Pääte -acum on pääte, joka muodot Paikannimistöntutkija tyypillistä maantieteellisiä alueita, joilla oli ikivanha Celtic puhuvan väestön .
Jälkiliite -acum on joskus huomattava -acu (m) tai -acu muistuttaa, että lopullinen -m on amuï vuonna myöhässä Latinalaisessa . Siksi on huomattava perinteisesti -acu gallo- romanissa .
Toisin kuin -anum, joka tulee latinasta, -acum on gallialaista alkuperää . Gallilainen muoto on joskus huomattava -acon ja juontaa juurensa Common Celtic * -āko (n): iin .
Jälkiliite -acum kilpailee pääte -anum vain rajoitetulla alueella Ranskassa, mistä Lounais-(Gascognessa ...) ja Kaakkois-lähinnä (Languedoc ...), eli - sanoa paikannimillä -ac ja muut -an .
Uusi pääte -iacum usein luotu päättymisen anthroponyms on -ius + -acum , joten -i-Acum . Siitä on joskus tullut itsenäinen loppuliite, joka sallii johtamisen mistä tahansa varresta. Joten se sekoitetaan käytännössä yksinkertaisen -acumin kanssa. Tästä syystä -acumin sijasta merkitsemme - (i) acum .
Olemme myös huomiota siihen, kaksi vaihtoehtoa, yksi naisellinen yksikössä - (i) ACA (> -aye , esimerkiksi: Bouaye , Loire-Atlantique) ja toinen feminiininen monikossa - (i) ACAS (> -t vuonna Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa, esimerkki: Taintignies , Belgia).
Lopuksi Gallo-roomalainen anthroponyms päättyen -inus tai -inius yhdistettynä pääte -acum antavat päättyy -iniacu tullut -ignac, -igny jne alueesta riippuen (katso * Campaniacumin ja * Montaniacumin toponomiset tyypit ). -INIACU- pääte sai vähitellen itsenäisyytensä, ja toisinaan se lisättiin suoraan uutena loppuliitteenä ihmisten eri nimiin verkkotunnuksen muodostamiseksi.
Etymologisten vertailujen mukaan se on alun perin adjektiivinen loppuliite . Käyttö adjektiivina varmistetaan myös gallian ja latinan kielen kirjoituksissa : se luonnehtii pyhäkköä ( Anualonacu " Anualōn pyhäkössä"); hän määrittelee jumalan esimerkiksi: Mars Braciaca “oluen jumala? "; se osoittaa jonkun perheen alkuperän ja etsii merimiehet Nautes-pylvääseen ( nautae Parisiaci "merimiehet Parisiista "). Siksi sillä on yhtä lokalisoiva ulottuvuus. Adjektiivin lokalisointi tulee perustelluksi kuten kohdassa d (e) ae Rosmertae Dubnocaratiaco " Dubnocaratiacumin jumalatar Rosmertaan ". Juuri tämä aineellinen käyttö synnytti paikannimet. Tässä tapauksessa Dubnocarati- voi olla vain henkilökohtainen nimi Dubnocaratius , joka vahvistaa Henri d'Arbois de Jubainvillen väitteen nimien alkuperästä -iacumissa .
Tämä pääte on säilytetty Brittonic ja Gaelin jälkeen foneettinen kehitys: Welsh -OG , vanha Breton OC > Breton -euc > -eg , Irlannin -ach .
Coligny < * Kolin- (i) āko- vastaa ehkä bretonin kelenneciä (vrt. Quelneuc ), Cornish Kelynekiä (vrt. Callinick ja Kelynack), Walesin Clynnogia ja irlantilaista cuilneachia, jotka tarkoittavat " hollyyn istutettua paikkaa".
Alun perin -acumia käytetään pääasiassa toponyymisten tai hydronymisten nimien johtamiseen . Näitä radikaaleja on joskus vaikea tunnistaa, koska muinainen manner-keltti on vielä vähän tunnettu kieli.
Vanhimmista maininnoista Galliassa -acum- paikannimestä löytyy Nemetacum, joka mainitsi Nemetaconin noin 170 jKr. AD, Arrasin muinainen nimi . Se perustuu gallialaiseen termiin nemeton, joka tarkoittaa "pyhäkköä", joten yleinen "palvonnan paikka" merkitys. Nimissä Bavay osoituksena noin vuonna 300 alle lomakkeet Bagacum, Bagaco , se on noin puun nimi * bāgos joka oli luultavasti nimi " pyökki " Celtic. Kuvan alkuperäinen muoto Bavay olisi * Bāgākon , joka on myös primitiivisiä nimimuoto metsähuoneessa Beiach (Sveitsi), joka germanized aikana etenemistä Alamans . Kuitenkin käyttö - (i) Acum kanssa anthroponym todennetaan alkaen III E luvulla pronssit Champoulet : henkilökohtainen nimi Dubnocaratius sisältämät paikannimen Dubnocaratiaco (katso edellä).
