyy myös muotokuvatehtaan näyttämöllä: kun lintu rikkoo tuotannon rytmin ja kiihdyttää moottoria, kuten nykyajan Charlie Chaplin , poljinnopeuden tauko johtaa virheisiin syntyneissä rintakuvissa riippumatta siitä, ovatko ne vaarattomia maalijälkiä tai savupiipun ja hänen kumppaninsa tahallaan piirtämiä graffitteja. Tämä poliittinen kapina herättää myös elokuvan teknistä rohkeutta, kuten hiljaisen aikakauden suosittu menetelmä nopeuttaa burleskikilpailuja tekemällä ne siirtymään 18 kuvan sekunnin taajuudesta (kuvaamisen aikana) 24 kuvaan (kuvaamisen aikana). ).

Nämä viehättävät ja rohkeat hahmot vastustavat niitä, jotka osallistuvat kuninkaan väärennettyyn avioliittoon, jotka tukevat hänen voimaansa, valheitaan ja antavat sen virrata. Paul Grimault kommentoi elokuvan lähtökohdassa erityisesti: ”Siksi tietyt katsojat varaavat elokuvan: he tuntevat hieman nenän siinä. " Kuningas ja lintu on erityisen tumma kuin Paimen ja savupiippu , joka on suunniteltu kilpailemaan amerikkalaisen lasten animaation kanssa: " Asiat ovat muuttuneet vuodesta 1940 ja olemme tottuneet siihen, että asiat ovat jäykempiä ja vaikeampia, ja ne löytävät paikkansa. kuningas ja Bird . Olimme keksineet robotin kauan ennen Grendizerin suunnittelijan syntymää, kehitimme sen olemassaoloa, koska se oli hyödyllinen uudessa skenaariossa. "

Yläkaupunki, alempi kaupunki

Kuninkaan ja muun maailman välistä kahtiajakoa korostaa hänen valtakuntansa segmentoituminen: väestö tulee vähäiseksi, kun ihminen nousee hallitsijan yksityisasuntoihin, joka itsensä eristäytyy huippuissa tavalla, joka muistuttaa King Kongia , ja sen lähiympäristö on viime kädessä hyvin pieni verrattuna kaupungin kokoon. Tämä on vain norsunluun torni, joka eristää sen alemmasta kaupungista, tämä muistuttaa esikaupunkeja tai jopa Danten alamaailman valmiita piirejä . Cahiers du Cinema kriitikko André Bazin , joka todisti seulonta La Bergère et le Ramoneur klo Mostra vuonna 1952, katsoo, että "On huolestuttavaa huomata, esimerkiksi pysyvyys teema voisi uskoneet erottamattomia elokuva- realismi , lähiöissä ja joka paljastaa tässä todellisen metaforisen arvon. Pahan kuninkaan maailmankaikkeudelle [...] vastusta maanalaisia ​​alueita, joihin aurinko ei koskaan tunkeudu, mutta joissa laulaa sokea ihminen, joka uskoo valoon. Ajattelemme Aubervilliers du Jourin nousua [...] ja ymmärrämme paremmin, mitä ihmisen tilan symboleja Prévert jatkoi Helvetin esikaupunkialueella. " Jos pienempi kaupunki alas pimeydessä ja siteistä ylivoimainen yläkaupungista muistuttaa sosiaalisen organisaation työssä Metropolis on Fritz Lang tai tungosta maantiede Tohtori Caligarin kabinetti mukaan Robert Wiene , se eroaa kuitenkin sen perustuslaki, määrittelee GRIMAULT: ” kuningas rakentaa hulluja palatseja, jotka hän asentaa kuin juustokello kylän yläpuolelle. "Alakaupunki" ei ole kellari, joka on sovitettu ihmisten asuttamiseen, se on olemassa oleva paikka, pieni kylä, joka sijaitsee maaseutumaisemassa, ja toinen on istuttanut basaarinsa siihen. Sanoen itselleni: Okei, hyvin nyt en enää vaivaudu, minulla on työvoimaa alla, minun on vain mentävä kellariin ja löydän idiootteja patsaiden tekemiseen. "

