Historiallinen Kiinan fonologiaan on jälleenrakentaminen menneisyyden ääniä ja ääntämistapoihin kiinan kielellä . Kiinan kirjoitetaan kanssa Kiinan , eikä kanssa käsikirjoituksen , joka on abjad tai syllabary menetelmiä käytettiin näihin jälleenrakentamistarpeisiin eroavat merkittävästi käytetään kieliä, joiden kirjoitus heijastelee ääntämistä, indoeurooppalainen .
Kiinalainen kieli on dokumentoitu hyvin muinaisina aikoina, ja ensimmäiset oraakkelin luukirjoitukset ovat peräisin vuodelta -1250. Kuitenkin, koska kirjoituksessa käytetään käytännössä vain logografisia merkintöjä, joissa ei anneta suoraa viitteitä fonologiasta , muinaisen puheen uudelleenrakentaminen osoittautuu vaikeaksi ja riippuu lähinnä kielen fonologiaan liittyvästä ulkoisesta tiedosta. Näiden lähteiden perusteella puhuttua kiinan kieltä voidaan tarkastella kolmen pääjakson mukaan:
Ruotsalainen sinologi Bernhard Karlgren (1889-1978) oli kiinalaisen historiallisen fonologian kehityksen pääarkkitehti länsimaisista työkaluista ja menetelmistä.
Keskiaikainen Kiinan rakenne oli suhteellisen vastaa nykyajan lajikkeet (erityisesti konservatiivinen kieliä kuten Kantonin ), enimmäkseen yksitavuinen sanoen vähän johdannainen morfologia, 3 ääniä, ja tavu rakenne sisältää konsonantti, joka on puoliksi vokaali. , Tärkein vokaali ja lopullinen konsonantti, mahdollinen suuri määrä alkukonsonantteja ja huomattava määrä loppukonsonantteja. Laskematta puolivokaalia, tavua ei voi esiintyä tavun alussa tai lopussa.
Kiinan arkaainen oli myös merkittävästi erilainen rakenne. Tavan alussa tai lopussa ei ollut sävyjä, niin monta loppukonsonanttia kuin mahdollista, ja enemmän mahdollisia konsonanttien yhdistelmiä. Siellä oli hyvin kehittynyt johdannaisten järjestelmä ja mahdollisuus morfologisiin käänteisiin, joissa käytettiin konsonantteja tavun alkuun tai loppuun. Tämä järjestelmä vastasi en: proto-kiinalais-tiibetiläisestä rekonstruoitua järjestelmää ja voidaan silti tunnistaa kirjoitetussa tiibetiläisessä . Se vastaa myös järjestelmiä, joita löytyy konservatiivisemmalta en: khmerien kieliltä , kuten modernit khmerit .
Tärkein muunnos, joka on johtanut nykyaikaisiin kiinan kieliin, on konsonanttien ja vokaalien määrän merkittävä väheneminen ja sen seurauksena sävyjen määrän kasvu (ja erityisesti Kaakkois-Aasian sävyjako, mikä antoi mahdollisuuden kaksinkertaistaa äänten lukumäärä, koska ero äänikonsonanttien ja äänettömien konsonanttien välillä katosi . Tämä johti vähitellen tavujen mahdolliseen määrään. In Standard mandariini , tämä vähennys on suurempi kuin muualla, on vain 1200 mahdollista tavuja. Tämän seurauksena etenkin mandariinissa monisanaiset sanat ovat moninkertaistuneet korvaamaan yksisilmäiset sanat, joita on vaikea erottaa ja tunnistaa suullisesti, niin että suurin osa mandariinisanoista on nyt kaksi tavua.
Termit "arkainen kiinalainen" ja "keskiaikainen kiinalainen" viittaavat usean vuosisadan, jopa vuosituhannen, kausiin, joiden aikana tapahtui merkittäviä muutoksia ja jotka voitiin tunnistaa. Vaikka ei ole yleisesti tunnustettua järjestelmää näiden ajanjaksojen tarkempaan määrittelemiseen, alla oleva kronologia havainnollistaa kiinan kielen kehitystä oraakkelin luiden kirjoituksista tavalliseen mandariiniin :
Paikallinen kiinalaisen fonologian perinne kehitettiin Kiinan keskiajalla . Kiinalaiset kielitieteilijät ovat koonneet pitkään sanakirjoja ja yrittäneet tunnistaa vaikeiden sinogrammien ääntämisen määrittämällä homofonimerkkejä . Aikakautemme ensimmäisten vuosisatojen aikana keksittiin kuitenkin fanqie- menetelmä , joka mahdollisti ääntämisen määrittämisen ilman epäselvyyttä käyttämällä yhtä merkkiä kuvaamaan alkukirjainta ja toista tavun ylijäämää varten. Kohti VI th luvulla, laaja kokoelma yritykset ääntämisen kaikki merkit kautta fanqie, joka huipentui synteesi, jotka ovat rhyming sanakirjoja , kuten Qieyun (vuosi 601).