Muita esimerkkejä - (i) acum- muodostelmista, jotka perustuvat galliradikaaliin:
Ehkä myös latinasta tai gallo-roomalaisesta nimestä:
Kuitenkin sitä käytetään myöhemmin ( Julius Caesar ei mainita mitään nimeä -acum hänen kirjoitusta Gallian sota ) ja yleisemmin muodostaa verkkotunnuksia nimen perusteella niiden omistajan.
Tämän loppuliitteen kohdanneiden ihmisten nimet voivat myös olla tyypillisesti gallialaisia, gallo-roomalaisia, latinalaisia tai jopa germaanisia.
Sitä esiintyy satoissa kuntien nimissä, eri muodoissa, jotka luonnehtivat erillisiä alueita tai kielialueita. Esimerkiksi latinalainen antroponyymi Aurelius on samanaikaisesti Aurillacin ja Orlyn ja Maximiacumin kunnan alkupäässä, joka johtaa myös Messimyyn kuin Meximieux'hin . Latinalaisen antroponyymien muoti levisi Galliassa roomalaisen dominoinnin kanssa, ja se osoittautuu erittäin hyvin kirjoitusten vihkimyksissä, joissa usein mainitaan isän gallian nimi, mukana pojan latinankielinen nimi tai erilaiset latinankieliset nimet ennen tai jälkeen. lempinimet. Joissakin tapauksissa ilmeisesti latinalainen antroponyymi voi olla päällekkäinen gallialaisen alkuperän nimen kanssa, joten latinankieliset persoonanimet Lucus, Lucius , Lucanus jne., Ottaen huomioon niiden äärimmäisen usein Galliassa esiintyvät henkilöt, voivat hyvinkin olla päällekkäisiä gallialaisen henkilökohtaisen nimen * Lucos , * Locos ( vrt. Irish Luch, Lochán ), joka perustuu suden, jopa ilveksen, gallialaiseen nimeen ja jonka löydämme monista Lucy , Lucey , Luçay , Lucé jne.
Tämä koulutus tilassa gazetteer voitaisiin mukaan jotkut asiantuntijat, jatkuu ympäri VII : nnen vuosisadan , jolloin se välittämät uudenlainen luomuksia. Tämä selittäisi vierekkäisten paikkojen nimet, jotka perustuvat samaan antroponyymiin tämän päätteen kanssa ja toisaalta roomalaisen nimityksen kanssa. Esimerkki: Boisney / Boincourt kanssa germaaninen henkilökohtainen nimi Boto : * Bot-iniacu / * Boton-Cort (jäljempänä ylimääräinen n on päättymisen tapauksessa järjestelmän Vanhan ranskaksi, anthroponym on aina tapauksessa hallinnon paikannimistö - tuomioistuin ) tai Bréquigny / Bracquemont germaanisella henkilökohtaisella nimellä Brakko : * Brakk-iniacu / * Brakko-mont .
Charles Rostaing vaatii tämän loppuliitteen levittämistä: ” -acumin nimiä on hyvin paljon: ne muodostavat kahdennenkymmenennen asuttujen paikkojen nimien kokonaismäärästä; niitä on kaikkialla Ranskassa, lukuun ottamatta Alpes-Maritimes-osastoa , ja ne ovat melko harvinaisia Provencessa ja Languedocissa , jotka ovat romanisoituneempia. ". Tätä loppuliitettä, kuten Alpes-Maritimesissa, ei ole lähes lainkaan Baskimaassa ja Korsikalla .