Prévert ajattelee megalomaanisen tyrannin palatsin olevan ”uskomaton Babelin torni , hirvittävän erilaista tyyliä ja roiskevaa ylellisyyttä: tyyli, jota voitaisiin kutsua uus- Sacré-Coeur-tyyliksi - Rakennus - Bandstand - Chartresin katedraali - Hagia Sophia - Dufayel - Grand Palais - Galerie des Machines - Pisan kalteva torni - ja Trocadero yhdessä . Tämä valtava linnahuone, jossa yhdistyvät tunnettujen monumenttien majesteettisuus klassisissa tyyleissä (kuten rokokoo -kuplat ) ja futuristinen arkkitehtuuri, näkyy erityisesti kun kuningas käyttää omaa hissiä ja ääni toistaa rakennuksen jokaisessa kerroksessa saatavilla olevat palvelut. , luettelo, joka toistaa Prévertin runon Inventory ( Lyrics ).

Kuninkaan alue on rakennettu sen pystysuoraksi, kun taas vaakasuuntaisuus määritellään vain sen steriiliydellä: tila, joka ulottuu horisonttiin ilman läsnäoloa, paitsi linnun vaimon hauta ja muutama valo yöllä. Maiseman tyhjyys muistuttaa erityisesti Giorgio De Chiricon maalauksia , jotka edustavat laajoja, mutta autioita aukioita. Vaakaliikkeet itsessään ovat harvinaisia, kannattaa cavalcades portaissa tai ilmassa, jotka ovat vain voitot tai tappiot korkeudessa, sekä sarjaa luukut, jotka ovat sitä paitsi muistuttavat lattiassa. Ubu jonka Alfred Jarry . Palatsilla on kuitenkin tämä ominaisuus, että se voi joskus näkyä kolmiulotteisena , koska syöksyvät näkymät korostavat sen vaikeasti ymmärrettävää perspektiiviä.

Pohdintaa taiteen paikasta

Taiteen orjuuden tuomitseminen

Sovellettava itsevaltiuden teki kuningas ainoana kohteena taiteen valtakunnassa Takicardia. Johtamalla vertikaalista hierarkiaa, joka myös segmentoi kaupungin maantiedon, Kaarle V ... hallitsee edustukset ja hallitsee niiden totuutta. Hän appropriates taiteen mallit: kiekonheittäjä kreikkalainen ajattelija ja Rodin tai Ludvig XIV ja Rigaud ovat tunnetuimpia teoksia hän jäljitteli aiheuttaa samalla arkkitehtuurin linnan muistutti osittain graafisen universumi Giorgio De Chiricon , tai että Salvador Dalín ja erityisesti hänen veistos sarvikuonosta pukeutuneena, lähes identtinen kuninkaan galleriassa. Propaganda standardoi hänen muotokuvansa, velvoitteen, jonka taiteilija, joka uskalsi edustaa strabismustaan, oppii itsestään huolimatta, ja suurentaa sitä loistavilla asennoilla, kuten hevosella toimivan miehen, käyttämällä matalaa kulmaa korostaakseen suuruutta despotin. Ajatuksen, jonka Prévert myöhemmin hylkäsi, oli myös orjuuttaa kaikki tuomioistuinmiehet heti kun heidän kuninkaansa ilmestyi.