Seuraavien vuosisatojen kasvava vaikutus buddhalaisuus ja buddhalainen tutkijat toivat Kiinan kielitieteilijät kosketuksiin perinne sanskritin kieliopin , ovat jo kehittäneet tunnettava fonologian ja fonetiikan myös asianmukainen analyysijärjestelmä. By erityispiirteitä , kuten nivelkohta ja äänitystyyppi . Tämä mahdollisti perustamista rhyming taulukoita kuten Yunjing (c. 1150), hienostunut analyysi fonologisesta järjestelmän Qieyun .
Aikana Qing-dynastian (1644-1912), tutkijat kuten Duan Yucai perehtyneet fonologisia järjestelmien arkaainen kiinalaisten ja keskiajan kiinalaisia . Tarkastelemalla huolellisesti riimikaavioita ja riimisiä sanakirjoja sekä riimien rakennetta eri aikakausien runoissa, nämä tutkijat onnistuivat johtamaan riimien luokat arkaaisessa kiinassa ja löysivät uusia luokkia keskiaikaisessa kiinassa. Nämä tutkimukset kuitenkin saavuttivat nopeasti rajansa foneettisen käsitteellistämisen, kuten foneemin puuttumisen vuoksi - so. Äänen perusyksikkö, ts. Vokaali- ja vokaalisegmentit. Kuin konsonantit. Mikä teki mahdottomaksi mennä riimien luokkien ulkopuolelle äänen rekonstruoinnin löytämiseksi.
Tavallaan käsite kehittämisen oletuksena äänen yksiköiden Kiinan on yllättävä, koska se oli aiemmin kehittänyt sanskritin grammarians kuten Panini päässä IV : nnen vuosisadan eaa. Ainakin AD ja Yunjingin fonologinen analyysi osoittaa läheisyyttä sanskritin kieliopin perinteiden kanssa. Lisäksi tietyt ei-kiinalaiset kirjoitusjärjestelmät Kiinan kulttuurialueella, kuten korealainen kirjoitus ja erityisesti Tiibetin kirjoitus , kehitettiin intialaisten kirjoitusjärjestelmien vaikutuksen alaisena ja integroitiin foneemin käsite (myös ' phags-pa- kirjoitus, Tiibetiläistä alkuperää olevaa aakkosellista kirjettä käytettiin itse kiinan kirjoittamiseen Mongolian Yuan-dynastian aikana , noin 1270-1360, mutta myöhemmin se hävisi.
Siksi ensimmäinen rekonstruktiot nykyajan fonologisia järjestelmien arkaainen ja keskiaikainen kiinalainen tehtiin vasta alussa XX th luvulla sinologina Ruotsin Bernhard Karlgren . Länsimaalaisen vertailevan kielitieteen tuntemuksensa jälkeen hän meni opiskelemaan Kiinaan vuosina 1910–1912 luomalla noin 3100 merkin listan ja keräämällä fonologista tietoa 19 mandariinimurteen sekä Shanghai- murteiden ( wu ), Fuzhoun ( itäinen min ) ääntämisestä. ) ja Guangdong ( kantonilainen ). Hän yhdisti työnsä kiinan-japanin ja kiinan-vietnamin sanaston ääntämiseen sekä aiemmin julkaistuun työhön yhdeksällä murteella ja lopuksi Guangyun Rhyming Dictionary -sanan Fanqie- analyysin kanssa (teksti on johdettu vuoden 601 Qieyunista ). . Vuonna 1915 hän julkaisi keskiaikaisen kiinalaisen jälleenrakentamisen, joka toimi myöhemmin julkaistun jälleenrakennustyön perustana. Walter Simon ja Henri Maspero myötävaikuttivat myös suuresti näihin varhaisiin rekonstruktioihin. Karlgrenillä itsellään ei ollut suoraa pääsyä Qieyuniin , joka oletettavasti menetettiin tuolloin; Kuitenkin otteita Qieyun löydettiin 1930 , että luolissa Dunhuang , ja lähes täydellinen kopio löydettiin 1947 Forbidden City .