Tässä maakunnassa * -āko (n) -liitteen foneettinen kehitys johti moniin muunnoksiin, erityisesti - oc luoteeseen, - ec kelttiläisten murteiden rajan länsipuolella 1800-luvulla ja - euc , jakauma josta näyttää siltä, että se vie koriosoliittien gallian alueen rajan . Bernard Tanguyn väitöskirjassaan tutkima - ac - variantti on läsnä Bretagnen itäpuolella ja näyttää siltä, että Loiren muodostama luonnollinen raja etelässä estää sen. Tämä tuotteiden monipuolisuutta * -āko (n) selitetään usein hypoteesin täytäntöönpanon britit ryhmien päässä saaren Britain (Iso-Britannia) pois IV : nnen vuosisadan lukien hypoteesi kehittämä Leon FLEURIOT. Tämä loppuliite vastaisi kuitenkin pikemminkin enimmäismäärää, joka koskee kelttien käytön lopettamista länteen, eikä laajentumista itään, jota johtaa Bretons-saari, jonka läsnäolo Armoricassa on vain hyvin vähäistä.
Normaalisti öljy kielellä alueilla , - (I) ACU foneettisesti kehittynyt -ay, -E, -y , jne läpi vaihe - (i) ac klo huonosti määritelty aikakautta.
Näin ei ole aina Brittanyn Armoricanissa, jossa Bretonia puhuttiin yhdessä Gallo-Romanin kanssa. Niinpä löydämme Etelä-Bretagnesta (Loire-Atlantique, Morbihan) ja idästä (Ille-et-Vilaine, Côtes d'Armor) monia - (é) ac : iin päättyviä toponyymejä , kuten Brignac ; Moreac ; Vignac ; Campénéac ; Montennac , Lohéac , Loudéac , Tinténiac , Carnac jne. joilla kaikilla on tiukat vastaavuutensa muilla alueilla, kuten Brigné ( Saumurois ), Brignac (Languedoc-Roussillon); Mory (Nord-Pas-de-Calais), Morey (Burgundi); Vigny (Lorraine); Champigny , Campagnac ; Montigny , Montagnac ; Vuokrattu (Pays de la Loire); Taintignies (Belgia), Tintignac (Limousin); Carnac-Rouffiac , Charnat , Charnay jne.
Kaksi teorioita selittää ylläpito ac IX nnen luvulla, jolloin tuolloin hän oli muuttumassa ? E , -y , jne romaanisella alueella.
Yhdessä käytön ac , Breton kielen esittelee pääte * -ōgon jota käytetään yleisesti ihmisten nimet, tai pyhimys. Siinä vaiheessa vanhan Breton * -ōgon tulee -OG (huomattava OC tai -uc ranska) ja -eug (huomattava -euc ) on XII : nnen vuosisadan ja lopulta -eg (huomattava -ec ) muuttamisesta XV : nnen vuosisadan. Joten edellisten esimerkkien käyttämiseksi meillä on Brignac / Brigneuc-dubletteja (Plumaugat, Côtes-d'Armor); Moréac / Morieux (Côtes-d'Armor, Morioc vuonna 1211, sitten Morieuc ); Vignac / Vignoc (Ille-et-Vilaine); Campénéac / Campeneuc (Tinteniac, Ille-et-Vilaine Campenoc XI th -luvulla).
Varoitus: Alla olevat kartat antavat vain yleiskuvan -acum- jälkiliitteen levityksestä Ranskassa, eivätkä siksi ole tyhjentäviä. Lisäksi tämän jälkiliitteen alueelliset muunnokset löytyvät tavallisesti vain kyseisiltä alueilta, joten monet kartoissa mainitut analogiset päätteet, alkuperäalueidensa ulkopuolella, ovat itse asiassa muita loppuliitteitä, jotka eivät liity -acumiin , esimerkiksi: -é / -y Occitan-verkkotunnuksessa tai -eu / -eux Pohjois-Ranskassa.
Lisäksi näissä kartoissa ei mainita tätä päätettä nykyisen kansallisen alueen rajojen ulkopuolella, vaikka sitä esiintyy useimmissa maissa, jotka ovat tunteneet kelttiläisen kannan, nimittäin: Belgia, Sveitsi, Etelä-Saksa, kaukana Italian pohjoisosassa , Iso-Britannia jne.
Esimerkkejä:
Päätteet -ac , mistä -acum vain etelässä ja Bretagnessa.
Päätteet -at , lähtöisin -acum vain Auvergne, Limousin ja keskus itään.
Lounaaseen pohjoisessa Charentes muodostaa poikkeaman . Ne eivät enää oksitaani päässä XV : nnen vuosisadan jälkeen istutuksia seuraavan tuhojen satavuotisen sodan . Viiva oleellisesti itä-länsi välillä Rochefort-sur-Mer ja Ruffec erottaa nimet ac etelässä ja -e , -ey , -ay tai -y pohjoisessa.