Vallankäyttö on työssä tehdasjärjestyksessä, jossa työntekijöitä valvoo jatkuvasti poliisin läsnäolo. Kuilu on silmiinpistävä näiden valvojien välillä, jotka vievät aikaa syödä epäröimättä, ja työntekijöiden välillä, jotka kamppailevat tehtävän kanssa. Massa kopiointi muotokuvia kuningas, joka noudattaa logiikkaa produktivismia , näyttää alienating ja steriili. Lavastus soveltuu myös tähän lukemiseen, akateeminen Benjamin Delmotte katsoo, käyttämällä musiikkia, jossa on "taistelulajeja ja sotilaallisia aksentteja", ja kuorilla varustettujen veistosten muottien samankaltaisuudella. Ja kun kuningas vastustaa paimenen, joka vaatii ystäviensä vapautta, pyyntöä: "Työ, kauneuteni, on vapautta!" " Hänen sanansa herättävät enemmän saksankielistä ilmaisua "  Arbeit macht frei  " (" Työ tekee sinusta vapaaksi "), joka on surullisen tunnettu siitä, että sitä käytetään keskitysleireillä .

Mutta tämä kokoonpanolinjan tuotanto havainnollistaa myös hallitsijan vallan epäjohdonmukaisuutta: esitellä itsensä kuninkaaksi ei enää riitä kiinnittämään kruunua loputtomasti toistettuun rintaan. Patsaiden kääntöpuoli paljastaa myös, että niiden sisustus on ontto, ilman perustan kuninkaalliselle auktoriteetille. Tämän persoonallisuuskulttuurin häpeällisyyteen savupiippu ja lintu vastaavat häikäilemättömästi potkimalla kuninkaan muotokuvia.

Näyttely luomisesta

Kuten edellä nähdään , robotti kätkee sisäänsä elokuvan luomiseen tarvittavat tekniset ominaisuudet, mutta erityisesti tehtaan kohtaus toimii jälkimmäisen paradigmana todistamalla "kuvaustietoisuudelle, että" itsensä työ " . Luomismekanismit paljastavat ja esittelevät sekä savupiipun harjaaja, joka on vastuussa siveltimiensä viimeisten värien yksityiskohtien levittämisestä, että lintu, joka käyttää melapyörää, molemmat orjat pakotettiin osallistumaan luomiseen. Lintu yrittää yhdessä vaiheessa aiheuttaa häiriöitä ketjussa, ja sen päästä vastaava savupiippu voi vain huomata jäljennösten pakenevan kulun; Ensimmäinen haluaa lopettaa pysähtyneisyytensä näyttää tällä hetkellä vapautuvan itsensä kertomuksesta, jonka rytmi ei sovi hänelle. Ehkä hänestä tulee sitten eräänlainen demiurgin edustaja , aivan kuten kuningas, joka päättää korvata muotokuvastaan ​​sietensijan, jonka taidemaalari oli halunnut edustaa uskollisesti, ja kuninkaan kaksinkertainen, pakeni tästä maalauksesta korvaamaan mallinsa.

Kahden nuoren päähenkilön pakeneminen, jotka pakenevat maalaustensa kankaalta , paljastaa mise en abyme kuvien "animaation". Katsoja on "loukussa olevan todellisuuden" edessä , toteaa esseisti Jean-Philippe Domecq  : todellisuuden kekseliäisyys on moninkertainen ja palatsin monet miraaalit ja ansat ovat niin monia metaforisia kaatumisia, mitä taide sallii.

Huomautuksia ja viitteitä

Huomautuksia

  1. Kirjoitettu elokuvaan nimellä "Charles V + III = VIII + VIII = XVI".
  2. Paimentyttö ja nuohoojan on varmasti ensimmäinen animoitu elokuva voidaan aloitettu Ranskassa, mutta ei ole ensimmäinen valmistunut: Jeannot intrepid , jonka Jean Image , toteutetaan myöhemmin, mutta valmistui 1950 ja julkaistiin vuonna 1951, kun Sarrut toi ensimmäinen versio vuonna 1952. on toisaalta roomalaisen Renard on Ladislas Starewitch , nukke elokuva julkaistiin Saksassa vuonna 1937 ja Ranskassa vuonna 1941, voi myös vaatia "ensimmäinen pitkä elokuva ranskalainen animaatio”.
  3. Muutaman vuosikymmenen jälkeenpäin ajatellen ja projektin perfektionistisesta kunnianhimoisuudesta huolimatta Grimault arvioi kuitenkin niin suhteettoman määrän siihen, mitä Ranskan elokuvateollisuus salli silloin.
  4. Vertailun vuoksi tuotanto Lumikki ja seitsemän kääpiötä by Walt Disney kesti neljä vuotta.
  5. Akateemikko Julie Savellin ilmaisu.