Karlgren yritti myös aikaisin rekonstruoida arkaaista kiinalaista. Hänen varhaisessa työssään keskiaikaisesta kiinasta sisältyi useita oletuksia arkaaisista kiinalaisista, ja ensimmäinen yksityiskohtainen jälleenrakennus julkaistiin Grammata Serican (1940), arkkisen ja keskiaikaisen kiinan jälleenrakennussanakirjan yhteydessä. Kehittyneempi versio, Grammata Serica Recensa , julkaistiin vuonna 1957 ja on edelleen klassinen ja nykyaikainen viite.
Keskiajan kiinalaisten jälleenrakennus perustettiin seuraavista lähteistä (likimääräisessä tärkeysjärjestyksessä):
Karlgren ehdotti, että keskiaikainen Qieyun- kiina oli Sui- ja Tang- dynastioiden kieli . Nykyään ansiosta suora pääsy Qieyun , tämä käsite on korvattu olettaen että fonologisia järjestelmä Qieyun edustaa tai tarjoaa kirjallisuuden lukeminen hyväksymät koulutetut yhteiskunnallisen luokan koko maassa, eikä kielen elossa tuolloin. Esimerkiksi joissakin tapauksissa ero ominaisuuksien A, B ja C välillä nimikirjaimien tai lopullisten joukossa voisi johtaa Qieyun- aikakauden kielellä piirteiden A ja B fuusioon, kun ominaisuus C säilyy, kun taas toinen kieli yhdistää pikemminkin A: n edessä olevat B- ja C-piirteet. Tässä tapauksessa Qieyun piti A: ta, B: tä ja C: tä erillisinä, vaikka yksikään aikakauden murre ei tehnyt niin erilaista: mikä tahansa An-aikakauden kieli, joka olisi tehnyt sellaisen ero olisi tehnyt niin kuin Qieyun- järjestelmä .
Arkaisen kiinan jälleenrakentaminen on kiistanalaisempaa, koska se ekstrapoloitiin keskiaikaisen kiinalaisen datasta. Arkaiseen kiinaan liittyvät fonologiset tiedot ovat pääasiassa peräisin:
On erimielisyyksiä siitä, miltä arkainen kiinalainen tavu (OC, vanhalle kiinalaiselle ) näytti . Seuraavat oletukset ovat karkea konsensus, joka perustuu William H.Baxterin ja (aiemmin) Li Fang-kuei -järjestelmiin :
Tärkeimmät kehitykset arkkimaisesta kiinasta varhaiskeskiaikaiseen kiinaan ovat seuraavat (EMC, varhaiskeskiajan kiinalaisille ):
Late Medieval Chinese (LMC ) on suurelta osin noin 1000 jKr. AD voidaan pitää kaikkien nykyajan kiinalaisten kielten suorana esi-isänä paitsi väh . Toisin sanoen nykyaikaisten kiinalaisten kielten vanhemman kielen rekonstruointi sulkemalla pois minikielet ei johda myöhään keskiajan kiinan rekonstruointiin. Katso lisätietoja alla .
Varhaiskeskiaikaisen kiinalaisen ja myöhäiskeskiajan kiinalaisen välillä tapahtuneiden muutosten tarkka tunnistaminen riippuu näiden kielten jälleenrakennusjärjestelmästä, jonka joku hyväksyy. Myöhemmin Baxterin varhaisen keskiajan kiinalaisten jälleenrakennusta verrataan Pulleyblankin myöhään keskiajan kiinalaisten rekonstruktioon. Mittaamaan kuinka hyvin nämä kaksi järjestelmää heijastavat todellisuutta, ne voivat olla yhtä kaukana toisistaan kuin lähes 400 vuotta, jotka erottavat varhaiskeskiajan kiinalaiset myöhäiskeskiaikaisista kiinalaisista, ja Baxterin järjestelmän tavoitteena on harmonisoida kiina. Arkainen kun taas Pulleyblank-järjestelmä aikoo kuvata erityisesti kieli, joka on lähellä mandariinin viimeaikaista kehitystä. Lisäksi Baxter pitää Qieyunia todellisuudessa puhuttu kieli, vaikka siellä on selvästi useita anakronismeja, joita ei enää ollut missään puhuneessa kielessä vuonna 600 jKr. Lopuksi, jotkut tunnistetuista ”muutoksista” eivät välttämättä ole, koska ne johtuvat enemmän rekonstruoinnista kuin kuvatun kielen todellisesta tilasta.