Ranskan ja Provencen alueet (Keski-Est: -eu / -eux / -aix / -eix / -ex / -at )Päätteet -EU (x) , pohjoisessa, ne eivät ole peräisin -acum.
Loppuja vuonna -ax , -Ex, -aix ja -eix
Päätteet -ay . Occitan- verkkotunnuksessa ne eivät ole peräisin -acumista
Päätteet -A . Osastolla Orne , The -ay tuli -A päätöksellä yleisneuvoston. Obernai ja Niedernai vuonna Alsace eivät nimiä -acum
Päätteet -e . Ne tulevat -acumista vain lännessä, muualla se on poikkeuksellista
Päätteet -ey . Lounais-alueella ne eivät tule -acumista
Loppuja in -y , -igny , -illy . Etelässä -y ei ole peräisin -i-acumista , esimerkiksi loppu -uby lounaassa
[Lähde: Albert Carnoy, "De Plaatsnamen met -acum het Vlaamsche land", Verslagen en mededelingen van de Koninklijke Vlaamse Academie voor Taal- en Letterkunde (1933) [ lue verkossa (sivu tarkasteltu 19. joulukuuta 2012)] ]
Laajennuksen - (i) acum - käyttö on dokumentoitu hyvin Britannian saarilla antiikin ajoista lähtien, ja mantereella on monia paikannimityyppejä.
Pääte on kehittynyt foneettisesti - (i) awc, - (i) awg- > - (i) og . Kuten Ison-Britannian ja Manner-Euroopan muinaisessa toponyymissä, se yhdistetään joko valinnaisen tai henkilökohtaisen nimen kanssa.
- (i) acum antoi - (i) ack tai -ick englanniksi Cornishin nimimerkissä
Edellä mainittujen maiden lisäksi * - (i) akonin käyttö on harvinaista. Pohjois- Italiassa ( Insubria ), Milanon pääkaupunkiseudulla ja Bergamon , Comon , Monzan ja Brianzan , Leccon , Lodin , Novaran , Varesen ja Veneton maakunnissa on kuitenkin pieni rajallinen keskittyminen . Kehittynyt muoto on -ago , esimerkiksi Carnago, joka näyttää vastaavan Carnacia , Asiago monille Azay , Azé , Aisy . Myös kunnat ovat osa sitä ; Arsago Seprio ; Arzago d'Adda ; Assago ; Barzago ; Bellinzago Lombardo ; Bellinzago Novarese ; Binago ; Bodio Lomnago ; Bovisio-Masciago ; Brissago-Valtravaglia ; Bulciago ; Burago di Molgora ; Busnago ; Cadegliano-Viconago ; Cadorago ; Camairago ; Cambiago ; Capiago Intimiano ; Caponago ; Casciago ; Cassago Brianza ; Cassano Magnago ; Cavenago d'Adda ; Cavenago di Brianza ; Cavernago ; Cazzago Brabbia ; Cazzago San Martino ; Cergnago ; Cislago ; Cocquio-Trevisago ; Comezzano-Cizzago ; Comignago ; Cucciago ; Cusago ; Dairago ; Dolzago ; Filago ; Fortunago ; Gerenzago ; Giussago ; Gorlago ; Grezzago ; Gussago ; Imbersago ; Inzago ; Jerago con Orago ; Lardirago ; Legnago ; Lorenzago di Cadore ; Luisago ; Lurago d'Erba ; Lurago Marinone ; Magnago ; Mairago ; Maniago ; Marcignago ; Massanzago ; Masciago Primo ; Medolago ; Mezzago ; Moriago della Battaglia ; Mornago ; Ornago ; Orsago ; Osnago ; Ossago Lodigiano ; Palazzago ; Parabiago ; Pessano con Bornago ]; Puegnago sul Garda ; Rezzago ; Ronago ; Secugnago ; Senago ; Sozzago ; Sumirago (sen fraktiot ja Albusciago (se) ja Menzago (se) ); Tregnago ; Urago d'Oglio ; Vanzago ; Vedelago ; Vercurago ; Volpago del Montello .
Toisaalta tämä pääte puuttuu melkein Espanjassa, jossa tunnistetaan kuitenkin melko monta celtiberiläistä alkuperänimeä. Otamme huomioon muutamia harvinaisia esimerkkejä Aragonista muodossa -ago, kuten Lechago , Litago . Pohjois-Espanjassa on vielä muutama.