Viitteet

  1. Pagliano 2010 , s.  16.
  2. Pagliano 2012 , s.  21.
  3. Pagliano 1996 , s.  180.
  4. Pagliano 2012 , s.  183.
  5. Jean-Philippe Domecq , "  Reality loukkuun (King ja Bird)  ", positiivinen , n os  232-233,Heinäkuu 1980, s.  106-108.
  6. Paul Grimault , ”  Huomautukset Paul GRIMAULT kerättiin 23. tammikuuta 1980  ”, Kuva et Son , n o  348,Maaliskuu 1980, s.  71-76.
  7. (in) "  King and Mr Bird  " on Rotten Tomatoes (käytetty 2. joulukuuta 2015 ) .
  8. Pagliano 2012 , s.  175.
  9. Piero Zanotto, "  Animoidun elokuvan lyhyt historia V: Englanti ja Ranska  ", jaksot: La revue de cinema , n o  46,1966, s.  46-50 ( lue verkossa , kuultu 27. huhtikuuta 2015 ).
  10. Lehdistöpaketti 2013 , s.  8.
  11. Vincent Avenel: "  Kirjoihin on kirjoitettu: kuninkaat menevät naimisiin paimenien kanssa  " ,2. heinäkuuta 2013(käytetty 2. toukokuuta 2015 ) .
  12. Pagliano 1996 , s.  48-49.
  13. Pagliano 1996 , s.  114.
  14. Emmanuèle Frois, "  Uusi lento kuninkaalle ja linnulle  " , Le Figaro ,2. heinäkuuta 2013(käytetty 29. huhtikuuta 2015 ) .
  15. Pagliano 2010 , s.  4.
  16. Grimault 1991 , s.  143.
  17. Pagliano 2010 , s.  5.
  18. Grimault 1991 , s.  145.
  19. Pagliano 1996 , s.  154.
  20. Grimault 1991 , s.  152.
  21. Pagliano 1996 , s.  58.
  22. Press kit 2013 , s.  5.
  23. Grimault 1991 , s.  158.
  24. Pagliano 2012 , s.  178.
  25. Historia -osa .
  26. Grimault 1991 , s.  162.
  27. Lehdistöpaketti 2013 , s.  12.
  28. Robert Grelier, "  La Longue Marche  ", Image et Son , n o  348,Maaliskuu 1980, s.  66-71.
  29. Grimault 1991 , s.  229.
  30. Elokuvatavoite  : Kuningas ja lintuhahmo .
  31. Luce Vigon , "  haastattelu Paul Grimault  ", Jeunessa Cinéma , n o  128,Heinä-elokuu 1980, s.  1-9.
  32. Hubert Arnault, "  maininnan King Bird  ", Image et Son , n o  204,Huhtikuu 1967.
  33. Grimault 1991 , s.  161.
  34. .
  35. Pagliano 1996 , s.  60.
  36. Grimault 1991 , s.  211.
  37. Pagliano 1996 , s.  65.
  38. Jean-Philippe Guerand, "  DVD Kuningas ja Bird  ", L'Avant-Scène Cinéma , n o  606,Lokakuu 2013, s.  123.
  39. Pagliano 2012 , s.  83.
  40. CD -kirjasen elokuvan ääniraidasta, s.  6-7 ja 14.
  41. Pagliano 2012 , s.  80-81.
  42. Pagliano 1996 , s.  136.
  43. Elokuvan ääniraidan CD-esite, s.  7.
  44. Elokuvan ääniraidan CD-esite, s.  5.
  45. Elokuvaääniraita CD -kirjasen, s.  4.
  46. Press kit 2013 , s.  11.
  47. CD-esite elokuvan ääniraidalta, s.  14.
  48. Pagliano 2012 , s.  86.
  49. “  La Bergère et le Ramoneur Box-office  ” , CBO: n lipputuloissa (käytetty 12. kesäkuuta 2015 ) .
  50. Fabrice Ferment / CNC , "  Box Office Ranska 1980 (merkinnät 1 kpl 31 päivään joulukuuta, 1980)  " , on www.top-france.fr (näytetty 30 lokakuu 2019 )
  51. "  box office of Le Roi et l'Oiseau 1980  " , on JP: n box office (näytetty 08 toukokuu 2015 ) .
  52. "  Box-office La Bergère et le Ramoneur  " , on CBO Box-office (käytetty 12. kesäkuuta 2015 ) .
  53. Pagliano 1996 , s.  66.
  54. "  Box-office La Bergère et le Ramoneur  " , on CBO Box-office (käytetty 12. kesäkuuta 2015 ) .