Muutokset koskevat lähinnä nimikirjaimia, mediaaneja ja päävokaalia:
Viimeisissä konsonanteissa ei tapahtunut juurikaan muutosta; tärkeimmät ovat / j / katoaminen korkean vokaalin jälkeen, / ɨ / (loppukonsonanttina tai ei) katoaminen riimissä / -ɛɨ / ja mahdollisesti / jŋ / ja / jk / ( epäilty eri syistä, katso alla).
Sävyt eivät ole foneettisesti muuttuneet. Kuitenkin allofonisesti ne jakautuvat korkeaan sävyyn tavuissa, joissa on äänet, ja matala sävy tavuiksi, joissa on äänetön nimikirjaimet. Kaikilla nykyaikaisilla kiinalaisilla lajikkeilla on tämä ero, mikä johtaa viime kädessä uusiin sävyihin, jotka eivät ole korreloivia äänen kanssa, tämä ääni / soinniton ero on yleensä kadonnut.
Seuraavat muutokset ovat tapahtuneet suunnilleen.
Varhaiskeskiajan kiinalaisista labiaaleista (/ p, ph, b, m /) tuli myöhäiskeskiaikaisen kiinalaisen labiodentaalin (/ f, f, v, mv /), mukaan lukien joissakin olosuhteissa puoli vokaali . Tarvittaessa puoli-vokaali katoaa ja / p / ja / ph / muuttuvat muotoon / f /. Baxterin jälleenrakennuksen jälkeen tämä tapahtuu, kun labiaalia seuraa puolivokaali / j / ja päävokaali on takavokaali . Muut rekonstruktiot muotoilevat toisinaan muita hypoteeseja.
Niiden likimääräinen ulkonäköjärjestys:
klo. Joitakin varhaisia muutoksiaVarhaiskeskiaikainen kiina | Myöhäinen keskiaikainen kiina | Tavallinen mandariini |
---|---|---|
/ ʔ / | / ʔ / | haalistui |
ng / ŋ / | /ei/ | haalistui |
ny / ɲ / | / r / | r |
nro / ɳ / | / ɳ / | ei |
l | l | l |
labiaalinen (p, ph, b, m) | Sama | labiaalinen (p, b, m) |
labiodental (f, v, mv) ennen / j / + takavokaalia | f, w | |
veluari (k, kh, g, x, h) | Sama | velaire (k, g, h) |
palataali (j, q, x) ennen / i / tai / y / | ||
alveolaarinen hissing (ts, tsh, dz, s, z) | Sama | alveolaarinen hissing (z, c, s) |
palataali (j, q, x) ennen / i / tai / y / | ||
alveolaarinen pidätys (t, th, d) | Sama | alveolaarinen pidätys (t, d) |
palataalinen pilli (tsy, tsyh, dy, sy, zy) | retroflex-sihiseminen | retroflex-sihiseminen (zh, ch, sh) |
retroflex-sihiseminen (tsr, tsrh, dr, sr, zr) | ||
retroflex-pysäytys (tr, trh, dr) | retroflex-pysäytys |
Ja tarkemmin:
Yleensä Mandarin säilytti myöhäiskeskiajan kiinalaisen alkukonsonanttien ja vokaalien järjestelmän (paremmin kuin muut modernit kiinalaiset kielet), mutta vähensi dramaattisesti loppukonsonanttien vaihtelua. Järjestelmällisen muutokset alussa tavun ovat menetys chongniu ero on I / ji ja y / JY (joka esiintyy kaikissa modernin kiinan kielellä), ja menetys välisen eron / A / ja / A: /. Kaikki lopulliset pysähdyskonsonantit menetetään, ja nenän lopulliset erot rajoittuvat / n / ja / ŋ / väliseen eroon .