  55. "  Box-office of The King and the Bird 2013  " , JP's Box-Office -palvelussa (käytetty 8. toukokuuta 2015 ) .
  56. "  Box-office La Bergère et le Ramoneur  " , on CBO Box-office (käytetty 12. kesäkuuta 2015 ) .
  57. Renaud Soyer, "  Vuonna 1980 julkaistujen elokuvien lipputulot Ranskassa - Top 200 + kannet  " , Box-Office Story -tapahtumassa ,21. joulukuuta 2019.
  58. Pagliano 1996 , s.  67.
  59. Pagliano 2012 , s.  164.
  60. "  Annecy 1981  ", positiivinen , n o  247,Lokakuuta 1981, s.  54.
  61. Pagliano 2012 , s.  165.
  62. "  Kuninkaan ja linnun kritiikki  ", Cahiers du cinema , n o  310,Huhtikuu 1980
  63. Michel Mardore , "  Kuninkaan ja linnun kritiikki  ", Le Nouvel Observateur ,31. maaliskuuta 1980
  64. "  Film sheet  " , on uniFrance (käytetty 27. huhtikuuta 2014 ) .
  65. Pagliano 2012 , s.  166.
  66. Pagliano 2012 , s.  168.
  67. Pagliano 2012 , s.  170.
  68. Jérôme Lauté , Hayao Miyazaki: The Childhood of Art , voi.  45, Pimennykset,2009, 160  Sivumäärä , s.  27.
  69. "  - Worlds and Wonders of the Cartoon, Grimault, Takahata, Miyazaki  " , Le Journal Des Artsissa (käytetty 14. toukokuuta 2020 )
  70. "  Kuninkaan ja linnun restaurointisivu  " , Paul Grimault Filmsin virallisella verkkosivustolla (luettu 29. huhtikuuta 2015 ) .
  71. "  Catering yksityiskohtaisesti: Béatrice Valbin Studio Canalilta  " , Objectif Cinéma (kuultu 5. joulukuuta 2015 ) .
  72. [1]
  73. "  Festival de Cannes 2003  " (katsottu 5. joulukuuta 2015 ) .
  74. Lolo Suedois, "  Film sheet on Planète Jeunesse  " .
  75. Lehdistöpaketti 2013 , s.  4.
  76. Pagliano 2010 , s.  9.
  77. "  BNF Catalogue  " , BNF: ssä (käytetty 14. toukokuuta 2015 ) .
  78. "  DVD sheet prestige edition 2003 on AlloCiné  " (käytetty 3. syyskuuta 2011 ) .
  79. Eithne O'Neill, "  DVD Kuningas ja satakieli  " Positiivinen , n o  637,Maaliskuu 2014, s.  82.
  80. Pagliano 2012 , s.  171.
  81. ”  Elokuvauniversumi  ” , Objectif cinéma -ohjelmassa (tutustunut 14. toukokuuta 2015 ) .
  82. Pagliano 2012 , s.  112.
  83. Louguet , s.  106.
  84. Pagliano 2012 , s.  114.
  85. Pagliano 2012 , s.  114-115.
  86. Pagliano 2012 , s.  116.
  87. Pagliano 2012 , s.  118.
  88. Pagliano 2010 , s.  3.
  89. Louguet , s.  94.
  90. Pagliano 2012 , s.  108.
  91. Pagliano 2012 , s.  110.
  92. (in) Fred Ladd ja Harvey Deneroff , Astro Boy ja Anime Tule Amerikassa: Insider Näkymä syntymä Popkulttuuri ilmiö , McFarland ,2008, 222  Sivumäärä ( ISBN  978-0-7864-5257-6 , luettu verkossa ) , s.  122
  93. Pagliano 2012 , s.  162.
  94. Louguet , s.  94-95.
  95. Pagliano 2010 , s.  12.
  96. Louguet , s.  99-101.
  97. Benjamin Delmotte, "  Article de Benjamin Delmotte  " ( käyty 2. toukokuuta 2015 ) .
  98. Pagliano 1996 , s.  56.
  99. Pagliano 2010 , s.  14.
  100. Pagliano 2010 , s.  13.
  101. Pagliano 2010 , s.  30.
  102. Pagliano 2010 , s.  32-33.
  103. Gilles Dagneau , "  Kuninkaan ja linnun kritiikki  ", Cinema , n o  257,Toukokuu 1980, s.  98-100.
  104. Pagliano 2010 , s.  19.
  105. Pagliano 2010 , s.  18.
  106. Louguet , s.  97.
  107. Louguet , s.  98-99.
  108. Louguet , s.  108-109.