Finaalin tarkat muutokset ovat monimutkaisia eivätkä välttämättä selitettävissä ja ennustettavissa, ja niiden tulokset ovat erilaiset. Seuraava luettelo on lyhyt yhteenveto. Lisätietoja löytyy Early Medieval Chinese Finals -taulukosta .
Puolivälissä vokaalin muutokset:
Muutokset päävokaaliin:
Muutokset kodeihin (viimeinen konsonantti):
Sävyjakauma ilmestyi seurauksena äänisen / kuurojen eron menettämisestä alkuperäisessä konsonanteissa. Erotetut sävyt sulautuivat taas, lukuun ottamatta keskiaikaisen kiinan sävyä 1; Keskiaikaisista kiinalaisista sävyistä 1, 2 ja 3 tuli mandariinisävyjä 1, 2, 3 ja 4 (jotkut tavun 3 sävyt saivat sävyn 4; katso alla). Tavat, joissa on lopullinen pysähdys, alun perin ilman sävyä, ovat saaneet yhden 4: stä modernista mandariinin sävystä; keskiaikaisen kiinan kuurojen alkukonsonanttia esitteleville tavuille tämä tietyn sävyn hankinta oli satunnaista.
Alla on yksityiskohtaiset muutokset keskiaikaisesta kiinastasi mandariiniksi:
V = konsonantti alkuperäisen soinnillisen
L = alkuperäisen soinnillisen konsonantti
V + = soinnillinen konsonantti
keskiaikainen kiina | sinun | Ping (平) | Shang (上) | Se (去) | Ru (入) | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Alkukirjain | V- | L | V + | V- | L | V + | V- | L | V + | V- | L | V + | |
Tavallinen mandariini | Sinun nimesi | Yin Ping (陰平, 1) |
Yang Ping (陽平, 2) |
Shang (上, 3) |
Qu (去, 4) |
jaetaan uudelleen ilman erityissääntöjä |
Qu | Yang ping | |||||
Pääpiirteet | 55 | 35 | 214 | 51 | 51 | 35 |
Tiedetään, että vaikka yhdistetyn sanan kahta morfeemia ei voida järjestää kieliopin avulla, niiden järjestys määräytyy yleensä äänen mukaan - Yin Ping (1), Yang Ping (2), Shang (3), Qu (4) , ja Ru , joka on jo kadonnut fasinaali finaali. Alla on muutamia yhdistettyjä sanoja, joihin tätä sääntöä sovelletaan. Äänenumerot näkyvät sulkeissa ja R tarkoittaa Ru .
Suurin osa nykyaikaisista kiinalaisista kielistä laskeutuu myöhään keskiajalta peräisin olevista kiinalaisista, joiden ikä on 1000 jKr. Esimerkiksi kaikilla muilla kielillä kuin Min-kielillä on frikatiiviset labiodentaaliset konsonantit (esim. / F /), muutos varhaiskeskiajan kiinaksi noin 600 jKr. Itse asiassa joitain muutoksia myöhäiskeskiajan kiinan jälkeen löytyy kaikista näistä nykyaikaisista kielistä, kuten chongniuissa esiintyvien erojen menetys (esimerkiksi / pian / ja / pjian / välillä, kuten Edwin Pulleyblankin transkriptiossa ). Muut nykyaikaisilla kiinan kielillä esiintyvät ominaisuudet, kuten alkuperäinen supistava konsonanttihäviö ja vastaava sävyjako, ovat erityisiä ominaisuuksia, jotka ovat säilyneet eri murteissa.
Min kielet , toisaalta, tiedetään erotettu ulkonäkö Varhaiskeskiaika Kiina (EMC), noin 600 CE. Tämä todistaa paitsi labiodentaalisten frikatiivien tai muiden spesifisten muutosten kehittymisen CML: ssä, mutta merkittävää määrää EMC: ssä esiintyviä ominaisuuksia ei ole kehitetty. Yksi esimerkki on retroflex-pysäytyssarja EMC: ssä, joka kehittyi aikaisemmista alveolaarisista pysäkkeistä, joita seurasi / r / ja jotka myöhemmin sulautuivat sihiseviin konsonanteihin . Minikielillä vastaavilla sanoilla on aina alveolaariset pidätykset. Ero voidaan havaita erityisesti nimessä " tee " sen kehittyessä eri kielillä: espanjaksi te , englanninkielisessä teessä , vastapäätä portugalilaista chaa tai jopa englantilaista chaiä , amoy- kielestä ( eteläinen min ) / the /, vastapäätä tavallinen mandariini / tʂha /.