Liitteet

Bibliografia

Artikkelin kirjoittamiseen käytetty asiakirja : tämän artikkelin lähteenä käytetty asiakirja.

Toimii
  • Sébastien Roffat, La Bergère et le Ramoneur, kirjoittaneet Paul Grimault ja Jacques Prévert: kronikka ilmoitetusta katastrofista , Pariisi, L'Harmattan ,2020, 296  Sivumäärä ( ISBN  978-2-343-20418-5 , luettavissa verkossa ).
  • Carole Aurouet , Jacques Prévertin piirretty elokuva , Pariisi, Textuel ,2012, 188  Sivumäärä ( ISBN  978-2-84597-453-1 ).
  • Paul Grimault , muistomerkit , Pariisi, Seuil ,1991, 256  Sivumäärä ( ISBN  2-02-014048-9 ). Artikkelin kirjoittamiseen käytetty asiakirja
  • Patrick Louguet , Matkustaminen animaatioelokuvalla koulussa , Le Manuscrit ( lue verkossa ) , "Liikkuvan kuvan jatkuva voima ja despotinen kaikkivoipa Paul Grimaultin julkaisussa Le Roi et l'Oiseau", s.  87-109. Artikkelin kirjoittamiseen käytetty asiakirja
  • Jean-Pierre Pagliano , Paul Grimault , Pariisi, Dreamland,1996, 191  Sivumäärä ( ISBN  2-910027-00-7 ) Artikkelin kirjoittamiseen käytetty asiakirja
  • Jean-Pierre Pagliano , Kuningas ja lintu: Matka Prévertin ja Grimaultin mestariteoksen sydämeen , Pariisi, Belin ,2012, 185  Sivumäärä ( ISBN  978-2-7011-4998-1 ). Artikkelin kirjoittamiseen käytetty asiakirja
  • André Lucas, Telecine N ° 40-41, FLECC, Pariisi, tammikuu-Helmikuu 1954, Arkki nro 216.
Multimedia

Aiheeseen liittyvä artikkeli

Ulkoiset linkit