Erojen tapauksessa, joita ei ole koskaan kehitetty minikielillä, voidaan ajatella, että nämä erot on todellakin kehitetty, mutta sitten ne häviävät. Voisi esimerkiksi kuvitella, että min-kielet polveutuvat monista keskiaikaisista kiinalaisista, joissa retroflex-pysähdykset palaavat alveolaarisiin pysähtymisiin sen sijaan, että niistä tulisi retroflex-sihareita. Tällä väitteellä ei kuitenkaan ole merkitystä, jos minikielillä on eroja eikä niitä ilmesty varhaiskeskiajan kiinaksi, mikä tosiaankin on. Erityisesti proto-min , rekonstruoitu muinainen min-kieli ja modernien min-kielten lajikkeiden esi-isä, esittelee kuutta erilaista pysähdysvaihtoehtoa, jotka vastaavat kolmea keskiaikaisen kiinan sarjaa (kuurot, kuurot aspiraatit, äänet). Kolme muuta sarjaa ilmaistaan (tai kuiskataan ) pyrkii , "kevyt" ja "kevyt".
On joitain todisteita siitä, että ilmaistut aspiraatiopysäkit tulevat tonaalisesta erosta pysähdysten välillä. Kun ilmaisut pysähdykset kuuroivat erilaisissa puheissa ja laukaisivat sävyjaon, kyseisten pysähdysten sanat saivat uuden matalan sävyn (kutsutaan yangiksi ), kun taas kuurojen sanat pysähtyivät imetyillä ja imemättömillä pysäkeillä. kutsutaan yiniksi ). Tämän seurauksena Yin sävy koskee sanoja, jotka sisältävät imettiin ja ei-imetyn pysähtyy, kun sanoja käyttäen Yang vain toinen, riippuen siitä, miten soinnillisen pysähtyy ovat kehittyneet. Pienimmillä lajikkeilla ei ole näitä ominaisuuksia, sillä niillä on aspiraatit ja hengittämättömät sanat yang- ja yin- ääniin . Tämä johti tutkijat rekonstruoimaan ilmaiset aspiraatit (luultavasti kuiskanneet ilmaiset konsonantit) proto-miniksi, joka kehitti ilmaistuja aspirointeja yang- sävyyn .
Lisäksi joillakin minikielillä jotkut sanat, joilla on varhaiskeskiajan kiinalaiset pysäkit, heijastuvat pysähdyksillä, kun taas toiset heijastuvat "pehmeillä" konsonanteilla, tyypillisesti ilmaisevilla tai lähestyvillä frikatiiveillä . Tällaisia "pehmeitä pysähdyksiä" esiintyy yin- ja yang- luokissa , mikä viittaa siihen, että protominillä oli sekä ääniä että ääniä sisältämättömiä "pehmeitä pysähdyksiä".
Tutkijat pitävät näitä proto-min-ääniä yleensä heijastavina eroja, joita todellisuudessa löydettiin arkaaisista kiinalaisista , jotka katosivat varhaiskeskiajan kiinalaisissa, mutta pysyivät proto-minissa. Viime aikoihin asti mikään arkaaisien kiinalaisten jälleenrakentaminen ei ottanut huomioon protominien erityispiirteitä, mutta William Baxterin ja Laurent Sagartin viimeaikaisissa jälleenrakennuksissa on otettu nämä jälkimmäiset huomioon erityisesti ilmaisten aspatoimien ja pehmeiden pysähdysten kehityksessä. Heidän mukaansa äänekkäät pyrkimykset tekevät arkaaisista kiinalaisista sanapysäkeistä tietyillä konsonanteilla-etuliitteillä, kun taas pehmeät lopetukset tekevät arkkimaisemmista kiinalaisista sanapysähdyksistä lopetettaessa sanat pienellä tavun etuliitteellä (joka löytyy Môn-Khmer-kielistä ), joten vokaalien välillä ei ole väliä. Hypoteesi pehmeiden pysähdysten kehityksestä on hyvin lähellä vietnaminkielisen ilmaisun fricatiivien kehittymistä , jonka löydämme myös kahdesta yin- ja yang- lajikkeesta , joiden katsomme olevan kehitetty pienistä tavuista koostuvista sanoista.